Nuotio

Joukkue tekee kartongista kuusi noin 25–30 cm korkeata yksinkertaista ”nukkea”. Seikkailijat pukevat aina kaksi nukkea samanlaiseen kankaaseen: 1. puuvillaan (esim. farkut, puuvillapaita) 2. villaan (esim. vanha villasukka) 3. synteettiseen kankaaseen (esim. fleece). Seikkailijat ompelevat kankaat niin, että ne pysyvät kartonkinukkejen päällä. Lopputuloksen ei tarvitse olla kaunis. Seikkailijat laittavat samalla tavalla puetut nuket samaan aikaan nuotiopaikkaan. Toinen nukeista laitetaan seisomaan ja toinen makaamaan. Seikkailijat sytyttävät nukkejen vaatteet palamaan ja seuraavat miten kankaat palaavat. Kun nuket ovat tuhoutuneet, joukkue käy keskustelun havainnoistaan. Mitä keholle tapahtuu jos vaatteet syttyvät palaamaan? Miten materiaali vaikuttaa? Mitä pitää tehdä jos vaatteet syttyvät tuleen? Lähde: Scouterna

Tulihippa Leikki symboloi mitä tulen syttymiseen tarvitaan: polttoainetta, lämpöä ja happea. Seikkailijat jaetaan näihin kolmeen ryhmään ja he saavat siihen kuuluvan tunnuksen, esimerkiksi värillisen narun tai ohjeen sitoa huivi tietyllä tavalla (kaulan ympäri, ranteen ympäri tai pään ympäri). Yhdestä seikkailijasta tehdään palosammutin. Palosammutin yrittää ottaa muita kiinni. Jos jää kiinni ”sammuu” ja joutuu jäämään paikalleen seisomaan ja nostamaan kädet pystyyn. Jälleensytyttämiseen tarvitaan kaksi seikkailijaa, jotka kuuluvat kahteen eri ryhmään kuin kiinnijäänyt. Nämä kaksi pelastajaa halaavat kiinnijäänyttä, jolloin hän taas syttyy. Jos happi-ryhmään kuuluva jää kiinni, tarvitaan siis yksi polttoaineryhmästä ja yksi lämpöryhmästä pelastamaan hapen. Palosammutinta voidaan vaihtaa pari kertaa leikin aikana. Palosammuttimestahan voi loppua sisältö. Lähde: Scouterna

Laite Vartion tehtävänä on suunnitella "laite", jonka moottorina toimii tuli ja tuottaa äänen esimerkiksi kahden minuutin kuluttua tulen sytyttämisestä. Tehtävään annetaan kaikille tietyt tarvikkeet ja materiaalit tai ne etsitään lähiympäristöstä. Laite voi olla esimerkiksi tällainen: Kahden puun välille kerretään useampi kierros narua noin 40 senttimetrin korkeudelle maasta. Kaikkien narukerrosten ympärille laitetaan erillisessä narussa roikkumaan metalliesine, kuten purkinavaaja, ja metalliesineen alle maahan laitetaan vaikkapa trangian kattila. Kattilan viereen tehdään ja sytytetään pieni nuotio. Kun nuotio polttaa kaikki narut poikki, metalliesine putoaa ja kolahtaa kattilaan.

Kahden puun väliin pingitetaan pitkä naru vajaan metrin korkeudelle. Jokainen vartiolainen tai vartio tekee omaan kohtaansa narun alle nuotion. Kuka saa ensimmäisenä nuotion roihuamaan niin, että naru palaa poikki?

Jokainen vartio saa mahdollisimman samanlaiset välineet nuotion tekoon. Jokaisen vartion tehtävänä on saada nuotio syttymään mahdollisimman nopeasti. Nopeutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, mikä vartio saa ensinnä veden kiehumaan pakissa nuotion äärellä, sulamaan annetun jääpalan tai maissijyvän muuttumaan popcorniksi.

Vartio tekee nuotion mahdollisimman oikeaoppisesti alusta loppuun. 1. Maanomistajalta kysytään lupa nuotion tekoon. 2. Nuotion pohja raivataan riittävän suurelta alueelta (n. 60 cm:n säteellä). Mahdollinen turve poistetaan kokonaisina neliöinä niin, että niillä voidaan myöhemmin peittää nuotiopaikka. Nuotion ympäristö kastellaan. Talvella nuotiolle laitetaan ensin puista pohja, ettei lumi sammuta tulta. 3. Hyviä nuotiopuita ovat mänty, kuusi ja kuiva koivu. Huonoja taas ovat haapa, lehmus, nuori mänty ja paju. Puut kannattaa pilkkoa riittävän pieniksi. Halkaistu puu palaa pyöreätä nopeammin. Tuore ja märkä puu ei syty helposti, mutta sitä voidaan käyttää hyvin palavassa nuotiossa. 4. Hyviä sytykkeitä saa monenlaisista aineksista: tuohi, ohuet tikut, kuivat lehdet, varvut, neulaset, heinä ja puulastut sekä kuusen kuivat alaoksat syttyvät helposti. Kiehiset ovat kuitenkin parhaita. 5. Itse nuotio pinotaan sytykkeiden päälle niin, että alimmaiseksi tulevat kiehiset, sitten muut sytykkeet ja lopuksi risut. Ensimmäiset pienet halot lisätään vasta sitten, kun nuotio palaa kunnolla. 6. Puita tulee olla riittävän tiheästi kunnon tulen saamiseksi, mutta ei liian tiheästi, jotta nuotio ei tukahdu. On myös varmistettava, että nuotio on tukeva ja vakaa. 7. Nuotiota sytytettäessä tulitikkua pidetään alaspäin ja suojattuna niin, että tuuli jää sytyttäjän selän taakse. Tuli tartutetaan ensin tuulenpuoleisiin sytykkeisiin, josta se leviää nopeammin koko nuotioon. 8. Sen jälkeen, kun tuli on sammunut, nuotio sammutetaan hyvin vedellä. Sen pohja, kekäleet, ympärys ja kivien alusetkin kastellaan märiksi. Multaa ei saa käyttää nuotion sammuttamiseksi, sillä mullan alla tuli voi kyteä ja leimahtaa ilmiliekkiin vielä seuraavanakin päivänä. Nuotiopaikka siistitään aina mahdollisimman huomaamattomaksi. Nuotio voidaan esimerkiksi peittää pois otetutulla turpeella. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että nuotio on todella sammunut, eikä jää kytemään.