Seikkailija osaa seikkailijoiden ihanteet, tunnuksen ja lupauksen sekä ymmärtää niiden sisällön ikäänsä nähden sopivalla tasolla. Hän osallistuu lupauksenantoon.

Valikko

Lupaus ja ihanteet

Tavoite: Seikkailija osaa seikkailijoiden ihanteet, tunnuksen ja lupauksen sekä ymmärtää niiden sisällön ikäänsä nähden sopivalla tasolla. Hän osallistuu lupauksenantoon.

Kuvaus:

Seikkailija oppii partiolupauksen, seikkailijoiden ihanteet ja tunnukset. Hän tietää niiden olevan tärkeä osa partitoimintaa ja jokapäiväistä elämää. Seikkailija osallistuu lupauksenantoon.

Toteutus ja tavoitteet

Pakolliset: Pakollinen
Paikka: Kolo muu
Taitoalueet: Henkisyys Partiokulttuuri Symboliikka
Kesto: 10 min
Kasvatustavoitteet: Johonkin kuuluminen ja sitoutuminen
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävänä on tehdä lupauksesta, ihanteista ja tunnuksesta ymmärrettäviä seikkailijoille.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Tervetuloa

Rinnakkaiset

Vinkit

Järjestys: Uusimmat

Rastirata/palapeli
Kolon pihalle tai lähipuistoon tai kämpän ympäristöön voi ripustaa osia lupauksesta ja ihanteista. Lupaus voidaan pilkkoa pienempiin osiin (yksi tai pari sanaa / paperinpala) ja jokainen ihanne kahteen osaan.
Seikkailijat yrittävät vartioittain löytää kaikki palaset ja yhdistää ne oikein. Kun kaikki vartiot ovat saanet kasaan lupauksen ja ihanteet kannattaa vielä keskustella niistä yhdessä koko joukkueen voimin.

Suomen partiolaiset

29.9.2016

Kunnioittaa toista ihmistä
Jokkis näki heti, että Sipellä ei ole kaikki kunnossa. Sipe istui hiekkalaatikon reunalla tuijottaen eteenpäin. ”Meidän isovaari on kuollut”, hän kertoi, kun Jokkis kysyi, miten menee. Jokkis istui hiljaa nurmikolle. Hiljaisuus tuntui huminana korvissa. ”No olihan se ollut sairaana oikeestaan koko mun elämän ajan.” Sipen isovaari oli ollut sodassa ja saanut sieltä jonkin mitalinkin. ”Isovaari oli mulle aina sankari.” Jokkis nyökkäsi ja ynähti vaimeasti. Hän muisti, miten Sipe oli monesti kertonut, miten tämä kunnioittaa isovaariaan.
Sellaista, joka on tehnyt hienoja tekoja, on helppo kunnioittaa. Siinä kerrostalon pihalla istuessaan Jokkiksen mieleen tuli muitakin kunnioitettavia ihmisiä. Opettaja oli sellainen, ainakin suurimman osan ajasta: hän oli yleensä aina reilu ja tiesi asioita. Myös vanhemmat on kunnioitettavia. Parhaansa ne yrittää.
Sankaria on helppo kunnioittaa. Se ei ole kovinkaan vaikeaa, jos ihminen on viisas, kokenut, vanhempi. Mutta miten voi kunnioittaa niitä muita – saman ikäisiä, nuorempia. Entä eri kieltä puhuvia, iholtaan erivärisiä? Toisen ihmisen kunnioittaminen lähtee siitä, että se, mitä me olemme, ei ole ainoa ihmisen tie kulkea. Että toiset voivat näyttää erilaiselta kuin me, ajatella ja uskoa aivan eri tavalla. Jokainen ihminen on kunnioitettava, ei niinkään tekojensa tai tekemättä jättämistensä takia vaan siksi, että hän on – ihminen.
Ihminen on kunnioitettava sellaisenaan, ihmisenä. Oli hänen tekonsa sankarillisia tai ei. Sekin, joka on tehnyt väärin, loukannut sinua, on ihmisenä kunnioitettava. Tuntuuko vaikealta: kunnioittaa ihmistä, joka on tehnyt jotain, jota ei voi kunnioittaa? Niinpä, ihmisenä elämistä ei ole kukaan helpoksi väittänytkään!
Sipe nosti katseensa ja katsoi Jokkista. Aivan kuin aavistus auringonsäteestä olisi ollut hänen kasvoillaan. Nopea hymy käväisi hänen kasvoillaan. Pois lähtiessään hän sanoi: ”Kiitos, Jokkis, kun kuuntelit. Olet tosi ystävä.” Jokkis jäi istumaan nurmikolle. Tuntui kivalta, kun saattoi olla ystävä. Ystäväkin on niin kuin sankari. Vähän ainakin.

Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
Sipe ja Vepe istuivat keinuilla. Kello oli ”sopivasti”: pienet lapset olivat menneet jo kotiinsa, mutta heillä oli vielä ulkonaoloaikaa. Jokkis tuli heidän luokseen todella huolestuneen näköisenä. ”Jotain täytyy tehdä”, hän sanoi. Sipe ja Vepe eivät olleet ennen nähneet häntä noin vakavana. Jokkis kertoi katsoneensa luontodokumentin, jossa kerrottiin luonnon nykytilasta. ”Aaa, olet löytänyt valon”, totesi Sipe. ”Jo oli aikakin!” Sipe oli aina ollut luonnon puolestapuhuja.
Kolmikko keskusteli luonnosta. Vepe oli hieman kummissaan ystäviensä innosta: ”Mitä nyt on tapahtunut?” Jokkiksen mukaan ohjelmassa kerrottiin ilmastonmuutoksesta ja muista vaikeista asioista. Hän halusi toimia sen estämiseksi, mutta tuntui, että tehtävä oli mahdottoman iso. Sipe puolestaan kertoi ihmisen vastuuttomasta toiminnasta luonnossa: eläimet ja muu luonto kärsivät saasteista.
Ihminen on saanut luonnon ja elinympäristömme aika heikkoon kuntoon. Se ei ole varmastikaan ollut tarkoitus, mutta niin vain on käynyt. Vastauksena tähän tilanteeseen partiolaiset haluavat siirtyä luonnon kuluttamisesta sen suojeluun.
Se, kutsummeko suhdettamme luontoon rakastamiseksi, tykkäämiseksi tai suojeluksi on toissijainen. Tärkeintä on se, että emme enää vain katso sivusta vaan teemme jotain. Ja aloitamme sen itsestämme. Jokkiskin ymmärsi, että jokainen voi toimia luonnon hyväksi.
Aloita omista teoistasi: lopeta roskaaminen. Valitse liikkumisvälineeksi jalat tai polkupyörä, jos se on mahdollista. Luonnon suojelu on sinun itsesi ja muiden ihmisten suojelua. Sen aloittaminen ei ole myöhäistä, mutta se tulee aloittaa mahdollisimman pian.
Ja paitsi että haluamme suojella luontoa, haluamme tutustua siihen. Oppia siitä. Ymmärtää sitä. Parhaiten se käy olemalla itse luonnossa, olemalla osa sitä. Annetaan luonnon itsensä opettaa meitä luonnosta. Käydään luonnossa – roskaamatta, kuluttamatta.

Olla luotettava
Marsun serkku oli joutunut sairaalaan. Hänellä oli todettu diabetes ja sen hoito aloitettiin lasten- ja nuorten osastolla. Marsu tunsi, että pitäisi lähteä tapaamaan serkkua, mutta se tuntui niin vaikealta! He olivat leikkineet vielä viime kesänä yhdessä, kaikki oli ollut hienosti, vaikka serkku olikin ollut hieman väsynyt. Oliko nyt sairaus muuttanut kaverin ihan kokonaan?
Sipe rohkaisi Marsua. ”Ei ku meet vaan! Se sun serkku arvostaa sitä varmasti tosi kovasti!” No, Marsu sai itselleen itseluottamusta ja päätti lähteä sairaalaan. Serkku ilahtui kovasti tapaamisesta. Marsu katsoi serkkuaan: sama kaveri, punaa oli poskillakin enemmän kuin kesällä!
Uskollinen ystävä ei jätä. Luotettava kaveri ei levitä juttuja. Mutta miten voi oppia olemaan luotettava? No, ainakin aluksi pitää oppia puhumaan totta. Valhe johtaa monesti rikkomukseen. Rehellisellä ja avoimella asenteella olemme jo pitkällä uskollisuuden tiellä.
Sama toistuu myös tehtävän tekemisessä: uskollinen ja luotettava ei jätä tehtäväänsä kesken. Tai, jos kokee, että voimat eivät riitä, kertoo siitä. Se on oikea tapa omaa itseä kohtaan ja se on tapa toimia uskollisena saamalleen tehtävälle.

Suomen partiolaiset

29.9.2016

Lupauksenanto. Jokaisessa lippukunnassa on erilaiset perinteet lupauksen antamiselle. Joukkue käy yhdessä lävitse sen tavan, joka lippukunnassa on käytössä. Jos lippukunnassa kaikki ikäkaudet antavat lupauksensa samassa tilaisuudessa, vaikka partiokirkossa, seikkailijat itse muistavat varmasti jotain edellisten vuosien tilaisuuksista. Sampo voi täydentää silloin kun seikkailijoiden muisti pettää.

Seikkailijat harjoittelevat yhteen ääneen lupauksen lausumista ja partiotervehdyksen tekemistä.

Suomen partiolaiset

29.9.2016

Lisää vinkki

Lisää liite