Seikkailija osallistuu yhteiseen päätöksentekoon ja sitoutuu oman joukkueensa jäseneksi.

Valikko

Joukkueen säännöt


Tavoite:

Seikkailija osallistuu yhteiseen päätöksentekoon ja sitoutuu oman joukkueensa jäseneksi.

Kuvaus:

Seikkailija osallistuu joukkueen sääntöjen laatimiseen.

Tiedot

Pakollisuus Pakollinen
Paikka Kämpällä Kololla Ulkona
Taitoalueet taitoalueet.jen-taidot Kaveritaidot Partiokulttuuri Ryhmähenki Turvallisuus Vaikuttaminen
Johtamistaito johtamistaito.itsensa-johtamisen-taidot johtamistaito.organisointitaidot johtamistaito.visiointitaidot johtamistaito.vuorovaikutustaidot
Kesto -
Kasvatustavoitteet Ihmissuhteet Ryhmässä toimiminen Terveys ja turvallisuus Vastuu elinympäristöstä
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävä: Sammon tehtävä on saada seikkailijat ymmärtämään, ettei sääntöjä laadita johtajaa varten vaan heitä itseään varten. Jos ja kun sääntöjä rikotaan, palataan niihin aina uudestaan ja keskustellaan siitä, miksi tällainen sääntö on päätetty laatia. Vartionjohtajan tehtävä: Vartionjohtaja hakee ohjeet sammolta ja ohjeistaa vartiotaan.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Tervetuloa

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Sampo ottaa selville millaisia kokemuksia seikkailijoilla on säännöistä ja velvollisuuksista, ja miten he ne ymmärtävät. Hän aloittaa tutuista rajoituksista, jotka seikkailijat jo ymmärtävät. Sampo pyytää seikkailijoita täydentämään seuraavanlaisia lauseita: ”Minulla ei ole oikeutta __________ koska…” (esimerkiksi Minulla ei ole oikeutta lyödä ihmisiä, kun olen vihainen, koska… / Minulla ei ole oikeutta kohdella ihmisiä epäreilusti.) Sampo kokoaa näistä luettelon ja pyytää seikkailijoita kääntämään väitteet negatiivisista positiivisiksi (esimerkiksi Minulla on oikeus olla tulematta lyödyksi / Minulla on oikeus tulla kohdelluksi reilusti). Kun seikkailijat ymmärtävät vastaavien myönteisten oikeusväitteiden kehittelyprosessin, he jakautuvat vartioihinsa. Sampo antaa jokaiselle vartiolle paperia ja tusseja. Sampo ohjeistaa seikkailijat seuraavaksi luomaan sääntöjä: Jokaisen vartion tulee tehdä kolmesta neljään perussääntöä koko ryhmälle. Sääntöjen täytyy alkaa lauseella ”Jokaisella on oikeus… (esimerkiksi Jokaisella on oikeus osallistua). Sääntö voidaan kirjoittaa muistiin vain, jos kaikki vartiossa ovat yhtä mieltä. Tärkeintä ei ole sääntöjen määrä, vaan että kaikki hyväksyvät ne. Kun vartiot ovat saaneet säännöt kirjoitettua, kokoaa sampo koko joukkueen yhteen. Jokainen vartio esittelee luomansa säännöt. Sampo kirjoittaa ne taululle ja yhdistää samalla samanlaiset oikeudet. Oikeuksien listauksen jälkeen sampo kysyy, mitä velvollisuuksia jokaisella täytyisi olla, jotta kaikki nauttisivat tästä oikeudesta. Tämä kirjoitetaan omaan palstaansa esimerkiksi näin: ”Minulla on vastuu siitä, että…” tai ” Minun pitäisi…” Kun velvollisuudet on kirjattu, sampo kysyy millaiseen vastuuseen jokainen oikeus velvoittaa. Tämän sampo kirjaa muistiin vastaavan oikeuspykälän kohdalle. Hän käyttää ensimmäistä persoonaa (esimerkiksi minulla on vastuu siitä, että annan muille mahdollisuuden osallistua, etten syrji ketään, etten jätä ketään leikin/pelin/ryhmän ulkopuolelle). Kun oikeuksien ja vastuiden luettelot ovat valmiit, sampo kysyy, voisivatko seikkailijat käyttää näitä sääntöjä eräänlaisena ryhmän ”perustuslakina”. Haluavatko he noudattaa näitä itse laatimiaan sääntöjä? Kuka vastaa siitä, että jokainen noudattaa sääntöjä? Mitä tapahtuu, jos joku rikkoo jotakin oikeutta? Onko välttämätöntä, että sääntöjen rikkomisesta seuraa jotakin? Miksi? Kun joukkue on päätyneet ”perustuslain” lopulliseen versioon, sampo kirjoittaa sen puhtaaksi ja ripustaa näkyvälle paikalle. Hän korostaa seikkailijoille, että nämä ovat ryhmän säännöt, joiden mukaan niin seikkailijat kuin aikuiset työskentelevät ja toimivat yhdessä. Sampo kertoo vielä, että tätä on demokratia: yhdessä päätettäviä asioita, jotka velvoittavat kaikkia – samat oikeudet, samat velvollisuudet. Vaihe 2: Kun muutama viikko on kulunut, sampo pyytää seikkailijoita arvioimaan sääntöjä uudelleen. Ovatko kaikki yhä samaa mieltä niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita aiemmin kehiteltiin? Onko joitain velvollisuuksia vaikeampi noudattaa kuin toisia? Miksi? Täytyykö sääntöihin tehdä mitään muutoksia? Poistoja, entä lisäyksiä? Joukkue keskustelee sääntöjen ja velvollisuuksien valvonnasta seuraavien kysymysten avulla. Rikotaanko joitain oikeuksia useammin kuin toisia? Miksi? Kuka ottaa vastuun siitä, että näitä oikeuksia kunnioitetaan? Kuka päättää, mitä tapahtuu, jos joku rikkoo jotakin ryhmän sääntöä? Pitääkö ryhmän päättää yhteisesti joitakin rangaistuksia, joita sääntöjen rikkomisesta seuraa? Lähde: Compasito Lasten ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja.

Sampo kertoo seikkailijoille, että ihminen on tuhonnut maapallon. Heidän ja 1000 muun lapsen on nyt matkustettava uudelle planeetalle, Nulikille. Seikkailijat voivat rakentaa uuden aluksen haluamallaan tavalla joku mielikuvituksen voimin tai esimerkiksi kolon pihalta löytyvistä materiaaleista. Rakentelun lomassa sampo antaa heille kuitenkin tärkeän ohjeen: uudelle planeetalle tarvitaan sääntöjä, ettei sitäkin tuhota. Seikkailijoiden on keksittävä 10 sääntöä. Illan päätteeksi seikkailijat pohtivat vielä yhdessä, miksi he valitsivat juuri nämä säännöt? Valitsisivatko kaikki ihmiset samat säännöt? Lähde: Det danske spejderkorps.

Seikkailijajoukkueen kokoiselle porukalle on hyvä tehdä yhdessä säännöt, jotta partiotoiminta on kaikille mukavaa, myös sammoille. Jos seikkailijat ovat oikeasti käsittäneet ryhmän säännöt tärkeäksi jutuksi, on niihin helppo vedota vaikeissa tilanteissa. Kun sampo kertoo, miksi säännöt ovat tärkeät, voi niitä perustella omasta näkökulmasta: sampo on se, joka vastaa täällä, että kaikilla seikkailijoilla on partiossa mukavaa ja turvallista. Sääntöjä on hyvä olla alle viisi, jotta ne on mahdollista muistaa. Säännöistä tulee voida pitää kiinni kaikenlaisissa tilanteissa ja niiden noudattamiseen täytyy sitoutua kaikkien - myös sammon. Yhdessä sovitut säännöt saattavat jopa kohottaa yhteishenkeä. Rajat on määriteltävä johdonmukaisesti ja niiden tarkoitus on selvitettävä kaikille. Hyvä tapa ilmaista sääntö on esittää se myönteisessä valossa, sillä kieltoa tekee usein mieli rikkoa. Esimerkiksi ”älä kiusaa” voidaan ilmaista peilikuvana ”tuemme toisia niin, että kaikilla olisi hyvä olla”. Järjestyksenpitoa ei kuitenkaan tarvitse korostaa. Säännöt kannattaa ripustaa kolon seinälle. Kun säännöt on yhteisesti sovittu ja kirjattu, jokainen allekirjoittaa säännöt esimerkiksi partionimi-puumerkillään.

Seikkailijat keskustelevat yhdessä siitä, millaisia sääntöjä joukkue tarvitsee ja laativat niistä sääntötaulun. Sammon kannattaa vilkaista kasvatustavoitelistaa ennen sääntöjen laatimista. Kyse ei ole vain komean sääntölistan laatimisesta. Jos ja kun sääntöjä rikotaan, palataan niihin aina uudestaan ja keskustellaan joukkueessa siitä, miksi tällainen sääntö on päätetty laatia. Noudattamattomat säännöt menettävät merkityksensä. Sääntötauluun kannattaa jättää tilaa uusille säännöille. Tarvikkeet: välineet sääntötaulun nikkaroimiseksi tai askartelemiseksi.

Tyylikäs vaihtoehto on kirjata säännöt kronikan ensimmäisille lehdille, polttaa ne kirjan puiseen tai nahkaiseen kanteen tai kirjoa kankaalle. Kolon seinälle tulevan taulunkin voi tehdä nahasta tai kankaasta kartongin sijaan. Nahan voi pingottaa keppien väliin tai joukkue voi nikkaroida köydellä kehystetyn taulun vanerista.

Joukkue keskustelee syrjinnästä. Mitä sana syrjintä tarkoittaa? Onko joku ryhmän jäsenistä joskus kokenut itsensä syrjityksi? Kyseessä voi olla erityisruokavalio, lukihäiriö, kehitysvamma, vieras kieli, uskonto tms. Sampo kehottaa seikkailijoita kertomaan omista kokemuksista tai kavereiden tai tuttavien kokemuksista. Miltä tuntuu olla syrjitty? Miksi syrjitään? Miksi syrjintää pitää vastustaa? Joukkue kirjaa omiin sääntöihinsä tarvittavat kohdat syrjinnän estämiseksi. Lähde: KFUK-KFUM speiderne.

Lisää vinkki

Liite