Palovammat ja paleltumat

Vartionjohtaja maskeeraa itsensä palovammoja tai paleltumia saaneeksi. Vaseliinista ja tuorekelmusta sekä punaväristä tulee uskottavia 2. asteen palovammoja, kuivaa mustaa reunoihin lisäämällä saadaan karrelle palanut 3. asteen palovamma. Hypoterminen vaikutelma luodaan valkoisella ja sinisellä värillä huulissa, poskipäissä ja korvissa. Seikkailijoiden tehtävänä on antaa oikeaoppinen ensiapu vartionjohtajalle.

Sampo valmistelee koontitehtävän paleltumien ja palovammojen ensiavusta. Hän kirjoittaa erillisille lapuille vammojen nimet (esimerkiksi toisen asteen palovamma, pinnallinen paleltuma), vamman oireita (esimerkiksi aristava iho, tunnoton ja kova iho) ja ensipuatoimenpiteitä (esimerkiksi lääkäriin toimittaminen, vamman kylmän veden alla pitäminen). Vartiolaisten tehtävänä on koota toisiinsa liittyvät asiat yhteen. Palovammat jaetaan vaikeusasteen mukaan kolmeen luokkaan. Vaikeusasteen lisäksi palovammaan vaikuttaa myös palaneen alueen suuruus. – Ensimmäisen asteen palovammassa iho punoittaa ja aristaa, mutta yleensä muita oireita ei esiinny. Esimerkkinä auringon polttama iho. Vamma ei vaadi yleensä erityistä hoitoa. Palanutta aluetta pidetään juoksevan, kylmän veden alla vähintään 10 minuuttia. Tarvittaessa vamma peitetään puhtaalla siteellä. – Toisen asteen palovammassa iho vaurioituu ja siihen nousee rakkuloita. Edellisen tapaan vammaa pidetään kylmän veden alla. Tärkeää on ehkäistä rakkuloiden rikkoontuminen, jotta vammaan ei pääse bakteereita. Haava peitetään esimerkiksi rasvasiteellä. – Kolmannen asteen palovammassa iho ja sen alla olevat kudokset tuhoutuvat ja palavat karrelle. Vamma jäähdytetään ja potilas viedään lääkäriin. Vamma on aina vakava ja vaatii sairaalahoitoa. Jatkohoitoa vaativat kämmentä suuremmat 2. asteen palovammat, kasvojen ja käsien vammat, kaikki 3. asteen palovammat, sähköpalovammat, hengitystiepalovammat, vanhusten lievätkin palovammat ja lasten palovammat, jos vähänkin epäillään, etteivät vammat ole pinnallisia. Paleltumat Paleltumavammat syntyvät herkimmin kehon ääreisosiin (sormiin, varpaisiin, poskiin, korviin ja nenään), joten ne osat kannattaa kylmällä suojata hyvin. Paleltumat jaetaan pinnallisiin ja syviin paleltumiin. – Pinnallisen paleltuman tunnistaa ihon pistelystä. Iholla on valkoinen laikku ja se tuntuu kovalta. Vähitellen iho muuttuu tunnottomaksi. Lämmitä paleltunutta ihoaluetta esimerkiksi painamalla sitä kevyesti lämpimällä kädellä, kunnes ihon väri on normaali, kovettuma hävinnyt ja tunto palannut. Paleltunutta kohtaa ei saa hieroa, sillä vamma voi pahentua. – Syvässä paleltumassa vaurioituu ihon lisäksi myös ihonalaisia kudoksia. Paleltunut osa on tunnoton ja kova, sulamisvaiheessa voi muodostua vesirakkuloita. Paleltunut alue jää hauraaksi, pahimmillaan seurauksena voi olla kuolio. Paleltunut alue suojataan kylmältä. Potilas on pidettävä lämpimänä, sillä hän saattaa kärsiä myös alilämpöisyydestä. Potilas toimitetaan lääkäriin.