Puukko

Puukon käsittely- ja käyttöohjeita: - Puukkoa kannetaan aina tupessa ja se ojennetaan terästä kiinni pitäen ja terä alaspäin. - Puukkoa käytetään vain vuolemiseen, ei reikien tekoon, ei kaivertamiseen. Niille on omat työkalut, esimerkiksi taltta, piikki ja pora. - Tylsä puukko on vaarallinen, se lipeää helposti ja vaatii turhaa voimaa. - Ennen kuin veistää, kannattaa miettiä, mihin puukko voi vahingossa livetä: Onko edessä sormia, polvia, kavereita tai muuta vastaavaa? - Veistäminen tapahtuu AINA itsestä poispäin. - Tukeva ote, peukalo ei ole terän päällä - Älä veistä muita päin, äläkä kävele veistelevän kaverin eteen. - Älä veistä omia käsiä tai jalkoja päin, katso mistä kohtaa kepistä pidät kiinni! Keppiä ei voi nojata reiteen tai polveen. - Kiehisiä veistetään tekemällä ohuita pitkiä varovaisia veistoja pitkin halon sivua, mutta jättämällä ne kiinni halon alaosaan. Kun veistetään useampia suikaleita samasta kohdasta, ne kasaantuvat muodostaen monisuikaleisen kiehisen, jonka voi irroittaa viimeisellä vedolla. - Oksat karsitaan puukolla osoittamalla puu kärki alaspäin ja itsestä poispäin, ottamalla puusta kiinni ylempää kuin oksa ja vuolemalla läheltä runkoa oksan tyvestä oksan alapuolelta. Tällöin on hyvä tehdä pieniä työntäviä vetoja samalla kääntäen ranteella puukon terää poispäin rungosta pyöreällä liikkeellä. - Halkoja tehdään asettamalla puukko pienen halon päälle vaakatasoon terä alaspäin. Puukko pidetään koko ajan vaakatasossa ja painetaan puukon kahvasta toisella kädellä alaspäin ja hakataan toisella halolla ylimenevää teräpäätä alaspäin. Alle tulee aina laittaa puu alustaksi.

Sammon on hyvä muistaa veistelyä harjoiteltaessa, että aloittelijan ei kannata harjoitella vuolemista ulkona kun on kylmää. Tällöin vuolemisesta tulee hyvin haastavaa hanskojen vuoksi tai sormien ollessa kylmyydestä jäykät. Veistellessä kannattaa valita istumapaikat niin, että kaikilla on runsaasti tilaa ympärillään. Jokainen voi esimerkiksi istua eri puun juureen. Seikkailijat voivat myös istua vartioittain samalla makuualustalla niin että joka toisella on jalat vasemmalle ja joka toisella oikealle. Lähde: Scouterna

Naulakko Joukkue tekee kololle naulakon esimerkiksi partiopusseja varten. Naulakon pohjaksi käy lauta, koukuiksi joukkue etsii kaksihaaraisia puunoksia. Tarvikkeina voi käyttää puukkoa, sahaa, hiekkapaperia, nauloja ja vasaraa.

Joukkue valmistaa vuolemalla kehykset lasnäolotaululle tai vaikka puukonkäsittelyohjeille. Ohjeet voivat olla seuraavanlaiset: - Puukko säilytetään tupessa. - Puukko ojennetaan muille kahva edellä, hamarapuoli kämmeneen päin. - Puukkoa ei oteta mukaan peleihin ja leikkeihin, vaikka se olisi tupessa. - Puukko kädessä ei kävellä saati juosta. Kaatuessa tulee vahinko tai lipsahdus osuu ohikulkijaan. - Puukolla vuoleksitaan aina itsestä poispäin ja varoen muita lähellä olevia. - Puukkoa ei heitellä kantoihin tai seiniin, koska se kimpoaa helposti takaisin tai muualle. - Puukkoa ei saa kantaa julkisella paikalla, koska se luokitellaan teräaseeksi.

Puulusikka Jokainen seikkailija valmistaa itselleen puulusikan. Lusikan ääriviivat piirretään puuhun. Lusikan perusmuoto veistetään esiin puukolla. Sitten lusikkaa aloitetaan kovertamaan. Tämä käy helpoimmin polttamalla. Puun päälle laitetaan pari hehkuvaa hiiltä ja hiiliin puhalletaan puhallusputkella tai pillillä. Ohuet reunat suojataan esimerkiksi savella. Musta, poltettu kuoppa kaavitaan puhtaaksi esimerkiksi pyöreällä kivellä ja pahimmat säröt poistetaan puuviilalla tai raspilla. Lopuksi lusikka hiotaan hiekkapaperilla. Lusikka kannattaa laittaa ennen käyttöönottoa vuorokaudeksi vahvaan suolaveteen, jotta se ei halkeaisi käytössä, ja öljytkää lopuksi se ruokaöljyllä.