Seikkailija osaa seikkailijoiden ihanteet, tunnuksen ja lupauksen sekä ymmärtää niiden sisällön ikäänsä nähden sopivalla tasolla.

Valikko

Lupaus ja ihanteet


Tavoite:

Seikkailija osaa seikkailijoiden ihanteet, tunnuksen ja lupauksen sekä ymmärtää niiden sisällön ikäänsä nähden sopivalla tasolla.

Kuvaus:

Seikkailija oppii partiolupauksen, seikkailijoiden ihanteet ja tunnukset. Seikkailija osallistuu lupauksenantoon.

Seikkailijan ihanteet ovat:

– Kunnioittaa toista ihmistä.

– Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä.

– Olla luotettava.

Tiedot

Pakollisuus Pakollinen
Paikka Kämpällä Kololla Metsässä Ulkona
Taitoalueet Katsomustaidot Partiokulttuuri
Johtamistaito johtamistaito.itsensa-johtamisen-taidot
Kesto -
Kasvatustavoitteet Maailmankatsomus Yhteisöön kuuluminen
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävä: Sammon tehtävänä on tehdä lupauksesta, ihanteista ja tunnuksesta ymmärrettäviä seikkailijoille. Sampo näyttää seikkailijoille mallia siitä, miten ihanteiden mukaan eletään.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Tervetuloa

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Joukkueen kannattaa kerrata ihanteita vielä myöhemminkin. Ne voi ottaa uudelleen esille esimerkiksi iltahiljentymisessä.

Jokainen vartio valmistaa valitusta ihanteesta ja annetuista materiaaleista taideteoksen, joka voi olla, vaikka maalaus, veistos, performanssi tai laulu. Ihanteet voi esittää myös kuvakollaasina, johon on otettu ihanteita kuvaavia valokuvia.

Vartiot luovat ihanteita rikkovat anti-seikkailija-henkilöhahmot, jotka esitetään missikisanomaisesti kokouksessa, lippukuntalehdessä tai juhlassa roolihahmoina.

Vartiot valmistavat joukkueelle oman ihannetaulun. Taulu voidaan kirjoittaa tai ihanteet voidaan kuvata siihen valokuvin. Kehysten tekeminen voidaan yhdistää kädentaitoaktiviteetteihin.

Seikkailijan ihanteena on rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä. Mitä metsä seikkailijalle merkitsee? Tämän tehtävän avulla seikkailija voi itse pohtia mikä hänelle on metsässä tärkeää. Johtaja etsii esimerkiksi Youtubesta metsäaiheisen rentoutumisäänitteen (esim. hakusanalla forest sounds), joka laitetaan taustalle soimaan. Äänitteellä voi olla esimerkiksi linnun laulua, tikan koputusta yms. metsän ääniä. Seikkailijat sulkevat hetkeksi silmänsä ja miettivät mitä ajatuksia heille tulee mieleen. Tämän jälkeen piirretään ajatukset paperille. Sampo pyytää kaikkia esittelemään piirustuksensa. Lopuksi kysytään vielä jokaiselta yksi asia, jonka voi tehdä metsän hyvinvoinnin eteen. Saman harjoituksen voi tehdä myös vaikkapa meri-teemalla.

Räppi: Joukkue jakautuu vartioihin. Jokaisen vartion tehtävänä on tehdä seikkailijan ihanteista räppi. Vartio voi tehdä esimerkiksi yhden säkeistön yhdestä tai kahdesta ihanteesta.

Jokaiselle vartiolle annetaan yksi kynä ja paperi. Vartion tehtävänä on piirtää sammon kertomaa tarinaa ihanteista niin, että jokainen on kiinni kynässä. Toimii samalla myös ryhmäytymisharjoituksena.

Sampo tuo kokoukseen mukanaan 20 kierrätettävää esinettä (muovipulloja, sanomalehtiä, tölkkejä yms.) ja kirjoittaa kuhunkin niistä yhden seuraavista arvoista: varakkuus, onnellisuus, menestys, hengellisyys, kansalaisuus, ystävyys, kuuluisuus, omaperäisyys, valta, kunnioitus, vaikutusvoima, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, ilo, rakkaus, kiitos, perhe, totuus, luonto, viisaus, luotettavuus, asema. Harjoitukseen tarvitaan myös myös kaksi kassia, kaksi sidettä silmille sekä paperia ja kynän jokaiselle. Sampo valitsee sopivan avoimen paikan ulkoa tai sisältä. Vaihe 1: Joukkue jakautuu kahteen vartioon (A ja B) ja ne asettuvat kahteen riviin, jotka ovat toisiaan vastapäätä noin 10 askeleen etäisyydellä. Sampo asettelee kierrätettävät esineet jonojen väliselle alueelle satunnaiseen järjestykseen. Yksi pelaaja kummastakin vartiosta (kerääjä) seisoo jonon kärjessä side silmillään ja kassi kädessä. Sampo antaa lähtömerkin, ja vartion A kerääjä poimii niin monta esinettä kuin pystyy. Vartio saa ohjata sanoillaan kerääjää esineiden luo, mutta toinen vartio saa huutaa harhaanjohtavia ohjeita. Vartiot pelaavat vuorotellen ja vaihtavat kerääjää. Eniten kierrätettäviä esineitä kerännyt vartio voittaa. Vaihe 2: Seikkailijat asettavat kaikki esineet riviin. Sampo esittää joukkueelle seuraavat kysymykset: Mitä nämä sanat edustavat? Sampo auttaa tarvittaessa keskustelua oikeaan suuntaan (nämä ovat arvoja). Miksi arvot ovat tärkeitä? Miten ne liittyvät siihen, mitä teemme? Sampo voi selittää, että arvot ovat ihanteita, joilla on joku merkitys henkilölle tai ihmisryhmälle. Arvot muokkaavat sitä, miten ihmiset elävät ja ovat vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja mitä he ajattelevat itsestään. Tarvitsemmeko nämä kaikki kassiimme (siis päivittäiseen elämäämme)? Sampo kysyy joukkueelta, mitkä arvot he valitsisivat kassiinsa, jos saisivat valita vain kolme? Jokainen voi kirjoittaa omat valintansa paperille. Sampo pyytää vapaaehtoisia kertomaan valinnoistaan ja niiden perusteluista. Hän kysyy seikkailijoilta, muistavatko he antamansa partiolupauksen ja oman ikäkauden ihanteet. Mitä arvoja lupauksesta ja ihanteista tulee mieleen? Sampo kertoo, että partion arvot on kuvattu lupauksessa ja ihanteissa. Onko kukaan valinnut niihin liittyviä arvoja kassiinsa? Lähde: Thinking Day 2018.

Sampo lukee tarinan: Jokkis näki heti, että Sipellä ei ole kaikki kunnossa. Sipe istui hiekkalaatikon reunalla tuijottaen eteenpäin. ”Meidän isovaari on kuollut”, hän kertoi, kun Jokkis kysyi, miten menee. Jokkis istui hiljaa nurmikolle. Hiljaisuus tuntui huminana korvissa. ”No olihan se ollut sairaana oikeestaan koko mun elämän ajan.” Sipen isovaari oli ollut sodassa ja saanut sieltä jonkin mitalinkin. ”Isovaari oli mulle aina sankari.” Jokkis nyökkäsi ja ynähti vaimeasti. Hän muisti, miten Sipe oli monesti kertonut, miten tämä kunnioittaa isovaariaan. Sellaista, joka on tehnyt hienoja tekoja, on helppo kunnioittaa. Siinä kerrostalon pihalla istuessaan Jokkiksen mieleen tuli muitakin kunnioitettavia ihmisiä. Opettaja oli sellainen, ainakin suurimman osan ajasta: hän oli yleensä aina reilu ja tiesi asioita. Myös vanhemmat on kunnioitettavia. Parhaansa ne yrittää. Sankaria on helppo kunnioittaa. Se ei ole kovinkaan vaikeaa, jos ihminen on viisas, kokenut, vanhempi. Mutta miten voi kunnioittaa niitä muita – saman ikäisiä, nuorempia. Entä eri kieltä puhuvia, iholtaan erivärisiä? Toisen ihmisen kunnioittaminen lähtee siitä, että se, mitä me olemme, ei ole ainoa ihmisen tie kulkea. Että toiset voivat näyttää erilaiselta kuin me, ajatella ja uskoa aivan eri tavalla. Jokainen ihminen on kunnioitettava, ei niinkään tekojensa tai tekemättä jättämistensä takia vaan siksi, että hän on – ihminen. Ihminen on kunnioitettava sellaisenaan, ihmisenä. Oli hänen tekonsa sankarillisia tai ei. Sekin, joka on tehnyt väärin, loukannut sinua, on ihmisenä kunnioitettava. Tuntuuko vaikealta: kunnioittaa ihmistä, joka on tehnyt jotain, jota ei voi kunnioittaa? Niinpä, ihmisenä elämistä ei ole kukaan helpoksi väittänytkään! Sipe nosti katseensa ja katsoi Jokkista. Aivan kuin aavistus auringonsäteestä olisi ollut hänen kasvoillaan. Nopea hymy käväisi hänen kasvoillaan. Pois lähtiessään hän sanoi: ”Kiitos, Jokkis, kun kuuntelit. Olet tosi ystävä.” Jokkis jäi istumaan nurmikolle. Tuntui kivalta, kun saattoi olla ystävä. Ystäväkin on niin kuin sankari. Vähän ainakin. Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä Sipe ja Vepe istuivat keinuilla. Kello oli ”sopivasti”: pienet lapset olivat menneet jo kotiinsa, mutta heillä oli vielä ulkonaoloaikaa. Jokkis tuli heidän luokseen todella huolestuneen näköisenä. ”Jotain täytyy tehdä”, hän sanoi. Sipe ja Vepe eivät olleet ennen nähneet häntä noin vakavana. Jokkis kertoi katsoneensa luontodokumentin, jossa kerrottiin luonnon nykytilasta. ”Aaa, olet löytänyt valon”, totesi Sipe. ”Jo oli aikakin!” Sipe oli aina ollut luonnon puolestapuhuja. Kolmikko keskusteli luonnosta. Vepe oli hieman kummissaan ystäviensä innosta: ”Mitä nyt on tapahtunut?” Jokkiksen mukaan ohjelmassa kerrottiin ilmastonmuutoksesta ja muista vaikeista asioista. Hän halusi toimia sen estämiseksi, mutta tuntui, että tehtävä oli mahdottoman iso. Sipe puolestaan kertoi ihmisen vastuuttomasta toiminnasta luonnossa: eläimet ja muu luonto kärsivät saasteista. Ihminen on saanut luonnon ja elinympäristömme aika heikkoon kuntoon. Se ei ole varmastikaan ollut tarkoitus, mutta niin vain on käynyt. Vastauksena tähän tilanteeseen partiolaiset haluavat siirtyä luonnon kuluttamisesta sen suojeluun. Se, kutsummeko suhdettamme luontoon rakastamiseksi, tykkäämiseksi tai suojeluksi on toissijainen. Tärkeintä on se, että emme enää vain katso sivusta vaan teemme jotain. Ja aloitamme sen itsestämme. Jokkiskin ymmärsi, että jokainen voi toimia luonnon hyväksi. Aloita omista teoistasi: lopeta roskaaminen. Valitse liikkumisvälineeksi jalat tai polkupyörä, jos se on mahdollista. Luonnon suojelu on sinun itsesi ja muiden ihmisten suojelua. Sen aloittaminen ei ole myöhäistä, mutta se tulee aloittaa mahdollisimman pian. Ja paitsi että haluamme suojella luontoa, haluamme tutustua siihen. Oppia siitä. Ymmärtää sitä. Parhaiten se käy olemalla itse luonnossa, olemalla osa sitä. Annetaan luonnon itsensä opettaa meitä luonnosta. Käydään luonnossa – roskaamatta, kuluttamatta. Olla luotettava Marsun serkku oli joutunut sairaalaan. Hänellä oli todettu diabetes ja sen hoito aloitettiin lasten- ja nuorten osastolla. Marsu tunsi, että pitäisi lähteä tapaamaan serkkua, mutta se tuntui niin vaikealta! He olivat leikkineet vielä viime kesänä yhdessä, kaikki oli ollut hienosti, vaikka serkku olikin ollut hieman väsynyt. Oliko nyt sairaus muuttanut kaverin ihan kokonaan? Sipe rohkaisi Marsua. ”Ei ku meet vaan! Se sun serkku arvostaa sitä varmasti tosi kovasti!” No, Marsu sai itselleen itseluottamusta ja päätti lähteä sairaalaan. Serkku ilahtui kovasti tapaamisesta. Marsu katsoi serkkuaan: sama kaveri, punaa oli poskillakin enemmän kuin kesällä! Uskollinen ystävä ei jätä. Luotettava kaveri ei levitä juttuja. Mutta miten voi oppia olemaan luotettava? No, ainakin aluksi pitää oppia puhumaan totta. Valhe johtaa monesti rikkomukseen. Rehellisellä ja avoimella asenteella olemme jo pitkällä uskollisuuden tiellä. Sama toistuu myös tehtävän tekemisessä: uskollinen ja luotettava ei jätä tehtäväänsä kesken. Tai, jos kokee, että voimat eivät riitä, kertoo siitä. Se on oikea tapa omaa itseä kohtaan ja se on tapa toimia uskollisena saamalleen tehtävälle.

Jokaisessa lippukunnassa on erilaiset perinteet lupauksen antamiselle. Joukkue käy yhdessä lävitse sen tavan, joka lippukunnassa on käytössä. Jos lippukunnassa kaikki ikäkaudet antavat lupauksensa samassa tilaisuudessa, vaikka partiokirkossa, seikkailijat itse muistavat varmasti jotain edellisten vuosien tilaisuuksista. Sampo voi täydentää silloin kun seikkailijoiden muisti pettää. Seikkailijat harjoittelevat yhteen ääneen lupauksen lausumista ja partiotervehdyksen tekemistä.

Lisää vinkki

Liite