Leikkejä, pelejä ja muuta tekemistä leireille

Leikkejä ja pelejä

Maastopeli vedenlaadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä (kohdennettu erit. seikkailijaikäisille)

Kuplajahti Rehevälässä on maastopeli, joka toteutetaan ulkona. 

Pelin ohjeet ja materiaalit löytyvät omalta sivultaan.

Roskabingo (sudenpennusta alkaen)

Pelatkaa roskabingoa etsimällä rantojen yleisimpiä roskatyyppejä. Lataa bingotaulukko tästä.

Voitte myös pelata bingoa älypuhelimella. Ladatkaa bingotiedosto puhelimeen ja raksikaa havaitut roskat piirtotyökalulla suoraan kuvaan.

Mikromuovihippoja (sudenpennut, seikkailijat)

UV-säde ja mikromuovit

Leikin opetus: UV-säteily haurastuttaa muoveja ja lopulta syntyy mikromuoveja. Mikromuovit päätyvät rannalta mereen. Eläimet voivat päätyä syömään muoveja.

Hippaa varten tulee valita kaksi aluetta, ranta ja meri, jotka molemmat ovat sen kokoisia, että niissä voi juosta hipassa. Alkuun valitaan yksi hippa, joka on UV-säde. Muut leikkijät muodostavat muovikappaleita tekemällä 3–4 hengen ryhmiä. Ryhmän jäsenet muodostavat käsi kädessä ketjun. Kun UV-säde osuu johonkin ryhmän jäseneen, se irtoaa isosta muovista mikromuoviksi. UV-säteen tavoitteena on saada hajotettua kaikki muovi mikromuoviksi. Mikromuovit kerääntyvät mereen.

Leikkiä voi jatkaa seuraavasti: Meressä on planktonia tai muita eläimiä. Ne ottavat kiinni mikromuoveja, koska syövät niitä luullen niitä ruoaksi. Kun plankton saa mikromuovin kiinni, se siirtyy kokonaan pois hipasta. Ranta-alueen ja merialueen hipat voivat olla käynnissä samanaikaisesti.

Simpukat, mikromuovit ja plankton

Leikin opetus: Eläimet päätyvät syömään mikromuoveja vahingossa.

Valitaan 2–4 simpukkaa, joilla on omat kotipesät esimerkiksi liikuntasalin kulmissa tai hippa-alueen laidoilla. Kotipesät edustavat simpukoiden mahoja. Muut ovat planktoneita tai mikromuoveja. Hipat eivät tiedä, kumpia kiinniotettavat ovat, mutta leikin johtaja on etukäteen merkannut mikromuovit. Merkkaamisen voi tehdä esimerkiksi niin, että leikkijät ovat silmät kiinni ja yksi piirtää M-kirjaimen niiden oppilaiden selkään, jotka ovat mikromuoveja ja P-kirjaimen planktoneille. Kun kaikki on saatu kerättyä mahoihin, katsotaan, kuinka paljon simpukat saivat kerättyä oikeaa ravintoa ja kuinka paljon muoveja

Vesileikkejä (sudenpennut, seikkailijat)

Sudenpennut leikkivät vedessä erilaisia leikkejä, jolloin vesi elementtinä tulee tutuksi. Vedessä ja rannalla on mukava leikkiä vesisotaa mutta myös monet juoksuleikit muuttuvat hauskasti erilaisiksi, kun leikkiminen tapahtuukin matalassa rantavedessä. Voidaan leikkiä vaikkapa Kuka pelkää mustekalaa tai erilaisia hippaleikkejä. Akelan tehtävä on huolehtia, että vesileikit sujuvat turvallisesti ja kaikilla osallistujilla on mukava olla. Yhteisistä säännöistä on pidettävä huolta.

Taidetta ja tutkimista

Kehykset (sudenpennut, seikkailijat)

Tehtävänä on etsiä rannalta jotakin oikein kaunista ja tehdä siitä kehyksen avulla taulu. Taulun voi tehdä laskemalla kehyksen maahan kauniin asian ympärille tai pitämällä sitä kädessä sopivassa kohdassa niin, että katsoja näkee kehyksen läpi valitun kohteen. Kun sudenpennut ovat valinneet taulujensa paikat, pidetään taidenäyttely ja kierretään katsomassa kaikkien taulut. Isossa ryhmässä voidaan tehdä myös niin, että pari toteuttaa yhdessä kaksi taulua ja esittelee ne toiselle parille, jolloin taidenäyttelykierros ei veny turhan pitkäksi.

Tarvikkeet: puinen tai pahvinen kehys jokaiselle sudenpennulle tai parille

Ötökän elämää (sudenpennuista ylöspäin)

Sudenpennut etsivät selkärangattomia pikkueläimiä vedestä ja tutkivat niitä varovasti siten, etteivät ne vahingoitu. Veden pikkueläimiä kannattaa etsiä kalliolammikoista, vesikasvien seasta sekä kivien pinnalta ja alta. Kun sudenpentu saa ötökän kiinni, hän laittaa sen varovasti purkkiin, vatiin tai kädelle ja katselee sitä paljain silmin tai suurennuslasilla. Minkä värinen se on? Montako jalkaa sillä on? Miten se liikkuu? Lauma päästää lopuksi kaikki ötökät vapaaksi mahdollisimman lähellä niiden löytöpaikkaa.

Tarvikkeet: esimerkiksi haaveja tai käytöstä poistettuja keittiösiivilöitä, läpinäkyviä muovipurkkeja, valkoinen lakana (metsässä), pesuvati (rannalla), luuppeja tai suurennuslaseja, ötökkäkirjoja

Linnut kiikarissa (sudenpennuista ylöspäin)

Seikkailijat asettuvat sopivaan paikkaan havainnoimaan rannalla liikkuvia lintuja. Linnut uskaltavat tulla lähemmäs, jos seikkailijat ovat hiljaa paikoillaan. Joukkue laskee, montako erilaista lintua näkyy. Millaisia lintuja näkyi? Mitkä linnut olivat tuttuja? Lopuksi seikkailijat valitsevat yhden linnun ja tarkkailevat vähän aikaa sen tekemisiä. Mitä lintu touhuaa tähän aikaan päivästä?

Tarvikkeet: kiikareita, lintukirjoja

Porinoita ja pohdintoja eri ikäkausille

Porinaryhmät vedestä (sudenpennut, seikkailijat)

Seikkailijat kuljeskelevat tilassa vapaasti. Kun sampo sanoo numeron, he muodostavat sen kokoisia ryhmiä. Kun ryhmä on muodostettu, sampo sanoo aiheen, josta keskustellaan hetki. Sammon kehotuksesta oppilaat lähtevät taas kulkemaan, tulee uusi numero ja uusi keskustelunaihe. Väittämiä voidaan käydä 3–4 käytettävissä olevasta ajasta riippuen. Sopivia väittämiä ovat esimerkiksi:

-                 Mitä ensimmäisenä tulee mieleen sanasta vesi?

-                 Miksi vesi on elintärkeää?

-                 Millaisia eliöitä vedessä asuu?

-                 Milloin vedestä voi olla pulaa?

-                 Miten vedestä voi pitää huolta?

Lähivesistön aarrekartta (seikkailijat)

Tämä tehtävä sopii toteutettavaksi rantaretken tai tutkimusten jälkeen. Seikkailijat pohtivat, mitä retkellä tai koloillassa tutuksi tullut vesistö toivoisi tulevaisuudelta.  Tehtävänä on laatia vesistölle tulevaisuuden aarrekartta. Tehtävä sopii hyvin vartioittain toteutettavaksi. Ensin vartio miettii, millaisia toiveita vesistöllä voisi olla. Sitten he etsivät lehdistä sopivia kuvia ja tekstinpätkiä ja liimaavat ne aarrekarttaan. Karttaa voi halutessaan täydentää kirjoittamalla sinne selittäviä sanoja tai vuosilukuja tai piirtämällä täydentäviä kuvioita. Lopuksi kartat esitellään muulle seikkailijajoukkueelle.

Tarvikkeet: erilaisia lehtiä leikeltäväksi, A3-paperia, saksia, liimaa ja kyniä

Piirretään vesien sankari (tarpojat)

Tehtävä aloitetaan muistuttamalla mieliin, mitä ryhmä tietää vesien tilasta ja suojelusta. Tämän voi tehdä esimerkiksi piirissä siten, että luotsi heittää hernepussin tai pallon tarpojalle ja pyytää tätä sanomaan nopeasti, mitä vesistöistä tulee mieleen. Hernepussi kiertää piirissä tarpojalta toiselle, kunnes kaikki halukkaat ovat saaneet sanoa jonkin mielikuvan. Luotsi poimii esiin nousseista asioista muutamia keskeisiä ja kirjoittaa ne näkyviin isolle paperille.

Seuraavaksi tarpojat jakautuvat pieniin ryhmiin. Heidän tehtävänsä on miettiä, mitä ihmisen pitäisi osata ja tietää, että hän pystyisi suojelemaan vesistöjä ja toimimaan siis vesien sankarina. Keskustelun pohjalta tarpojat piirtävät isolle paperille vesiensuojelun supersankarin, jolla on kaikki nuo tarvittavat taidot ja ominaisuudet. Kun sankarit ovat valmiita, ryhmät esittelevät omat sankarinsa muille.

Tarvikkeet: fläppipapereita tai muita isoja papereita, tusseja, hernepussi tai pallo

Kenen vastuulla? (samoajat)

Samoajaluotsi kysyy samoajilta, kenen vastuulla vesistöjen suojeleminen viime kädessä on. Kenen pitäisi aivan erityisesti tiedostaa oma vastuunsa ja toimia vesistöjen hyväksi: valtioiden ylimpien päättäjien, kuten Suomessa eduskunnan ja presidentin, kuntapäättäjien, yritysten johtajien vai tavallisten kansalaisten? Jokaisen samoajan tulee valita yksi ryhmä, jota pitää kaikkein tärkeimpänä. Kunkin ryhmän valinneet samoajat kokoontuvat omiin ryhmiinsä ja keskustelevat, miksi valitsivat tämän ryhmän. Miksi juuri sen ryhmän on tärkeä ottaa vastuuta ilmastonmuutoksesta? Mitä nämä ihmiset voivat tehdä sen hillitsemiseksi?

Muutaman minuutin keskustelun jälkeen luotsi pyytää jokaiselta ryhmältä yhteenvedon keskustelun keskeisistä näkökulmista. Jos jossain nurkassa ei ole yhtään samoajaa, luotsi voi itse täydentää keskusteluun sen näkökulman. Lopuksi voidaan yhdessä todeta, että kaikkia näitä tahoja tarvitaan luonnosta huolehtimisesta

Kestävä kehitys (vaeltajat)

Suhteeni ympäristöön: Vaeltaja havainnoi jonkin ajanjakson ajan ihmisten toiminnan aiheuttamia muutoksia ympäristöön. Hän keskustelee omasta suhteestaan ympäristöön, pohtii, millaisia ympäristövaikutuksia toiminnallaan on, ja tuo itselleen ilmi tärkeitä ympäristöaiheita.