Seikkailija osaa tehdä nuotion.

Valikko

Tehdään tulet


Tavoite:

Seikkailija osaa tehdä nuotion.

Kuvaus:

Seikkailija harjoittelee tulen tekemistä.

Tiedot

Pakollisuus Pakollinen
Paikka Metsässä Ulkona
Taitoalueet Arjen taidot Retkeily Tulenteko Turvallisuus
Kesto -
Kasvatustavoitteet Luontosuhde
Johtajan tehtävä: Sammon tehtävä: Sampo huolehtii siitä, että vartiolla on maanomistajan lupa nuotion tekoon. Hän hankkii paikalle tarvittavat välineet. Sampo jakaa tehtävät vartionjohtajille. Sampo ohjeistaa, ohjaa, neuvoo ja vastaa turvallisuudesta.   Vartionjohtajan tehtävä: Vartionjohtajat noutavat sammolta tarvittavat tarpeet ja ohjeet. Vartionjohtaja selvittää vartiolleen, mitä on tarkoitus tehdä, ja jakaa tehtäviä vartion sisällä.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Länsi - viihtyminen retkellä

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Tuli on hengellisyyden vertauskuva. Kristinuskossa se on Pyhän hengen symboli. Esimerkiksi partiomessun lauluissa puhutaan rukouksen liekeistä ja tulesta Jumalan rakkauden vertauskuvana. Muissakin uskonnoissa tuli symboloi hengellisyyttä. Yksi tulen vertauskuva löytyy myös televisiosta tutusta Seikkailijat ohjelmasta, jossa kullakin kilpailijalla on soihdussa tuli, joka symboloi elämää. Kun kilpailija joutuu pelistä pois, hänen soihtunsa sammutetaan. Seikkailijat koristelevat itselleen omat katsomuskynttilät: Tuli symboloi henkeä, uskoa, rukousta. Syntymään liittyvässä riitissä, juhlassa, on saattanut olla tuli tavalla tai toisella mukana. Sen yhteydessä on toivottu elämään valoa. Partiolupauksessa ihminen lupaa kasvaa katsomuksessaan. Tänään jokainen tekee itselleen katsomustaan kuvaavan kynttilän. Esimerkiksi kristitylle se voi sisältää kristityksi tulemiseen eli kasteeseen ja kristittynä elämiseen liittyviä symboleja. Uskontoon kuulumaton voi kuvata omaa henkistä kasvuaan ihmisenä ja sen tärkeitä elementtejä. Jokainen tekee vahalevyillä kynttilään symboleja, jotka kuvaavat oman katsomuksensa merkitystä, sitä matkaa, miten kukin on katsomuksessa kasvanut ja mihin suuntaan toivoisi polkunsa vielä vievän. Jokainen askartelee katsomuskynttilän, yksin rauhassa työskennellen. Lopuksi joukkue menee yhteiseen rinkiin. Jjohtaja laittaa kynttilän, jossa on tuli kiertämään: ”Katsomuksen on tarkoitus tuoda meille valoa elämään. Samalla kun sytytät tulen kynttilään, jaa jokin asia, joka sinun katsomuksessasi tuo sinulle valoa.” Jokainen kuuntelee yhdessä itse kunkin katsomuksen valoa tuovat asiat, katselee palavia liekkejä, ihmettelee yhdessä kynttilöihin kuvattuja symboleja ja iloitsee katsomuksesta.

Leikki symboloi mitä tulen syttymiseen tarvitaan: polttoainetta, lämpöä ja happea. Seikkailijat jaetaan näihin kolmeen ryhmään ja he saavat siihen kuuluvan tunnuksen, esimerkiksi värillisen narun tai ohjeen sitoa huivi tietyllä tavalla (kaulan ympäri, ranteen ympäri tai pään ympäri). Yhdestä seikkailijasta tehdään palosammutin. Palosammutin yrittää ottaa muita kiinni. Jos jää kiinni ”sammuu” ja joutuu jäämään paikalleen seisomaan ja nostamaan kädet pystyyn. Jälleensytyttämiseen tarvitaan kaksi seikkailijaa, jotka kuuluvat kahteen eri ryhmään kuin kiinnijäänyt. Nämä kaksi pelastajaa halaavat kiinnijäänyttä, jolloin hän taas syttyy. Jos happi-ryhmään kuuluva jää kiinni, tarvitaan siis yksi polttoaineryhmästä ja yksi lämpöryhmästä pelastamaan hapen. Palosammutinta voidaan vaihtaa pari kertaa leikin aikana. Palosammuttimestahan voi loppua sisältö. Lähde: Scouterna

Leikki symboloi mitä tulen syttymiseen tarvitaan: polttoainetta, lämpöä ja happea. Seikkailijat jaetaan näihin kolmeen ryhmään ja he saavat siihen kuuluvan tunnuksen, esimerkiksi värillisen narun tai ohjeen sitoa huivi tietyllä tavalla (kaulan ympäri, ranteen ympäri tai pään ympäri). Yhdestä seikkailijasta tehdään palosammutin. Palosammutin yrittää ottaa muita kiinni. Jos jää kiinni ”sammuu” ja joutuu jäämään paikalleen seisomaan ja nostamaan kädet pystyyn.

Vartio tekee nuotion mahdollisimman oikeaoppisesti alusta loppuun. 1. Maanomistajalta kysytään lupa nuotion tekoon. 2. Nuotion pohja raivataan riittävän suurelta alueelta (n. 60 cm:n säteellä). Mahdollinen turve poistetaan kokonaisina neliöinä niin, että niillä voidaan myöhemmin peittää nuotiopaikka. Nuotion ympäristö kastellaan. Talvella nuotiolle laitetaan ensin puista pohja, ettei lumi sammuta tulta. 3. Hyviä nuotiopuita ovat mänty, kuusi ja kuiva koivu. Huonoja taas ovat haapa, lehmus, nuori mänty ja paju. Puut kannattaa pilkkoa riittävän pieniksi. Halkaistu puu palaa pyöreätä nopeammin. Tuore ja märkä puu ei syty helposti, mutta sitä voidaan käyttää hyvin palavassa nuotiossa. 4. Hyviä sytykkeitä saa monenlaisista aineksista: tuohi, ohuet tikut, kuivat lehdet, varvut, neulaset, heinä ja puulastut sekä kuusen kuivat alaoksat syttyvät helposti. Kiehiset ovat kuitenkin parhaita. 5. Itse nuotio pinotaan sytykkeiden päälle niin, että alimmaiseksi tulevat kiehiset, sitten muut sytykkeet ja lopuksi risut. Ensimmäiset pienet halot lisätään vasta sitten, kun nuotio palaa kunnolla. 6. Puita tulee olla riittävän tiheästi kunnon tulen saamiseksi, mutta ei liian tiheästi, jotta nuotio ei tukahdu. On myös varmistettava, että nuotio on tukeva ja vakaa. 7. Nuotiota sytytettäessä tulitikkua pidetään alaspäin ja suojattuna niin, että tuuli jää sytyttäjän selän taakse. Tuli tartutetaan ensin tuulenpuoleisiin sytykkeisiin, josta se leviää nopeammin koko nuotioon. 8. Sen jälkeen, kun tuli on sammunut, nuotio sammutetaan hyvin vedellä. Sen pohja, kekäleet, ympärys ja kivien alusetkin kastellaan märiksi. Multaa ei saa käyttää nuotion sammuttamiseksi, sillä mullan alla tuli voi kyteä ja leimahtaa ilmiliekkiin vielä seuraavanakin päivänä. Nuotiopaikka siistitään aina mahdollisimman huomaamattomaksi. Nuotio voidaan esimerkiksi peittää pois otetutulla turpeella. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että nuotio on todella sammunut, eikä jää kytemään.

Jokainen vartio saa mahdollisimman samanlaiset välineet nuotion tekoon. Jokaisen vartion tehtävänä on saada nuotio syttymään mahdollisimman nopeasti. Nopeutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, mikä vartio saa ensinnä veden kiehumaan pakissa nuotion äärellä, sulamaan annetun jääpalan tai maissinjyvän muuttumaan popcorniksi.

Kahden puun väliin sidotaan pitkä naru vajaan metrin korkeudelle. Jokainen vartio tekee omaan kohtaansa narun alle nuotion. Kuka saa ensimmäisenä nuotion roihuamaan niin, että naru palaa poikki?

Vartion tehtävänä on suunnitella "laite", jonka moottorina toimii tuli ja joka tuottaa äänen esimerkiksi kahden minuutin kuluttua tulen sytyttämisestä. Tehtävään annetaan kaikille tietyt tarvikkeet ja materiaalit tai ne etsitään lähiympäristöstä. Laite voi olla esimerkiksi tällainen: Kahden puun välille kierretään useampi kierros narua noin 40 senttimetrin korkeudelle maasta. Kaikkien narukerrosten ympärille laitetaan erillisessä narussa roikkumaan metalliesine, kuten purkinavaaja, ja metalliesineen alle maahan laitetaan vaikkapa trangian kattila. Kattilan viereen tehdään ja sytytetään pieni nuotio. Kun nuotio polttaa kaikki narut poikki, metalliesine putoaa ja kolahtaa kattilaan.

Seikkailijat jakautuvat vartioihin. Vartioiden tehtävä on sytyttää nuotio. Jokaiselle vartiolle annetaan aluksi vain kunnolla märkä klapi ja kaksi tulitikkua. Näillä varusteilla on vaikea tehdä tulta. Helpottaakseen tilannetta seikkailijat voivat hankkia parempia välineitä suorittamalla tehtäviä. Tehtäviä voivat olla kysymyksiin vastaaminen, arvoitusten ratkaiseminen, välineiden hakemista metsästä suunnistamalla ynnä muuta vastaavaa. Vartiot saavat myös käydä kauppaa keskenään. Sampo on etukäteen valmistellut erilaisia paketteja, joita voi saada, esimerkiksi: - kirves ja kosteata puuta - puukko ja viisi tulitikkua - kuiva klapi - sanomalehti ja puukko - kokonainen tulitikkurasia - sytytyspala - kostea klapi ja sytkäri. Sampo voi päättää jakaa seikkailijoille etukäteen listan mahdollisista paketeista ja saamiskeinoista, jotta he voivat taktikoida ja valita vain tehtäviä, jotka johtavat parhaisiin paketteihin. Sampo tai vartio voi myös itse valita, onko kutakin pakettia vain yksi kappale vai useampia. Lähde: Scouterna

Retkeilytaitoja kannattaa harjoitella aina oikeissa oloissa. Todennäköisesti kolon pihaan ei avotulta saa tehdä, joten paras harjoittelumahdollisuus on retkellä. Tulenteon harjoitteluun voidaan kokoontua myös jonkun seikkailijan kotona, jossa on pihalla grillipaikka tai sisällä takka.

Seikkailijat kokeilevat tuulen suojan vaikutusta sytytykseen käyttämällä erilaisia tuulensuojalevyjä tai muita vastaavia. He kokeilevat myös, millainen suoja helpottaa eniten tulentekoa sateessa, ja pohtivat, miten tulta on käsitelty ennen tulitikkujen keksimistä ja miten sitä on ihmisten alkuaikoina suojattu sateelta. Samat säännöt pätevät nykyäänkin! Tarvikkeet: tulentekovälineet

Lisää vinkki

Liite