Valikko

Sudenpennut

Sudenpentuiässä muodostetaan pohja metsäsuhteelle. Metsää ei nähdä pelottavana paikkana. Metsien kestävän käytön ymmärryksen perusta luodaan jo tässä vaiheessa. Ymmärrys luonnon vastuullisen käytön merkityksestä on tärkeää. Tämä pitää kuitenkin toteuttaa ikäkaudelle ominaisella tavalla. Sudenpentua voi herätellä miettimään, mikä juuri hänen mielestään on luonnossa kaunista. Miksi metsiä pitää suojella? Miten liikumme metsässä aiheuttamatta vahinkoa metsän eläimille ja kasveille? Mitä metsästä peräisin olevia tuotteita tiedät? Keskustelun ja omien havaintojen myötä lapset kasvavat vastuuseen luonnosta ja oppivat tarkkailemaan lähiympäristöään, pohtimaan ja kyselemään. Metsässä liikuttaessa aistit pääsevät valloilleen. Kansanperinteellä on vahvat juuret metsässä, joten sen osuutta ei pidä unohtaa. Sudenpentuiässä metsämytologian rooli korostuu. Sudenpennulla metsään tutustuminen toteutuu parhaiten oman lauman kanssa.


Metsäohjelman tavoitteet sudenpennuille:

  • Oppii kulkemaan ryhmän kanssa metsässä eri vuodenaikoina ja tekemään havaintoja metsäluonnosta.
  • Tutustuu erilaisiin metsiin ja saa kokemuksia metsäretkistä.
  • Maistaa metsäluonnon antimia.
  • Oppii metsässä kulkiessaan ottamaan huomioon luonnonrauhan sekä kasvit ja eläimet.
  • Tutustuu metsän hoitoon ja metsän kasvuun sen eri vaiheissa.
  • Arvostaa puuta hyvänä leikki- ja askartelumateriaalina.
  • Tutustuu tarinoiden kautta metsään ja puuhun liittyvään suomalaiseen kansanperinteeseen.

Oppii kulkemaan ryhmän kanssa metsässä eri vuodenaikoina ja tekemään havaintoja metsäluonnosta. 

Osaan suojautua luonnon voimilta (Luonnossa liikkuja, pakollinen)

Lauma käy läpi erilaisia tilanteita esimerkiksi kertomalla tarinoita, joissa tarinan päähenkilö joutuu luonnonvoimien armoille. Sudenpennut keskustelevat luonnon mahtavuudesta ja siitä, miten ihminen on voimaton luonnonvoimien keskellä. Akela muistuttaa kuitenkin, että luonnonvoimilta voi suojautua valmistautumalla ja varustautumalla retkelle hyvin.


Tutustuu erilaisiin metsiin ja saa kokemuksia metsäretkistä. 

Teemme laumani kanssa aistiretken (Luonnossa liikkuja, pakollinen)

Lauma tekee aistiretken ja kiinnittää erityistä huomiota eri aistein havainnoitaviin asioihin. Luonnossa liikkuessa sudenpentuikäiselle lapselle on usein tärkeintä päästä perille määränpäähän. Nyt matkaan käytetään reilusti aikaa.


Maistaa metsäluonnon antimia. 

Teen laumani kanssa sieni- tai marjaretken (Luonnossa liikkuja, valinnainen)

Lauma käy läpi erilaisia tilanteita esimerkiksi kertomalla tarinoita, joissa tarinan päähenkilö joutuu luonnonvoimien armoille. Sudenpennut keskustelevat luonnon mahtavuudesta ja siitä, miten ihminen on voimaton luonnonvoimien keskellä. Akela muistuttaa kuitenkin, että luonnonvoimilta voi suojautua valmistautumalla ja varustautumalla retkelle hyvin.


Oppii metsässä kulkiessaan ottamaan huomioon luonnonrauhan sekä kasvit ja eläimet. 

Tunnen neljä kotiseutuni lintulajia (Luonnontuntija, pakollinen)

Sudenpennut tutustuu kotiseutunne yleisimpiin lintuihin ja niiden elintapoihin. Lauma ottaa selvää ainakin seuraavista asioista: Miten linnusta näkee, mitä se voi syödä? Jäävätkö kotiseudun lintulajit Suomeen talveksi vai muuttavatko ne etelään? Milloin muutot tapahtuvat? Onko linnuissa tunnistettavia erikoisuuksia, kuten väritys, ääni tai päänmuoto?

Toteutusvinkki 1: Talvitarkkailu

Tarkkailkaa talvista luontoa ja listatkaa tunnistamianne lintuja: talitiainen, sinitiainen, punatulkku, viherpeippo, varpunen, mustarastas, tilhi, käpytikka, varis, harakka, kesykyyhky eli pulu, muita mitä?

Tunnen neljä kotiseutuni eläintä (Luonnontuntija, pakollinen)

Sudenpennut tutustuu kotiseutunne yleisimpiin lintuihin ja niiden elintapoihin. Lauma ottaa selvää ainakin seuraavista asioista: Miten linnusta näkee, mitä se voi syödä? Jäävätkö kotiseudun lintulajit Suomeen talveksi vai muuttavatko ne etelään? Milloin muutot tapahtuvat? Onko linnuissa tunnistettavia erikoisuuksia, kuten väritys, ääni tai päänmuoto?

Tutustun laumani kanssa luonnon ja eläinten talveen sopeutumiseen (Luonnontuntija, valinnainen)

Sudenpennut tutustuvat siihen, miten eläimet ja luonto valmistautuvat eri vuodenaikoihin.

Toteutusvinkki 1: Lintujen talvi (Lähde: WWF)

Olkaa muutama minuutti ihan hiljaa ja tarkkailkaa näkyykö tai kuuluuko lintuja. Laskekaa monta erilaista linnunääntä kuulitte. Montako erilaista lintua näitte? Mitä erilaiset linnut olivat tekemässä.

Etsikää lähistöltä lintujen ruokintapaikka ja katsokaa mitä ruokaa siellä on tarjolla.

Pohtikaa yhdessä miksi joidenkin lintujen on lennettävä talveksi pois Suomesta?

Toteutusvinkki 2: Nisäkkäiden talvi (Lähde: WWF)

Etsikää talvisesta metsästä erilaisista nisäkkäistä. Löytyykö jälkiä lumella? Jyrsimisen jälkiä oksissa tai kävyissä? Koloja tai painanteita maassa tai lumessa. Jätöksiä. Kuvatkaa tai piirtäkää erilaisia löytämiänne merkkejä. Mikä eläin olisi voinut ne jättää?


Tutustuu metsän hoitoon sekä metsän kasvuun sen eri vaiheissa.

Istutan laumani kanssa puun tai kasvin ja seuraan sen kasvua (Ympäristönsuojelu, valinnainen)

Lauma istuttaa yhdessä puun tai pensaan kolon pihalle tai jokainen sudenpentu idättää itselleen jonkin viherkasvin. Lauma seuraa kasvien kasvua ja huolehtii niistä.

Tunnen neljä kotiseutuni kasvia (Luonnontuntija, pakollinen)

Sudenpennut tutustuvat kasveihin, niiden kasvupaikkoihin ja levinneisyyteen. Sudenpennut oppivat tunnistamaan yleisimpiä oman alueensa kasveja ja selvittävät onko kasvit syötäviä tai myrkyllisiä. Tunnistustehtävä voidaan myös tehdä yleisimmillä puulajeilla. 

 


Arvostaa puuta hyvänä leikki ja askartelumateriaalina.

Valmistan luonnonmateriaaleista esineen (Kädentaidot, pakollinen)

Lauma valitsee tarkoitukseen sopivia luonnonmateriaaleja ja valmistaa niistä käyttö- tai koriste-esineitä. Sudenpennut miettivät, miten erilaiset luonnonmateriaalit eroavat toisistaan ja mitä niiden työstäminen voi vaatia. Lauma hankkii itse materiaalit luonnosta.

Valmistan puusta käyttöesineen (Kädentaidot, valinnainen)

Sudenpennut käyttävät erilaisia työvälineitä ja tekevät puisia esineitä.


Tutustuu tarinoiden kautta metsään ja puuhun liittyvään suomalaiseen kansanperinteeseen.

Kuuntelen tarinaa laumaillan päätteeksi (Tarinat, pakollinen)

Sudenpentu keskittyy jatkotarinaan ja oppii pitkäjänteisyyttä ja eläytymistä. Tarinaa tulisi kertoa vähintään kolmessa koloillassa, mutta se voi kestää vaikka koko kauden.

Toteutusvinkki 1: Piirrä, maalaa tai askartele kuva sadun kiinnostavimmasta kohdasta. Miltä metsä siinä näyttää? Millaisia puita, kasveja ja eläimiä sadun metsässä oli?

Toteutusvinkki 2: Kesto noin 30 minuuttia. Kirjoittakaa yhdessä sudenpentulauman kanssa oma metsätarinanne. Tai tehkää jokainen oma! Ketä metsässä asustaa? Minkälaisia puita siellä on? Minkälainen on puun tarina?

Toteutusvinkki 3: Kesto noin 10 minuuttia. Esimerkkejä metsätarinosta löydät muun muassa Luston sivuilta sekä Suomen Metsäkeskuksen sivuilta. Alla kaksi opettavaista esimerkkitarinaa:

Satukirja kertoa siitä, miten maitopurkki tehdään. Satu alkaa metsässä, jossa kaadetaan puita maitopurkin raaka-aineeksi, ja päättyy valmiiseen maitopurkkiin keittiön pöydällä.

Satukirja kertoo siitä, miten puusta syntyy lautoja ja miten laudoista tehdään puulelu, Metsäankka.

Toteutusvinkki 4: Tarina metsänjumalasta.

Satu: ”Kauan sitten esi-isämme uskoivat, että oli olemassa metsän jumala tai kuningas nimeltä Tapio. Tapio hoiti ja hallitsi metsää ja suojeli metsäneläimiä. Hänellä oli valta antaa metsästäjille saalista tai antaa eläinten päästä karkuun. Tapio asui Tapiola-nimisessä metsässä, ja hänen vaimonsa oli metsän jumalatar Mielikki. Tapio oli ihmisen kaltainen, ja hän saattoi tulla istumaan leirinuotiolle. Hän oli uskomattoman pitkä, kuin metsäkuusi, ja hänen päänsä nousi kuusenlatvojen korkeudelle. Hän pystyi kuitenkin muuttamaan kokoaan ja muotoaan. Joskus hän muutti muotoaan linnuksi. Tapiolla oli pöytä matalakasvuisen ja tuuhean kuusen päällä. Ihmiset toivat Tapion pöydälle lahjoja, uhrilahjoja. Lahjaksi annettiin ruokatarvikkeita tai osa saaliista. Näin saatiin metsästysonnea ja pysyttiin hyvissä väleissä Tapion kanssa. Tapiosta ja hänen perheestään kerrotaan myös Kalevalassa. Esi-isämme kunnioittivat suuresti metsää ja sen asukkaita, niin eläimiä kuin muitakin olentoja.”

Miten metsään suhtaudutaan nykyään? Liittyykö metsään yhä jotain salaperäistä ja pyhää? Miten nykyään voidaan saada metsästysonnea?
Mitä mieltä olette roskaamisesta ja siitä, että kokonaisia metsiä hakataan? Kunnioittavatko nykyajan ihmiset metsää ja sen asukkaita?

Tähän tehtävään voit myös pyytää toteutusapua Eräkummeilta! Katso lista Eräkummeista täältä.

Toteutusvinkki 5: Karhu, metsän kuningas

Kesto noin 30-45 minuuttia. Tarvikkeet: Lappu, jossa on karhun eri lempinimiä. Mahdollisesti karhua esittävä käsinukke tai pehmolelu.

Johdanto: ”Esi-isillemme karhu oli pyhä eläin. Karhu ei ollut mikään tavallinen metsäneläin vaan paremminkin metsän ihminen, jonka uskottiin ymmärtävän puhetta. Sitä pidettiin hyvin älykkäänä metsän valtiaana. Karhulla oli monia tuntemattomia voimia, ja sitä kunnioitettiin. Karhua ei pidetty petoeläimenä, eikä sen uskottu hyökkäävän ihmisen kimppuun ilman erityistä syytä. Jos karhu vihastui ja hyökkäsi ihmisen kimppuun, uskottiin, että noita oli loitsinut karhun vihoihinsa.”

Ota esiin käsinukke tai pehmolelu, jos sellainen on mukana ja sen käyttö tuntuu luontevalta. Anna eläimen puhua. Tämä sopii hyvin vielä nuoremmille sudenpennuille. Voitte seistä ringissä.

Satu karhusta ja muurahaisesta:

Karhu kohtasi metsässä kulkiessaan muurahaisen. Se katseli säälivästi pientä eläintä suuren männyn juurella.
– Kyllä osaatkin olla pieni ja vähäpätöinen. Katsohan, miten suuri ja mahtava minä olen, sanoi karhu.
Karhun rehentely ei tehnyt muurahaiseen kovinkaan suurta vaikutusta. Se vilkaisi karhua huolettomasti ja sanoi:
– Sinä olet kyllä paljon minua suurempi ja voit olla voimakaskin, mutta et niin voimakas kuin minä!
Karhua moinen väite huvitti. Sitä alkoi naurattaa niin kovasti, ettei naurusta ollut ollenkaan tulla loppua. Muurahainen odotti kohteliaasti, kunnes karhu oli rauhoittunut, ja sanoi sitten:
– Mehän voimme koettaa. Kumpikin kantaa itsensä kokoisen kiven suussaan männyn latvaan.
– No kaikkea tässä vielä pitää yrittää, murisi karhu, mutta suostui kuitenkin kilpaan.
Muurahainen otti maasta kiven, joka oli samankokoinen kuin se itse, ja kantoi sen suussaan männyn latvaan. Sieltä se huusi ”täällä ollaan” ja toi kiven saman tien alas. Karhu koetti ottaa suuhunsa kiveä, joka oli yhtä suuri kuin se itse, mutta eihän siitä mitään tullut. Kiven viemisestä puun latvaan ei kannattanut edes haaveilla. Karhun ei auttanut muu kuin myöntää häviönsä pienelle muurahaiselle. Niin vihaiseksi se kuitenkin tuli tappiostaan, että sieppasi muurahaisen kämmeneensä ja söi sen. Siitä lähtien ovat karhut syöneet muurahaisia.

Leikki: Karhu – metsän kuningas
Koska karhun luultiin ennen ymmärtävän puhetta, ihmiset eivät saaneet sanoa karhun nimeä eli nimeä Karhu. Nimi oli liian pyhä ääneen lausuttavaksi, ja sen lausumisesta saattoi seurata epäonnea. Jos ihminen sanoi karhun nimen, karhu saattoi kääntyä vihaisena. Siksi karhusta käytettiin erilaisia kiertoilmauksia ja lempinimiä. Karhun lempinimiä ovat muun muassa Otso, Kontio, Mesikämmen ja Nalle.
Tutustukaa ensin ryhmässä karhun lempinimiin (vanhoihin ja uusiin). Keksivätkö lapset lisää nimiä? Miksi karhu on saanut osan näistä nimistä? Leikkiin valitaan yksi tai useampi karhu ryhmän koosta riippuen. Loput lapsista ovat esi-isiämme. Merkitse alue, joka on ihmisten turvapaikka eli koti. Karhu tai karhut nukkuvat esimerkiksi puunjuurella tai kiven takana. Ihmiset kuljeskelevat metsässä/alueella etsien ruokaa tai polttopuita nuotioon. Ruoan ja polttopuiden löytämiseksi on kuljettava kauas kotoa. Eräkummin merkistä (nosta käsi korkealle ilmaan) ihmiset huomaavat, että lähistöllä on karhu, ja alkavat huudella sen lempinimiä. ”Oletko hereillä…?” Karhun/karhujen silmät pysyvät kiinni. Jos joku huutaa karhun oikean nimen, karhu herää vihaisena. Se yrittää saada kiinni kaikki metsässä tai alueella liikkuvat ihmiset. Ihmiset yrittävät pelastautua juoksemalla takaisin kotiin. Kiinnijääneistä tulee karhuja seuraavalle kierrokselle. Karkuun päässeet ihmiset ja edellisen kierroksen karhu/karhut ovat
seuraavalla kierroksella metsässä kierteleviä ihmisiä. Myös aikuiset osallistuvat leikkiin. Jos aikaa riittää, leikkiä voi toistaa useita kertoja.

Miettikää lopuksi yhdessä, mitä tulee tehdä, jos törmää metsässä karhuun.

Kuuntelen satuja eri maista (Tarinat, valinnainen)

Sudenpentu oppii keskittymään sadun kuuntelemiseen ja tunnistamaan tarinoista samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia sekä symboliikkaa. Metsästä ja niiden asukkaista kertovia tarinoita löytyykin monista eri kulttuureista. 

Toteutusvinkki 1: Osoitteesta http://woomal.partio.fi/ohjelmat-ja-aktiviteetit/afrikkalaisia-kertomuksia/ löytyy erilaisia afrikkalaisia kertomuksia. Täältä hyvä valinta on esimerkiksi puun tarina -niminen satu.

Näyttelen tarinan (Tarinat, valinnainen)

Sudenpennut valmistavat näytelmän metsistä kertovasta tarinasta, niin että jokaisella on oma rooli. Sudenpennut oppivat käyttämään mielikuvitustaan ja eläytymään sekä kuuntelemaan ja katselemaan toisten esityksiä.