Seikkailija osaa tehdä nuotion.

Valikko

Tehdään tulet


Tavoite:

Seikkailija osaa tehdä nuotion.

Kuvaus:

Seikkailija harjoittelee tulen tekemistä.

Tiedot

Pakollisuus Pakollinen
Paikka Metsässä Ulkona
Taitoalueet Arjen taidot Retkeily Tulenteko Turvallisuus
Kesto -
Kasvatustavoitteet Luontosuhde
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävä: Sampo huolehtii siitä, että vartiolla on maanomistajan lupa nuotion tekoon. Hän hankkii paikalle tarvittavat välineet. Sampo jakaa tehtävät vartionjohtajille. Sampo ohjeistaa, ohjaa, neuvoo ja vastaa turvallisuudesta.   Vartionjohtajan tehtävä: Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Länsi - viihtyminen retkellä

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Jokainen vartio tekee erilaisen nuotion. Seikkailijat seuraavat nuotioiden syttymistä ja palamisen etenemistä. Millainen nuotio sopii parhaiten mihinkin tarkoitukseen? Tarvikkeet: polttopuuta, sytykkeitä, tulitikut, puukko, kirves, saha

Ristikkonuotio on parhaiten palamaan lähteviä nuotioita, jos se on huolellisesti rakennettu. Ristikkonuotion rakentamiseen tarvitaan kaksi isompaa halkoa, halosta hakattuja pienempiä tikkuja sekä sytyke. Isommat halot laitetaan samansuuntaisesti lähekkäin toisiaan niin, että sytyke mahtuu niiden väliin. Sytyke asetetaan nuotion pohjalle ja pienemmät tikut asetellaan halkojen päälle, poikittain halkoihin nähden. Nuotio sytytetään sivulta aukosta, joka on saatu aikaan asettamalla halot ja pienemmät tikut vastasuuntiin. Ristikkonuotion päälle on helppoa lisätä puita ja sen rakenne kestää pitkään, eikä ole altis romahtamiselle. Viuhkanuotio Viuhkanuotion kokoamistapa on lähellä ristikkonuotiota, mutta siinä käytetään vain yhtä halkoa alimpana rakenteena. Viuhkanuotion rakentamiseen tarvitaan halko, halosta hakattuja pienempiä tikkuja sekä sytyke. Halko asetetaan nuotiopohjalle ja sytyke asetetaan halon viereen. Pienet tikut asetellaan viuhkamaisesti; toinen pää halon päälle, toinen nuotiopohjaa vasten. Sytyke sytytetään nuotion sivusta, halon ja pikkutikkujen jättämän raon kautta. Kekonuotio eli Aku Ankka -nuotio Kekonuotio on yleisimmin kuvattuja nuotioita, varsinkin sarjakuvissa kuten Aku Ankassa, mistä sen toinen nimitys johtuu. Kekonuotio rakennetaan 5 - 6 halon avulla, jotka tuetaan toisiaan vasten keoksi. Ennen kekoamista nuotion pohjalle sijoitetaan sytykkeet, jotka sytytetään keon kokoamisen jälkeen halkojen välistä. Kekonuotio toimii parhaiten juuri sarjakuvissa, sillä se yleensä sortuu aika pian sytyttämisen jälkeen. Tämän jälkeen nuotio näyttää läjältä ja sitä on hankalaa pitää muodossa. Rakovalkea Rakovalkea on pitkäkestoinen nuotiotyyppi, jonka rakentamiseenkin kuluu enemmän aikaa ja vaivaa. Rakovalkean kokoaminen lähtee ison pölkyn halkaisemisesta. Sen jälkeen nuotion pohjaksi tuleva pölkyn puolikas tuetaan pienillä kepeillä. Sitten asetetaan alapuoliskon päihin halot. Tämän jälkeen nostetaan toinen puolikkaista pienten halkojen varaan, toisen puolikkaan päälle. Pölkyn puolikkaiden halkaisupinnat tulevat vastakkain. Pienten halkojen ansiosta pölkyn puolikkaiden väliin jää rako, johon sytykkeet asetellaan ja sytytetään. Nuotiopuut on hyvä pilkkoa ennen käyttöä, sillä pyöreä puu palaa huonommin kuin halkaistu, koska halkaistussa puussa on enemmän paloalaa! Parhaan hiilloksen saat polttamalla nuotiossa koivua.

Vartiot valmistautuvat sääoloihin etukäteen. Seikkailijat tekevät tulipussit vartioille keskustellen samalla nuotion sytyttämiseen vaikuttavista tekijöistä. Tulipussi varmistaa, että tuli syttyy myös tuulella ja sateella. Pussi tehdään esimerkiksi nahasta tai vahakankaasta. Pussiin pakataan tulitikkuja riittävästi ja ne suojataan vedenpitävästi esimerkiksi pakastuspussiin. Tulitikkujen massapään voi upottaa sulaan steariiniin, jolloin se kestää kosteutta ja syttyy hyvin. Tulipussiin pakataan lisäksi kynttilä, tuohta, pihkaa, kiehisiä, kuivausrummusta kerättyä nukkaa muovipussissa, tamponi, vartion omia vippaskonsteja sekä muutama sytytyspala. Tarvikkeet: nahka, vahakangas, sakset, tulitikkuja, steariinia, pakastuspusseja.

Seikkailijat kokeilevat tuulen suojan vaikutusta sytytykseen käyttämällä erilaisia tuulensuojalevyjä tai muita vastaavia. He kokeilevat myös, millainen suoja helpottaa eniten tulentekoa sateessa, ja pohtivat, miten tulta on käsitelty ennen tulitikkujen keksimistä ja miten sitä on ihmisten alkuaikoina suojattu sateelta. Samat säännöt pätevät nykyäänkin! Tarvikkeet: tulentekovälineet

Retkeilytaitoja kannattaa harjoitella aina oikeissa oloissa. Todennäköisesti kolon pihaan ei avotulta saa tehdä, joten paras harjoittelumahdollisuus on retkellä. Tulenteon harjoitteluun voidaan kokoontua myös jonkun seikkailijan kotona, jossa on pihalla grillipaikka tai sisällä takka.

Seikkailijat jakautuvat vartioihin. Vartioiden tehtävä on sytyttää nuotio. Jokaiselle vartiolle annetaan aluksi vain kunnolla märkä klapi ja kaksi tulitikkua. Näillä varusteilla on vaikea tehdä tulta. Helpottaakseen tilannetta seikkailijat voivat hankkia parempia välineitä suorittamalla tehtäviä. Tehtäviä voivat olla kysymyksiin vastaaminen, arvoitusten ratkaiseminen, välineiden hakemista metsästä suunnistamalla ynnä muuta vastaavaa. Vartiot saavat myös käydä kauppaa keskenään. Sampo on etukäteen valmistellut erilaisia paketteja, joita voi saada, esimerkiksi: - kirves ja kosteata puuta - puukko ja viisi tulitikkua - kuiva klapi - sanomalehti ja puukko - kokonainen tulitikkurasia - sytytyspala - kostea klapi ja sytkäri. Sampo voi päättää jakaa seikkailijoille etukäteen listan mahdollisista paketeista ja saamiskeinoista, jotta he voivat taktikoida ja valita vain tehtäviä, jotka johtavat parhaisiin paketteihin. Sampo tai vartio voi myös itse valita, onko kutakin pakettia vain yksi kappale vai useampia. Lähde: Scouterna

Vartion tehtävänä on suunnitella "laite", jonka moottorina toimii tuli ja joka tuottaa äänen esimerkiksi kahden minuutin kuluttua tulen sytyttämisestä. Tehtävään annetaan kaikille tietyt tarvikkeet ja materiaalit tai ne etsitään lähiympäristöstä. Laite voi olla esimerkiksi tällainen: Kahden puun välille kierretään useampi kierros narua noin 40 senttimetrin korkeudelle maasta. Kaikkien narukerrosten ympärille laitetaan erillisessä narussa roikkumaan metalliesine, kuten purkinavaaja, ja metalliesineen alle maahan laitetaan vaikkapa trangian kattila. Kattilan viereen tehdään ja sytytetään pieni nuotio. Kun nuotio polttaa kaikki narut poikki, metalliesine putoaa ja kolahtaa kattilaan.

Kahden puun väliin sidotaan pitkä naru vajaan metrin korkeudelle. Jokainen vartio tekee omaan kohtaansa narun alle nuotion. Kuka saa ensimmäisenä nuotion roihuamaan niin, että naru palaa poikki?

Jokainen vartio saa mahdollisimman samanlaiset välineet nuotion tekoon. Jokaisen vartion tehtävänä on saada nuotio syttymään mahdollisimman nopeasti. Nopeutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, mikä vartio saa ensinnä veden kiehumaan pakissa nuotion äärellä, sulamaan annetun jääpalan tai maissinjyvän muuttumaan popcorniksi.

Vartio tekee nuotion mahdollisimman oikeaoppisesti alusta loppuun. 1. Maanomistajalta kysytään lupa nuotion tekoon. 2. Nuotion pohja raivataan riittävän suurelta alueelta (n. 60 cm:n säteellä). Mahdollinen turve poistetaan kokonaisina neliöinä niin, että niillä voidaan myöhemmin peittää nuotiopaikka. Nuotion ympäristö kastellaan. Talvella nuotiolle laitetaan ensin puista pohja, ettei lumi sammuta tulta. 3. Hyviä nuotiopuita ovat mänty, kuusi ja kuiva koivu. Huonoja taas ovat haapa, lehmus, nuori mänty ja paju. Puut kannattaa pilkkoa riittävän pieniksi. Halkaistu puu palaa pyöreätä nopeammin. Tuore ja märkä puu ei syty helposti, mutta sitä voidaan käyttää hyvin palavassa nuotiossa. 4. Hyviä sytykkeitä saa monenlaisista aineksista: tuohi, ohuet tikut, kuivat lehdet, varvut, neulaset, heinä ja puulastut sekä kuusen kuivat alaoksat syttyvät helposti. Kiehiset ovat kuitenkin parhaita. 5. Itse nuotio pinotaan sytykkeiden päälle niin, että alimmaiseksi tulevat kiehiset, sitten muut sytykkeet ja lopuksi risut. Ensimmäiset pienet halot lisätään vasta sitten, kun nuotio palaa kunnolla. 6. Puita tulee olla riittävän tiheästi kunnon tulen saamiseksi, mutta ei liian tiheästi, jotta nuotio ei tukahdu. On myös varmistettava, että nuotio on tukeva ja vakaa. 7. Nuotiota sytytettäessä tulitikkua pidetään alaspäin ja suojattuna niin, että tuuli jää sytyttäjän selän taakse. Tuli tartutetaan ensin tuulenpuoleisiin sytykkeisiin, josta se leviää nopeammin koko nuotioon. 8. Sen jälkeen, kun tuli on sammunut, nuotio sammutetaan hyvin vedellä. Sen pohja, kekäleet, ympärys ja kivien alusetkin kastellaan märiksi. Multaa ei saa käyttää nuotion sammuttamiseksi, sillä mullan alla tuli voi kyteä ja leimahtaa ilmiliekkiin vielä seuraavanakin päivänä. Nuotiopaikka siistitään aina mahdollisimman huomaamattomaksi. Nuotio voidaan esimerkiksi peittää pois otetutulla turpeella. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että nuotio on todella sammunut, eikä jää kytemään.

Lisää vinkki

Liite