Seikkailija tunnistaa kotiseutunsa metsätyypit ja osaa valita järkevän leiripaikan sijainnin.

Valikko

Metsätyypit


Tavoite:

Seikkailija tunnistaa kotiseutunsa metsätyypit ja osaa valita järkevän leiripaikan sijainnin.

Kuvaus:

Seikkailija perehtyy kotiseutunsa metsätyyppeihin ja pohtii leiripaikan valintaa.

Tiedot

Pakollisuus Pakollinen
Paikka Metsässä Ulkona
Taitoalueet Arjen taidot Luonto Retkeily
Johtamistaito johtamistaito.organisointitaidot johtamistaito.visiointitaidot
Kesto -
Kasvatustavoitteet Luontosuhde
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävä: Sampo toimii asiantuntijana, ohjaa ja neuvoo. Sampo järjestää retken alueelle, jossa on monipuolista luontoa. Vartionjohtajan tehtävä: Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarvikkeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Etelä - suunnistus

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Tätä aktiviteettia on hyvä toteuttaa useamman tapaamiskerran aikana. Joukkue pohtii etukäteen vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Millaisia eroja on havumetsän ja lehtometsän välillä? Eivätkö neva ja korpi ole sama asia? Kasvaako meren rannalla ja järven rannalla samanlaista kasvillisuutta? Pohdinnan jälkeen joukkue keskittyy kahteen erilaiseen metsätyyppiin. Seikkailijat käyvät tutustumassa valitsemiinsa maastokohteisiin paikan päällä. Maiseman lisäksi seikkailijoiden kannattaa keskittyä kasveihin ja eläimiin. Tutkimusretken aikana vartiot voivat tehdä digitaalisen kasvion ottamalla kuvia kasveista. Kuvia voi myös ottaa eläimistä, eläinten jäljistä tai jätöksistä. Lähde: DDS

Joukkue tutkii retkikohteena olevan metsän monimuotoisuutta. Se arvioi metsän monimuotoisuutta neljällä mittarilla: etsimällä puulajeja, paksuja puita, kuolleita puita sekä pitkälle lahonnutta maapuuta. Monimuotoisessa metsässä kasvaa useita puulajeja ja eri-ikäisiä puita, myös vanhoja (eli paksuja) puita. Sopiva paksun puun mitta voi olla vaikkapa se, etteivät seikkailijan kädet yllä rungon ympäri. Kuolleet puut tarjoavat elinpaikkoja monille sienille ja selkärangattomille eläimille. Eri lajit ovat erikoistuneet elämään lahoamisen eri vaiheissa olevalla kuolleella puulla. Tästä syystä etsitään myös pitkälle lahonnutta puuta: sellaista lahopuuta, joka tuntuu pehmeältä käteen. Joukkue sopii ensin tutkimusalueen ja jakaa tehtävät pareille tai ryhmille. Kukin ryhmä voi etsiä metsästä yhtä tai kaikkia piirteitä. Lopuksi joukkue käy yhdessä läpi tulokset ja arvioi, onko tämä metsä luonnoltaan monimuotoinen vai ei. Vinkki: WWF

Kasvilajit, jotka ovat peittäviä ja kasvupaikalleen leimaa-antavia, ovat metsän valtalajeja. Tässä tehtävässä tutkitaan kasvilajien runsautta ja kasvupaikkoja kasvillisuusruutujen avulla. Tuloksien avulla voidaan vertailla eri metsiköitä ja kasvupaikkoja. Tarvikkeet: kasvikirja, muistiinpanovälineet, kasvillisuusruudun rajaamista varten esim. naru kulmakeppeineen, kepit tai kehikko ja apuruudukko (neliön kasvillisuusruutua varten 10x10 cm apuruutuja) Maastotyöohje neliömetrin kasvillisuusruudulle: Rajaa kasvillisuusruutu maastoon. Varo tallaamasta ruudun sisälle jäävää kasvillisuutta. Kasvilajien tunnistaminen: Mitä kasvilajeja ruudulla kasvaa? Merkitse lajit lomakkeeseen. Kasvilajien peittävyys: Aseta apuruudukko varovasti maahan kasviruutusi päälle. Nyt voit arvioida kasvilajien peittävyyttä. Jokainen pikkuruutu vastaa 1 % alaa kasvillisuusruudustasi. Tarkastele jokaista luettelosi kasvilajia erikseen ja arvioi, montako pikku ruutua se peittää. Lajien yhteenlaskettu peittävyys voi olla yli 100 %, koska kasvit ja niiden lehdet voivat peittää toisiaan. Kasvillisuusruudun valtalajit: Mitkä ovat ruutusi peittävimmät lajit eli valtalajit? Niiden avulla voit päätellä kasvupaikkatyypin.

Mikä kasvi viihtyy minkä puun lähellä? Joukkue lähtee metsään kasviopaskirjan sekä sienikirjan kanssa. Mitkä kasvilajit viihtyvät männyn seurassa, entä kuusen tai koivun? Mitä lajisto kertoo kasvupaikkatyypistä ja metsän viljavuudesta? Seikkailijat kuvaavat ja tunnistavat 5 kasvia puulajin lähettyviltä.

Seikkailijat opettelevat tunnistamaan metsäkasveja sekä määrittämään tunnuskasvien avulla kasvupaikkoja. Kasvupaikkatyyppejä eli päämetsätyyppejä ovat karukkokangas sekä kuiva-, kuivahko-, tuore- ja lehtomainen kangas sekä lehto. Välineet: muistiinpanovälineet, kasvikirja ja pussi tms. mahdollisten näytteiden keräämistä varten. Joukkue valitsee lähimetsästä tai retkeltä muutaman keskenään selvästi eri näköisen kasvupaikan. Jokainen vartio valitsee esimerkiksi metri x metri alueen, tai halutessaan isomman alan. Vartiot tutkivat alueensa kasvilajeja sekä tämän perusteella kasvupaikkaa. Jokainen vartio listaa omalta alueeltaan löytämänsä tutut kasvit. Kuinka monta kasvilajia vartio tunnisti? Entä löytyykö joukosta tuntemattomia kasveja? Vartio voi tunnistaa ne näytekasvien avulla. Näytteet otetaan ilman juuria katkaisemalla kasvi varovasti varren tyveltä. Turhaan näytteitä ei kuitenkaan kannata kerätä. Kasvupaikkaa tarkastellessaan vartiot havainnoivat metsän kenttä- ja pohjakerrosta. Mitkä kasvilajit kasvavat runsaimpina? Mitä kasvupaikkatyyppiä metsä on? Mikä on yleisin puulaji kasvupaikalla? Lopuksi vartiot tekevät omat valistuneet arvauksensa johtajan avulla siitä, mikä kasvupaikka voisi olla kyseessä. Vartio ottaa tunnistamattomiksi jääneet näytekasvit mukaansa ja yrittää tunnistaa ne yhteisvoimin joukkueen kanssa. Apuna kannattaa käyttää kasvikirjoja. Aiemmin vieraat kasvit kannattaa kuivata ja koota niistä näyttely kololle tai vaikkapa vartion blogiin. Näyttelyn voi koota lajeittain, jonkin ominaisuuden tai kasvupaikan mukaan ryhmiteltynä.

Joukkue tutkii maastoa ja kasveja retkillä. Mikä on paras retkimaasto? Miten kasvillisuus vaikuttaa siihen? Seikkailijat miettivät telttapaikan valintaa ja sen vaikutusta luontoon. Millainen on hyvä maasto leiriytymiselle? Miten hyvän maaston ja tietyn metsätyypin tunnistaa? Vartiot valitsevat paikan maastoretkelle niin, että lähistöllä on mahdollisimman monipuolista luontoa ja metsätyypeille tyypillisiä kasveja tutkittavaksi ja tunnistettavaksi. Kukin vartio pystyttää laavunsa erilaiseen paikkaan ja vertailee näitä paikkoja. Mitä hyvää ja mitä huono kussakin paikassa on? Vartiot huomioivat esimerkiksi sen, että kangasmaa on kalliota pehmeämpi selän alla, suorannalta on vaikea mennä uimaan ja heinikkoon ei saa tehtyä turvallisesti nuotiota. Kasvillisuuden perusteella voidaan myös päätellä muun muassa maaston kosteus. Hyvä telttapaikka on esimerkiksi suon laita, avoin kallio tai järven ranta. Kun on nukkunut yhden yön suolla tai sadesään aikaan notkelmassa, osaa pystyttää teltan muualle. Seikkailijat tutustuvat samalla kulumiselle aran maaston tuntomerkkeihin ja pyrkivät välttämään sellaisessa liikkumista. Esim. kuivat jäkälät, sammalikot ja hiekkatöyräät kärsivät ihmisten kulkemisesta.

Joukkue kerää vartioittain kasveja erilaisista metsistä ja kuivaa ja prässää niitä. Vaihtoehtoisesti joukkue voi koota itselleen sähköisen kasvion ottamalla valokuvia kasveista kuivaamisen sijaan

Vartio tutkii metsää WWF:n Naturewatch Metsässä -materiaalin avulla. Tehdään ainakin sivujen 5 ja 6 tehtäväkokonaisuus "Millainen metsä tämä on?". Mukaan tarvitaan tulostetut tutkimuslomakkeet, kirjoitusalusta ja kynä. Tutkimusten tekeminen onnistuu parhaiten pienessä 2-4 hengen ryhmässä, eli ison vartion kannattaa jakautua ryhmiin. Tutkimuslomakkeet löytyvät täältä: https://wwf.fi/opettajille/opetusmateriaalit/?id=naturewatch-metsassa&swpmtx=e6efc8bd0e64f35475f989fdcf630ca5&swpmtxnonce=e1f830f989  Vinkki: WWF  

Lisää vinkki

Liite