Seikkailija tietää, että juhlapyhiä voi viettää monella tavalla. Seikkailija opettelee rohkeasti kertomaan perheensä katsomuksellisuudesta.

Valikko

Juhlapyhä


Tavoite:

Seikkailija tietää, että juhlapyhiä voi viettää monella tavalla. Seikkailija opettelee rohkeasti kertomaan perheensä katsomuksellisuudesta.

Kuvaus:

Seikkailijat tutustuvat johonkin juhlapyhään ja keskustelevat siitä, miten heidän perheissään juhlapyhiä vietetään.

Tiedot

Pakollisuus Valinnainen
Paikka Kämpällä Kololla
Taitoalueet Katsomustaidot Kaveritaidot Moninaisuus
Kesto -
Kasvatustavoitteet Maailmankatsomus Toisten kunnioittaminen Yhteisöön kuuluminen
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävä: Sampo tutustuu valittuun juhlapyhään etukäteen ja hankkii tarvikkeet. Sampo johtaa keskustelua ja varmistaa, että keskustelu on kunnioittava ja ihaileva. Vartionjohtajan tehtävä: Vartionjohtaja noutaa ohjeet sammolta ja ohjeistaa vartiotaan.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Pohdiskelija

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Seikkailijat tutustuvat ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen tekemällä virpomavitsat.  Sampo kertoo, että pääsiäinen on ortodoksisten vuoden suurin juhla. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu, että virpomavitsat siunataan kirkossa. Ortodoksit eivät pukeudu noidiksi, eivätkä saa ottaa palkkaa vastaan, vaan ainoastaan toivottaa siunausta. Seikkailijat keskustelevat siitä, vietetäänkö seikkailijoiden perheissä pääsiäistä ja liittyykö siihen vastaavia perinteitä.

Persialaista uutta vuotta eli nowruzia, vietetään Persiaan kuuluneissa tai sen vaikutuksen alaisena olleissa maissa kuten Iranissa, Afganistanissa, Turkissa, Pakistanissa ja Georgiassa. Erityisesti kurdeille nowruz on tärkeä juhla. Nowruzia vietetään vuosittain kevätpäiväntasauksen aikaan Ennen nowruzia kodeissa tehdään suursiivous, joka symboloi luonnon uudelleensyntymistä. Myös uusia vaatteita sekä kukkia ostetaan. Erityisesti tulppaanit ja hyasintit ovat suosittuja. Nowruzin viettoon liittyy paljon perinteitä. Ensimmäisenä päivänä perheet kokoontuvat uusiin vaatteisiin pukeutuneina juhlapöydän ääreen ja odottavat hetkeä, jolloin kevät saapuu eli kevätpäiväntasauksen alkamista. Juhlan aikana vieraillaan ensin vanhempien sukulaisten, sitten muiden perheenjäsenten ja lopulta ystävien luona. Vierailut ovat melko lyhyitä ja niihin pätee vastavuoroisuuden periaate eli kylässä käydään puolin ja toisin. Vieraita varten kodeissa on yleensä tarjolla esimerkiksi kuivattuja hedelmiä, keksejä, leivoksia ja pähkinöitä, joita tarjoillaan teen kanssa. Nowruz kestää kaksitoista päivää ja kolmantenatoista päivänä perheet menevät ulos piknikille. Ajatellaan, että lähtemällä pois kotoa karkotetaan myös huono onni, jota kolmastoista epäonnenpäivä tuo. Lapsille juhla on mieluinen, koska erityisesti heille ostetaan uusia vaatteita ja annetaan lahjoja, . Tuoreen ruohon kasvattaminen kuuluu nowruz-perinteisiin. Seikkailijat voivat kasvattaa esimerkiksi rairuohon siemeniä. Ruohoa voidaan laittaa kasvamaan erilaisiin kulhoihin tai lautasille. Myös puolikkaita kananmunankuoria voi käyttää istutusalustana. Kuoret voi koristella tai maalata etukäteen, jolloin jokainen saa niistä omannäköisensä. Joukkue voi kattaa perinteisen nowruz-pöydän. Pöydälle laitetaan liina ja sille katetaan seitsemän asiaa, jotka kaikki alkavat persian kielen s-kirjaimella: omenat (sib), valkosipuli (sir), tuore ruoho (sabzeh), sumakki-mauste (somaq), viinietikka (serkeh), villi oliivi (senjed) ja mämmiä muistuttava jälkiruoka (samanu). Muita pöydälle laitettavia esineitä ovat: kynttilöitä, peili, maalattuja munia, runokirja, Koraani tai Raamattu, kolikoita, ruusuvettä, kultakala, vesikulho, johon laitetaan appelsiini, hyasintti. Ruoka-aineilla ja esineillä on eri symbolisia merkityksiä. Esimerkiksi vesikulhossa oleva appelsiini symboloi maapalloa kellumassa avaruudessa, valkosipuli terveyttä ja kultakala elämää. Seikkailijoille voi etukäteen antaa tehtäväksi tuoda jonkin näistä esineistä kokoukseen. Munat symboloivat uudelleen syntymistä ja sopivat siksi hyvin kevääseen, jolloin luonnon ajatellaan syntyvän uudelleen. Nowruzina koristellaan kananmunia maalaamalla. Maalattuja ja koristeltuja munia voidaan asettaa pöydälle joko yksittäin tai kolmen tai seitsemän ryhmissä. Munat laitetaan lepäämään peilien päälle, jolloin ne symboloivat hedelmällisyyttä. Perinteeseen kuuluu myös kirjoittaa nowruz-lupauksia. Jokainen seikkailija voi keksiä oman lupauksen. Kun pöytä on katettu ja seikkailijat ovat pohtineet lupauksiaan, keskustellaan juhlasta. Kuuluuko seikkailijoiden perheiden juhlaperinteisiin vastaavia asioita? Lähde: Lahti&Lahti Monikulttuuriset juhlat!

Meksikossa juhlitaan kuolleiden päivää samoihin aikoihin kuin Suomessa vietetään pyhäinpäivää. Vaikka juhlilla on samat kristilliset juuret, meksikolainen juhla on saanut paljon vaikutteita kansanperinteestä. Kuolleiden päivänä kuolleiden sukulaisten uskotaan vierailevan maan päällä. Kuolleita omaisia varten rakennetaan alttareita ja niitä sekä hautoja koristellaan värikkäillä kukilla sekä vainajalle tärkeillä esineillä. Alttarille sytytetyt kynttilät puolestaan opastavat poisnukkuneita löytämään takaisin kotiin. Vainajien vierailua ei pidetä pelottavana asiana, vaan kunniana. Kuoleman päivän symboli on pääkallo. Pääkalloja maalataan esimerkiksi kasvoihin. Kuolleiden päivänä leipomot myyvät valkoisia sokerista valmistettuja pääkalloja sekä niin kutsuttua vainajan leipää (esp. pan de muerto). Ruoka on muutenkin merkittävässä osassa kuolleiden päivän viettoa. Monet perheet kokoontuvat hautojen tai muistoalttareiden äärelle jättämään ruokauhreja kuolleille ja syömään poisnukkuneiden lempiruokia. Seikkailijat maalaavat kasvoväreillä toistensa kasvoihin pääkallomaalaukset ja leipovat vartioittain pan de muertoja. Ohje: paketti kuivahiivaa 2 dl kuumaa maitoa 100 g voita 1 dl sokeria ½ tl suolaa 2 munaa 1 tl aniksen siemeniä

  1. 8 dl vehnäjauhoja
  2. Sekoita kuivahiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen.
  3. Sulata voi pehmeäksi mikrossa. Lisää joukkoon sokeri, suola, kananmunat ja aniksen siemenet ja maito. Sekoita.
  4. Lisää jauhot vähitellen ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhosta.
  5. Peitä kulho liinalla ja anna nousta noin puolitoista tuntia.
  6. Aseta kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa taikinasta ilmat pois. Leikkaa taikinasta neljäsosa syrjään ja muotoile taikina pyöreäksi limpuksi.
  7. Ota syrjään leikattu taikina ja muotoile siitä yksi pallon muotoinen taikinapala ja neljä pientä taikinapitkoa. Asettele taikinapitkot leivän päälle ristin muotoiseksi ja laita taikinapallo ristin keskelle. (Pitkot kuvastavat kuolleen luita ja pallo kyyneltä.)
  8. Voitele leipä kananmunalla ja ripottele päälle sokeria.8. Paista 200 asteessa 35 minuuttia.
Joukkue keskustelee Seikkailijat keskustelevat siitä, onko heidän perheissään tapana muistella edesmenneitä johonkin tiettyyn aikaan vuodesta, esimerkiksi pyhäinpäivänä. Lähde: Lahti&Lahti Monikulttuuriset juhlat!

Perinteisen kiinalaisen käsityksen mukaan kuolleiden henget pysyvät tuonpuoleisessaan yhdentoista kuukauden ajan vuodessa. Alkusyksyyn sijoittuu kummitusten kuukausi, jolloin edesmenneet saavat vierailla maan päällä katsomassa, mitä heidän jälkeläisilleen kuuluu. Kuukausi huipentuu nälkäisten henkien juhlaan, jolloin henkiä kannustetaan palaamaan tuonpuoleiseen. Monella kiinalaisella on kotonaan pieni kotialttari. Kotialttarille katetaan esi-isille juhla-ateria syötäväksi ja heille poltetaan erikoisrahoja ja paperikopioita esineistä, joita henget voivat käyttää tuonpuoleisessa. Temppeleissä aterioita tarjotaan myös unohdetuille hengille, jotka muuten joutuisivat kulkemaan nälkäisinä. Tämän vuoksi juhlaa kutsutaankin nälkäisten henkien juhlaksi. Kummituksille järjestetään myös paljon esityksiä, joita kummitukset voivat tulla katsomaan ennen paluutaan tuonpuoleiseen. Päivän esityksissä ensimmäinen katsomorivi jätetään aina tyhjäksi, jotta kummitukset saisivat parhaat paikat. Hengille myös sytytetään paperilyhtyjä, jotka laitetaan lipumaan jokia pitkin ohjaamaan henkiä takaisin majoilleen. Lyhtyjen ja valojen sammuessa ajatellaan henkien päässeen perille. Seikkailijat muistelevat omia esi-isiään. Muistelua varten seikkailijat saavat tehtäväkseen kerätä vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan mielenkiintoisia tarinoita isoisovanhemmasta, isoisoisovanhemmasta tai jostakin muusta suunnilleen yhtä kaukaisesta edesmenneestä sukulaisesta. Tarkoituksena on löytää sukulainen, joka on sen verran kaukainen, että heidän elämäntarinansa ei herätä surua. 1900-luvun alkupuolelta alkaa usein myös löytyä valokuvia, joita seikkailijat halutessaan voivat tuoda mukaan kokoukseen. Seikkailijat voivat myös tuoda mukanaan jonkun muun muistoesineen. Jokainen seikkailija saa vuorollaan kertoa lyhyesti tarinansa ja laittaa mahdollisen esineensä esille. Parhaimmillaan tarinat ovat lyhyitä sattumuksia tai sanontoja, joista sukulaiset ovat jääneet suvun mieleen. Seikkailijat keskustelevat siitä, onko heidän perheissään tapana muistella edesmenneitä johonkin tiettyyn aikaan vuodesta. Lähde: Lahti&Lahti Monikulttuuriset juhlat!

Juutalaista hanukkaa vietetään länsimaalaisen kalenterin mukaan marras–joulukuussa. Hanukkaa juhlitaan sen muistoksi, että juutalaiset onnistuivat puolustamaan identiteettiään Seleukidihallitsijoitaan vastaan. Seleukidien aikana juutalaisia pyrittiin voimakkaasti käännyttämään pois omasta uskonnostaan. Viimeinen pisara oli, kun Jerusalemin temppeliin tuotiin Zeuksen patsas. Juutalaiset nousivat kapinaan ja onnistuivat voittamaan lukumäärältään ja sotilastaidoiltaan ylivoimaiset vastustajansa. Jerusalemin temppeli piti kuitenkin pyhittää uudelleen juutalaisten omalle jumalalle. Oikeiden puhtaussäännösten mukaan valmistettua öljyä oli kuitenkin jäljellä vain yhdeksi päiväksi. Ihmeellistä kyllä tuo yhden päivän öljy tarinan mukaan riitti lampussa kahdeksaksi päiväksi ja yöksi, aina siihen asti, kunnes uutta pyhitettyä öljyä pystyttiin valmistamaan. Koska öljy riitti kahdeksaksi päiväksi, myös itse juhlaa vietetään kahdeksan päivää. Joka päivä kodeissa sytytetään uusi kynttilä yhdeksänsakaraiseen hanukia-kynttelikköön. Yksi kynttilöistä on muita pienempi. Pienimmän kynttilän liekillä sytytetään kaikki isommat kahdeksan kynttilää vuorollaan. Erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joissa joulua vietetään näkyvästi, hanukasta on tullut juutalainen vastine joululle, ja useiden juutalaisten perheiden lapset saavat hanukka-lahjoja. Koska oliiviöljy on niin keskeisessä osassa hanukan tarinassa, ei ole yllättävää, että hanukan aikana nautitaan myös paljon rasvassa paistettuja ruokia ja leivoinnaisia. Eräs perinteisimmistä ruoista on latkes eli perunaohukaiset. Niitä voi tehdä joko makeana jälkiruokana tai suolaisena lisukkeena. Seikkailijat paistavat vartioittain perunaohukaisia. Latkes(n. 8 annosta) 1 kg perunoita 1-2 munaa 1 iso sipuli tai kevätsipuli noin 200 g vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta suolaa, pippuria oliiviöljyä paistamiseen

  1. Raasta perunat ja pilko sipuli pieneksi. Sekoita ainekset isoon kulhoon.
  2. Purista aineksista ylimääräiset nesteet pois ja kaada ne erilliseen kulhoon.
  3. Vatkaa kananmunat ja lisää vaahtoon mausteet ja leivinjauhe.
  4. Lisää peruna-sipulisekoitus kananmunavaahtoon ja sekoita hyvin
  5. Nosta taikinasta nokareita kuumalle paistinpannulle. Painele nokareet lastalla litteiksi. Paista öljyssä n. 2 minuuttia per puoli.
  6. Tarjoile halusi mukaan smetanan, omenahillon, kermavaahdon tai sokerin kera.
Ruokailun yhteydessä seikkailijat keskustelevat siitä, viettävätkö he jotakin juhlaa vuoden lopussa ja mitä perinteitä siihen heidän perheessään kuuluu. Lähde: Lahti&Lahti Monikulttuuriset juhlat!

Japanissa vietetään Tanabata-juhlaa. Tanabata perustuu vanhaan kansantarinaan, joka kertoo taivaan keisarin tytär Orihimen ja Hikoboshi-nimisen paimenen tapaamisesta. Tarinan mukaan linnunrata on erottanut nämä ikuiset rakastavaiset, ja he saavat kohdata vain kerran vuodessa, seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä. Tuolloin kyyhkyset rakentavat Orihmelle ja Hikobishille sillan toistensa luo. Tähtitaivaalla Orihimea kuvastaa Vega-tähti ja Hikoboshia puolestaan Altair. Suomalaisessa kalenterissa tanabata ajoittuu usein elokuulle. Tanabatan näkyvin perinne on niin sanottu toivomuspuu. Juhlan aikana erityisesti maaseudulla voi nähdä talojen edessä bambukeppejä, joihin on ripustettu erivärisiä papereita. Papereihin on kirjoitettu pieniä runomuotoisia toivomuksia. Ne ripustetaan keppeihin juhlan aamuna. Seikkailijat voivat rakentaa toivomuspuun minkä tahansa puun oksasta kiinnittämällä sen kuusenjalkaan. Seikkailijat kiinnittävät puuhun parin sentin levyisiä paperisuikaleita, joihin kirjoittavat toiveitaan. Suikaleet voidaan kiinnittää esimerkiksi nitojalla tai teipillä. Toiveet kannattaa kirjoittaa erivärisille ja mahdollisimman ohuille paperiliuskoille, jotta paperit laskeutuvat nätisti ja liehuvat tuulessa tai ilmavirrassa. Buddhalaisluostareista periytyvän uskomuksen mukaan toiveet tulevat aina esitetyksi uudestaan, kun tuuli liikuttaa toivomuspapereita. Puun rakentamisen jälkeen seikkailijat keskustelevat siitä, onko heillä vastaavia perinteitä, esimerkiksi puun koristelu juhlapyhänä tai toiveiden esittäminen rukouksina. Lähde: Lahti&Lahti Monikulttuuriset juhlat!

Youtubesta löytyy videoita monesta eri juhlan vietosta. Joukkue katsoo videoita vartioittain ja keskustelee sen jälkeen siitä, löytyykö heidän perheidensä juhlaperinteistä vastaavia piirteitä.

Seikkailijat leipovat piparkakkuja ja keskustelevat siitä, vietetäänkö heidän perheessään joulua tai muita juhlapyhiä. Liittyykö juhliin heidän perheessään joitakin tiettyjä ruokia?

Lisää vinkki

Liite