Lokikirja

Seikkailijat harjoittelevat lokikirjan pitoa ensin kololla valokopioituihin lokikirjan tyhjiin sivuihin. Sampo kertoo joukkueelle tarinan, jossa tietyt henkilöt lähtevät merelle purjehtimaan. Tarinassa edetään kuten merelläkin: käynnistetään kone, nostetaan ja lasketaan purjeita, ohitetaan paikkoja, koetaan erilaisia säätiloja, manöveroidaan, ankkuroidaan, rantaudutaan, tehdään mob-harjoitus ja varaudutaan kaikenlaisiin sattumuksiin. Tarinassa kannattaa olla lokikirjaan merkittävien tapahtumien lisäksi reippaasti höystettä, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Seikkailijat täyttävät tyhjää lokikirjan sivua tarinan edetessä. Seikkailijat vertailevat lopuksi tarinoita ja kertaavat, mitä todellisuudessa lokikirjaan merkitään.

Seikkailijat pitävät lokikirjaa oikeassa tilanteessa veneellä oikeilla merkinnöillä. He kirjaavat ylös säähavainnot, ohitusmerkinnät ja muut tapahtumat. Lokikirja on partioalusten päiväkirja. Se on myös virallinen asiakirja, jota voidaan käyttää todistuskappaleena vakuutuskorvausta haettaessa. Lokikirjan pitäminen pakottaa kiinnittämään huomiota moneen sellaiseen seikkaan, joka muuten ehkä jäisi huomaamatta. Pitämällä lokikirjaa veneretkestä saa paljon enemmän irti. Lokikirjaa voi pitää monella tapaa. Oleellista on, että lokikirjaa pidetään asiallisesti, säännöllisesti ja yhdenmukaisesti. Vain siten lokikirjasta on sekä hyötyä että huvia. Seikkailijat tutustuvat lippukuntansa tapaan.