Valikko

Iltahiljentymiset

Tähän listaan on koottu joka kuukaudelle pieni esittely erilaisista johtajista. Ryhmä voi käyttää materiaalia vaikkapa iltahiljentymiseen.

Johtajan kannattaa lyhentää tekstiä tarpeen mukaan ryhmälle sopivan mittaiseksi. Jokaisen tekstin jälkeen on esitetty kolme väittämää tai pohdintatehtävää.

Ryhmäläiset vastaavat ovatko samaa vai eri mieltä väittämän kanssa esimerkiksi näyttämällä peukalolla tai siirtymällä sopivaan paikkaan eri mieltä-samaa mieltä –janalla. Tämän jälkeen jokainen voi halutessaan kertoa perustelut mielipiteelleen. Pohdintatehtävistä on tarkoituksena keskustella yhdessä.

Lähteinä käytetyistä kirjoista löytyy tarvittaessa helposti lisää samanlaisia tarinoita.

 

Tammikuu: Enni Rukajärvi (1990 -) 

”Kun Enni Rukajärvi nappasi olympiapronssia Etelä-Koreassa alkuvuodesta 2018, haukkoivat urheilufanit kotona henkeä. Neljä vuotta aiemmin hän seisoi palkintokorokkeella Venäjällä hopeamitali kaulassaan. Enniä ei seurata ja ihailla vain huikeiden saavutustensa vuoksi, vaan hän lienee kantaaottavin huippu-urheilija koko maassa. Hän valitsee yhteistyökumppaninsa tarkkaan ekologisuutta silmällä pitäen. Hän ei ole pelkkä mainoskasvo, vaan haluaa käyttää julkisen tilansa puhuakseen hänelle tärkeistä arvoista. Matkoillaan ympäri maailman hän on nähnyt, kuinka ilmastonmuutos tekee tuhoaan luonnolle ja lumelle, ja hän on antanut tukensa monelle ilmastonmuutosta vastaan kamppailevalle järjestölle. Ei ole ihme, että hänet valittuun Urheilugaalassa 2017 Vuoden esikuvaksi. 

Arvonsa tunteva urheilija syntyi esikoisena kuusamolaiseen perheeseen, jolla on maatila ja edelleen lypsykarjaa. Rukajärven kylässä asuvat vanhemmat ovat tukeneet Enniä lumilautaharrastuksessa ja ymmärtäneet, ettei hänestä ole tilan jatkajaksi. Paikka on silti Ennille rakas. Hän viihtyy luonnossa ja nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta. Oli luontevaa, että Enni muutti lukioikäisenä Vuokattiin. Lukiopaikka mahdollisti opiskelun ja lajin saumattoman yhdistämisen. Kun Enni 19-vuotiaana voitti TTR-kiertueen kokonaiskilpailun Yhdysvalloissa, tuli hänestä yhdessä yössä ammattilainen. Enni pitää US Open ja X-Games voittojaan korkeassa arvossa, ovathan ne lumilautailijoiden keskuudessa lajin arvostetuimpia tapahtumia. Urheilijan menestys on rikkonut ennakkoluuloja ja asenteita naisoletettuja lautailijoita kohtaan. Tasa-arvo on iso juttu Ennille, koska hänen mielestään kaikkien pitäisi olla samalla viivalla sukupuoleen tai taustaan katsomatta. Jo pienenä hän huomasi, että tyttöjen ja poikien välille yritetään tehdä eroja, eikä pitänyt siitä. Enni on aina halunnut olla yhtä hyvä kuin pojat, eikä ole nähnyt mitään syytä miksei se olisi mahdollista. 

Sponsorinsa sivuilla blogia pitävä Enni on kertonut lumilautailun olleen luonnollinen valinta harrastukseksi, koska on kotoisin Rukan rinteiden vierestä. Lautailun pariin Enni päätyi yhdeksänvuotiaana, vaikka liikunnallinen tyttö harrasti hetken aktiivisesti myös show-tanssia. Nykyään lautailussa Enniä kiehtoo se, että siinä on aina mahdollisuus oppia uutta. Kun saa tehdä työkseen sitä mitä rakastaa, se näkyy positiivisena asenteena. Jostain syystä on niin, että mitä tiukempi paikka, sitä leveämpi hymy Ennin kasvoilla nähdään. Enni aikoo lumilautailla niin pitkään kuin mahdollista, mutta murtumat ja loukkaantumiset saattavat rajoittaa pitkää uraa. Kun ammattilaisura on takanapäin, aikoo Enni opiskella itselleen toisen ammatin tai jäädä lajin pariin töihin. Sitä ennen Enni nousee varmasti vielä monta kertaa korkeimmalle korokkeelle.” 

Tuomi, Elina (2018) Itsenäisiä naisia 70 suomalaista esikuvaa Helsinki: Kustantamo S&S 

Väittämät: 

  1. Kuuluisa ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa ympäristöasioihin. 
  2. Tavallinen ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa ympäristöasioihin. 
  3. Johtajiksi voi kutsua vain heitä, joilla on alaisia. 

Helmikuu: Kuningas Yrjö VI (1895-1952) 

”Parantava ystävyys 

Puheterapeutin vastaanoton takana seisoi epätoivoinen mies. Mies kärsi pahasta änkytyksestä. Hän vihasi puheiden pitämistä. Sanat takertuivat kurkkuun ja kirjaimet jäivät junnaamaan paikalleen. Ikävä kyllä puheiden pitäminen suurelle yleisölle kuului hänen työhönsä. Puhumista ei siis päässyt pakoon. Miestä oli pilkattu, ja änkytystä yritetty parantaa muun muassa tunkemalla marmorikuulia hänen suuhunsa. Vaimo oli suositellut, että hän ottaisi yhteyttä puheterapeuttiin, ja siinä mies nyt seisoi.  

Vastaanotto kuului Lionel LoguelleLogue oli puheterapeutti, joka oli kehitellyt omia menetelmiään jo vuosien ajan. Hänen maineensa oli kiirinyt ympäri Lontoota, ja vastaanotolla kävi asiakkaita lapsista vanhuksiin. Lionel halusi löytää avun myös epätoivoisen miehen änkytykseen.  

Yhdessä, toisiinsa pikkuhiljaa tutustuen, Lionel ja mies harjoittelivat hengitystekniikoita, rentouttivat suun, kurkun ja koko ruumiin lihaksia ja tekivät kuukaudesta toiseen lukuisia erilaisia ääniharjoituksia. Lionel keksi esimerkiksi laittaa miehelle kuulokkeet korville, soittaa niistä musiikkia ja pyytää miestä lukemaan samalla kirjaa ääneen. Lupaa kysymättä Lionel äänitti miehen lukemista ja antoi äänitteen hänelle kuunneltavaksi. Mies ei uskonut nauhoitusta omaksi äänekseen. Äänitteellä puhui selkeäsanainen ja sujuva lukija, joka ei änkyttänyt kertaakaan. Vaikka änkyttäminen jatkuikin ilman kuulokkeita, temppu sai miehen uskomaan, että änkyttämättä puhuminen saattoi olla mahdollista. 

Puheterapeutti ja mies tekivät yhteistyötä vuosikymmenten ajan. Terapiasuhde muuttui vahvaksi ystävyydeksi. Kun mies piti puheita, terapeutti seisoi usein hänen vierellään. Lionel oli paikalla myös 3. syyskuuta vuonna 1939, kun mies piti elämänsä tärkeimmän puheen. 

Toinen maailmansota oli juuri syttynyt, ja miehen kotimaa Iso-Britannia lähtisi sotaan mukaan. Hänen oli kerrottava tämä järkyttävä uutinen miljoonille kansalaisille suorassa radiolähetyksessä. Mies seisoi korokkeella pienessä huoneessa. Hän oli riisunut takkinsa, ikkuna oli auki, sisään virtasi raitista ilmaa. Huoneessa olivat vain mies ja mikrofoni. Ja tietenkin uskollinen ystävä, puheterapeutti Lionel Logue. Kun merkkivalo syttyi, mies puhui kansalle rauhallisesti, selkeästi, vakuuttavasti ja änkyttämättä.  

Änkytyksen selättänyt mies oli kuningas Yrjö VI, joka hallitsi Iso-Britanniaa vuosina 1936-1952. Vuodesta 1952 alkaen Ison-Britannian kuningatar on ollut Yrjö VI:n tytär, Kuningatar Elisabeth II.” 

Pääskysaari, Jenni (2019) Hetki ennen kuin maailma muuttui. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava 

Väittämät: 

  1. Hyvällä johtajalla ei ole heikkouksia. 
  2. Sanotaan, että hädässä ystävä tunnetaan. Oletko samaa mieltä? 
  3. Pelottavissa tilanteissa johtajan pitää olla rauhallinen. 

Maaliskuu: Supercell

”Yläkouluikäisenä Paanasen Ilkka hakkasi tietokonepelejä – Sim Cityä, DuneaCivilizationia ja NHL-ysinelosta. Lukion jälkeen hän päätyi teekkariksi opiskelemaan tuotantotaloutta. Pari vuotta opiskeltuaan hän törmäsi porukkaan, joka jakoi saman intohimon ja jolla oli jo yhteinen unelma: perustaa oma pelifirma. 

Kaikki muut halusivat kehittää pelejä, ja he tarvitsivat jonkun hoitamaan kaiken muun, Ilkka on muistellut. Niin hänestä tuli Sumea-nimisen pelifirman toimitusjohtaja 22-vuotiaana.  

Lähtö ei ollut lentävä. Palkkapäivänä rahaa sai se, jonka vuokrat olivat olleet pisimpään maksamatta. Firman pyörittämiseen käytettiin opintolainoja. Yksi perustajista oli niin ikään parikymppinen Mikko Kodisoja. 

Viisi vuotta perustamisen jälkeen Sumealle lopulta kävi hyvin: se myytiin amerikkalaisyritykselle, ja Ilkasta tuli 26-vuotiaana koko pelijätin Euroopan-johtaja. Yritys kasvoi 400 hengen kokoiseksi ja kangistui. Vuonna 2010 Mikko ja Ilkka jättivät yrityksen. 

Syntyi uusi yhteinen unelma: perustaa vielä parempi pelifirma. Nyt ystävät tietäisivät, miten se tehdään. 

Mikon ja Ilkan kanssa Supercelliksi nimetyn yrityksen perustivat pelinkehittäjä Lassi Leppinen, ohjelvoija Visa Forstén, palvelinarkkitehti Niko Derome ja peliartisti Petri Styrman. Ehkä vähän änärin opein tavoitteena oli koota kentällinen kunkin pelipaikan parhaita pelaajia. 

Vuonna 2011 Supercell aloitti toimintansa 30 neliön huoneessa Espoon Niittykummussa. Työpöydät ja tuolit hankittiin kierrätyskeskuksesta. Noilta ajoilta on säilynyt valokuva, jossa Ilkka työskentelee pahvilaatikko työpöytänään. 

Kuusikko alkoi kehittää monimutkaista Facebook-peliä nimeltään Gunshine. Suunnitelma vakuutti ulkomaiset rahoittaja, ja pian koossa oli melkein kymmenen miljoonaa euroa hitin kehittämiseen. 

On karmeaa, että hittiä ei tullut. Gunshine ei koukuttanut pelaajia – ehkä Facebook-pelien aika ehti mennä ohi. Miehet joutuivat myöntämään, että strategia oli ollut väärä. Gunshinen lisäksi tapettiin toinenkin Facebook-peli. 

Täyskäännös koitui Supercellin pelastukseksi. Facebookin sijaan nyt ryhdyttiin kehittämään mobiilipelejä, erityisesti tableteille. Vuonna 2012 saatiin valmiiksi maatilapeli Hay Day. Siinä se vihdoin oli: suuri hitti.  

Hay Dayta seurasi vielä suurempi hitti Clash of Clans. Yhtäkkiä pelien sisällä ostetut jalokivet sun muut tokenit tuottivat Supercellille miljoonia joka päivä. Vuonna 2016 Supercellin markkina-arvo nousi yli 10 miljardin. 

Ilkka toimii yhä yrityksen toimitusjohtajana. Mikko vetää pelitiimiä. Ja ilkkakin on saanut tietokoneen alle oikean pöydän.” 

 

”Jos kaikki ideat onnistuvat, on se merkki siitä, että ei ole oltu luovia. Meillä on ok epäonnistua. Onnistuminen tulee epäonnistumisten oppien päälle.” –Ilkka Paananen 

Jäkkö, Emmi & Salusjärvi, Aleksi (toim.) (2019) Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille). Helsinki: Into Kustannus Oy

Väittämät: 

  1. Harmittaa, jos epäonnistun. 
  2. On mukavaa kokeilla uudestaan asiaa, jossa aikaisemmin on epäonnistunut. 
  3. Jos johtaja epäonnistuu, hän on huono johtaja. 

Huhtikuu: Leena Peltonen-Palotie (1952-2010) Geenitutkija 

”Kun Leena oli vasta lapsi, hänen pikkuveljensä sairastui vakavaan sokeritautiin. Äiti ja isä olivat kauhuissaan, kun veli sai sairauden takia sokkikohtauksia. Silloin Leena päätti, että hänestä tulisi isona lääkäri. Lääkärit parantavat diabeteksenkin, kunhan keksivät mistä se johtuu, hän ajatteli. 

Leena rakasti koulua ja teki aina enemmän läksyjä kuin olisi tarvinnut. Villasukan neulomisesta hän ei kuitenkaan pitänyt alkuunkaan. Tämän on salaisuus, mutta Leena jopa maksoi kaverilleen, että tämä tekisi hänen sukkaansa kantapään valmiiksi. Tulevan lääkärin kannatti muutenkin keskittyä ennemmin kirjoihin kuin käsitöihin, hän järkeili, ja oli siinä varmasti oikeassa. 

Koska Leena halusi parantaa sairauksia, rupesi hän jo varhain miettimään, mistä ne oikeastaan johtuvat. Vastaukset löytyivät lopulta geeneistä. 

Geenit ovat kuin resepti, jonka raaka-aineista ihminen valmistuu: niistä selviää sinunkin hiustesi väri, esi-isiesi synnyinpaikka ja paljon muuta tietoa. Kun vanhempien geenit yhdistyvät yhteisessä lapsessa, voi tälle tulla vaikkapa äidin silmät ja isän suu. Varjopuolena myös sairaudet voivat periytyä. 

Sairaalalääkärin sijaan Leenasta tuli geenitutkija. Laboratorionäytteitä tarkastelemalla hän huomasi, että perinnöllinen sairaus näkyi muutoksena ihmisen soluissa. Näitä muutoksia Leena jaksoi tutkia loputtomiin. 

Heti tohtoriksi väiteltyään Leena lähti Yhdysvaltoihin New Jerseyn yliopistoon tutkimaan sairauksien periytymistä. Samana vuonna geenitutkimuksessa saavutettiin isoja läpimurtoja, ja Leenan työryhmän tutkimus eteni nopeasti.  

Kun Leena palasi Suomeen, ei täällä pidetty geenitutkimusta yhtä tärkeänä kuin muualla maailmassa. Leena kuitenkin uskoi, että hänen työnsä ansiosta olisi vielä jonakin päivänä mahdollista estää monien lapsien sairastuminen vakaviin tauteihin ja kehittää sairauksiin parempia hoitoja.  

Ja niin kävi, että Leenasta tuli yksi maailman parhaista geenitutkijoista ja aikansa tunnetuin suomalainen tieteilijä. 

Leenan johtama työryhmä löysi moniin suomalaisiin kansantauteihin kuuluvia geenimuunnoksia, mikä mahdollistaa esimerkiksi laktoosi-intolerassin tunnistamisen ja oikean hoidon. Leenasta tuli myös professori, joka opetti lukuisia nuoria tutkijoita etsimään geeneistä aina vain uutta tietoa. 

Nykypäivänä monia sairauksia osataan etsiä ja tunnistaa juuri Leenan sinnikkyyden ansiosta.” 

Anttonen, Taru & Karppinen, Milla (toim.) (2018) Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Helsinki: Into Kustannus Oy   

Pohdintaa: 

  1. Millainen on sinnikäs ihminen? Osaatteko nimetä jonkun? 
  2. Millainen on ahkera ihminen? Osaatteko nimetä jonkun? 
  3. Kannattaako ennemmin tutkia uutta vai opettaa osaamaansa muille? 

Toukokuu: Muumimamma 

”Muumimamma pitää huolta kaikista. Hän järjestää perheen asiat, henkii ympärilleen rauhaa ja levollisuutta ja on rakastava äiti Muumipeikolle ja kaikille hänen ystävilleen. Hän toivottaa tervetulleiksi kaikki rotista mymmeleihin. Hän muistaa kaikkien syntymäpäivät, ja päivänsankari saa valita sen päivän jälkiruuan. 

Muumimammalla on aina kovasti puuhaa, ja yleensä hänet tapaa muumitalosta jakelemasta ruokaa, juomaa ja hyviä neuvoja. Usein hänellä on yllään punavalkoraidallinen esiliinansa. Häneltä yleensä löytyy ratkaisu ongelmiin. Kun Muumilaaksoon oli putoamassa pyrstötähti, Muumipeikko oli varma, että kaikki kävisi äidin avulla hyvin. 

Kun Muumimamma kaipaa omaa aikaa, hän lähtee yleensä poimimaan näkinkenkiä. Muumipappa ei varmaankaan ole aviomiehenä helpoimmasta päästä, ja Muumipeikko joutuu usein vaaraan ja hänelle uhkaa käydä huonosti, mutta Muumimamman mielestä kaikki oppivat siitä, mitä elämä eteen tuo ja millaisia virheitä matkan varrella erehtyy tekemään.” 

Ardagh, Philip (2017) Tove Janssonin Muumilaakson maailma. Helsinki: WSOY Englanninkielinen alkuteos The World of Moominvalley 

Väittämät: 

  1. Johtajan tunnistaa siitä, että hän käskee muita. 
  2. Kilttien ihmisten kanssa on mukava tehdä kaikenlaista. 
  3. Sellainen tyyppi, johon muut luottavat, on johtaja. 

Elokuu: Roni Bäck (1993-) Tubettaja 

”Koulun pihalla seisoi vaaleatukkainen poika. Reppu painoi selkää ja väsymys silmiä. Herätys oli ollut aikainen ja uusi koulu jännitti. Onneksi perhe muuttaisi pian koulun lähelle, eikä äidin tarvitsisi enää kuljettaa Ronia aamuvarhaisella kaukaa maalta helsinkiläiselle ala-asteelle. 

Muutto suureen kaupunkiin oli iso muutos, eikä kaveriporukkaan solahtaminen ollut helppoa. Roni oli hiljainen ja vähän ujokin, mutta silti hän haaveili salaa esiintymisestä. Toisten ilahduttaminen oli Ronille tärkeää. Se teki hänet itsensäkin iloiseksi.  

Mutta ujous ei niin vaan hellittänyt. Ulkonäköpaineitakin aika toi tullessaan. Nokkelana kaverina Roni keksi kuitenkin keinon esiintyä. Hän alkoi tehdä videopalvelu YouTubeen pelivideoita, joissa hän jutteli yleisölle pelatessaan. Koska kuvassa näkyi Ronin itsensä sijaan vain peli, saattoi hän vetää show`ta kenenkään tietämättä vaikka pelkissä kalsareissa! 

Roni harjoitteli videoiden tekemistä pitkään ja uutterasti. Vähitellen hän alkoi uskaltautua kameran eteen. Jututkin alkoivat rönsyillä aiheesta toiseen. Videoista tuli tosi hyviä, ja niiden katselukerrat lisääntyivät ja lisääntyivät. Lopulta ne kipusivat miljooniin. Sellainen suosio oli pienessä Suomessa ihmeellinen asia.  

Nyt kouluajoista on kulunut jo tovi. Tummana vellovan ihmismassan edessä lavalla seisoo liki kaksimetrinen mies, tubettaja Roni Back, ja katsoo innosta kiljuvaan Tubecon-yleisöön. Tubecon on tapahtuma YouTube-tähdille ja heidän faneilleen, joista pienimmät ovat päässeet vanhempiensa hartioille nähdäkseen paremmin. Kännykkäkamerat loistavat. Kuinkahan monen aloittelevan tubettajan videolle Roni tänään päätyy? 

Tubettajana Roni tunnetaan hauskoista tempauksistaan. Milloin hän lennättää perunaa lennokilla, milloin videoi banaania tai sinnittelee kännykkälakossa. Mutta hän puhuu myös tärkeistä asioista. Ilmastonmuutos ja nuorten syrjäytyminen ovat aiheita, joista Roni haluaa edelleen kertoa faneilleen. Moni lapsi onkin oppinut seuraamaan uutisia Ronin videoiden kautta. Hän osaa kertoa vakavatkin asiat niin, että alkaa naurattaa.  

Roni haluaa olla hyvä esikuva, kuin isoveli seuraajilleen. Hän arvostaa fanejaan ja lukee kaikki saamansa viestit. Hän on todistanut, että esiintyminen sopii ujoillekin ja että tubettaminen on hyvä toiveammatti, vaikka vanhemmat muuta väittäisivät.” 

Anttonen, Taru & Karppinen, Milla (toim.) (2019) Sankaritarinoita (kaikille). Helsinki: Into Kustannus Oy   

Pohdintaa: 

Roni on puhunut videoillaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja nuorten syrjäytymisestä. 

  1. Jos olisit kuuluisa tubettaja, mihin asiaan haluaisit vaikuttaa? 
  2. Millainen on hyvä esikuva? 
  3. Pitääkö johtajan olla hyvä esikuva? 

Syyskuu: Beatles (1960-1970) The Beatles oli aikanaan ensimmäisiä supersuosittuja bändejä ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen suosituimmista ja tunnetuimmista bändeistä.  

”Hei Jules, kaikki muuttuu paremmaksi 

Mies istui autossa ja mietti pientä poikaa, jota oli menossa tapaamaan. Pojan vanhemmat olivat juuri eronneet, ja poika oli ymmärrettävästi surullinen. Mies halusi jollakin tavalle kertoa pojalle, että kaikki kyllä järjestyy, että suru helpotta ajan myötä. Pojan lempinimi oli Jules, ja mies tapaili ajaessaan sanoja: ”Hei Jules, kaikki muuttuu paremmaksi…” 

Mies autossa oli The Beatles-yhtyeen keulahahmo Paul McCartney. Poika, jota Paul halusi lohduttaa, oli Julian ”Jules” Lennon. Hän oli Paulin ystävän, The Beatlesin toisen keulahahmon, John Lennonin poika.  

Myöhemmin laulun nimi taipui muotoon Hey Jude. Se julkaistiin vuonna 1968 ja siitä tuli yksi maailman tunnetuimmista kappaleista.” 

Pääskysaari, Jenni (2019) Hetki ennen kuin maailma muuttui. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava 

Väittämät: 

  1. Aikuinen voi lohduttaa lasta. 
  2. Lapsi voi lohduttaa aikuista. 
  3. Johtajan ei tarvitse lohduttaa ketään. 

LokakuuJuliette Gordon Low (1860-1927) 

Juliette syntyi Yhdysvalloissa Georgian osavaltion Savannah`ssa. Vanhemmat kutsuivat häntä Daisyksi, mutta sisarukset käyttivät nimitystä Crazy Daisy (”hullu Daisy”), sillä koskaan ei voinut tietää, mitä hän seuraavaksi tekisi. 

Daisy kärsi lapsuudesta asti korvatulehduksen aiheuttamista kuulovaikeuksista. Hänen häitään juhlittaessa hänen korvaansa lensi riisinjyvä, ja hän menetti kuulonsa tyystin. Siitä alkoi onneton avioliitto. Aviomies kuoli Daisyn ollessa 45-vuotias heidän asuessaan Isossa-Britanniassa, eikä Daisy tiennyt lainkaan mitä tekisi. Hän päätti lähteä matkaamaan maailmalle. Hän näki Egyptin korkeimmat pyramidit ja Intian syvimmät viidakot, ja lopulta hän palasi Englantiin. 

Siellä hän tapasi miehen nimeltä Robert Baden-Powell, joka oli poikien partioliikkeen perustaja. Robertin vaikutuksesta Daisy lähti mukaan partiotyttöjen toimintaan. Hän käynnisti Skotlannissa oman osastonsa, ja opetti tytöille leiritaitoja, kartanlukua, solmujen sidontaa ja tulentekoa. 

Hän hämmästyi siitä, miten merkittävästi luonnossa oleminen saattoi vaikuttaa ihmiseen. Opettamalla tyttöjä pärjäämään itsenäisesti Daisyn onnistui auttaa heitä saamaan aivan uudenlaista itseluottamusta. 

Tuohon aikaan tytöille oli tarjolla muitakin aktiviteetteja, mutta niistä monien parissa Daisyn opettamia asioita pidettiin nuorille naisille sopimattomina. Sanottiin että tyttöjen pitäisi opetella ompelemaan ja siivoamaan eikä touhuamaan yhtä ja toista kuran keskellä. 

Daisy tiesi, ettei moisessa ajattelussa ollut järkeä. Hän halusi tuoda käytännön taitoja, itseluottamusta ja ulkoilmaelämän vapautta mahdollisimman monen tytön ulottuville. Niin hän matkusti takaisin Amerikkaan, soitti serkulleen ja sanoi: ”Minulla on hyödyllistä asiaa tytöille Savannah`ssa, koko Amerikassa ja koko maailmassa, ja me alamme kertoa sitä tänä iltana!” 

Pian aate levisi sadoissa osastoissa miljoonien tyttöjen keskuuteen kaikkialla Yhdysvalloissa. 

Daisy kuoli vuonna 1927. Hänen hautajaistensa kynttiläkulkueeseen osallistui satoja partiotyttöjä.  Tähän mennessä kaikkiaan yli 50 miljoonaa tyttöä on ollut partiolaisena, heidän muassaan Taylor Swift, Michelle Obama ja Mariah Carey.” 

Brooks, Ben (2018) Rohkeiden lasten kirja. Suomentanut Mika Oksanen Helsinki:readme.fi Englanninkielinen alkuteos Stories for Kids Who Dare to be Different 

Pohdintaa: 

  1. Minkä tärkeän taidon olet oppinut partiossa? 
  2. Mitä tärkeitä ominaisuuksia ja taitoja johtajalla pitää olla? 
  3. Miksi partiosta tuli niin suosittua? 

MarraskuuMartti Ahtisaari (1937-) 

”Kylmänä talviyönä äiti pakkasi kiireellä rekeen Martin ja muutaman vaatimattoman pakaasin. Taivaanrannassa jyrisi ja vihollinen oli lähellä. Kaksivuotiaalle Martille tämä oli ensimmäinen lähtö. Mutta se ei pelottanut, olihan äiti, täti ja serkkuja mukana. Päinvastoin – lähtö tuntui jännittävältä. 

Äiti ei tiennyt nyssyköitä pakatessaan, että ”reissupoika” siitä pikku-Martista tulisi. Vuosien varrella lähtöjä kertyi tuhansia, mutta se ensimmäinen evakkoreissu talvisodan alta Viipurista Savonlinnan liepeille niittylahteen oli kaiken alku. Karjalaispojasta tuli opettaja, presidentti, nobelisti ja maailmankuulu rauhanvälittäjä. Tasa-arvon, pohjoismaisuuden ja koulutuksen äänitorvi. Kuinkas siinä näin kävikään? 

Martti aikoi opettajaksi. Nuoret ja uudet ajatukset innostivat. Kun vastavalmistuneelle opettajalle vuoden työrupeaman jälkeen tarjottiin vakituista työpaikkaa, päättikin hän lähteä Pakistaniin. Vuonna 1960 ei Oulusta lähdetty kuin Ruotsiin, joku Amerikkaan, ei kukaan Pakistaniin. Kyllä riitti ihmettelemistä. 

Perheen perustettuaan Martti lähti Tansaniaan vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Tuolloin tuli tutuksi koko Afrikan manner, sen vapautusliikkeet ja päämiehet. Tansaniasta Ahtisaaren perhe siirtyi YK:n palvelukseen New Yorkiin. Martista kasvoi arvostettu virkamies ja kansainvälinen diplomaatti. YK:ssa Martti työskenteli Namibian erityislähettiläänä. Hän pääsi maahan vasta juuri ennen sen itsenäistymistä. 

Kiihkeä itsenäistymisjakso Windhoekissa otti koville. Maa oli lähellä sisäistä kaaosta, mutta YK:n määrätietoisen toiminnan myötä Namibia itsenäistyi. Martti oli kuin taiteilija, joka etsii pensselillään oikeaa viivaa. Namibiassa viiva osui kohdalleen. Se on Martin rakkain ja repivin rauhanteos. Ja rakkaita Martti ja Eeva ovat myös afrikkalaisille. Heistä tuli Namibian kunniakansalaisia vuonna 1992. 

”Vaikka tilanne olisi kuinka lukkiintunut, Martti näkee tilanteessa mahdollisuuksia”, muistelee Eeva. Mahdollisuuksia Martti näki myös Kosovon ja Acehin rauhanneuvotteluissa.  

Kosovo-neuvotteluissa Martti katsoi rohkeasti pahaa silmästä silmään, unohtamatta että jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi niin kuin YK:n ihmisoikeusjulistuksessa sanotaan: kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Kosovo julistautui itsenäiseksi 2008. Kosovolaisille Martti on jumalasta seuraava. Myös Acehin maakunnassa Indonesiassa Martti on yhtä kuin toivo. Toivo vakaudesta, toivo paremmasta tulevasta. 

Martti laittaa itsensä likoon ja antaa kunniaa muille. Näin ajatteli myös Norjan Nobel-komitea, joka halusi antaa kunnian myös itse tekijälle. Martille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008. 

Suomessa Martilla on ollut kaksi tehtävää: olla ensimmäinen suoralla kansanvaalilla valittu koko kansan presidentti ja perustaa oman rauhanvälitys- ja konfliktienratkaisujärjestö CMI. Marttia ja CMI:tä on vienyt eteenpäin vahva visio siitä, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. Niiden juurisyihin perehtyminen on ollut Martille sydämen asia – ettei kenenkään tarvitse lähteä sotaa pakoon. 

”Kukaan ei jätä omaa kotiaan ellei ole ihan pakko. Siksi rauhan eteen pitää vain jaksaa ponnistella”, sanoo Martti. 

Jäkkö, Emmi & Salusjärvi, Aleksi (toim.) (2019) Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille). Helsinki: Into Kustannus 

Väittämät: 

  1. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella hyvin, riippumatta siitä mitä he itse ovat tehneet. 
  2. Pystyn antamaan anteeksi ihmiselle, joka on ollut minulle ilkeä. 
  3. Hyvä johtaja pyytää anteeksi, jos on toiminut väärin. 

Joulukuu: Malala Yousafzai (1997-) Aktivisti 

”Olipa kerran tyttö, joka rakasti koulunkäyntiä. Hänen nimensä oli Malala. 

Malala asui rauhaisassa laaksossa Pakistanissa. Eräänä päivänä talibaneiksi kutsuttu joukko aseistettuja miehiä valtasi laakson. He pelottelivat ihmisiä aseilla.  

Talibanit kielsivät tyttöjä menemästä kouluun. Monet olivat toista mieltä, mutta katsoivat turvallisemmaksi pitää tytöt kotona.  

Malalan mielestä se oli epäreilua, ja hän kirjoitta asiasta netissä. Hän piti koulusta kovasti – joten eräänä päivänä hän sanoi televisiossa ”Koulutus tuo naisille valtaa. Talibanit sulkevat tyttöjen kouluja, koska he haluavat viedä naisilta vallan.” 

Muutaman päivän kuluttua Malala nousi koulubussiin tavalliseen tapaan. Yhtäkkiä kaksi taliban-miestä pysäytti bussin ja huusi: ”Kuka teistä on Malala?” 

Kun hänen ystävänsä kääntyivät katsomaan häntä, miehet ampuivat ja osuivat Malalaa päähän.  

Malala kiidätettiin sairaalaan, eikä hän kuollut. Tuhannet lapset lähettivät hänelle kortteja, joissa toivotettiin pikaista paranemista, ja hän toipui nopeammin kuin kukaan olisi osannut kuvitella.  

”He luulivat, että luodit vaientaisivat meidät, mutta he epäonnistuivat”, Malala sanoi. ”Tarttukaamme kirjoihimme ja kyniimme. Ne ovat voimakkaimmat aseemme. Yksi lapsi, yksi opettaja, yksi kirja ja yksi kynä voivat muuttaa maailmaa.” 

Malala on nuorin henkilö, joka on koskaan saanut Nobelin rauhanpalkinnon.”  

”Kun koko maailma on hiljaa, yksikin ääni kaikuu voimakkaana” –Malala Yousafzai 

Favilli, Elena & Cavallo, Francesca (2017) Iltasatuja kapinallisille tytöille. Helsinki: Kustantamo S&S Englanninkielinen alkuteos Good Night Stories for Rebel Girls 

Pohdintaa: 

Malala on sanonut ”Kun koko maailma on hiljaa, yksikin ääni kaikuu voimakkaana”.  

  1. Mitä tällä sinun mielestäsi tarkoitetaan?  
  2. Tuleeko mieleesi joku, joka puhuu asioista, joista muut eivät puhu? 
  3. Mikä olisi mielestäsi sellainen asia, josta pitäisi puhua enemmän?