Seikkailija osaa työstää puuta.

Valikko

Puutyö


Tavoite:

Seikkailija osaa työstää puuta.

Kuvaus:

Seikkailija rakentaa jotakin puusta.

Tiedot

Pakollisuus Valinnainen
Paikka Kämpällä Kololla Ulkona Vierailukohteessa
Taitoalueet Kädentaidot
Kesto -
Kasvatustavoitteet Osaaminen ja ongelmanratkaisu
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävä: Sampo hankkii materiaalit ja ohjeistaa vartionjohtajia. Vartionjohtajan tehtävä: Vartionjohtaja kuuntelee sampoa ja ohjeistaa vartiotaan.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Käsityöläinen

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Korun tekeminen alkaa suunnittelusta. Kannattaa aloittaa riipuksesta. Naruksi käy esimerkiksi nahkanyöri tai vahattu puuvillanyöri, joita saa askarteluliikkeistä. Jos  ei millään keksi ideaa, voi kokeilla vaikka geometrisia muotoja tai etsiä innoitusta puiden lehdistä tai muista luonnon muodoista. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista muodoista, joissa ei ole pieniä yksityiskohtia, jottei into lopu työstäessä kesken. Korua suunnitellessa pitää myös suunnitella, miten se kiinnitetään nyöriinsä. Useimmat lippukunnan varastosta löytyvät laudanpätkät ovat kuusta tai mäntyä, jotka soveltuvat huonosti korupuiksi. Parhaiten korupuuksi sopii hitaasti kuivunut puu. Lehtipuut ovat hyviä: koivua, pihlajaa, tammea tai omenapuuta. Jos paikkakunnalla on puutavaraliike, voi käydä kysymässä hukkapaloja. Tarvittavan pienen määrän voi saada edullisesti. Eksoottisista puulajeista tiikkiä käytetään mm. pakkausmateriaalina, jonka voi kierrättää koruiksi. Joukkue voi myös kokeilla vanerin työstämistä. Kun suunnitelma on valmis, seikkailija sahaa käytettävästä puusta sopivan kokoisen ja paksuisen puukappaleen. Siihen tarvitaan terävä, pienihampainen saha. Esimerkiksi japanilainen saha sopii tähän. Pitää muistaa jättää työstövaraa, jotta sahattu kuvio saadaan irti puusta. Koru hahmotellaan puun pintaan. Jos tekee keskeltä onton korun tai tarvitsee reiän nyöriä varten, kannattaa aloittaa poraamisella. Korua on hankala työstää, jos reikien poraaminen jää viimeiseksi. Seuraavaksi koru sahataan irti. Kuviosaha toimii tässä parhaiten. Tarvitaan myös puupuristimia sahaamista varten, jotta saadaan kappale pysymään paikoillaan. Kun koruaihio on onnellisesti saatu puusta irti, sitä voi vielä työstää puukolla tai pienellä askarteluveitsellä. Kun muoto on lähellä haluttua, hiotaan pinta hiekkapaperilla. Aloitetaan esim. karkeudella 80 ja hiotaan vielä kahteen kertaan karkeuksilla 100 ja 120. Puu hiotaan aina syyn suuntaisesti, sillä muuten saadaan aikaiseksi naarmuja. Vanerista voi myös tehdä hionta-alustan, jonka kiinnittää puristimella pöytään. Hiomapaperi liimataan maitoliimalla tai niitataan alustaan, jolloin voidaan hioa korua alustaa vasten. Valmiin korun voi petsata tai vahata esim. mehiläisvahalla, jolloin se kestää paremmin käyttöä. Koruntekijän työkalut: hyvä saha, kuviosaha, vintilä tai akkuporakone ja ohuita puuteriä, puukkoja, puupuristimia, hiomapaperia karkeuksia 80–120, pintakäsittelyaineet.

Lisää vinkki

Liite