Seikkailija ymmärtää, että maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta.

Valikko

Oikeudenmukaisuus


Tavoite:

Seikkailija ymmärtää, että maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta.

Kuvaus:

Seikkailijat vertailevat Suomen ja kehitysmaiden asukkaiden elinoloja.

Suoritustiedot

Pakollisuus Valinnainen
Paikka Kämpällä Kololla Metsässä Ulkona
Taitoalueet Kansainvälisyys Suomalainen kulttuuri
Kesto A 1 h
Kasvatustavoitteet Toisten kunnioittaminen
Johtajan tehtävä: Sampo ohjeistaa vartionjohtajia. Vartionjohtajat johtavat vartioitaan tehtävän aikana. Aktiviteetin jälkeen sampo tukee keskustelua sopivilla kysymyksillä.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Kehitysyhteistyö

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Seikkailijat pelaavat jalkapalloa, koripalloa tai muuta joukkuepeliä. Joukkueilla on kuitenkin eri säännöt, toinen joukke ei esimerkiksi saa juosta, tai joutuu hyppimään yhdellä jalalla, olemaan vain omalla pelipuoliskollaan tai toisessa joukkueessa on kaksi kertaa enemmän pelaajia kuin muissa. Peliä ei kannata pelata kovin kauan koska siihen turhautuu nopeasti. Pelin jälkeen seikkailijavartio pohtii sammon johdolla, miltä tuntui pelata eri säännöillä. Sampo kertoo, että näin on todellisuudessakin. Ihmisillä on erilaisia lähtökohtia. Mitä seikkailijat ajattelevat tästä? Lähde: Norges speiderforbund

Vartio aloittaa tekemällä pelilaudan. Pelilaudassa tulee olla 30 peliruutua sisältäen lähtö- ja maaliruudut. Osa ruuduista, 11 kpl, on tehtäväkenttiä. Tehtäväkentät merkataan numerolla, kysymysmerkillä tai muulla sopivalla merkillä. Pelin idea on noppaa heittämällä päästä maaliin, eli kouluun. Jos pelaaja joutuu tehtäväkentälle, vartionjohtaja lukee ääneen oikean tehtävän. Tehtävät: 1. Kylässäsi ei ole koulua. Mene takaisin lähtöön. 2. Vanhemmillasi ei ole varaa laittaa sinua kouluun. Jätä väliin yksi heittovuoro. 3. Vanhempasi ovat koulutettuja ja voivat auttaa sinua läksyjen kanssa. Mene neljä askelta eteenpäin. 4. Joudut käymään töissä auttaaksesi perhettäsi. Mene kuusi askelta taaksepäin. 5. Unicef on rakentanut koulun kylääsi. Heitä noppaa uudestaan. 6. Olet joutunut lapsiavioliittoon etkä siksi voi käydä koulua. Mene takaisin lähtöruutuun. 7. Joudut jäämään kotiin hoitamaan nuorempia sisaruksiasi. Mene kuusi askelta taaksepäin. 8. Unicef antaa koulullesi oppimateriaaleja. Heitä noppaa uudestaan. 9. Koulumatkallasi on maamiinoja ja sotilaita. Jätä väliin yksi heittovuoro. 10. Unicef on kouluttanut opettajaasi. Heitä noppaa uudestaan. 11. Unicef on huolehtinut siitä, että koulussasi on puhdasta vettä ja vessoja. Menen neljä askelta eteenpäin. Pelin tavoitteena on herättää tarpojat huomaamaan, miten etuoikeutettuja me suomalaiset saamme olla koululaitoksestamme ja millaisia haasteita koulunkäyntiin saattaa liittyä muissa maissa. Lähde: DDS

Joukkue jaetaan kahtia. Kumpikin ryhmä saa 10 tyhjää limsapulloa. Pullot vastaavat hyvin kalliita maljakoita, jotka helposti menevät rikki. Peliin otetaan myös mukaan kaksi jalkapallon kokoista pehmeää palloa. Ryhmien tehtävänä on kaataa toisen ryhmän kaikki pullot heittämällä palloa. Harjoittelukierroksen jälkeen sampo kertoo lisää sääntöjä. Toisessa ryhmässä jotkut joutuvat seisomaan yhdellä jalalla, jotkut eivät saa käyttää käsiä ja joidenkin silmät sidotaan. Vartiot voivat myös sitoa pari seikkailijaa yhteen käsistä tai jaloista. Lisäksi toisen ryhmän pullot täytetään vedellä, jolloin niitä on vaikeampi kaataa. Näillä säännöillä huomataan nopeasti, että toisen ryhmän on todella paljon vaikeampaa puolustautua toisen ryhmän hyökkäystä vastaan. Pelin jälkeen joukkue keskustelee sammon johdolla siitä, miltä leikki tuntui. Miltä tuntui kun ryhmillä oli eri säännöt? Voiko näin olla oikeastikin? Lähde: Scouterna

Partiolainen osallistuu lippukunnan yhteiseen tapahtumaan, jonka teema on ”Köyhät ja rikkaat”. Elämä on tuuripeliä. Ihminen ei itse voi vaikuttaa siihen, millaisiin oloihin syntyy. Peli auttaa partiolaista hahmottamaan varallisuuden merkitystä elämään. Jokaiselle arvotaan pelin ajaksi rooli: mistä maasta on kotoisin ja kuinka paljon on rahaa käytettävissä. Miltä tuntuu olla se, jolla on aina vähemmän kuin muilla? Entä millaista on kuulua kaikkein varallisimpien joukkoon? Sen pääset kokemaan tässä pelissä. Rikkaat ja köyhät Pelin tavoite on saada osallistuja pohtimaan eriarvoisuutta. Miltä se tuntuu? Kenen syytä se on? Tavoitteeseen päästään, kun pelaaja itse kokee epätasa-arvoa. Peli voi kestää 3 tuntia tai enemmän ja vähimmäisosallistujamäärä on 15. Tässä esimerkissä osallistujia on 50. Osallistujat arvotaan kuulumaan seuraaviin maihin. Olisi hyvä, että kussakin maassa olisi eri-ikäisiä. 3 henkilöä maahan Ocean 7 henkilöä maahan Atlantis 8 henkilöä maahan Nangialia 16 henkilöä maahan Eldorado 16 henkilöä maahan Nania Kukin maa saa 40 000 rahaa, joiden kanssa on tultava toimeen pelin ajan. Rahaa käytetään kaikkeen päivän toimintaan, ruokaan, juomaan, suihkuun, vaatteisiin, aktiviteetteihin - kaikkeen. Rikkaiden ja köyhien maiden eroa voi vielä korostaa antamalla rikkaille parempaa palvelua, enemmän ruokaa etc. Köyhille taas vähemmän ruokaa, tympeää palvelua ja niin edelleen. Jos mahdollista, leikinjohtaja voi pitää kioskia, josta saa ostaa esimerkiksi karkkia tai muita ylellisyyksiä tai tarjota esimerkiksi kauneudenhoitopalveluita (hiusten letitys tai kynsien lakkaus). Köyhimmillä ei ole näihin varaa. Leikkiä voi soveltaa myös esimerkiksi retken viimeisen päivän loppusiivoukseen. Tällöin ei jaeta rahaa etukäteen vaan kunkin maan kansalaiset saavat tulla työvoimatoimistoista hakemaan työtä. Työstä maksetaan palkkaa ja tällä palkalla osallistujat tulevat toimeen pelin ajan. Tärkeää on korostaa köyhien ja rikkaiden eroa antamalla köyhille huonoimmat, raskaimmat ja likaisimmat työtehtävät ja maksamalla niistä huonoa palkkaa. Rikkaille taas maksetaan hyvää palkkaa ja työtehtävät ovat helppoja, esimerkiksi jonkun köyhän työsuorituksen valvonta. Rikkaille taas hyvää ja ystävällistä palvelua, kun köyhille ollaan tympeitä ja kohdellaan huonosti. Leikin jälkeen käydään jälkikeskustelu, jossa käydään läpi leikin herättämiä ajatuksia ja tunteita. Keskustelut kannattaa käydä hieman pienemmissä ryhmissä, jotta jokaisella on oikeasti mahdollisuus kertoa ajatuksiaan. Miltä tuntui olla eriarvoisessa asemassa? Miltä tuntui maksaa kaikesta? Toteutuuko tämä oikeassa maailmassa? Lähde: Yhteiseen partioon

Seikkailija kuvittelee, että joutuisi pakolaiseksi. Mitä hän pakkaa mukaan, kun edessä on pitkä matka kohti tuntematonta, eikä paluu kotiin ole välttämättä koskaan mahdollinen? (Johtaja korostaa, että tarkoitus ei siis ole pakata mitä haluat, vaan mitä pitää ottaa mukaan, jotta selviää). Seikkailija pakkaa reppuun 10 esinettä, jotka kulkevat hänen mukanaan vieraaseen maahan. Mitä teet, jos ne varastetaan? Joukkue tekee aktiviteetin joko piirtämällä esineet tai oikeasti pakkaamalla tavarat reppuun. Mukana olisi hyvä olla ainakin rahaa ja henkilöllisyystodistus. Esimerkki oikeasta maailmasta: 6-vuotiaalla pojalla oli repussaan yksi paita ja yhdet housut, laastareita, yksi pussi hänen lempikarkkejaan sekä saippua, hammasharja ja hammastahna.Lisää esimerkkejä pakolaisten matkatavaroista löytyy bit.ly/pakolaisenmatkatavarat Lähde: Yhteiseen partioon

Kaupankäynti Seikkailijat jakautuvat pienempiin vartioihin. Jokaisen vartion tehtävänä on valmistaa hedelmäsalaatti. Jokaisella ryhmällä ei kuitenkaan ole samoja välineitä. Onnistuakseen tehtävässä vartiot joutuvat käymään kauppaa muiden vartioiden kanssa. Mielekkääseen aktiviteettiin tarvitaan ainakin kolme vartiota, mielellään neljä tai viisi. Alla on ehdotus välineiden jakamiseen neljän vartion kesken. Kaikki vartiot saavat pienen leikkuulaudan. Ryhmä 1: kaksi veistä, kaksi kulhoa, 1/8 banaaneista. Ryhmä 2: ¾ omenoista, puolet banaaneista, puolet päärynöistä Ryhmä 3: veitsi, 3/8 banaaneista, puolet appelsiineista, Ryhmä 4: kaksi kulhoa, puolet appelsiineista, ¼ omenoista, 3/8 päärynöistä. Tärkeää on, että yksi ryhmä saa ison osan välineistä, mutta vähän hedelmiä ja yksi ryhmä paljon hedelmiä, muttei ollenkaan välineitä. Muut ryhmät ovat siitä väliltä. Johtaja kertoo seikkailijoille, että tehtävänä on valmistaa hedelmäsalaatti, joka koostuu kaikista neljästä hedelmästä leikattuina paloihin ja tarjoiltuna kulhosta. Ohjeiden jälkeen vartiot aloittavat kaupankäynnin. Vartiot päättävät itse hinnan. On sallittua myydä hedelmiä ja välineitä, myydä valmiiksi paloiteltuja hedelmiä, myydä leikkauspalvelua ja vuokrata välineitä tietyksi ajaksi. Jos vartiot itse keksivät jakaa tavaroita tasan, niin sekin on sallittua. Ryhmät lopettavat kaupankäynnin sovitun ajan päästä tai kun kukaan ei enää halua käydä kauppaa. Parhaat edellytykset ovat todennäköisesti sillä ryhmällä, jolla on eniten välineitä. Seuraavaksi seuraa harjoituksen purku väitejanalla. Janan toiseen päätyyn mennään jos ollaan täysin samaa mieltä ja toiseen päätyyn jos ollaan täysin eri mieltä. Keskipiste on neutraali. Purkutilanteessa on hyvä kuulla muutaman seikkailijan, jotka seisovat mahdollisimman eri paikoissa, selitys miksi ovat valinneet kyseiset paikat. Väittämiä voivat olla esimerkiksi seuraavat: - Hedelmien ja välineiden jako oli reilua ennen kaupankäyntiä. - Kaupankäynti sujui reilusti. - Olen tyytyväinen ryhmäni osuuteen hedelmäsalaatista. - Kaikilla oli samat edellytykset valmistaa hedelmäsalaatti. - On mahdollista jakaa hedelmiä ja välineitä paremmin. - Oikeassa maailmassa kaikilla ihmisillä on samat edellytykset onnistua. Väitejanan jälkeen valmistetaan mahdollisesti keskenjääneet hedelmäsalaatit valmiiksi. Jokainen ryhmä voi ottaa tässä vaiheessa veitset ja kulhot käyttöönsä, jos he niitä tarvitsevat. Syömisen lomassa on hyvä jatkaa keskustelua edellytysten ja mahdollisuuksien jakautumisesta maailmassa, jos se kiinnostaa seikkailijoita. Lähde: Scouterna

Kyseessä on perinteinen yhteistyöharjoitus. Seikkailijoiden tehtävänä on siirtyä tuolien avulla huoneen toiselta puolelta huoneen toiselle. Jos joku koskee lattiaan, ryhmä joutuu aloittamaan alusta. Joukkue jaetaan kahteen osaan. Toisessa ryhmässä on 1/3 seikkailijoista. He ovat ”rikkaat”. Heille annetaan yhtä monta tuolia kuin ryhmässä on jäseniä. Toisessa ryhmässä on 2/3 seikkailijoista. Heille annetaan yhtä monta tuolia kuin toiselle ryhmälle. Toiselle ryhmälle tehtävä on helppo, toiselle vaikea. Tehtävän avulla on tarkoitus huomata miten rikkaiden maiden asukkaiden on helpompi pärjätä elämässään. Kun harjoitus on tehty, tarpojat keskustelevat harjoitukset ja sen herättämistä ajatuksista johtajan johdolla. Sille mistä on kotoisin, ei kukaan voi mitään. Onko sille perusteita kun jotkut ihmiset halveksivat köyhistä maista tulevia? Lähde: Scouterna

Sampo jakaa seikkailijoille lappuja, joissa lukee kehitysmaa (2/3 lapuista) tai kehittynyt maa (1/3 lapuista). Ne, joiden lapuissa lukee kehitysmaa joutuvat istumaan lattialla. Kehittyneiden maiden asukkaat istuvat tuolilla pöydän ääressä. Jokainen seikkailija kirjoittaa paperille kolme toivetta. Kehitysmaiden asukkaat joutuvat jakamaan 1-2 kynää ja kirjoittamaan vessapaperille. Kehittyneiden maiden asukkailla on runsaasti kopiopaperia ja paljon erilaisia kyniä. Seikkailijat kiinnittävät valmiit toivepaperit seinälle. Kehittyneiden maiden asukkailla on käytössä sinitarraa ja teippiä. Kehitysmaiden asukkailla ei ole mitään. Harjoituksen jälkeen sampo johdattaa seikkailijat pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Miltä tuntui kun sinulla oli käytössäsi kaikkea ja muilla ei mitään? Miltä tuntui kun resursseja oli liian vähän? Miten kehitysmaaryhmä ratkaisi tehtävissä kohtaamansa ongelmat? Onko oikeasti näin? Miksi? Kuuluuko olla näin? Lähde: Scouterna

Sampo antaa jokaiselle vartiolle pussin, jossa on ilmapalloja. Eri pusseissa on eri määrä ilmapalloja ja ne ovat erivärisiä. Vartioiden tehtävä on puhaltaa mahdollisimman monta ilmapalloa kolmessa minuutissa. Tämän jälkeen seikkailijat laskevat montako ja minkävärisiä ilmapalloja ovat puhaltaneet vartiossaan. Valkoisista ilmapalloista saa kolme pistettä. Muun värisistä ilmapalloista saa yhden pisteen. Koska pusseissa oli eri määrä ilmapalloja, saa osa vartioista vähän pisteitä ja osa paljon. Puhaltamisen jälkeen sampo johdattaa seikkailijat miettimään oikeudenmukaisuutta: Miltä tuntui saada paljon pisteitä? Miltä tuntui saada vähän pisteitä? Miltä tuntui alussa saada vähän ilmapalloja? Miltä tuntui saada monta? Mitä muuta tässä kisassa onnistuminen vaatii? Mitä tilanteita on oikeassa elämässä, joissa lähtökohdat ovat erilaiset eri ihmisille tai ihmisryhmille? Mitä tälle voidaan tehdä? Mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa? Lähde: Scouterna

Sampo jakaa joukkueen puoliksi. Toisen ryhmän tulee piirtää kuva, joka esittää hyvää koulua, ja toisen huonoa koulua esittävä kuva. Seikkailijoiden tehtävänä on piirtää kuvaansa niin monta hyvää ja huonoa asiaa, kuin vain keksivät. Kun piirrokset ovat valmiita, paperit vaihdetaan. Kumpikin ryhmä tarkastelee niitä eroja ja yhtäläisyyksiä, joita koulupiirustuksissa on. Millainen on hyvä koulu? Esimerkkikysymyksiä: Mitä löytyy molemmista kuvista? Yllättikö jokin kuvissa? Näyttäisivätkö kuvat samalta muualla maailmassa? Miksi/miksei? Miksi kaikki koulut eivät ole aina hyviä? Lähde: WAGGGS, Muistelemispäivä 2014

Lisää vinkki

Liite