Satuilija

Vartio yhdessä, tai vartionjohtaja kirjoittaa fiktiivisen lyhyen tarinan, jossa esiintyvät kaikki vartion jäsenet, ja johon jätetään aukkoja substantiivien eteen. Sitten yksi vapaaehtoinen seikkailija toimii kirjurina, kun muut ehdottavat adjektiiveja, jotka kirjuri täyttää sadun aukkoihin joko järjestyksessä tai sikinsokin. Sitten kirjuri lukee tarinan, tai siis lukee jos pystyy, sillä adjektiivitarinoiden lopputulokset ovat usein hulvattomia! 

Vartio treenaa tarinankerrontaa asettumalla piiriin ja kertomalla satua yhteistuumin siten, että joku saa aloittaa sanomalla “olipa”, jonka jälkeen vieressä istuva sanoo “kerran” ja siitä satua jatketaan samaan tapaan niin, että kukin vuorollaan saa lisätä satuun yhden sanan kerrallaan. Tarinaa jatketaan, kunnes joku ei enää keksi enempää, tarina muuttuu aivan päättömäksi tai sampo keskeyttää kerronnan.

Sampo valmistelee vinkin etsimällä muutamia erilaisia silmäänpistäviä lehtikuvia esim. julkkiksista, joilla on hullunkurinen ilme kuvassa, tai lehteen kuvatusta eläimestä. Seikkailijat saavat pareittain tai vartioissa kuvan kerrallaan tutkittavaksi. Tämän jälkeen he saavat muutaman minuutin aikaa keksiä tapahtumien kulku ennen kuvaa kuvan ottamiseen saakka (vartio tai sampo päättää, kuinka pitkälle ajassa mennään takaisinpäin). Sen jälkeen seikkailijat kertovat ja esittävät keksityn tilanteensa muille. 

Seikkailijat valitsevat itse tai pareittain jonkin tutun sadun (esim Tuhkimo, Ruma Ankanpoikanen jne) ja modernisoivat sen tuomalla satuun nykyajan teknologiaa, kulttuuria ja kieltä. Satu voidaan taltioida joko kirjoittamalla, äänittämällä tai videoimalla, tai sen esittäminen voi olla osa leirinuotion ohjelmaa tai muuta retken iltaohjelmaa. 

Vartio keksii itselleen maskotin ja laatii sen ympärille tarinan, jonka tapahtumapaikkana on leiri, retki, purjehdus tai viikkokokous, ja jossa esiintyvät myös kaikki vartion jäsenet. Vartion kannattaa muistaa juonen eri vaiheet, etenkin käännekohta.