Seikkailija rohkaistuu vastustamaan kiusaamista.

Valikko

Rohkeuskoe

Tavoite: Seikkailija rohkaistuu vastustamaan kiusaamista.

Kuvaus:

Seikkailija oppii tunnistamaan kiusaamisen eri muotoja. Seikkailija tutustuu hyviin tapoihin kiusaamistilanteen ratkaisemiseksi ja rohkaistuu olemaan kiusatun puolella.

Toteutus ja tavoitteet

Pakolliset: Pakollinen
Paikka: muu
Taitoalueet: Sosiaaliset taidot
Johtamistaito: Itsensä johtamisen taidot Visiointitaidot Vuorovaikutustaidot
Kesto: 45 min
Kasvatustavoitteet: Rehtiys
Johtajan tehtävä: Sampon tehtävänä on johdattaa seikkailijat keskustelemaan kiusaamisesta ja tuoda keskustelussa esiin mahdollisia uusia näkökulmia/ajatuksia. Sampo rohkaisee seikkailijoita asettumaan kiusatun puolelle.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Pohjoinen

Rinnakkaiset

Vinkit

Järjestys: Uusimmat

Joukkue keskustelee kiusaamisesta sammon johdolla. Mitä kiusaaminen on? Millä tavoin toista voi kiusata? Voiko netissä kiusata? Miksi ihmiset kiusaavat toisiaan? Miten kiusaaminen vaikuttaa kiusattuihin? Entä kiusaajiin itseensä? Koko yhteisöön?

Alustuskeskustelun jälkeen sampo pyytää seikkailijoita piirtämään kätensä värilliselle paperiarkille. Tämän jälkeen sampo kehotta heitä miettimään joka sormelle yksi ihminen, jonka puoleen he voisivat kääntyä, jos heitä kiusattaisiin (esim. ystävä, vanhempi, opettaja, joku koulun henkilökuntaan kuuluva, sampo, poliisi, kuraattori, sisarus). Lopuksi seikkailijoiden tehtävänä on perustella, miksi he valitsivat juuri kyseisen henkilön.

Lähde: Compasito Lasten ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja

16.10.2016

Joukkue keskustelee väkivallasta. Mitä väkivalta on? Mitä väkivallan muotoja seikkailjat tietävät? Sampo kannustaa seikkailijoita laajentamaan käsitystään väkivallasta: fyysisestä sanalliseen ja psyykkiseen pahoinpitelyyn ja väkivallan uhkaan.

Aloituskeskustelun jälkeen joukkue jakautuu vartioihin. Sampo ohjeistaa, että jokaisen vartion pitäisi keskustella noin viidentoista minuutin ajan väkivaltatilanteista, joita seikkailijat ovat nähneet tai kokeneet (esimerkiksi koulussa, perheessä, ystävien kanssa, netissä). Vartio valitsee sen jälkeen yhden keskustelutilanteista ja muodostaa still-kuvan, jossa tilanne esitetään toisille. Still-kuvassa pitäisi olla koko vartio, ja sen pitäisi olla ”pysäytetty” kuva, siis ilman ääntä ja liikettä. Asentojen ja ilmeiden tulisi kuvata ihmisten rooleja (esimerkiksi uhrina, rikoksentekijänä tai todistajana).

Kun still-kuvat ovat valmiit, vartiot esittelevät ne toisille. Muu joukkue kommentoi kertomalla, mitä kuvassa sen mielestä tapahtuu. Esittävä vartio ei kuitenkaan saa puhua.

Kun kaikki vartiot ovat esitelleet ”kuvansa”, sampo pyytää seikkailijoita palaamaan vartioihin ja keskustelemaan siitä, kuinka heidän esittämänsä konfliktitilanne olisi voitu ratkaista väkivallattomasti. Heidän pitää sitten muodostaa toinen ”ihmiskuva” tästä ratkaisusta.

Tämän jälkeen jokainen vartio esittää vuorollaan oman ”konfliktinratkaisukuvansa” muulle ryhmälle. Tällä kertaa koko joukkue keskustelee yhdessä lyhyesti jokaisen esityksen jälkeen. Keskustelun aikana muu joukkue kommentoi näkemäänsä, ja sen jälkeen esittävä vartio voi selittää tilanteen ja sen ratkaisun. Sampo pyytää yleisöltä ehdotuksia muiksi mahdollisiksi ratkaisuiksi. Hän pyytää seikkailijoita myös arvioimaan näitä ratkaisuja omien kokemustensa valossa ja korostaa, että useimmiten on enemmän kuin yksi väkivaltatilanteiden ratkaisutapa.

Koko harjoituksen lopuksi sampo johdattelee seikkailijat vielä pohtimaan väkivaltaan liittyviä kokemuksia. Samastuivatko seikkailijat ”ihmiskuvan” väkivaltaan? Onko joku joskus ollut väkivaltatilanteissa? Oliko silloin vaikeaa löytää väkivallatonta ratkaisua tilanteeseen/ristiriitaan? Miksi? Kuinka ratkaisu löytyi? Entä miltä tuntui olla osana ”ihmiskuvaa”? Tuntuiko paremmalta esittää toisen kerran ratkaisua? Miksi tai miksi ei? Mitä syitä seikkailijat keksivät sille, että ihmisistä tulee väkivaltaisia? Entä keksiikö joukkue tapoja vähentää tai välttää väkivaltaa vaikeissa tilanteissa? Miten väkivaltainen käytös näkyy?

Harjoitusta tehtäessä on tärkeää, että sampo suhtautuu hienotunteisesti lapsiin, jotka ovat jo kohdanneet väkivaltaa. Lapset voivat myös valita ”tyypillisen tilanteen”, eikä heidän tarvitse puhua itsestään, elleivät halua.

16.10.2016

Nimi on merkki siitä, että kuuluu yhteiskuntaan. Mitä seikkailijoiden nimet tarkoittavat? Usein pidetään itsestään selvänä sitä, että lapsella on oikeus nimeen. Nimi näyttää usein, että tulee tietystä perheestä. Siksi jotkut ovat saaneet nimensä sukulaisensa mukaan. Sampo antaa seikkailijoille tehtäväksi selvittää, mitä heidän nimensä tarkoittaa ja miksi he ovat saaneet juuri sen nimen.

Joukkue keskustelee seuraavalla kerralla tuloksista iltahiljentymisen yhteydessä. Jokainen halukas voi kertoa oman nimensä historian. Entä mitä väliä sillä on, että sampo tietää kaikkien nimet? Mikä on lempinimi? Onko seikkailijoille lempinimiä? Ketkä saavat kutsua heitä lempinimellä? Mitä on nimittely? Onko seikkailijoita nimitelty? Miltä se tuntui? Sammon tehtävänä on muistuttaa, että myös nimittely on kiusaamista.

Lähde: Det danske spejderkorps

16.10.2016

Seikkailijat miettivät sammon johdolla, millaista kiusaamista on olemassa. Miten kiusaamista voi estää ja miten siihen tulisi puuttua? Samalla on hyvä keskustella jokaisen itsemääräämisoikeudesta ja jokaisen oikeudesta olla oma itsensä. Seikkailijat voivat myös pohtia salaisuuksien ja luottamuksen merkitystä.
Kiusaamisen muotoja voivat olla:
Fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen (lyöminen, potkiminen, töniminen, nipistely, kamppaaminen, esineillä heittäminen, hiuksista vetäminen)
Henkinen väkivalta (pilkkaaminen, haukkuminen, matkiminen, naurunalaiseksi tekeminen, toisen salaisuuksien paljastaminen, ulkopuolelle jättäminen)
Painostava vallankäyttö (uhkaaminen, kiristäminen, pelottelu, muista eristäminen, pakottaminen tekoihin, väärin neuvominen)
Haitanteko (tavaroiden piilottelu, yksin jättäminen, omaisuuden särkeminen tai hukkaaminen, peleistä ja leikeistä poisjättäminen )

Suomen partiolaiset

29.9.2016

Sampo antaa vartionjohtajille tehtäväksi vartioittain miettiä, mitä kiusaaminen on. Vartiot voivat tehdä aiheesta kahden minuutin näytelmän. Näytelmän tuottamisen apuna kannattaa antaa valmiita aiheita tai tarinanpätkiä, esimerkiksi:

"Teltassa nukkumaan mennessä kaksi seikkalijaa haukkuvat koulukaveriaan, muut kuuntelevat, vaikkeivät edes tiedä kenestä on kyse. Miten tilanne jatkuu?"

"Partioryhmässä kaksi seikkailijaa Nalle ja Kalle ovat sisaruksia ja usein kokouksissa heille tulee nyrkkitappelua ja sanaharkkaa. Terhiä tilanne pelottaa, sillä pojat lyövät toisiaan joskus todella kovaa ja kiroilevat paljon."

Näytelmien tekijöille voi antaa myös tehtäväksi tuottaa samasta aiheesta kaksi erilaista loppua. Aiheiksi kannattaa valita partion seikkailijaikäisten elämästä mahdollisia tilanteita.

Kaikki näytelmät esitetään ensin ja lopuksi keskustellaan. Sampo kyselee esimerkiksi, ketkä tilanteissa olivat kiusaajia ja ketkä kiusattuja. Oliko oikein/väärin toimia tilanteessa, kuten toimittiin? Keskustelussa ei aina varmastikaan löydy lopullisia ratkaisuja kaikkiin näyteltyihin tilanteisiin. Se ei kuitenkaan haittaa. Tärkeää on, että kiusaamisesta keskustellaan ja aihetta pidetään tarvittaessa esillä.

Suomen partiolaiset

29.9.2016

Seikkailijajoukkuessa kannattaa paneutua hyvän ryhmähengen luomiseen jo ryhmän ensimmäisen puolivuotiskauden aikana. Ennaltaehkäisy on paras lääke kiusaamiseen, mutta kaikissa yhteisöissä jonkinlaisia kiusaamistilanteita kuitenkin tulee, joten maton alle lakaisu ei ole järkevä vaihtoehto.

Kun joukkue tekee seikkailijajoukkueen säännöt tervetuloa-vaiheessa, kiusaaminen varmasti tulee esiin. Aiheen käsittelyssä voikin esim. näytelmien esittämisen jälkeen muistuttaa kaikkia, että olemme yhdessä säännöissä sopineet, että ketään ei kiusata partiossa.

Kiusaamiseen puuttuminen liittyy kaikkiin tilanteisiin partiossa. Lapsille on hyvä pitää alussa erittäin tiukkaa kuria siinä, että minkäänlaista nälvimistä tai syrjimistä ei seikkailijajoukkuessa hyväksytä. Sammon tulee toimia tässä esimerkkinä: huomata ja huomauttaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä puuttua tapahtuneisiin vaikeisiin tilanteisiin. Sampo voi antaa myös todellisia esimerkkejä partiotoiminnassa sattuneista tilanteista. Joukkueen iltapuheiden teematkin voivat liittyä yhdessä toimimiseen: anteeksi pyytäminen ja antaminen, toisen kunnioittaminen, auttaminen ja palveleminen.

Suomen partiolaiset

29.9.2016

Seikkailijajoukkueessa pohditaan kiusaamista. Aiheeseen herättelee Samaa mieltä - eri mieltä -peli, jossa sampo esittää erilaisia väittämiä, joihin seikkailijat ottavat kantaa jäämällä istumaan (eri mieltä) tai nousemalla seisomaan (samaa mieltä).
Väittämiä:
Kiusattuja pitää yrittää auttaa
Kiusaaminen voi olla hauskaa
On kiusattujen oma vika, että heitä kiusataan
Kiusaaminen on aina väärin
Ei ole minun asiani puuttua kiusaamiseen
Kiusaamiseen mukaan meneminen on väärin
Ei ole niin paha asia, jos nauraa mukana, kun jotakuta kiusataan
On oikein ruveta kaveriksi sille, jota kiusataan
Toivon, että partiossa ei kiusattaisi ketään Seuraavaksi jakaudutaan pienryhmiin pohtimaan, mikä kaikki on kiusaamista. Ryhmät kirjoittavat esimerkiksi post-it -lapuille ajatuksiaan siitä, mikä on kiusaamista. Sen jälkeen käydään yhdessä läpi, millaisia ajatuksia heräsi ja post-it laput liimataan seinälle. Laput voidaan myös liimata paperista leikattuun ihmishahmoon aina siihen kohtaan, mihin ryhmät arvioivat kyseisen kiusaamistavan sattuvan (esim. lyöminen voi sattua fyysisesti selkään mutta myös sydämeen, koska se tuntuu henkisesti pahalta)
Sampolle avuksi: Millainen toiminta on kiusaamista? Kiusaaminen on toistuvaa ja se kohdistuu yhteen ja samaan henkilöön. Kiusaaminen voi olla nimittelyä, toiselle nauramista, tönimistä, lyömistä, ulkopuolelle jättämistä, ilkeiden lappujen lähettämistä, ilkeiden juorujen levittämistä, toisen tavaroiden ottamista/hävittämistä/rikkomista

Valitaan läpikäydyistä kiusaamisen muodoista yksi sekä keksitään yhdessä kiusaamispaikka ja kiusaaja/kiusaajat. Tämän jälkeen tehdään improvisoitu näytelmä kiusaamistilanteesta. Pohditaan yhdessä, miten kiusattua voisi auttaa (kerron aikuiselle, sanon jotain mukavaa kiusatulle (“Älä välitä noista!”), sanon jotain kiusaajille (“Toi ei ollu kyllä mukavasti sanottu. Lopettakaa!”), pyydän kiusatun mukaan omaan porukkaani pois kiusaamistilanteesta, otan kaverin mukaan ja menemme kiusatun puolelle). Eri ratkaisuvaihtoehtoja näytellään seikkailijoiden kanssa, jotta he saavat tuntumaa siihen, miltä kiusatun auttaminen oikeasti tuntuu. Mietitään myös, miten voisi toimia, jos itse joutuu kiusatuksi.

Lähde: KiVa Koulu, Opettajan opas, alakoulun 4. luokalle

Suomen partiolaiset

29.9.2016

Lisää vinkki

Lisää liite