Partio-ohjelma ei ole pelkästään aktiviteetit.

Valikko

Partiokasvatuksen arki

Sisällys:

Ohjelman toteuttaminen ja soveltaminen – Partiokasvatuksen arki
Erilaisia toimijoita ja toimintaympäristöjä
Partiokasvatus lippukuntaleirillä

Ohjelman toteuttaminen ja soveltaminen – Partiokasvatuksen arki

Partiokasvatus näkyy siinä, miten lippukunnassa toimitaan pieniltäkin tuntuvissa käytännön tilanteissa. Jokaisen lippukunnan kaikissa tilanteissa tulee näkyä sekä lapsen ja nuoren kehityksen että partio-ohjelman
tunteminen. Partio-ohjelma ei ole pelkästään aktiviteetit, koska kehitysvaiheen huomioimista ei täysin pystytä kirjoittamaan aktiviteettien sisään, vaikka sitä paljon siellä onkin. Kaikkea partio-ohjelmaan kuuluvaa
ei ole mainittu aktiviteettilistoissa. Esimerkiksi lipunnosto, iltanuotio tai kolon siivous kuuluvat olennaisina osina kaikkien ikäkausien toimintaan.On oikein retkeillä tai käydä purjehduksilla useammin kuin ohjelmassa vaaditaan tai käydä teatterissa useammin. Ryhmän ja lippukunnan oma toiminta yhdistettynä ikäkauden ohjelman aktiviteetteihin muodostaa sen nousujohteisen tekemisen, joka on partiomenetelmän osa.

Erilaisia toimijoita ja toimintaympäristöjä

Erilaiset lippukunnat

Lippukunnat ja niiden toimintaympäristöt ovat erilaisia, mutta niiden jäsenistön kehitysvaiheet ja -haasteet ovat samat. Lippukunnan toiminnan ensisijainen tarkoitus on toteuttaa partio-ohjelmaa eli järjestää ikäkausitoimintaa. Ikäkausijaon taustalta löytyvät kasvatus- ja kehityspsykologiset ratkaisut. Partio-ohjelma puolestaan perustuu kasvatustavoitteisiin. Jokaisen johtajan ei tarvitse tuntea ohjelman taustoja, vaan johtaja voi luottaa kohdeikäryhmään kuuluvien kehittyvän kasvatustavoitteiden mukaisesti tarjoamalla partio-ohjelman mukaista toimintaa.

Käytännössä lippukunnan resurssit toteuttaa suositusten mukaista ohjelmaa kuitenkin vaihtelevat. Niinpä ohjelman soveltaminen on täysin sallittua! Lippukunnan tehtävä onkin soveltaa ikäkausijakoa näiden periaatteiden puitteissa toimintaympäristön todellisuuteen ja tilanteeseen sopivaksi. Sovellustarpeita voivat aiheuttaa esimerkiksi tyttö- tai poikalippukunnat, paikkakunnan koulujärjestelyt ja opiskelumahdollisuudet, arkena ja viikonloppuna käytettävissä olevat johtajaresurssit ja lähilippukuntien tuki.

Partio-ohjelmaa sovelletaan lippukunnan lasten ja nuorten tarpeiden sekä lippukunnan toimintaolosuhteiden mukaisesti. Kaikissa lippukunnissa ei välttämättä ole lapsia ja nuoria jokaiseen ikäkauteen. Huomioi kuitenkin, että mikäli lippukunnassanne on yksikin ikäkauteen kuuluva lapsi tai nuori, lippukunnastanne löytyy tällöin kyseinen ikäkausi! Mikäli lippukunnassa on vain yksi tai muutama ikäkauteen kuuluva nuori, kannattaa ryhmiä perustaa yhdessä alueen lippukuntien kanssa. Esimerkiksi vaeltajaikäisten projektiin liittyvä vartio voi toimia hyvinkin koostettuna muutaman eri lippukunnan jäsenistä.

Ikäkausijakoa voi soveltaa tarpeen mukaan. Mikäli esimerkiksi tarpojavartiolle ei löydy samoajista vartionjohtajaa, voi tehtävään soveltuva tarpojaikäinen halutessaan siihen ryhtyä. Soveltaminen on siis sallittua, mutta tällaisissa tilanteissa tulee miettiä, kuinka jokaisen ikäkauden omat tavoitteet saavutetaan. Jokaisen tulisi siis saada edetä omien kehitysvaiheidensa mukaisesti, ja jokaiselle tulisi myös järjestää oman ikäkauden ohjelmaa.

Jotkut aikuiselle (eli yli 22-vuotiaalle) tarkoitetut johtamispestit ovat sellaisia, että vaeltajaikäinen voi tuettuna toimia niissä yhtä lailla. Tällaisia ovat esimerkiksi akelan ja sammon pestit. Joskus pestin luonne muuttuu, mutta ratkaisu voi silti olla parempi kuin esimerkiksi ikäkauden toiminnan yhdistäminen toiseen ikäkauteen. Esimerkiksi vaeltajaikäinen voi ohjata ja tukea tarpoja- tai samoajavartion toimintaa, mutta ei kuitenkaan voi ikänsä ja kokemuksensa puolesta täysin toimia luotsin kasvatustehtävässä. Joissakin tehtävissä yli 22-vuoden ikä on välttämätön, vaikkei silti vielä riittävä edellytys onnistumiselle. Vaeltajaikäinen ei voi esimerkiksi toimia vaeltajaluotsina. Myös ikäkausivastaavan pesti, johon kuuluu koko ikäkausitoiminnasta vastaaminen lippukunnassa, voi olla vaeltajalle haastava.

Erilainen ohjelma

Aktiviteeteissa on usein varaa soveltaa ja kehittää niitä lasten ja nuorten edellytysten ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti. Oman paikkakunnan suomat mahdollisuudet tai ryhmän jäsenten omat ja heidän vanhempiensa erityistaidot kannattaa hyödyntää. Aktiviteeteissa on mainittu tavoite tai kuvaus, johon aktiviteetilla pyritään. Tapoja siihen pääsemiseksi saattaa olla useita. Esimerkiksi seikkailijoiden taitomerkeissä ei ole välttämätöntä seurata mainittuja tehtävänantoja, jos mielessäsi on parempi keino, jolla seikkailijat saavat vaaditut tiedot ja taidot.

Partio-ohjelma konkretisoi partiomenetelmää, jonka avulla pyritään partion päämäärään, jota puolestaan kasvatustavoitteet ilmaisevat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun johtajalla on partiomenetelmä hallussa, kasvatustavoitteet tiedossa ja ymmärrystä ikäkaudelle tyypillisestä kehityksestä, voi hän helposti soveltaa ohjelmaa ja aktiviteetteja partion puitteissa.

Erilaiset lapset ja nuoret

Jokainen lapsi ja nuori on yksilö. Tämä huomioidaan myös partiossa. Partiossa opetetaan arvostamaan erilaisuutta ja toimimaan ryhmässä. Jokaiselle tarjotaan mahdollisuus osallistua omien kykyjensä mukaan. Jokaisella on vahvuuksia, jotka tulisi löytää, ja jokaisella on myös kehittymisen kohteita, joiden kanssa pitää työskennellä. Positiivinen palaute on tärkeää: kun löydetään yksilön hyvät puolet ja vahvistetaan niitä, vahvistetaan lapsen ja nuoren positiivista minäkuvaa. Ohjelmaa saa ja pitää soveltaa oman ryhmän ja sen jäsenten tarpeisiin. Yksilöllistä huomiointia vaativat esim. sisupartiolaiset eli aisti- liikuntaelin- tai kehitysvammaiset lapset ja nuoret. Ohjelman soveltamista ja tukea tarvitsevat usein myös keskittymiskyvyn puutteesta tai käytöshäiriöistä kärsivät tai sosiaalisilta kyvyiltään hitaasti kehittyneet lapset ja nuoret. Koska pienryhmätoiminta on partion keskeinen menetelmä, voidaan monissa tapauksissa soveltamaan ohjelmaa koko ryhmän kohdalla eikä ainoastaan yksilön kohdalla. Myös erilaisen kulttuurin parissa kasvaneiden maahanmuuttajien partio-ohjelmaa voidaan soveltaa tarpeen mukaan.

Oman ryhmän merkitys on tärkeä ja ryhmä on jäsentensä summaa suurempi kokonaisuus. Huomaa jokainen yksilö ryhmässä ja löydä yksilöiden vahvuudet; yhdessä ryhmän jäsenet ovat vahvempia kuin erikseen. Toiset saattavat tarvita erityistä tukea pärjätäkseen partiotoiminnassa. Johtaja on yksi lapsen tai nuoren aikuisista kasvattajista, jonka on hyvä tietää ryhmän jäsenten taustat, jotta voi suunnitella toiminnan vastaamaan kunkin tarpeita. Tietoja saa vanhemmilta, mutta myös ryhmän jäseniin tutustumalla ja toimintaa havainnoimalla huomaa, millaisissa asioissa he tarvitsevat apua ja tähän voi reagoida toimintaa muuttamalla. Ehkä on tarpeen vähentää kirjoitustehtäviä, pitää partiolaiset erittäin puuhakkaina koko kokouksen ajan tai valita retkikohteeksi esteetön paikka?

Tavoitteena on tukea lasta tai nuorta saamaan onnistumisen kokemuksia. Tämä voi tarkoittaa sitä, että aikuisen on tehtävä asian eteen työtä: etsittävä tietoa, tehtävä ennakkojärjestelyjä, hankittava tukea tai apua käytännön järjestelyihin. Parhaimmillaan ratkaisut tehdään lippukunnassa tietoisesti voimavarat huomioon ottaen. Joskus voimavarat ja keinot eivät riitä haastavien lasten kanssa työskentelyyn. Tällainen tilanne on aikuisen tunnistettava ja tunnustettava sekä hoidettava lapsen tai nuoren ja hänen huoltajiensa kanssa.

Parhaiten tietoa saa oman ryhmän jäsenestä ottamalla asian puheeksi reilusti vanhempien kanssa. Vanhemmat tai huoltajat pyrkivät useimmiten lapsen parhaaseen, mutta keinot voivat vaihdella. Mahdollisista vaikeuksista tai sairauksista puhumista saatetaan välttää esimerkiksi leimautumisen pelossa. Vanhemmilla on oikeus olla kertomatta lapsensa asioista. Esimerkiksi retkelle lähtiessä on kuitenkin jotkin asiat turvallisuuden takia tiedettävä, mutta arkaluonteisia asioita ei luonnollisesti jaeta muiden ryhmän jäsenten kanssa.

Otetaan kaikki rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mukaan toimintaan! Kun ryhmän jäsen tarvitsee erityistä tukea, annetaan sitä tilanteen vaatimalla tavalla. Helpottaminen, ohjeiden selkeyttäminen ja myönteisen palautteen antaminen ovat esimerkkejä keinoista. Positiivinen palaute johtajalta ja toisilta ryhmän jäseniltä on usein tehokasta. Kokeilemalla selviää, mitkä ovat parhaat tavat toimia.

Lapsi saattaa myös käyttäytyä eri tavoin koulussa, kotona, harrastuksissa ja kavereiden kanssa ja vanhemmat eivät välttämättä sen vuoksi pysty kertomaan miten hän käyttäytyy partiotilanteissa.

”Vanhemmat ovat sopineet lapsen tulosta leirille ja kertovat, ettei hän nuku ilman valoja tai muiden lasten seurassa. Hän kaipaa aikuisen seuraa, ja silti nukkumaanmeno voi olla on vaikeaa. Vanhemmat kertovat asioita ja keinoja, jotka kotona on saatu toimimaan. Leirillä lapsi nukkuu muiden kanssa ilman valoja, eikä ongelmia ole. Valehtelivatko vanhemmat? Eivät. He yrittivät tasoittaa lapsen tietä harrastuksessa, mutta lapsen toimintaympäristön muuttuessa myös lapsen käytös muuttui. Epäiletkö vanhempien kykyä kasvattaa lastaan? Lapsi voi toimia hyvin eri tavoin eri ympäristöissä. Vanhemmat ovat varmasti iloisia kuullessaan, että leirillä kaikki oli mennyt hyvin. Heillä voi olla paljon kokemusta siitä, että asiat eivät ole menneet hyvin. Varsinkaan haastavien lasten vanhemmille positiivinen palaute heidän lastensa käytöksestä ja pärjäämisestä on hienoa kuultavaa ja vahvistaa vanhemmuutta ja uskoa lapsen selviämiseen maailmassa.”

Sopeutumista saattavat helpottaa seuraavat tekijät:

  • Rutiinit ja säännöllisyys. Esimerkiksi samat aloitusmenot koloilloissa, tietty kokoontumisaika ja -paikka.
  • Säännöt ja sopimukset. Jokainen tietää, miten koloilloissa käyttäydytään ja mitä heiltä odotetaan.
  • Ennakoiminen ja valmistelu. Tässä auttaa mm. toimintasuunnitelma, joka jaetaan kotiin. Huoltajat voivat kertoa lapselle, mitä koloillassa tai retkillä on tulossa, ja nuori voi itse valmistautua sen avulla tulevaan. Huomaa kertoa myös muutokset!
  • Aikuisen apu ja tuki. Esimerkiksi kerrotaan siitä, mitä on
    odotettavissa tai miten toivotaan käyttäydyttävän uusissa tilanteissa.
    Myös vierellä olo voi vähentää uusissa tilanteissa jännitystä.

Partioon liittyminen eri-ikäisinä

Tilastojen mukaan partioon liitytään tavallisimmin sudenpentu- tai seikkailijaikäisenä. Myös aikuisia on liittynyt viime vuosina runsaasti. Tarpoja- tai samoajaikäisinä partioon tuovat ennen kaikkea kaverit ja toimivat, vetovoimaiset ja näkyvät vartiot. Vaeltajaikäiset vaihtavat elämäntilanteiden muuttuessa paikkakuntaa ja voivat siinä vaiheessa löytää partioon, aatteen vetovoimaisuutta unohtamatta. Aikuisten rekrytointiin on saatavilla piirien ja keskusjärjestön laatimaa tukimateriaalia. Parhaassa tapauksessa lippukunta kykenee ottamaan kaiken ikäisiä jäseniä. Toimivassa lippukunnassa on mietitty käytännöt eri-ikäisinä liittyvien lasten, nuorten tai aikuisten mukaan ottamiseen, niin että uuden henkilön partion aloittaminen on sujuvaa ja he tuntevat itsensä tervetulleeksi. Konkreettisia asioita voivat olla mm. huoltajille lähetettävät tiedotteet, ikäkausikohtaiset nettisivujen tai sosiaalisen median ryhmien kautta tiedottaminen, lippukunnan ja piirin järjestämät koulutukset, vaatteisiin ja muihin varusteisiin liittyvän symboliikan avaaminen, aikuinen tuki ja henkilökohtainen yhteydenpito uusiin jäseniin.

Useaan lippukuntaan tai muuhun partioyhteisöön kuuluminen ja lippukunnan vaihtaminen

Vaeltajat lähtevät usein toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai työskentelemään. Toisille on luontevaa jatkaa kasvattajalippukunnan toiminnassa pidempienkin etäisyyksien takaa, kun toiset hakeutuvat aktiivisesti mukaan toimintaan uudella paikkakunnalla. Luotsi voi olla keskustelukumppanina tilanteissa, joissa nuori haluaa toimia kahdessa lippukunnassa tai vaihtaa lippukuntaa. Ihanteellisessa tilanteessa tukea voidaan antaa neutraalisti nuoren lähtökohdista ilman paineita esimerkiksi oman lippukunnan johtajatilanteesta. Useassa yhteisössä tai pestissä toimiminen on luontevaa vaeltajalle, jonka kulloinenkin toimintavartio vaihtuu projektin tai pestin mukaan. Jäsenrekisterissä voi määritellä ensisijaisen jäsenyyden ja toisen lippukunnan tai muun partioyhteisön.

Ilman nuoren muuttoakin lippukunnan vaihtaminen on tavallista isommilla paikkakunnilla, joissa on useita lippukuntia. Samoajaikäiset tähyilevät jo oman lippukunnan ulkopuolelle ja voivat viehättyä uusista kavereista tai ryhmistä siinä määrin, että päätyvät vaihtamaan lippukuntaa. Aikuinen on tärkeä taustatuki myös tällaisissa tilanteissa. Konkreettisia toimia ovat jäsenrekisterimuutoksen lisäksi myös esimerkiksi tiedottaminen kotiin, jossa ei välttämättä hahmoteta lippukuntajärjestelmää ja lippukunnan vaihtamisen mukanaan tuomia muutoksia nuoren harrastuksessa. Myös asianmukainen tiedottaminen lippukunnan jäsenille on tärkeää turhien huhujen välttämiseksi. Tärkeintä on partioharrastuksen mahdollistaminen eri-ikäisille lapsille, nuorille ja aikuisille heille eri elämäntilanteissa sopivalla tavalla.

Ikäkausien välisten siirtymien toteuttaminen

Siirtymille yhteistä on juhlavuus ja odotettu hetki. Tilaisuuksista voidaan luoda samalla lippukunnalle perinteitä. Kaikissa siirtymissä kiinnitetään huomiota ihanteisiin, joita tulee lisää ikäkauden vaihtuessa, niin että vaeltajalla on kaikki partioihanteet osviittanaan. Lupauksen sisältöön kiinnitetään huomiota ikäkauden kehitysvaihe huomioiden.

Sudenpennuille ohjelmassa on selkeä siirtymäjälki ja itse siirtymä voi olla seikkialijaohjelman elementtejä sisältävä osuus muun tapahtuman yhteydessä. Seikkailijoiden siirtymänä ja huipentumana luontevaa voi olla retkeilypainotteinen tapahtuma tai vaikka viikonlopun mittainen joukkueen vaellus, sillä seikkailijaikäkauden aikana on opittu erityisesti retkeily- ja pienryhmätaitoja. Tarpojalupaus ja siirtymä voi korostaa toiminnallisella ja/tai elämyksellisellä tavalla omaa vartiota, joka on herkkien murrosiän vaiheiden tiivis ja tärkeä tuki. Samoaja on ikäkautta aloittaessa kypsä pohdiskelemaan tarpojana opittuja asioita ja omaa muutostaan. Siirtymään voi sisällyttää myös luotsin kanssa keskusteltavia omia tavoitteita ja toiveita alkavan ikäkauden toiminnalle. Samoajaikäiset nauttivat yhdessä koetuista yllätyksistä, siirtymä voi olla yksi mahdollisuus tarjota niitä. Siirtymä vaeltajaksi antaa parhaimmillaan tulevalle vaeltajalle eväitä harkita ja suunnitella ikäkauden ohjelmaa, joka pohjautuu entistä enemmän partiolaisen omaan harkintaan ja suuntautumiseen. Vaeltajaikäkauden lopussa on merkittävä siirtymä partiokasvatuksen kohteena olemisesta aikuiseksi mahdollistajaksi. Joissakin maissa vaeltajaohjelman päätös on iso osa partiokulttuuria ja huikea, odotettu tapahtuma, jonka yhteydessä vaeltaja valitsee haluaako jatkaa partiossa aikuisena mahdollistajana vai hakeutuuko muihin vapaaehtoistehtäviin. Meilläkin tässä erityisessä tilaisuudessa kannattaa esim. kerrata vaelluskartan huippukohtia ja nostaa esille partiosta opittuja asioita ja taitoja. Samalla tietenkin jaetaan vaeltajaikäkauden päätösmerkki.

Partiokasvatus lippukuntaleirillä

Lippukunnan leiri on tyypillinen esimerkki toiminnasta, jossa kaikki ikäkaudet ovat samanaikaisesti läsnä. Miten toteuttaa partio-ohjelmaa kaikki ikäkaudet huomioon ottaen, niin että kaikki saavat ikäkaudelleen sopivaa tekemistä, ikään nähden sopivan tuen, sopivassa suhteessa toisten leirin mahdollistamista ja johtajana toimimista sekä toisaalta mahdollisuutta osallistua itselle suunnattuun ohjelmaan? Tässä tarjotaan monipuolisen lippukuntaleirin järjestämisen tueksi listaa asioista, joita leirin suunnitteluvaiheessa tulee ratkoa. Tietty valinta vaikuttaa uusiin valintoihin. Oleellista on lopputulos, kokonaisuus kaikkien kannalta. Ikäkaudet hyvin huomioon ottavan leirin voi toteuttaa monella tavalla.

Ensin on toki ratkaistava järjestetäänkö kaikille yhteinen leiri vai useampi leiri. Jos leiri on kaikille yhteinen, ovatko kaikki siellä saman ajan, jos erikseen kuka toimii johtajana milläkin leirillä jne.

Yksinkertaisuuden vuoksi nyt oletamme, että lippukunta on tänä vuonna päättänyt järjestää yhden leirin, jonka pitäisi toimia kaikille. Tästä seuraa paljon jatkokysymyksiä. Tavanomaisimmin eri-ikäisten huomioon ottaminen tapahtuu leirin ohjelmatuokioissa, aloitamme näistä vaihtoehdoista.

Leirin ohjelmatuokiot

  • tehdään kaikille viidelle ikäkausille aivan omat ohjelmat, yhteistä leirillä on lähinnä iltaohjelmat ja ruokailut
  • tehdään ohjelmat niin, että samasta teemasta on tarjolla eri ikäkausille eritasoisia tehtäviä, joita sitten samaan aikaan rinnakkain tekisivät
  • tehdään osittain yhteistä ja osittain erillistä ohjelmaa, niin että joinakin päivinä toimitaan yhdessä ja joinakin rinnakkain ikäkausiryhmissä
  • tehdään muutoin yhteinen ohjelma, mutta kullekin ikäkaudelle on tarjolla yksi oma päivä

Ikäkausien eriyttämisessä voidaan päätyä johonkin tiettyyn ohjelmaan, esimerkiksi haikin suhteen erilaiset vaihtoehdot voisivat näyttää tältä:

  • satsataan haikkiin ja tehdään kullekin ikäkaudelle omantasoisensa haikki, toteutetaan ne leirillä hieman eri päivinä, niin että johtaja- ja huoltoresurssit riittävät
  • tehdään kaikille haikki samaan aikaan niin että kukin ikäryhmä liikkuu keskenään oman vaativuustason mukaisen reitin
  • toteutetaan haikki kaikille samana päivänä niin, että samoajat toimivat vartionjohtajina tarpojavartioissa ja vaeltajat seikkailijavartioiden kanssa ja sudenpennut liikkuvat aikuisten kanssa
  • samoajat ja vaeltajat ovat omalla haikillaan omissa vartioissaan leirin aluksi tai lopuksi, nuoremmille on haikki yhtenä leiripäivänä yhtä aikaa samoajien ja vaeltajien avulla järjestettynä

Mikäli on valittu ratkaisuja, joissa valtaosa vastuusta jakautuu vaeltajille, on tähdellistä miettiä heille riittävä tuki ja toisaalta jossain kohtaa mahdollisuus myös muuhun kuin muiden leirin mahdollistamiseen. Mikäli toteuttamisessa myös samoajilla on iso vastuu, on erityisen tähdellistä kysyä mitä muuta heille leirillä on tarjota.

Leirin rakenteet

Itse ohjelmatuokioiden lisäksi partio-ohjelman toteuttaminen näkyy vähintään yhtä paljon leirin rakenteissa, mm. johtajuusjärjestelyissä ja vartiojärjestelmän käytössä sekä leirin pelisäännöissä. Rajallisten resurssien käyttöä suunniteltaessa on tavallista, että eri näkökulmat ajautuvat ristiriitaan keskenään esim. seuraavasti:

  • sudenpennut tarvitsevat jatkuvasti vähintään samoajaikäisen läsnäoloa, siksi tämän turvaamisesta on aloitettava
  • seikkailijat tarvitsevat kavereita, pienryhmän ja isomman ihmisen ohjausta, aikuisen sampoihmisen läsnäolo leirillä on ensisijainen järjestettävä
  • tarpojat tarvitsevat omanikäistensä lisäksi samoajaikäisiä lähelleen sekä aikuisen luotsin, joka päivittäin läheltä seuraa hänen tekemisiään, tämä helposti unohtuu, joten siitä on syytä aloittaa
  • samoajat tarvitsevat leirillä omanikäistensä seuraa ja oman ikäistensä viiteryhmän johon kuulua, tämä on ehkä vaikein käytännössä järjestää, joten siitä on syytä aloittaa
  • vaeltaja ei enää tarvitse omaa leirivartiota, mutta kylläkin jotain millä erottua samoajista ja toisaalta ihan aikuisista, tämä on helppo järjestää joten sen voi ensin hoitaa ”pois alta”

Kaikki nämä argumentit ovat omalla laillaan perusteltuja, mutta kokonaisuus ratkaisee toimivuuden. Oleellista on se, että kaikkien ikäkausien erilainen tarve aikuisen tukeen on tiedostettu ja riittävän hyvin järjestetty niillä resursseilla, jotka käytössä on.

Vartiojärjestelmän hyödyntäminen on osa partiomenetelmää. Siinä keskeistä on että isompi joukko on jaettu pienryhmiin, joukkoa johdetaan ryhmittäin, yleensä ryhmän johtajia (sen hetkisiä tai pysyvämpiä) apuna käyttäen. Ryhmän jäsen kokee kuuluvansa tiettyyn pienryhmään ja sen kautta isompaan kokonaisuuteen. Soveltamisvaraa tässäkin on runsaasti partiomenetelmän raameissa, totutut tavatkin joustavat kun perinteitä kunnioittavasti sovelletaan. Leirin johdon on nähtävä kokonaisuus, miten vartiot kannattaa muodostaa, mihin niitä käyttää, miten niitä tukea, jotta läsnä oleva leiriläisjoukko käytössä olevilla johtajavoimilla saa parhaan mahdollisen leirikokemuksen.

  • onko vartiojärjestelmän ydin leirillä majoitusjärjestelyissä, esim. joka vartiolla oma teltta
  • käytetäänkö vartiojärjestelmää lähinnä ohjelman toteutuksessa
  • käytetäänkö majoituksessa ja ohjelmassa samaa vartiojakoa vai vaihdellaanko sitä
  • onko vartiokeittiö ehkä valittu leirimuonituksen toteuttamistavaksi, jos näin niin tehdäänkö ruoka samoissa vartioissa kun majoitutaan tai osallistutaan leiriohjelmaan
  • Se mihin vartioina toimimista aiotaan käyttää ja miten on kytköksissä siihen miten vartiot kannattaa rakentaa.
  • onko leirillä lippukunta niin täysilukuisena että on mielekästä käyttää viikkotoiminnasta tuttuja vartioita
  • vaikka ei toimittaisi ns luonnollisissa vartioissa voidaan vartiot koota ikäkausittain, näin saadaan ehkä tiiviitäkin kaveriporukoita ja erilaista tukea tarvitsevia ryhmiä
  • onko ryhmät leirillä jaettu niin että samassa leirivartiossa on eri ikäkausiin kuuluvia jäseniä
  • kuinka vartioita johdetaan? onko vartiolla sama vj koko leirin (ehkä vanhemmasta ikäkaudesta – jos on niin mitä se tarkoittaa myös hänen kannaltaan) vai onko jokainen vuorollaan vj tietyn päivän tai tietyn tilanteen ajan?
  • millaista aikuisempaa tukea vartiot tarvitsevat ja miten se on järjestetty

Vartiojärjestelmällä taataan leiriläiselle lähiryhmä, johon voi kokea kuuluvansa, jonka kanssa kehittää ryhmähenkeä ja kaveruutta, porukka jonka kanssa jakaa leiriarkea. Vartiojärjestelmässä myös opetellaan ryhmässä toimimista, ryhmänjäsenyyttä ja ryhmänjohtamista. Johtamistehtävät kuuluvat jokaisen ikäkauden partio-ohjelmaan siinä missä monet muutkin taidot. Leirillä johtamistehtäviä on tarjolla ryhmänjohtamisessa, erilaisessa ohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa, monenlaisten huoltotehtävien muodossa, päivän kulussa esim. lipunnosto, ruokailu, leirin kokoon kutsuminen, hiljaisuuteen saattaminen jne. Johtamistehtäviä tulisi olla tasapainoisesti ja sopivasti suhteessa kaikkeen muuhun tekemiseen.

  • sudenpennulle leiri tarjoaa paljon uutta, myös tilaisuuksia kokea, että kaikki asiat on jonkun tehtävä, hänenkin vuorollaan
  • seikkailijan perusohjelmaa on vuorollaan toimia oman vartionsa vj:na, esim. ottaa vastaan annettuja ohjeista ja välittää niitä muulle ryhmälle
  • tarpojille voi leirillä tarjoutua oivia mahdollisuuksia tutustua niin sudenpentujen kuin seikkailijoidenkin hetkelliseen johtamiseen ja esikuvaksi asettumiseen, mutta näiden nuorempien ikäryhmien hyvinvointi leirillä ei voi olla tarpojien vastuulla, heidän leiri on enimmäkseen jotain muuta
  • tarpojavartioiden vartionjohtajuus on osa samoajaikäkauden ohjelmaa, siten on luonnollista, että samoajien toimimista myös leirillä tarpojavartioiden vartionjohtajina mietitään, mutta leirillä olisi oiva tilaisuus kasvattaa myös samoajien keskinäistä ryhmähenkeä ja tarjota uusia oman ikäkauden haasteita sekä tuottaa tarpojille kokemusta omassa varassaan selviytymisestä ehkä samoajat voivat pareittain tai ryhmänä toimia kummina tarpojavartioille tai seikkailijavartioille
  • ehkä leiri on tarpojaluotsille tilaisuus kerrankin panostaa tarpojiin henkilökohtaisesti ja ”vapauttaa” samoajat täten omaan tekemiseensä
  • samoaja voi ottaa vastuuta leirillä vartionjohtajuudesta tai muista johtamistehtävistä jos hänelle toisaalta on samassa suhteessa tarjottavaksi myös oman ikäkauden ohjelmaa ja oman ikäkauden ryhmä johon kuulua
  • ehkä samoajat voivat vastata joistakin ohjelmakokonaisuuksista/ huoltotehtävistä sen sijaan että toimivat koko leirin kiinteästi ryhmänjohtajina
  • vaeltajaikäinen voi hyvin vastata laajemmistakin kokonaisuuksista leirillä, ansaitsee kyllä taustatukea ja vaeltajaikäisten omaa ulottuvuutta tekemiseen

Leirin huoltotehtävissä on mahdollisuuksia toteuttaa partio-ohjelmaa monin tavoin. Esim. muonitusjärjestelyissä voi itse ravitsemuksen turvaamisen lisäksi olla muitakin tavoitteita ja mahdollisuuksia:

  • Partiolaisten vanhemmat ovat oiva lisäresurssi, heille voi ehkä antaa vastuun leirin muonituksesta vallankin jos väkeä muuten on vähän
  • Muonitus on oiva mahdollisuus lippukunnan vaeltajaikäisille toisella paikkakunnalla opiskeleville, saavat itselleen haastavan tehtävän, nähdä toisiaan, ylläpitää kontaktiaan kotilippukuntaansa ja muonitus hoituu siinä samassa
  • Keittiö on loistava paikka aktiivitoiminnasta jo hieman sivuun jääneille entisille johtajille olla sopivasti läsnä ja tukea lippukunnan nykyjohtajistoa puuttumatta liikaa asioihin
  • Vartiokeittiö jossa kukin vartio tekee oman ruokansa voi olla hyvä tapa kasvattaa vartion henkeä ja oppia yhdessä toimimista, siihen joskus kannattaa satsata vaikka se veisikin aikaa muulta leiriohjelmalta. Tätä voidaan toteuttaa myös osa leiristä, joidenkin ikäkausien ollessa haikilla tms.
  • Keittiövartio joka tehtävänä kiertää muiden huoltotehtävien kanssa huolehtii yhden päivän ruuan kerrallaan koko leirille – luonnollisesti keittiömestarin ohjauksessa

Akelan opas

Sammon opas

Tarpojaluotsin opas

Samoajaluotsin opas

Vaeltajaluotsin opas