Seikkailija ymmärtää, että maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta.

Valikko

Oikeudenmukaisuus


Tavoite:

Seikkailija ymmärtää, että maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta.

Kuvaus:

Seikkailijat vertailevat Suomen ja kehitysmaiden asukkaiden elinoloja.

Tiedot

Pakollisuus Valinnainen
Paikka Kämpällä Kololla Metsässä Ulkona
Taitoalueet Kansainvälisyys Suomalainen kulttuuri
Kesto 1 h
Kasvatustavoitteet Toisten kunnioittaminen
Johtajan tehtävä: Sampo ohjeistaa vartionjohtajia. Vartionjohtajat johtavat vartioitaan tehtävän aikana. Aktiviteetin jälkeen sampo tukee keskustelua sopivilla kysymyksillä.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Kehitysyhteistyö

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Sampo jakaa joukkueen puoliksi. Toisen ryhmän tulee piirtää kuva, joka esittää hyvää koulua, ja toisen huonoa koulua esittävä kuva. Seikkailijoiden tehtävänä on piirtää kuvaansa niin monta hyvää ja huonoa asiaa, kuin vain keksivät. Kun piirrokset ovat valmiita, paperit vaihdetaan. Kumpikin ryhmä tarkastelee niitä eroja ja yhtäläisyyksiä, joita koulupiirustuksissa on. Millainen on hyvä koulu? Esimerkkikysymyksiä: Mitä löytyy molemmista kuvista? Yllättikö jokin kuvissa? Näyttäisivätkö kuvat samalta muualla maailmassa? Miksi/miksei? Miksi kaikki koulut eivät ole aina hyviä? Lähde: WAGGGS, Muistelemispäivä 2014

Vartio pitää sisätiloissa olevan iltakokouksen ilman sähköä. Iltahiljentymisessä joukkue pohtii sitä tosiasiaa, että iso osa maailman ihmisistä elää ilman sähköä. Samalla vartio voi miettiä, miten elämä tämän päivän Suomessa sujuisi ilman sähköä.

Seikkailijat jaetaan kahteen ryhmään. 1/3 kuuluu toiseen ja 2/3 toiseen. 1/3 edustaa maailman rikkaita ja 2/3 maailman köyhiä. Tästä ei kerrota seikkailijoille. Tehtävänä on tehdä paperihahmoja. Paperissa on kolme kuvaa, neliö, tähti ja ympyrä. Seikkailijoiden tehtävänä on irrottaa kuvat paperista. Rikkaat saavat sakset ja paperin, mutta köyhät saavat ainoastaan paperin. Rikkaat ovat tästä syystä valmiita ensin. Köyhät voivat erimerkiksi repiä kuvat paperista, mutta kuvien pitäisi olla irrotettu tarkasti viivojen mukaisesti. Jos köyhät ovat fiksuja, he ehkä yrittävät lainata sakset ja ehkä onnistuvatkin tässä. Tärkeätä on kertoa, ettei toisilta saa ottaa mitään ilman lupaa. Tehtävstä huomaa, että kaikilla on eri lähtökohdat. Joillakin on helpompaa ja joillakin vaikeampaa. Keskustellaan asiasta.

Kaikki maailman lapset eivät saa käydä koulua. Seikkailijat tekevät vartioittain mainoksen, jonka mukaan kaikkien pitäisi saada käydä koulua. Tehtävä voidaan toteuttaa tv-mainoksena tai julisteena.Seikkailijat pohtivat seuraavia kysymyksiä: •Mikä on viestinne? •Mitä argumentteja teillä on? •Mikä on kohderyhmänne? •Kiinnostavatko argumentit heitä? •Kuinka voitte tehdä viestinne vahvemmaksi? Tarvikkeet: Paperia, kyniä, kamera Lähde: WAGGGS muistelemispäivä 2014

Lippukunnan tapahtumassa pidetään komea ”Tansanialainen Kioski”. sen kautta osallistujilla on mahdollisuus hieman ymmärtää paremmin Afrikan oloja. ”Tansanialaisessa Kioskissa” tavallisten tuotteiden hinnat on muutettu vastaamaan sitä hintaa, mitä ne maksavat keskituloiselle tansanialaiselle. Tansanialaisen tavallinen palkka on n. 80,000 shillinkiä/ kuukausi eli n. 30 euroa. Suomalaisen keskinettoansio on noin 2000 euroa, eli yli 60 kertaa suurempi. Jotta me suomalaiset voisimme ymmärtää millaista on yrittää hankkia tuotteita kyseisellä tansanialaisella palkalla, täytyy suomalaiset hinnat siis kertoa 66:lla. ”Tansanialaiseen Kioskiin” voi hankkia myytäväksi tavallisia arjen tavaroita, makeisia jne, ja sitten laittaa niihin hintalaput, joissa hinta on muutettu ”tansaniaaisiksi”. Hintaesimerkkejä tansanialaisen lähikaupan valikoimista valmiiksi muutettuna: •Kilo naudanlihaa 3500 shillinkiä – vastaa 86 euroa •Paketti wc-paperia 4500 – 10,000 shillinkiä – vastaa 111 – 247 euroa •Kahvipaketti 3500 – 7600 shillinkiä – vastaa 86 – 188 euroa •Tavallinen ruutuvihko 500 shillinkiä – vastaa 12 euroa •Suklaalevy 5700 shillinkiä – vastaa 141 euroa •5 kiloa vehnäjauhoja 7000 shillinkiä – vastaa 173 euroa •Paahtoleipä 900 shillinkiä – vastaa 22 euroa •1,5 litraa juomavettä 1000 shillinkiä – vastaa n. 24 euroa •Karkkipussi 3500 shillinkiä – vastaa n. 86 euroa •Flora margariini 7000 shillinkiä – vastaa n. 173 euroa •Banaanit 10 kpl 1500 shillinkiä – vastaa n. 37 euroa •Pizza 6500 shillinkiä – vastaa n. 160 euroa •Asunnon vuokra (1 huone, ei vettä eikä sähköjä, ulkona hiilikeitin keittiönä) •10,000 – 20,000 shillinkiä – vastaa n. 247 – 495 euroa. •Polkupyörä 90,000 shillinkiä – vastaa n. 2228 euroa Tuotteita voi yrittää oikeasti myydä, tosin kuten Tansaniassakin, ihmiset ehkä ostavat mieluummin yhden irtokarkin kerrallaan hintaan 1,3 euroa, kuin koko karkkipussin hintaan 86 euroa. Monet tavarat maksavat Tansaniassa suunnilleen saman verran kuin Suomessa.Kaikkia tavaroita ei tarvitse olla kioskissa myytävänä, osasta tuotteista voi tehdä hinnaston kioskin seinälle. Kun miettii kyseisiä hintoja, ei liene vaikea ymmärtää, miksi monessakaan kodissa ei ole karkkipäivää lauantaisin, ei syödä lihaa kuin juhlissa, ruoka on äärimmäisen pelkistettyä, asunnot pieniä, sähköä ei ole juuri kellään kodissaan ja kulkeminen tapahtuu usein jalkaisin. Tarvikkeet: myytäväksi tavallisia arjen tavaroita, makeisia jne, hintalaput. Lähde: Suomen lähetysseura

Levitetään pussillinen pehmeitä karkkeja lautaselle. Seikkailijat istuvat lautasen ympärille hammastikku kädessä. Johtaja antaa luvun yhden ja kuuden välistä. Osallistujat yrittävät vuorotellen lyödä nopalla samaa numeroa. Se joka onnistuu, saa alkaa syödä karkkeja hammastikulla. Kerralla saa syödä ainoastaan yhden karkin. Vuoro vaihtuu, kun seuraava lyö oikean numeron. Johtaja voi huutaa uuden numeron aina välillä. Jos rikkoo hammastikkunsa, uutta ei saa. Leikki keskeytetään 10 min päästä tai kun karkit loppuvat. Keskustellaan: Miltä tuntui olla saamatta karkkia tai saada paljon? Voiko tämän yhdistää johonkin tosielämän tapahtumaan? Kohdellaanko jotakuta epäreilusti? Miten leikkistä olisi voinut tehdä vähemmän epäreilun? Miten elämästä voi tehdä vähemmän epäreilun? Muista mahdollisia allergioita ja karkkilakkoja. Leikkiä voi myös leikkiä esim. rusinoilla. Lähde: Scouterna

Seikkailijat pelaavat jalkapalloa, koripalloa tai muuta joukkuepeliä. Joukkueilla on kuitenkin eri säännöt, toinen joukke ei esimerkiksi saa juosta, tai joutuu hyppimään yhdellä jalalla, olemaan vain omalla pelipuoliskollaan tai toisessa joukkueessa on kaksi kertaa enemmän pelaajia kuin muissa. Peliä ei kannata pelata kovin kauan koska siihen turhautuu nopeasti. Pelin jälkeen seikkailijavartio pohtii sammon johdolla, miltä tuntui pelata eri säännöillä. Sampo kertoo, että näin on todellisuudessakin. Ihmisillä on erilaisia lähtökohtia. Mitä seikkailijat ajattelevat tästä? Lähde: Norges speiderforbund

Vartio aloittaa tekemällä pelilaudan. Pelilaudassa tulee olla 30 peliruutua sisältäen lähtö- ja maaliruudut. Osa ruuduista, 11 kpl, on tehtäväkenttiä. Tehtäväkentät merkataan numerolla, kysymysmerkillä tai muulla sopivalla merkillä. Pelin idea on noppaa heittämällä päästä maaliin, eli kouluun. Jos pelaaja joutuu tehtäväkentälle, vartionjohtaja lukee ääneen oikean tehtävän. Tehtävät: 1. Kylässäsi ei ole koulua. Mene takaisin lähtöön. 2. Vanhemmillasi ei ole varaa laittaa sinua kouluun. Jätä väliin yksi heittovuoro. 3. Vanhempasi ovat koulutettuja ja voivat auttaa sinua läksyjen kanssa. Mene neljä askelta eteenpäin. 4. Joudut käymään töissä auttaaksesi perhettäsi. Mene kuusi askelta taaksepäin. 5. Unicef on rakentanut koulun kylääsi. Heitä noppaa uudestaan. 6. Olet joutunut lapsiavioliittoon etkä siksi voi käydä koulua. Mene takaisin lähtöruutuun. 7. Joudut jäämään kotiin hoitamaan nuorempia sisaruksiasi. Mene kuusi askelta taaksepäin. 8. Unicef antaa koulullesi oppimateriaaleja. Heitä noppaa uudestaan. 9. Koulumatkallasi on maamiinoja ja sotilaita. Jätä väliin yksi heittovuoro. 10. Unicef on kouluttanut opettajaasi. Heitä noppaa uudestaan. 11. Unicef on huolehtinut siitä, että koulussasi on puhdasta vettä ja vessoja. Menen neljä askelta eteenpäin. Pelin tavoitteena on herättää tarpojat huomaamaan, miten etuoikeutettuja me suomalaiset saamme olla koululaitoksestamme ja millaisia haasteita koulunkäyntiin saattaa liittyä muissa maissa. Lähde: DDS

Joukkue jaetaan kahtia. Kumpikin ryhmä saa 10 tyhjää limsapulloa. Pullot vastaavat hyvin kalliita maljakoita, jotka helposti menevät rikki. Peliin otetaan myös mukaan kaksi jalkapallon kokoista pehmeää palloa. Ryhmien tehtävänä on kaataa toisen ryhmän kaikki pullot heittämällä palloa. Harjoittelukierroksen jälkeen sampo kertoo lisää sääntöjä. Toisessa ryhmässä jotkut joutuvat seisomaan yhdellä jalalla, jotkut eivät saa käyttää käsiä ja joidenkin silmät sidotaan. Vartiot voivat myös sitoa pari seikkailijaa yhteen käsistä tai jaloista. Lisäksi toisen ryhmän pullot täytetään vedellä, jolloin niitä on vaikeampi kaataa. Näillä säännöillä huomataan nopeasti, että toisen ryhmän on todella paljon vaikeampaa puolustautua toisen ryhmän hyökkäystä vastaan. Pelin jälkeen joukkue keskustelee sammon johdolla siitä, miltä leikki tuntui. Miltä tuntui kun ryhmillä oli eri säännöt? Voiko näin olla oikeastikin? Lähde: Scouterna

Partiolainen osallistuu lippukunnan yhteiseen tapahtumaan, jonka teema on ”Köyhät ja rikkaat”. Elämä on tuuripeliä. Ihminen ei itse voi vaikuttaa siihen, millaisiin oloihin syntyy. Peli auttaa partiolaista hahmottamaan varallisuuden merkitystä elämään. Jokaiselle arvotaan pelin ajaksi rooli: mistä maasta on kotoisin ja kuinka paljon on rahaa käytettävissä. Miltä tuntuu olla se, jolla on aina vähemmän kuin muilla? Entä millaista on kuulua kaikkein varallisimpien joukkoon? Sen pääset kokemaan tässä pelissä. Rikkaat ja köyhät Pelin tavoite on saada osallistuja pohtimaan eriarvoisuutta. Miltä se tuntuu? Kenen syytä se on? Tavoitteeseen päästään, kun pelaaja itse kokee epätasa-arvoa. Peli voi kestää 3 tuntia tai enemmän ja vähimmäisosallistujamäärä on 15. Tässä esimerkissä osallistujia on 50. Osallistujat arvotaan kuulumaan seuraaviin maihin. Olisi hyvä, että kussakin maassa olisi eri-ikäisiä. 3 henkilöä maahan Ocean 7 henkilöä maahan Atlantis 8 henkilöä maahan Nangialia 16 henkilöä maahan Eldorado 16 henkilöä maahan Nania Kukin maa saa 40 000 rahaa, joiden kanssa on tultava toimeen pelin ajan. Rahaa käytetään kaikkeen päivän toimintaan, ruokaan, juomaan, suihkuun, vaatteisiin, aktiviteetteihin - kaikkeen. Rikkaiden ja köyhien maiden eroa voi vielä korostaa antamalla rikkaille parempaa palvelua, enemmän ruokaa etc. Köyhille taas vähemmän ruokaa, tympeää palvelua ja niin edelleen. Jos mahdollista, leikinjohtaja voi pitää kioskia, josta saa ostaa esimerkiksi karkkia tai muita ylellisyyksiä tai tarjota esimerkiksi kauneudenhoitopalveluita (hiusten letitys tai kynsien lakkaus). Köyhimmillä ei ole näihin varaa. Leikkiä voi soveltaa myös esimerkiksi retken viimeisen päivän loppusiivoukseen. Tällöin ei jaeta rahaa etukäteen vaan kunkin maan kansalaiset saavat tulla työvoimatoimistoista hakemaan työtä. Työstä maksetaan palkkaa ja tällä palkalla osallistujat tulevat toimeen pelin ajan. Tärkeää on korostaa köyhien ja rikkaiden eroa antamalla köyhille huonoimmat, raskaimmat ja likaisimmat työtehtävät ja maksamalla niistä huonoa palkkaa. Rikkaille taas maksetaan hyvää palkkaa ja työtehtävät ovat helppoja, esimerkiksi jonkun köyhän työsuorituksen valvonta. Rikkaille taas hyvää ja ystävällistä palvelua, kun köyhille ollaan tympeitä ja kohdellaan huonosti. Leikin jälkeen käydään jälkikeskustelu, jossa käydään läpi leikin herättämiä ajatuksia ja tunteita. Keskustelut kannattaa käydä hieman pienemmissä ryhmissä, jotta jokaisella on oikeasti mahdollisuus kertoa ajatuksiaan. Miltä tuntui olla eriarvoisessa asemassa? Miltä tuntui maksaa kaikesta? Toteutuuko tämä oikeassa maailmassa? Lähde: Yhteiseen partioon

Lisää vinkki

Liite