Samoaja tuntee B-P:n tarinan ja Pyhän Yrjön tarinan. Hän tunnistaa keskeisimpien partiohenkilöiden nimet ja tietää partion historian merkittävimmät käännekohdat.

Valikko

Partiohistoria


Tavoite:

Samoaja tuntee B-P:n tarinan ja Pyhän Yrjön tarinan. Hän tunnistaa keskeisimpien partiohenkilöiden nimet ja tietää partion historian merkittävimmät käännekohdat.

Kuvaus:

Samoaja perehtyy partion historiaan ja syventää tietämystään siitä.

Tiedot

Pakollisuus Valinnainen
Paikka Kämpällä Kololla Metsässä Ulkona Vierailukohteessa
Taitoalueet Partiokulttuuri
Kesto 1 h
Kasvatustavoitteet Yhteisöön kuuluminen
Johtajan tehtävä: Vartionjohtajan tehtävänä on valita yksi tai useampi toteutusvinkki vartion tieto-taidon mukaan. Luotsin tehtävä: Luotsi auttaa tarvittaessa vartionjohtajaa etsimään tietoa partiohistoriasta ja -henkilöistä.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Osana yhteiskuntaa

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Näyttelemme Pyhän Yrjön tarinan lippukunnan yrjönpäiväjuhlassa. Sovimme yrjönpäiväjuhlan järjestäjän kanssa, että hoidamme tehtävän. Perehdymme tarinaan ja teemme siitä oman versiomme esimerkiksi musikaalina, käsinukketeatterina, piirrosanimaationa tai valokuvanäyttelynä. Tietoa Pyhästä Yrjöstä löytää esimerkiksi PartioWikistä.

Teemme tarpojille tai itsellemme lautapelin partiohistoriasta. Ennen peliä luetaan yhdessä B-P:n tarina. Lautapelin joissain ruuduissa on kysymyksiä B-P:n tarinasta, joissain ruuduissa on tietoiskuja Suomen ja maailman partiohistoriasta, jossain ruuduissa voi olla kevennyksinä hauskoja tehtäviä (esim. hypi hyppynarua 15 hyppyä, laita suuhun 5 marie-keksiä ja sano ”Merry merry christmas”). Tietoa Suomen ja maailman partiohistoriasta löytyy esimerkiksi PartioWikistä.

Opettelemme hahmottamaan eri partiohistorian tapahtumia ja henkilöitä suhteessa toisiinsa. Kirjoittakaa lapuille Suomen ja maailman partiohistorian keskeisimpiä tapahtumia sekä toisille lapuille vuosiluku, jolloin tapahtuma on tapahtunut. Vuosilukulaput ja tapahtumalaput sekoitetaan ja tehtävänänne on yhdistää vuosiluku ja historian tapahtuma toisiinsa. Laittakaa tapahtumat aikajärjestykseen aikajanalle.

Tutustumme keskeisimpiin partiohenkilöihin. Tunnemme ainakin keitä ovat Robert Baden-Powell, Agnes Baden-Powell, Olave Baden-Powell, Verneri Louhivuori, Anni Collan ja C. G. E. Mannerheim ja tiedämme, miksi he ovat tärkeitä henkilöitä partion kannalta. Kun on ensin hiukan perehtynyt henkilöihin, voi osaamista syventää pelaamalla esimerkiksi aliasta tai kuka minä olen? -peliä.

Teemme retken Partiomuseoon Turkuun.

Yli 160 vuotta sitten Lontoossa syntyi poika, joka sai nimekseen Robert. Robertin isä kuoli, kun Robert oli vasta kolme vuotta vanha ja pojan kasvattaminen jäi Robertin äidin tehtäväksi. Vahvistaakseen lastensa sidettä heidän edesmenneeseen isäänsä, äiti liitti perheen sukunimeen Powell isän etunimen Baden ja niin Robertista tuli Robert Baden-Powell. Lapsena Robert piti muun muassa musisoinnista ja näyttelemisestä. Koulussa hän välillä karkasi läheiseen metsään opettajia karkuun. Lomilla Robert pääsi puolestaan purjehdus- ja melontaretkille veljiensä kanssa. Kun Robert oli nuori, maailma oli hyvin erilainen paikka kuin nykyään. Brittiläinen imperiumi koostui Iso-Britannian lisäksi eri puolilla maapalloa olleista siirtokunnista, joiden hallinnossa sotilasvoimalla oli merkittävä rooli. Robertkin kouluttui upseeriksi ja palveli brittien asevoimissa esimerkiksi Intiassa, Etelä-Afrikassa ja Maltalla. Sotilasura vaikutti Robertiin syvästi, kun hän sai kokemusta johtamisesta, näki erilaisia kulttuureita ja liikkui luonnossa. Robert eteni urallaan. Englannissa hän nousi erityisesti toisessa buurisodassa käydyn Mafekingin taistelun jälkeen kansallissankarin asemaan, vaikka joitain hänen toimiaan sotilasjohtajana on etenkin myöhemmin pidetty kyseenalaisina. Joka tapauksessa Robert palasi Englantiin 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ja kiinnostui maan (miespuolisen) nuorison kasvattamisesta ajatuksenaan hyödyntää upseerina oppimiaan menetelmiä. Vuonna 1907 Robert järjesti ensimmäisen kokeellisen partioleirin Brownsean saarella. Leirillä oli paljon yhteistä nykyisin partioleireihin: oltiin luonnossa, toimittiin vartioiksi kutsutuissa pienryhmissä ja opeteltiin taitoja, jotka auttoivat luonnon lisäksi elämässä. Kokeilu onnistui ja seuraavana vuonna Robert kirjoitti kirja Scouting for Boys – Partiopojan kirja. Kirja levisi kulovalkean tavoin, ensin Englannissa, sitten koko maailmaan. Vaikka tieto kulki paljon hitaammin kuin nykyään, partio saavutti Suomenkin jo 1910 – vain kolme vuotta koeleirin jälkeen. Jo vuotta aiemmin tytöt olivat Lontoossa vaatineet päästä mukaan partioon ja 1910 tyttöjen partiotoiminta alkoi virallisesti, kun Robertin Agnes-sisko ryhtyi johtamaan tyttöjen toimintaa. Muutamaa vuotta myöhemmin syttyi ensimmäinen maailmansota, jossa miljoonia ihmisiä tapettiin. Robert oli järkyttynyt ja tämän jälkeen partioliikkeessä on korostunut vielä enemmän rauhan rakentaminen ja ystävyys eri maiden partiolaisten välillä. Konkreettinen osoitus rauhan edistämisestä oli ensimmäinen maailmanjamboree vuonna 1920, jossa Robert valittiin maailman partioylijohtajaksi. Partiolaiset myös oppivat kutsumaan häntä sukunimen kirjainten mukaan B-P:ksi. Robert jatkoi partiotoiminnan edistämistä vielä lähes 20 vuotta, kunnes hän jäi eläkkeelle ja muutti vaimonsa Olaven kanssa Keniaan. Robertin kuollessa vuonna 1941 julkaistiin hänen viimeinen viestinsä partiolaisille. Viestissään Robert opetti, että todellinen onni on muiden auttamista ja kehotti meitä jättämään tämän maailman vähän parempana kuin sen löysimme. Vaikka Robertin elämään mahtui erilaisia jaksoja ja jotkut hänen ajatuksensa ja toimensa eivät edusta nykyisten partiolaisten käsityksiä, on hänen viimeisen viestinsä ydinsanomaan helppo sitoutua: meidän tehtävänämme on omana aikanamme, omassa yhteisössämme pyrkiä tekemään maailmasta vähän aiempaa parempi.

Mukaillen B-P:n Partiopojan kirjassa (173) kertomaa tarinaa. Pohjana käytetty suomennosta PartioWikista. Cleolinda syntyi Selem-nimisessä kaupungissa Herran vuonna 303. Hän oli kuninkaallisen perheen tytär. Siksi Cleolinda sai viettää lapsuutensa opetellen tärkeitä taitoja, joiden avulla hän voisi olla Selemin asukkaiden avuksi. Kerran tuli Selemin lähistölle lohikäärme. Lohikäärme julisti, että kaupungin asukkaiden oli ruokittava sitä joka päivä. Aluksi lohikäärme tyytyi lampaisiin, mutta kun lampaat oli syöty, lohikäärme vaati syötäväksi yhden kaupungin asukkaan – joka päivä. Kuninkaan neuvonantajat eivät uskaltaneet uhmata lohikäärmettä, joten päätettiin ryhtyä arpomaan, kuka asukas lohikäärmeelle syötettäisiin. Cleolinda oli eri mieltä ja ilmoitti suostuvansa kohtaamaan lohikäärmeen. Hänen mielestään ei ollut oikein, että lohikäärmeelle uhrattiin viattomia ihmisiä. Vastusteluista huolimatta Cleolinda lähti kaupungin ulkopuolelle tapaamaan lohikäärmettä. Kun Cleolinda oli matkalla lohikäärmeen luo, tuli Selemin kaupunkin kappadokialainen urheaksi tunnettu ratsumies Pyhä Yrjänä. Pyhä Yrjänä kuuli Cleolindan ratkaisusta ja päätti, ettei kukaan saisi kuolla, ja niin hänkin lähti lohikäärmeen luokse. Cleolindan suunnitelmana oli ensin yrittää neuvotella lohikäärmeen kanssa, mutta hän otti mukaansa myös tikarin. Kun Pyhä Yrjänä saapui paikalle, oli lohikäärme hyökkäämässä Cleolindan kimppuun. Pyhä Yrjänä otti keihäänsä, ja syöksi sen kohti lohikäärmettä. Keihäs kuitenkin katkesi, kun se osui lohikäärmeen koviin suomuihin. Lohikäärme kääntyi nyt Pyhää Yrjänää kohti ja valmistautui iskemään hampaansa Pyhän Yrjänän haarniskan läpi. Silloin kaivoi Cleolinda taskustaan tikarin, ja pisti sillä lohikäärmettä häntään. Pyhä Yrjänä hyödynsi lohikäärmeen hämmennyksen ja otti vyöltään miekkansa ja löi sillä lohikäärmettä. Niin Cleolinda ja Pyhä Yrjänä yhdessä tappoivat pahan lohikäärmeen. Cleolinda ja Pyhä Yrjänä olivat sellaisia kuin partiolaisen tulisi olla: Kun vaikeus tai vaara kohtasi, miten suuri tahansa, vaikkapa lohikäärmeenkin muodossa, he eivät koettaneet paeta sitä peläten, vaan hyökkäsivät sen kimppuun. Vaikka he olivat huonosti aseistettuja tämän kaltaista ottelua varten, he tekivät parhaansa ja lopulta yhteistyöllä onnistuivat voittamaan taistelun, mihin kukaan ei ollut uskaltanut ryhtyä. Juuri tällä tavalla partiolaisen olisi suhtauduttava vaikeuksiin tai vaaraan, olkoot ne miten suuria tai pelottavia tahansa tai olkoon hän miten huonosti varustettu tahansa. Hänen on käytävä niiden kimppuun rohkeasti ja luottavaisesti käyttäen kaikki voimansa voittaakseen ne. On olemassa mahdollisuus, että hän onnistuu. Pyhän Yrjänän päivä on huhtikuun 23. Sinä päivänä kaikki kunnon partiolaiset ajattelevat erityisesti partiolupaustaan ja partioihanteitaan.

Lisää vinkki

Liite