Oikea ja väärä

Huoneen toisessa päädyssä on ”täysin samaa mieltä” ja toisessa päässä ”täysin eri mieltä”. Sampo luettelee väittämiä ja seikkailijat asettuvat huoneessa haluamaansa kohtaan oman mielipiteensä perusteella. Johtaja voi kysellä joiltain, miksi seisoo juuri siinä, missä seisoo. Esimerkkejä väittämistä: “Partiossa on turvallista”, “Minun kuuluu auttaa muita”, “Luonto on minulle tärkeä”, “Ilmastonmuutos ei kosketa minua”, “Minä voin vaikuttaa ympäristön tilaan”.

Mielipideleikki: Leikissä istutaan piiriin. Jokainen miettii mielessään asian, joka edustaa heidän mielipiteitään. Esimerkiksi: ”Olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.” “Olen sitä mieltä, että ilmastonmuutosta pitää pysäyttää.” Jokainen kertoo vuorollaan oman kantansa. Ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä, menevät istumaan henkilön syliin tai muodostavat keskenään yhteisen ryhmän. Tämän jälkeen aiheesta voidaan keskustella ja kysyä joukolta miksi he ovat samaa mieltä. Samoin eri mieltä olevat perustelevat mielipiteensä. Kun keskustelu on saatu päätökseen, siirrytään seuraavaan kannanottoon ja sitä seuraavaan jne. Leikki jatkuu siihen asti, kunnes jokainen on saanut kertoa oman mielipiteensä, ja kunnes siitä on yhdessä keskusteltu. Kaikkien pitää saada puheenvuoro niin halutessaan. Lähde: Yhteisymmärrysviikko

Sampo lukee aiheeseen sopivan tarinan. Melkein mikä tahansa perinteinen satu kelpaa tähän tehtävään. Seikkailijat piirtävät samalla tarinasta herämiä mielikuvia. Seikkailijat voivat halutessaan esitellä kuviaan toisille. Lopuksi keskustellaan siitä, mikä tarinan opetus oli.