Eksyksissä

Joukkue pitää etsintäharjoituksen pienellä alueella, helpossa maastossa. Joku johtajista eksyy, ja vartio etsii hänet.

Seikkailijat ottavat toisiaan käsistä kiinni ja sampo johdattaa heidät silmät peitettyinä läheiseen metsikköön. Perillä silmät avataan ja todetaan, että ollaan eksyneitä. Ensiksi otetaan rauhallisesti, istutaan alas ja syödään eväitä. Tähän sopii vaikka kiisselin lämmittämistä trangialla ja suklaata. (selvitä ruoka-ainerajoitteet) Sitten leikitään jotain, jotta pysytään lämpiminä ja positiivisina. Samalla voidaan odottaa kiisselin lämpeämistä. Kun eväät on syöty ja leikit leikitty, aletaan tutkia karttaa ja maastoa sekä kuunnella ympäristöä. Vartiot selvittävät, missä ovat, ja mihin päin heidän tulisi lähteä, jotta pääsisivät lähimmälle tielle tai muulle karttaan merkitylle maamerkille. Sitten sinne mennään, ja palataan lopuksi kololle tai kokoontumispaikalle. Paluumatkalla seikkailijat saavat kantaa karttoja ja tunnistaa sieltä asioita ja paikkoja, joiden ohi kävellään. (rakennuksia, puistoja, peltoja...) Vastuunjako: Isommalla porukalla sammon kannattaa jakaa joukkue vartioihin ja nimetä vartionjohtajat jo ennen metsään lähtöä, sekä vastuuttaa seikkailijoita yhteisten tavaroiden kantamisesta. Eksymisharjoituksessa metsässä sampo voi ensimmäisenä pyytää vartionjohtajat luokseen ja antaa heille ohjeet. Ohjeet kannattaa antaa kahdessa tai kolmessa palassa. Ensin tarpeista huolehtiminen syömällä ja leikkimällä. Sitten sijainnin määrittäminen. Yhteiset varusteet: evästarpeet (esim trangiat, kiisselijauhe, vesi, suklaa), kartat, kompassi Henkilökohtaiset varusteet: reppu, istuinalusta, muki, kelin mukainen vaatetus

Joukkue kulkee metsässä ja pysähtelee satunnaisille paikoille pitämään eksymisaiheisia rasteja. Joukkue sitoo jokaisen rastin kohdalla aina puuhun narun. Lopuksi seikkailijat yrittävät löytää takaisin lähtöpisteeseen poimien matkalta mukaansa kaikki solmitut narut. Tehtävä toimii parhaiten pimeässä ja opettaa, että edes tutussa metsässä ei ole aina helppo muistaa kuljettua reittiä tai tunnistaa paikkoja. Samalla ryhmähenki vahvistuu. Johtaja on ryhmän tukena, eikä anna heidän harhautua ainakaan kovin kauas reitistä.