Partiossa on viisi ikäkautta, eli partio-ohjelmaa on tarjolla 7-22-vuotiaille.

Valikko

Partion ikäkaudet

Sisällys:

Partion ikäkaudet
Ikäkaudet lyhyesti
Ikäkaudet muodostavat kokonaisuuden – partiopolun
Ikäkausitoiminta

 

Partion ikäkaudet

Partio-ohjelma Suomessa on suunniteltu 7-22 -vuotiaille eli kattamaan koko peruskouluajan sekä koko nuoruusvuosien kehityksen vuodet. Partiokasvatus on oheiskasvatusta kodin ja koulun rinnalla. Partiotoiminnan kohderyhmässä on haluttu pitäytyä kouluikäisissä, mikä määrittelee kohderyhmän alarajan. Koska partion tavoitteena on olla mukana kasvattamassa lapsista ja nuorista yhteiskuntaa rakentavia aikuisia, on partion kohderyhmä katsottu tarpeelliseksi nyky-Suomessa ulottaanuoriin aikuisiin. Harva 18-vuotias kokee vielä olevansa täysivaltaisesti aikuinen. Aikuistuminen ei tapahdu päivässä, viikossa tai edes vuodessa. Lain määrittelemästä täysi-ikäisyydestä usein vasta alkaa aikuistumisprosessi, jota partio haluaa vielä olla tukemassa. Niinpä ohjelma on ulotettunoin 22 vuoden ikään, jonka muun muassa nuorisopsykiatria näkee psyykkisen aikuistumisen iäksi.

Kohderyhmä on jaettu viiteen ikäkauteen siten, että fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehitys huomioon ottaen mahdollisimman samankaltaisessa kehitysvaiheessa olevat kuuluisivat samaan ikäkauteen. Siten heidän kehitystarpeensa ja haasteensa ovat siinä määrin samanlaisia, että niihin voidaan vastata samoissa toimintaryhmissä samantapaisin keinoin. Tämä on toki haastavaa: tiedetäänhän kehityksen nopeatahtiset vaihtelut erityisesti nuoruusiän kynnyksellä, yksilöllisen kehityksen suuret vaihtelut sekä poikien ja tyttöjen kehityksen eritahtisuus. Sen vuoksi ohjelman sisään on tiettyihin kohtiin rakennettu joustovaraa lippukunnan soveltamista varten (seikkailija -> tarpoja ja tarpoja -> samoaja).

Ikäkaudet lyhyesti

Takaisin ylös
Partio-ohjelmassa käytössä olevat ikäkaudet:

Innokkaat sudenpennut lähtevät mukaan tarinoiden maailmaan (7–9-vuotiaat)

Sudenpentu on innokas, reipas ja riehakas, mutta myös herkkä. Koulun aloitus on tuonut hänelle uusia sosiaalisia ja psyykkisiä haasteita. Sudenpentu on selvästi vielä lapsi, jolle leikki on arkea ja mielikuvitus vahvaa, ajatteleminen tapahtuu toimien, aistien ja ääneen puhuen. Sudenpentu on turvallisuudentunteen ylläpidossaan vielä hyvin kiinni aikuisessa, jos ei enää vanhempien niin muutoin tutun aikuisen jatkuvassa läsnäolossa ja ohjaamisessa. Sudenpentuohjelmassa otetaan tuntumaa monenlaiseen partioon kuuluvaan tekemiseen. Ensimmäiset kokemukset retkeilystä ja leirielämästä myös yleensä saadaan sudenpentuvuosina. Sudenpentujen ryhmä on nimeltään lauma, jota johtaa aikuinen tai ainakin vaeltajaikäinen akela.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

  • Innokkuus
  • Reippaus
  • Mielikuvitus
  • Herkkyys
  • Riehakkuus
  • Yksipuolinen maailmankuva

Toimintaa kuvaavaa

  • Puuhaaminen!
  • Tarinat
  • Tutustuminen, harjaantuminen
  • Ohjeiden mukaan toimiminen

Seikkailijat kaipaavat toimintaa ja retkiä (10–12-vuotiaat)

Seikkailija on toimelias, neuvokas, oikeudenmukainen ja yhteistyökykyinen. Hänellä on energiaa tiedollisiin, sosiaalisiin ja liikunnallisiin haasteisiin. Koulunkäynti on jo tullut tutuksi, alkuopetuksen perustaidot on saavutettu. Ikätoverien merkitys alkaa korostua. Kaverisuhteissa toisen luonteella ja kiinnostuksenkohteilla on jo enemmän merkitystä. Seikkailijaohjelman ydin on opetella vartiona toimimista (vielä vahvasti aikuisemman johtajan ohjaamana) sekä perusretkeily- ja partiotaitoja. Seikkailijat toimivatkin joukkueena, joka tilanteen mukaisesti jakautuu pienempiin usein tilannekohtaisiin vaihtuviin vartioihin. Näissä opetellaan vertaisryhmän perustaitoja: toisen kuuntelemista, neuvottelemista, yhdessä tekemistä, tasan jakoa, oikeudenmukaisuutta jne. Kukin vuorollaan opettelee myös johtajuuden aakkosia toimintatuokioissa joukkuetta johtavan aikuisemman partiojohtajan, sammon, opastuksella.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

  • Toimeliaisuus
  • Neuvokkuus
  • Itsekontrolli
  • Oikeudenmukaisuus
  • Yhteistyö

Toimintaa kuvaavaa

  • Tekemistä!
  • Mallien mukaan toimiminen

Tarpojilla murrosikä tuo omat haasteensa (12–15-vuotiaat)

Tarpoja on liikkeelle päästyään innostuva, vahvasti tunteva, liikkeissään äkkinäinen, tilaa tarvitseva ja reviiriään suojeleva, toiminnallinen, kokeilunhaluinen ja tunneherkkä. Hänellä on omia ideoita ja mielipiteitä, vaikka ehkä ei aina pitkäjänteisyyttä niiden toteuttamiseen. Murrosiän biologinen kehitys on voimakkaimmillaan, tytöillä ja pojilla eri tahdissa. Tarpojaikäiselle aiemmin tehty on herkästi lapsellista, nyt tarvitaan jotain toisenlaista. Ikään kuuluu irtiotto omista vanhemmista. Aikuisia kohtaan ylipäätään ollaan kriittisiä ja tahdotaan tehdä itse, mutta aikuinen tarvitaan todistamaan tätä itse tekemistä ja edustamaan jotain mitä kohtaan voi olla kriittinen. Hieman itseä vanhempi nuori kelpaa aikuista paremmin käytännön toimintaan esikuvaksi.
Tähän ikäkauteen on rakennettu koko ikäkausitoiminnan ehkä monimutkaisin ja haastavin johtamisjärjestely, jossa samoajaikäiset toimivat pienryhmien vertaisjohtajina vastaten käytännön toiminnasta ja tekemisestä, ja opetellen tosissaan pienryhmän johtamista osana omaa ohjelmaansa. Heitä molempia vahvasti omalla tavallaan tukee yhtä aikaa läsnä ja taustalla oleva aikuinen luotsi. Tämä on ikäkausitoiminnan tärkeimpiä aikuisen tehtäviä.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

  • Spontaanius, innostuminen
  • Hämmennys
  • Suojautuminen
  • Herkkänahkaisuus, arkuus
  • Lyhytjänteisyys
  • Mielialojen vaihtelu

Toimintaa kuvaavaa

  • Kokeilemista!
  • Tietojen ja taitojen syventämistä
  • Pystyy tekemään itsenäisemmin ja ryhmässä toisten kanssa
  • Todellisia haasteita
  • Aktiivista toimintaa koko ajan

Samoajat kaipaavat toimintaa ja samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen (15–17-vuotiaat)

Samoaja on aktiivinen ja aatteellinen, etsivä ja energinen, kyseenalaistavakin. Biologinen kehitys alkaa jo tasoittua. Hän selviytyy itsenäisesti tilanteista ja kykenee toimimaan erilaisissa ryhmissä. Hän osaa jo opettaa muille, samalla kun haluaa kehittää itseään. Samoaja elää vahvinta omaa nuoruusikäänsä. Oma maailmakuva ja siihen kuuluva eettinen pohdinta tulee osaksi arkipäivää, mielipiteet ovat vahvoja ja ehdottomia.
Samoajaohjelman keskeinen tehtävä on tukea tätä nuoruusiän kehitystä todellisen tekemisen ja toisaalta elämän tutkailun, uusien elämysten ja kokemusten sekä partioreviirin laajennuksen kautta. Samoajaohjelmaan kuuluu myös ryhmänohjaajakoulutus, jossa aiempaa vahvemmin opetellaan johtamista pienryhmässä ja kouluttautumista partiossa. Samoajien oma ryhmä, samoajavartio, on vertaisjohdettu ryhmä, jonka toimintaa tukee luotsi. Samalla samoajat toimivat vartionjohtajina tarpojavartiolle tai omassa samoajavartiossaan. Johtamisen harjoittelua ohjaa niin ikään ohjaa luotsi. Samoajaiässä toimintaympäristö laajenee alueen ja piirin toimintaan. Samoajatoiminnan järjestämistä kannattaa soveltaa realiteettien mukaan. Vartio voidaan koota useamman lippukunnan samoajista tai samoajat voivat luotsin tuella järjestää alueellisia kokoontumisia, jossa pääsevät löytämään samanhenkisiä ystäviä. Vartion kokoontumiset voidaan järjestää viikoittaisten kokousten sijaan esim. joka toinen viikko. Samoajaohjelman hyvä toteutuminen edellyttää osallistumista oman lippukunnan ulkopuolisiin piirin ja keskusjärjestön samoajatapahtumiin.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

  • Aatteellisuus
  • Aktiivisuus
  • Energisyys
  • Etsiminen
  • Kyseenalaistaminen, kapinointi

Toimintaa kuvaavaa

  • Omaa toimintaa!
  • Soveltaminen

Vaeltajat matkaavat kohti suurempia haasteita (18–22-vuotiaat)

Vaeltaja on vastuullinen, suunnitelmallinen, itsenäinen ja pitkäjänteinen. Nuoresta kasvaa vähitellen aikuinen. Nuoruusiän biologinen kehitys on jo ohi, mutta psyykkinen sopeutuminen vielä jatkuu. Vaeltaja kehittää taitojaan pitkäjänteisesti ja voi ottaa jo vastuuta muista. Hän haluaa hypätä mukaan uusiin haasteisiin. Osa näistä, joskus suurikin osa voi olla erilaisia johtamis- ja vastuutehtäviä. Toivottavasti ei kuitenkaan kaikki, nuori aikuinen tarvitsee elämässään muitakin uusia taitoja kuin johtaminen, tilanteiden organisointi ja nuorempien kasvattaminen.
Vaeltaja ei enää tarvitse viikoittain kokoontuvaa omaa vartiota (sellainenkin voi olla). Vaeltaja voi sujuvasti kuulua useampiin vertaisryhmiin, esim. tiettyä projektia tai tapahtumaa varten koottuun määräaikaiseenryhmään ja pitkäjänteisemmin mutta löyhemmin rakentuneeseen vertaisryhmään. Vaeltajaryhmien johtaminen järjestyy ryhmän sisältä päin todellisena vertaisjohtajuutena. Vaeltajan ohjaaminen on aiempaa yksilöllisempää. Vaeltajaluotsia tarvitaan peiliksi, kannustajaksi, sparraajaksi, rohkaisijaksi, muuten vaan kyselijäksi, jotta kaikelle partiotekemiselle hahmottuisi vaeltajan mielessä jokin yhteys ja tavoite, vaelluskartta.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

  • Jäsentyminen
  • Vakiintuminen
  • Etsiminen, valinnat, ratkaisut, epäily, maailmankuvan valinta
  • Suuri henkinen kasvu
  • Oman linjan, elämäntavan löytö
  • Itsenäistyminen
  • Vastuullisuus
  • Pitkäjänteisyys

Toimintaa kuvaavaa

  • Yhdessä uusiin haasteisiin!
  • Osaa niin, että voi myös ottaa vastuuta muista
  • Pitkäjänteisyys taitojen kehittämisessä

Partio-ohjelmassa on vastattu eri-ikäisten kasvuhaasteisiin monin eri tavoin niin tekemisten kuin rakenteidenkin kautta. Näistä partion vastauksista joitakin keskeisiä on koottu oheiseen taulukkoon.

Siirtymävaiheet

Ikäkaudesta toiseen siirtyminen on lapselle ja nuorelle tärkeä paikka. Siirtymävaiheessa moni asia muuttuu nuoren partiolaisen harrastukses- sa, esim. ohjelman rakenne ja luonne, ryhmän rakenne ja johtajuuden laatu, ikäkauden kasvatustavoitteet. Ohjelma on rakennettu niin että muutoksiin valmistaudutaan ja että muutokset kohdataan vähitellen, toisaalta kuitenkin selvästi, jotta partiolainen huomaa kasvaneensa ja siirtyneensä uuteen vaiheeseen. Lippukunnilla ja eri ikäkausilla on omia siirtymään liittyviä tapojaan. Tällaisia ovat esimerkiksi siirtymätapahtuman järjestäminen, siirtymäaktiviteettien tekeminen, uusiin johtajiin tutustuminen ennakkoon tai siirtymäkaste. Lisää tietoa kunkin ikäkauden siirtymästä löydät ikäkausikohtaisista oppaista kohdasta siirtymä.

Ikäkausi Kasvuhaasteet Partion vastaukset kasvuhaasteisiin
Sudenpentu
  • tarvitsee jatkuvaa ohjausta, apua ja tukea
  • harjoittelee ryhmään kuulumista
  • motivoituu konkreettista asioista
  • harjoittelee itsestään ja tavaroistaan huolehtimista
  • akela aikuinen tai vaeltaja
  • akelan tehtävänä on tehdä sudenpentu näkyväksi laumassa
  • saa paljon merkkejä ja kohtuullisen nopeasti
  • toiminta retkellä ja luonnossa harjoituttaa tähän
Seikkailija
  • tarvitsee toimintansa tueksi selkeät säännöt ja mallit
  • harjoittelee pienryhmässä toimimista
  • on kiinnostunut ja halukas kokeilemaan eikä muu kehitys vie oppimiselta
  • aikuinen tai vaeltajaikäinen sampo kykenee ohjaamaan pienryhmätoimintaan selkeillä ohjeillaan
  • joukkue jakaantuu toimimaan pienemmissä ryhmissä
  • retkeily- ym. peruspartiotaitoja opetellaan painotetusti
Tarpoja
  • murrosiän biologinen kehtys voimakkainta, muuttuvan minän haltuunotto, sosiaalisuus murroksessa, tarvitsee rauhaa keskittyä
  • psyykkinen taantuma vie voimavaroja
  • tarvitsee ikätovereita joihin liittyä, muutamaa vuotta vanhempaa esikuvaa itsetuntonsa vahvistukseski sekä aikuista tueksi mielialan vaihteluissa ja epävarmuuden tunteessa
  • tyttöjen ja poikien kehityserot suurimmillaan
  • vastakkainen sukupuoli kiinnostaa
  • sosiaalisesti helppo toimintaa: tuttu ryhmä, ei yksin esille
  • ei painosteta uusien asioiden opetteluun vaan ennemmikin vanhojen taitojen syventämiseen ja laajentamiseen
  • oma vartio, samoajaikäinen vj ja aikuinen luotsi
  • tytöt ja pojat eri vartioissa
  • koko ikäkauden tarpojatapaamiset KITT
Samoaja
  • tarve kyseenalaistaa, kapinoida, haastaa, kokeilla itse, olla oikeassa, onnistua
  • tarve uusiin kavereihin ja liittyä samanhenkisten seuraan
  • aikuinen luotsi vastaanottamassa kyseenalasitamista, kapinointia, haastamista, antamissa mahdollisuuden kokeilla, ottamassa vakavasti ja tukea onnistumisessa
  • mahdollisuus projektiluonteisiin johtamistehtäviin
  • lippukunnasta ulos, jotta saa uusia kontakteja ja löytää samanhenkistä seuraa
Vaeltaja
  • oman itsenäisen elämän aloittaminen
  • oman elämän tyylinsä löytäminen ja vakiinnuttaminen
  • tarve etsiä rajojaan, kokeilla mihin pystyy
  • aikuinen luotsi tukena partiopesteissä, sekä varmistamassa onnistumisia ja auttamassa epäonnistumisten jäsentämisessä
  • virikkeitä ja vertaistukea arvojen ja eettisten kysymysten työstämiseen
  • mahdollisuus toimia pitkäjänteisissä johtamistehtävissä

 

Kehityksen eri osa-alueet

Partiotoiminnassa tavoitteena on lapsen ja nuoren kokonaisvaltainen kehitys, kehityksen eri osa-alueet tasapuolisesti ja monipuolisesti huomi oon ottava toiminta. Nämä kehityksen osa-alueet ovat myös suomalaisen partio-ohjelman taustalla. Kehityksen osa-alueita on partion maailmajärjestöjen WAGGGS ja WOSM kasvatusohjelmissa eroteltu seuraavasti:
WOSMin Youth Programme Policy tunnistaa viisi kehityksen osa-aluetta:

  • sosiaalinen kehitys (social development)
  • fyysinen kehitys (physical)
  • älyllinen kehitys (intellectual)
  • emotionaalinen eli tunne-elämän kehitys (emotional)
  • hengellinen kehitys (spiritual)

Kaikki nämä yhdessä auttavat yksilön luonteen (character) muodostumisessa.

WAGGGSin vastaava lista sisältää myös kuudennen: moraalisen kehityksen (moral development)

Kehityksen osa-alueita on vaikea tarkastella yksittäin, toisista irrallaan. Kyse on usein enemmän keskinäisistä painotuksista. Sama tekeminen vaikuttaa monella kehityksen osa-alueella, joskin ehkä harvoin kaikkiin tasapuolisesti. Ikäkausikohtaisissa kasvatustavoitteissa on pyritty huomioimaan tasapuolisesti eri osa-alueita painottavat tavoitteet. Fyysisen kehityksen alueella merkittävin vaihe on puberteetti, joka ajoittuu useimmilla tarpojaikään. Tämä raju, paljon energiaa vaativa fysiologinen muutos lapsesta nuoreksi on fyysisesti suhteellisen nopeatahtinen, mutta siihen sopeutuminen psyykkisesti vie huomattavasti enemmän aikaa ja ulottuu aina samoajavuosiin saakka. Älyllinen kehitys (laajasti ymmärtäen tarkoittaa havaintojen tekemistä, ajattelua, muistia, päättelyä yms.) etenee tasaisemmin. Sudenpennuissa on nähtävissä vielä pienen lapsen ajattelun konkreettisuutta ja itsekeskeisyyttä. Myöhemmin abstraktin yhä käsitteellisemmän ajattelun vahvistuminen etenkin samoajaiässä avaa ovia uusille kiinnostuksenkohteille ja kaipuulle syvemmin älyllisestikin haastaviin aiheisiin. Partiossa älyllisen kehityksen vaiheet on monessa asiassa nähtävissä, esimerkkinä tarkasteltakoon vaikkapa tavallista partiotaitoa, maastokartan oivaltamista. Konkreettisesti ajatteleva sudenpentu löytää kartasta ensimmäisenä värit ja konkreettiset merkit kuten talot, tiet ja isot kivet, mutta ei ymmärrä että kaikki viivat eivät ole polkuja. Seikkailija voi saada jonkun ajatuksen jo korkeuskäyristäkin, vallankin jos on saanut siihen apua esim. kokemuksissa piirtää kartalle itse rakentamaansa pienoismallimaailmaa jossa on mäkiä ja kuoppia. Tarpojalla on vankempi mahdollisuus saada ote esim. mittakaavoista. Peruskarttoihin jo kyllästyneelle samoaja/vaeltajaikäiselle voi olla mielenkiintoa herättävää saada käsiinsä rata, jossa on valkoisia aukkoja tai pelkästään korkeuskäyriä tai tulla ”tiputetuksi” johonkin pisteeseen, josta olisi kyettävä itsensä paikantamaan kartalla ja löytämään pois jne. Metsätyypin oivaltaminen edellyttää ehkä jo peruskoulun verran biologian opintoja, sen sijaan maaston muutokset vuosien myötä, jota esim. vanhalla kartalla liikkuminen edellyttäisi, on vielä aikuisellekin haastavaa.

Sosiaalisessa kehityksessä partiovuosina matkataan vähitellen lapsuuden perheen helmoista kohti itsenäistä aikuista elämää. Matkan varrella oleellisia ihmissuhteita ovat kodin ulkopuoliset aikuiset ja ”melkein aikuiset”, joita tässä harrastustoiminnassa edustavat partio-johtajat. Uuteen ihmiseen kiinnittyminen ja luottaminen ja hänen johdollaan ryhmässä oleminen on sudenpennun haaste niin koulussa kuin partiossakin. Vähitellen yhä vahvempana rinnalle tulevat ikätoverit, oma ryhmä seikkailija- ja tarpojavaiheessa. Samoaja jo hahmottaa koko lippukunnan yhteisöksi johon kuuluu ja johon voi vaikuttaa, jonkinlainen yhteiskunnan pienoismalli. Samoajaiässä yleensä myös ikätoverit alkavat merkityksessään kiiriä aikuisten rinnalle ja ikätovereistakin erottua viiteryhmiä, lähiystäviä, seurustelukumppani. Vaeltaja rakentaa jo omaa maailmankuvaansa ja elämäänsä ja punnitsee miten antaa ihmissuhteiden ja mielipiteiden siihen vaikuttaa. Sosiaalisen kehityksen väyliä partiossa on ensisijaisesti pienryhmätoiminta ja vartiojärjestelmä aina lippukuntayhteisöä ja partion laajempia kansainvälisiäkin ympyröitä myöten.

Tunne-elämän osalta partion vahvimpia valtteja on elämyksellisyys. Erilaiset toimintaympäristöt, etenkin luontoelementti tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Toiminnallisuudella ylipäätään hakeudutaan tilanteisiin,
jotka tuntuvat joltakin, joissa pääsen kohtaamaan jännitystä, uteliaisuutta, oivaltamista, pelkoa, väsymystä jne. Ryhmässä toimiminen tuo yhteenkuuluvuutta, tuen saannin kokemusta, mutta myös ärsyyntymistä,
vertailua, kilpailua, sietämistä. PT-kisojen yörastilla viimeistään punnitaan omien tunteiden hallintaa, kykyä toimia kaikesta huolimatta. Partiotoiminnassa on myös jatkuvasti tilaisuuksia heittäytyä hullutteluun.
On tilanteita, joissa omia ja ryhmän oloja ja tuntemuksia on kyettävä kommunikoimaan ja ottamaan huomioon. Symboliikka omalla abstraktilla tavallaan välittää syviä ja vertauskuvallisia tunteita kuten arvostusta
ja kunnioitusta, yhteenkuuluvuutta ja samanmielisyyttä, rehtiä kilpailua ja tiettyyn arvostusjärjestykseen asettumista. Myös osin symboliset tavat kuten hiljentyminen elävän tulen ääreen, yhdessä huutaminen ja hiljentyminen, erilaisia tunnelmia välittävät laulut, lipunnostoaloittamiseksi ja lasku lopettamiseksi, sisaruspiiri ennen eroamista jne. välittävät ja kanavoivat yhteistä tunnekokemusta.

Eettinen tai moraalinen kasvu on vahvasti sidoksissa niin ajattelun kehitykseen kuin sosiaaliseen kasvuunkin. Kyky asettua toisen tilanteeseen ja ymmärtää toisen kokevan ehkä eri tavalla kuin itse kokee on sudenpennulle välillä vielä vaikea ajattelun itsekeskeisyyden vuoksi. Toisaalta tässä jo hyvään vauhtiin seikkailijaiässä päästyään tarpoja tuntuu jälleen kadottavan tämän kyvyn ja uppoutuu enemmän omaan maailmaansa kunnes sitten samoajaiän kynnyksellä ehkä herää taas kuorestaan ja ottaakin saman tien kannettavakseen koko maailman epäoikeudenmukaisuuden taakan eläinkuntaa myöten. Käsitys oikeasta
ja väärästä muotoutuu monen portaan kautta. Sudenpennulle oikein on yleensä se mitä hänelle merkityksellinen aikuinen sanoo. Seikkailija nojaa ohjeisiin, sääntöihin ja aiempien tilanteiden toimintatapaan ja näiden turvin pystyy pienryhmässä jo hyvin toimimaan ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa. Tällainen sääntö- ja lakiuskollisuus joutuu koetukselle kun ohjeita ja perinteisiä tapoja ryhdytään kyseenalaistamaan, ehkä näkemään yksittäistä lakia tai ohjetta laajempia yleisiä periaatteita (esim. tasa-arvo). Samoajalle pitäisi jo vähintäänkin tuettuna aueta oivallus mahdollisuudesta itse vaikuttaa sääntöihin ja suunnitelmiin (esim. lippukunnan johtajiston tapaamisessa tai vuosikokouksessa). Partion arvopohja mm. ihanteiden ja lupauksen välityksellä tarjoaa mainioita näkymiä pohtia laajempiakin eettisiä periaatteita mm. ekologisuuteen, kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoisuuteen sukupuoleen, rotuun, uskontoon jne katsomatta. Samoajaiässä vielä kovin kiihkeästi syttyvä mustavalkoisuus yhdistää ja toisaalta klikkiyttää ikäryhmää, jossajo harmaan sävyjä paremmin hallitsevilla tylsillä aikuisilla on kysyntää tilannetta rauhoittavaan ja eri näkökantoja kuuntelevaan rooliin. Vaeltajan haaste on ennemminkin oivaltaa oikean ja väärän suhteellisuutta, periaatteiden testausta arjen valinnoissa, ehkäpä oman roolin löytämistä
yhteiskunnan valintoja tekevillä foorumeilla.

Hengellinen kasvu on niin ikään sidoksissa moneen muuhun osa alueeseen. Siihen liittyy käsitys Jumalasta, ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa, elämään vaikuttavista voimista ja niiden vaikutuksesta oman turvallisuudentunteen ylläpidossa, omasta suhteesta uskonnollisiin yhteisöihin, omat eettiset valinnat ja ajatus omasta vastuusta suhteessa lähimmäisiin jne. Rippikoulun tai Prometheus -leirin asettuminen tarpoja-samoaja taitekohtaan ei ole sattumaa. Tunne-elämän syveneminen ja ajattelun avartuminen murrosiän isoimpien fysiologisten myllerrysten jälkeen on erinomainen pohja niin eettisten kuin hengellisten, elämän arvojen ja merkitysten pohdiskelulle.

Ikäkaudet muodostavat kokonaisuuden – partiopolun

Takaisin ylös
Ikäkaudet ovat kokonaisuus. Ne yhdessä muodostavat partiopolun, joka jatkuu katkeamattomana ikäkaudesta toiseen. Tälle polulle voi liittyä missä tahansa iässä ja kulkea siitä alkaen toisten samanikäisten ja siten samoja kehitysaskelia ottavien matkakumppaneiden kanssa. Polulta toki voi myös erkaantua missä tahansa vaiheessa ja voimme luottaa partiopolulta tarttuneen kaikenlaista kulkijan kengänpohjiin tuleville
toisille taipaleille.
Eri ikäkausissa matkaa tehdään eri tavoin. Aikuinen on matkaopas, jonka tulee nähdä tämä matka kokonaisempana kuin matkalaisen itse.

Sudenpentu seuraa johtajasuden, akelan jälkiä askel kerrallaan. Lauma on ympärillä, johtaja nähtävissä, kuultavissa, vainuttavissa emon turvasta hieman jo etääntyvälle pennulle. Kasvaessaan samanikäiset
pennut kiinnostuvat yhä enemmän toisistaan.

Seikkailijat jatkavat yhdessä seikkailuun, tutkimusmatkalle. On tutkittava kaikki ilmansuunnat. Joukkue jakaantuu välillä pienempiin vartioihin, jotka uteliaina koluavat ja opettelevat kulkemaan lähimaas-tossa ja selviytymään omassa elinympäristössään. Kompassineula pysyy jatkuvasti suunnassa, siitä pitää huolen sammon läsnäolon tuottama magneettikenttä. Mutta mitä tapahtuukaan? Juuri kun kompassi on saatu haltuun, sen avulla on opittu kulkemaan ehkä maalla ja merellä, puhkeaa yllättäen myrsky. Kompassi kyllä toimii, mutta oma minä-alus ei yllättäen olekaan täysin hallinnassa. Ole tässä nyt pitkäjänteinen tai suunnitelmallinen. Huomio on keskitettävä omaan paattiin.

Kun polulla on ehditty tarpojiksi, tarpomista suuntaavat majakat, ja karikkoisilla vesillä on luotsinkin oltava lähettyvillä ja valppaana. Ja matkan edetessä puuskaisinkin tuuli vähitellen laantuu. Yllättäen alukseni näyttää suuremmalta, ehkä hieman uudenlaiselta, mutta minä se taidan olla. Ympärillä aukeaa uusia näkymiä. Nyt täytetään paatti samanhenkisillä matkakumppaneilla, jaetaan ruorivuorot, kerätään matkaan oikeat varusteet ja mennään.

Samoajat samoavat etapin kerrallaan, pysähdytään evästauolle, katsotaan taakse ja eteen. Opastetaan nuorempia mukana tarpojia. Koko maailma on auki, kunhan kalkkikset pysyvät poissa laivasta. Toisaalta onhan se aika mukavaa, että luotsiaseman tutka tietää liikkeistämme, pyytää ilmoittamaan ajoittain sijaintia tiukassa paikassa, ajaa luotsiveneellä paikalle ja nousee laivaan. Ja jonain päivänä saan förstinpaperit ja perusoppimäärän tästä partiosta.

Luotsin ohjauksessa matka alkaa hahmottua vaelluskartaksi. Voin edetä siinä monella tavalla. Ottaa matkaseuraa, vaihtaa sitä, ottaa kyytiläisiä, vaikka koko lippukunnallisen verran. Mutta yhä olen oikeutettu luotsin palveluihin reitinvalinnoissa, oudompien satamien lähestymisissä, uusille vesille suuntaamisissa. Ja jonain päivänä huomaan jättäväni ulkosaariston viimeisenkin luodon ja tulleeni oman elämäni avomerelle, päällikkönä laivassani.

Ikäkausitoiminnassa partio-ohjelma on muokattu ja hienosäädetty lapsen ja nuoren luontaisten kehitysvaiheiden mukaan kulloisiinkin kehitystarpeisiin ja ominaispiirteisiin sopivaksi. Tämä näkyy siinä millaista
toimintaa tarjotaan, millaisissa ryhmissä, miten johdettuna, millaista symboliikkaa käytetään jne. Ikäkausista muodostuu kokonaisuus, joka yksilötasolla näkyy partiopolkuna.

Ikäkausitoiminnan toteuttaminen on lippukunnan keskeisin tehtävä. Lippukunnan johtajistossa tulee olla kokonaisnäkemys ikäkausien jatkumosta ja toiminnan kokonaisuudesta. Esimerkiksi ikäkausien johtamisessa tai lippukunnan yhteisten tapahtumien toteuttamisessa ikäkaudet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Lippukunnan kannalta kaikki ikäkaudet ovat yhtä arvokkaita, mitään ikäkautta ei tule ensisijaistaa toisen kustannuksella esim. johtamisjärjestelyissä. Jokaisella partiolaisella on oikeus oman ikänsä ja kehitysvaiheensa mukaiseen kasvattavaan partiotoimintaan. Lippukunnan tulee myös huolehtia siitä, että kaikilla on mahdollisuus kuulua oman ikäkautensa toimintaryhmään, jos ei oman lippukunnan sisällä niin ainakin lippukuntien ja piirin yhteistyöllä.

Ikäkausitoiminta

Takaisin ylös
Partio-ohjelmassa partiomenetelmä konkretisoituu ikäkauden kasvatustavoitteet ja ominaispiirteet huomioon ottavalla tavalla. Aktiviteettien -eli erilaisten tekemisehdotusten lisäksi tämä kaikki näkyy erityisesti toiminnan rakenteissa. Ikäkausitoiminnan rakenteissa konkretisoituu erityisesti partiomenetelmän osat vartiojärjestelmästä ja aikuisen tuesta sekä erityisesti ryhmätyötaitojen ja johtamistaitojen osalta tekemällä oppimisesta.

Vartiojärjestelmä

Vartiojärjestelmän perusajatuksena ovat ne ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet, joita ikäkausikohtaisten kasvatustavoitteiden ruudukossa nimitetään järjestäytyneen yhteispelin hallinnaksi. Ensin opetellaan ryhmässä toimimisen yleisiä periaatteita kuten yhteisten ohjeiden omakohtaista toteuttamista, vuoron odottamista, toisten kaikin puolista huomioon ottamista, ryhmähenkeä jne. sudenpennuissa vielä varsin aikuisjohtoisesti. Perusteellisemmat pienryhmätaidot opetellaan seikkailijatoiminnassa. Selkeästi vanhempi johtaja sampo on paikalla ja ohjaamassa toimintaa, joka kuitenkin tapahtuu jatkuvasti pienryhmissä (max 6 henkilöä). Näissä opetellaan yhdessä päättämistä, vastuutehtävistä huolehtimista, ohjeiden vastaanottamista koko ryhmän puolesta ja välittämistä muulle ryhmälle, roolien vaihtamista ryhmän jäsenenä ja tilannekohtaisena johtajana jne. Opetellaan myös rinnakkaisissa ryhmissä toimimista, vertailun ja kilpailunkin sietämistä, saman tehtävän erilailla ratkaisemisen mahdollisuuksia, pienryhmään ja isompaan porukkaan samanaikaisesti kuulumista. Seuraavissa ikäkausissa ympyrät laajenevat. Eri ikäisistä koostuva lippukunta hahmottuu, vähitellen myös muut partiolaiset toisissa lippukunnissa. Kokemukset suurleireistä ja ulkomaisista partiolaisista entisestään laajentavat tätä kuvaa maailmanlaajuisesta ihmisyhteisöstä johon minäkin kuulun pienryhmäni lähitovereiden ja isompien viiteryhmieni kanssa.

Johtaminen eri ikäkausissa

Johtamistaito on yksi kasvatustavoite monien muiden joukossa. Vastuutehtävien antaminen ja kantaminen on vahva menetelmä, johon kaikki pystyvät. Velvollisuudestakin tulee kiinnostavaa ja kasvattavaa, kun se toteutetaan ikäkaudelle ominaisella tavalla. Jokaisessa ikäkaudessa tulee olla vertaisjohtajuuden ohella tarjolla aikuisen tuki sopivassa muodossa. Ikäkausiin kuuluvien (eli 7–22-vuotiaiden) partiolaisten johtamistehtävät tulee järjestää niin, että ne palvelevat partiolaisen omaa kasvua, tarjoavat onnistumiskokemuksia sekä ovat mielenkiintoisia ja hauskoja. Partiossa uskotaan nuoriin myös johtajina, nuoren kykyyn innostua ja innostaa, ottaa huomioon eri-ikäisiä, keksiä, luoda ja oivaltaa, heittäytyä mukaan, saada voimaa ryhmästä, jaksaa joskus loputtomiin. Nuoren partio ei saisi olla vain johtamista, vastuun kantamista toisten kasvusta. Eväitä omaan elämään tulisi partiossa saada muutenkin kuin johtamistehtävien kautta.

Partiojohtajuus ei ole ikäkausi. Se on vastuutehtävä, joka edellyttää tiettyä ikää ja tiettyä partiokoulutusta (pj-valtakirjaa). Ikäkausien johtamisjärjestelyissä on otettu huomioon kullekin ikävaiheelle luontainen tapa toimia, kyky omaksua johtamistaitoa osana ikäkauden ohjelmaa, aikuisen tuen tarve ja muoto sekä mahdollisuus oman ikäkauden tai hieman itseä vanhempien tarjoamaan vertaisjohtajuuteen.

Akela, sampo ja luotsi ovat ikäkausijohtajia ja vastaavat kyseisen ikäkauden toimintaryhmistä. He ovat yli 22-vuotiaita aikuisia tai 18–22 -vuotiaita vaeltajia. He ovat suorittaneet johtamansa ikäkauden ikäkausijohtajan koulutuksen ja osallistuvat ikäkauden ohjelman määrittelemällä tavalla toimintaan. He vastaavat siitä, että ryhmän toiminta on ikäkauden mukaista kasvattavaa partiotoimintaa.

Aikuisen rooli

Aikuisuus ei suoraan merkitse johtajuutta. Elämänkokemus etenkin yhdistettynä vankkaan ymmärrykseen partiotoiminnan luonteesta ja tavoitteista sekä usein elämän myötä lisääntyvään suhteellisuudentajuun ja isompien kokonaisuuksien hahmottamiseen ovat niitä syitä miksi kussakin ikäkaudessa tarvitaan myös aikuista tukea. Aivan erityisesti sitä tarvitaan myös ikäkausitoiminnan kokonaisuuden näkemiseen lippukun-nassa. Aikuisentulee tietää paikkansa ja roolinsa eri ikäkausissa, aikuisen tulee rakentavasti tukea nuorten toimintaa ja johtamista.

Partiossa nuoret ovat perinteisesti saaneet varhain vaikutusmahdollisuuksia ja vastuutaomasta ja nuorempiensa toiminnasta. Siinä onnistuminen on tuonut monen omaan elämään vahvat eväät, joista on ollut monenlaista hyötyä myöhemmin. Aikuisten ei ole tarkoitus viedä tätä partion vahvuutta,vaan tukea sen toteutumista yhä useampien kohdalla.

On kuitenkin tehtäviä, joissa ikä on välttämätön, vaikkei aina riittävä, edellytys onnistumiselle. Aikuisuuteen asti taivallettu oma elämänpolku voi mahdollistaa erilaisen aikaperspektiivin. Asioiden hahmottaminen kokonaisvaltaisesti, pitkinä linjoina, jatkuvuutena avautuu. Tämä tuo yksittäisiin tässä ja nyt -tilanteisiin monesti tarpeellista suhteellisuudentajua. Aikuisuuden myötä tuleva tasaantuminen voi nuoruuden innonja liikekannalla olon rinnalla tuntua tylsyydeltä. Voi olla, että samanikäinen tai vain hieman vanhempi kykenee monissa hetkissä paremmin eläytymään ja innostumaan. Toisaalta aikuisuuden mukanaan tuoma tasaantuminenvoi tarjota hyvät edellytykset kasvatustyössä kovin tarpeelliselle toisen tunteiden vastaanottamiselle ja kannattelulle.

Aikuispesteihin ikäkausitoiminnassa kuuluu vastuu tavoitteellisesta partio-ohjelman mukaisesta monipuolisesta toiminnasta. Akela, sampo ja luotsi sekä erityisesti ikäkausivastaavat tuntevat oman ikäkautensa lapsetja nuoret, oman ikäkautensa ohjelman sekä jossain määrin koko ikäkausitoiminnan kasvatustavoitteet ja partiomenetelmän. Aikuisen tulee ymmärtää soveltamisen mahdollisuudet ja raamit oman lippukuntansatodellisuudessa. Aikuisen tehtävä on puuttua tarvittaessa myös toiminnan turvallisuuteen. Tietty hallittu riskinotto kuuluu partiotoimintaan, ja näissä kohdin auttaakin, kun opettelee katsomaan tilanteita partiojohtajan eikä vanhemman näkökulmasta. Mutta miten seurata tilanteita ja tarvittaessa käyttää jarrua tai kytkintä?

Aikuista tarvitaan monesti purkamaan tilanteita epäonnistumisista oppimiskokemuksiksi. Turvallisuus tarkoittaa näissä yhteyksissä aika laajasti mm. fyysistä, henkistä ja seksuaalista turvallisuutta. Esimerkiksi kiusaamistilanteet, syrjimiset, toisten porukasta savustamiset, epäsopiva käyttäytyminen, toisen rajojen loukkaaminen, ylimitoitetut tehtävät tai vaatimukset luovat turvattomuutta. Tällaisten tilapäinen ilmeneminen sinällään voi olla haitallista yksilön ja ryhmän kehitykselle, mutta kun niitä päästään asiallisesti purkamaan ja tuottamaan, voidaan saada aikaan vahvoja oppimiskokemuksia.

Aikuisen tulee partiossa sovittaa omaa epämukavuusaluettaan partioon sopivaksi. Asiat saavat mennä pieleen. Parhaalla mahdollisella tavalla ne sujuvat harvoin. Epäjärjestystä, keskeneräisyyttä ja asioissa tempoilua on paras sietää hieman enemmän kuin ehkä jossain muualla. Sivusei-koilta tuntuvat asiat nousevat joskus yllättävänkin keskeisiksi. Tekemisen meininki saattaa olla lopputulosta oleellisempaa. Näitä asioita ei aikuisen pidä mennä peukaloimaan, ellei partion perustehtävä tai osallistujien turvallisuus ole selkeästi uhattuna. Monesti toki hienovarainen ihmettely tai viattoman tietämättömänä kysely voi auttaa asioita eteenpäin.

Aikuisen keinot puuttua on myös sovitettava partioon. Toisinaan on painotettu riittävän etäällä pysymistä ja esimerkiksi nuoren vartionjohtajan kautta – ei siis suoraan – toimimista. Linja voi hyvin olla aktiivisempi esimerkiksi luotsin pestissä. On hyvä, että aikuinen johtaja on myös oikeasti läsnä ja oikeasti tuntee ikäkauden partiolaiset ja heidän mahdolliset nuoret johtajansa. Nuorten maailmassa asiat tapahtuvat nopealla tahdilla, jolloin voi olla vaikea olla tietoinen olematta melko aktiivisesti läsnä ja yhteydessä myös oma-aloitteisesti eikä vain pyydettäessä. Nuorta ei kuitenkaan saa nolata eikä nuoren johtajan yli kävellä. Oikein ajoitettu kannustus ja uuteen tai erilaiseen haastaminen ovat tehokkaimpia aikuisen ohjaamisen välineitä. Monesti riittää, kun osaa sanoa ääneen sen, mitä on tapahtunut tai tapahtumassa, minkä kaikki huomaavat olevan ilmassa tai tekeillä, mutta mistä ei puhuta. Tällainen kissan pöydälle nostaminen luontevasti ja kunnioittavasti on erittäin arvokas malli kaiken ikäisille.

Harhaudumme herkästi ajattelemaan, että aikuista tarvitaan sitä enemmän, mitä nuoremmista on kyse ja että aikuisen tuen tarve iän myötä tasaisesti vähenisi. Aikuisen rooli ja tehtävä eri ikäkausissa tietysti muuttuu, mutta niiden merkittävyys ei missään nimessä vähene.

Sudenpentu tarvitsee aikuista varsin konkreettisesti tuekseen, ehkä kengännauhoja solmimaan, märkiä tavaroita kuivattamaan tai muistuttamaan riittävästä vaatetuksesta ja nukkumaan menosta. Pienelle koululaiselle ei ole itsestään selvää, että yhteisesti annetut ohjeet koskevat myös häntä. Sudenpennun ajattelu on vielä hieman itsekeskeistä, joten voi olla vaikeaa jaksaa odottaa vuoroaan tai antaa toisten puhua ja yrittää omalla tavallaan.

Seikkailija osaa jo yleensä tällaiset porukassa olemisen perustaidot. Onkin siis otollinen aika opetella tosissaan toimimaan pienryhmässä samanikäisten kanssa. Sammon tehtävä on antaa oikeanlaisia tehtäviä ja selvät ohjeet, joiden mukaan seikkailijat ajoittain omana vartionaan opettelevat toimimaan. Kovin pienetkin yllättävät tilanteet, esimerkiksi keskinäinen kiista, toisen pelleily, suuttuminen tai uskaltautuminen saattavat kuitenkin vielä tarvita tarkkasilmäistä ja nopeaa aikuisen puuttumista.

Tarpojaiässä on edessä toisenlaisia haasteita. Sisäisen myllerryksen ja kuohuvien ja vaihtuvien tilanteiden keskellä tarvitaan vahvasti aikuista pitämään yllä jatkuvuutta, luottamusta tulevaan ja sietokykyä sille, että mielialat vaihtuvat. Ikätoverit tulevat yhä vahvemmin myös mielipidevaikuttajina varteenotettaviksi haastajiksi vanhemmille. Irtiotto ei kuitenkaan onnistu, ellei ole mistä irrota. Tähän ikävaiheeseen ohjelma
tarjoaa muutamaa vuotta vanhempaa samoajaa lähijohtajaksi.

Samoajaikäinen vartionjohtaja on kykenevä keksimään innostavaa ohjelmaa ja tarjoutumaan esikuvaksi, johon on helppo samaistua puolin ja toisin. Samoaja on ollut itsekin tarpojaikäinen vielä hetki sitten, ja aikuisen puolestaan voi olla hankala tavoittaa tuota ikää vaadittavalla intensiteetillä. Silti oleellista on, että tarpojaikäkauden toiminnasta kantaa vastuun vahvasti sitoutunut, henkisesti ja tarvittaessa fyysisestikin tiiviisti läsnä oleva aikuinen, joka tuntee niin tarpojat kuin samoajavartion johtajatkin henkilökohtaisesti. Aikuinen kykenee rakentavassa partiomaisessa hengessä luotsaamaan joukkojaan majakalta toiselle näissä herkästi tuulisissa ja vaihtuvissa olosuhteissa. Juuri näissä ikäkausissa näkyy partiokasvatuksen huima haaste – vain niiden avulla olemme aidosti nuorisojärjestö. Samoajan tarmokkuutta, energisyyttä ja idealistisuutta ei saa tyrmätä, mutta on muistettava, että samoaja janoaa olla itseään vanhemman silmin merkityksellinen ja aidosti kiinnostava. Oikea-aikainen kannustus ja hyvässä hengessä annettu palaute vievät pitkälle.

Vaeltaja puolestaan on jo täysi-ikäinen ja siten jossain määrin aikuinen itsekin. Nyt viimeistään aikuisen rooli muuttuu johtajasta ohjaajaksi. Viimeisin päätösvalta asioissa on vaeltajalla itsellään. Aikuisen tehtävä on hahmottaa vaelluskarttaa, valottaa omia havaintojaan maaston eri kohdista ja jakaa koettua, suunniteltua, haaveiltua ja kuviteltua.