Seikkailija ymmärtää, että maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta.

Valikko

Oikeudenmukaisuus


Tavoite:

Seikkailija ymmärtää, että maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta.

Kuvaus:

Seikkailijat vertailevat Suomen ja kehitysmaiden asukkaiden elinoloja.

Tiedot

Pakollisuus Valinnainen
Paikka Kämpällä Kololla Metsässä Ulkona
Taitoalueet Kansainvälisyys Suomalainen kulttuuri
Kesto 1 h
Kasvatustavoitteet Toisten kunnioittaminen
Johtajan tehtävä: Sampo ohjeistaa vartionjohtajia. Vartionjohtajat johtavat vartioitaan tehtävän aikana. Aktiviteetin jälkeen sampo tukee keskustelua sopivilla kysymyksillä.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Kehitysyhteistyö

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Levitetään pussillinen pehmeitä karkkeja lautaselle. Seikkailijat istuvat lautasen ympärille hammastikku kädessä. Johtaja antaa luvun yhden ja kuuden välistä. Osallistujat yrittävät vuorotellen lyödä nopalla samaa numeroa. Se joka onnistuu, saa alkaa syödä karkkeja hammastikulla. Kerralla saa syödä ainoastaan yhden karkin. Vuoro vaihtuu, kun seuraava lyö oikean numeron. Johtaja voi huutaa uuden numeron aina välillä. Jos rikkoo hammastikkunsa, uutta ei saa. Leikki keskeytetään 10 min päästä tai kun karkit loppuvat. Keskustellaan: Miltä tuntui olla saamatta karkkia tai saada paljon? Voiko tämän yhdistää johonkin tosielämän tapahtumaan? Kohdellaanko jotakuta epäreilusti? Miten leikkistä olisi voinut tehdä vähemmän epäreilun? Miten elämästä voi tehdä vähemmän epäreilun? Muista mahdollisia allergioita ja karkkilakkoja. Leikkiä voi myös leikkiä esim. rusinoilla. Lähde: Scouterna

Seikkailijat jaetaan kahteen ryhmään. 1/3 kuuluu toiseen ja 2/3 toiseen. 1/3 edustaa maailman rikkaita ja 2/3 maailman köyhiä. Tästä ei kerrota seikkailijoille. Tehtävänä on tehdä paperihahmoja. Paperissa on kolme kuvaa, neliö, tähti ja ympyrä. Seikkailijoiden tehtävänä on irrottaa kuvat paperista. Rikkaat saavat sakset ja paperin, mutta köyhät saavat ainoastaan paperin. Rikkaat ovat tästä syystä valmiita ensin. Köyhät voivat erimerkiksi repiä kuvat paperista, mutta kuvien pitäisi olla irrotettu tarkasti viivojen mukaisesti. Jos köyhät ovat fiksuja, he ehkä yrittävät lainata sakset ja ehkä onnistuvatkin tässä. Tärkeätä on kertoa, ettei toisilta saa ottaa mitään ilman lupaa. Tehtävstä huomaa, että kaikilla on eri lähtökohdat. Joillakin on helpompaa ja joillakin vaikeampaa. Keskustellaan asiasta.

Kaikki maailman lapset eivät saa käydä koulua. Seikkailijat tekevät vartioittain mainoksen, jonka mukaan kaikkien pitäisi saada käydä koulua. Tehtävä voidaan toteuttaa tv-mainoksena tai julisteena.Seikkailijat pohtivat seuraavia kysymyksiä: •Mikä on viestinne? •Mitä argumentteja teillä on? •Mikä on kohderyhmänne? •Kiinnostavatko argumentit heitä? •Kuinka voitte tehdä viestinne vahvemmaksi? Tarvikkeet: Paperia, kyniä, kamera Lähde: WAGGGS muistelemispäivä 2014

Lippukunnan tapahtumassa pidetään komea ”Tansanialainen Kioski”. sen kautta osallistujilla on mahdollisuus hieman ymmärtää paremmin Afrikan oloja. ”Tansanialaisessa Kioskissa” tavallisten tuotteiden hinnat on muutettu vastaamaan sitä hintaa, mitä ne maksavat keskituloiselle tansanialaiselle. Tansanialaisen tavallinen palkka on n. 80,000 shillinkiä/ kuukausi eli n. 30 euroa. Suomalaisen keskinettoansio on noin 2000 euroa, eli yli 60 kertaa suurempi. Jotta me suomalaiset voisimme ymmärtää millaista on yrittää hankkia tuotteita kyseisellä tansanialaisella palkalla, täytyy suomalaiset hinnat siis kertoa 66:lla. ”Tansanialaiseen Kioskiin” voi hankkia myytäväksi tavallisia arjen tavaroita, makeisia jne, ja sitten laittaa niihin hintalaput, joissa hinta on muutettu ”tansaniaaisiksi”. Hintaesimerkkejä tansanialaisen lähikaupan valikoimista valmiiksi muutettuna: •Kilo naudanlihaa 3500 shillinkiä – vastaa 86 euroa •Paketti wc-paperia 4500 – 10,000 shillinkiä – vastaa 111 – 247 euroa •Kahvipaketti 3500 – 7600 shillinkiä – vastaa 86 – 188 euroa •Tavallinen ruutuvihko 500 shillinkiä – vastaa 12 euroa •Suklaalevy 5700 shillinkiä – vastaa 141 euroa •5 kiloa vehnäjauhoja 7000 shillinkiä – vastaa 173 euroa •Paahtoleipä 900 shillinkiä – vastaa 22 euroa •1,5 litraa juomavettä 1000 shillinkiä – vastaa n. 24 euroa •Karkkipussi 3500 shillinkiä – vastaa n. 86 euroa •Flora margariini 7000 shillinkiä – vastaa n. 173 euroa •Banaanit 10 kpl 1500 shillinkiä – vastaa n. 37 euroa •Pizza 6500 shillinkiä – vastaa n. 160 euroa •Asunnon vuokra (1 huone, ei vettä eikä sähköjä, ulkona hiilikeitin keittiönä) •10,000 – 20,000 shillinkiä – vastaa n. 247 – 495 euroa. •Polkupyörä 90,000 shillinkiä – vastaa n. 2228 euroa Tuotteita voi yrittää oikeasti myydä, tosin kuten Tansaniassakin, ihmiset ehkä ostavat mieluummin yhden irtokarkin kerrallaan hintaan 1,3 euroa, kuin koko karkkipussin hintaan 86 euroa. Monet tavarat maksavat Tansaniassa suunnilleen saman verran kuin Suomessa.Kaikkia tavaroita ei tarvitse olla kioskissa myytävänä, osasta tuotteista voi tehdä hinnaston kioskin seinälle. Kun miettii kyseisiä hintoja, ei liene vaikea ymmärtää, miksi monessakaan kodissa ei ole karkkipäivää lauantaisin, ei syödä lihaa kuin juhlissa, ruoka on äärimmäisen pelkistettyä, asunnot pieniä, sähköä ei ole juuri kellään kodissaan ja kulkeminen tapahtuu usein jalkaisin. Tarvikkeet: myytäväksi tavallisia arjen tavaroita, makeisia jne, hintalaput. Lähde: Suomen lähetysseura

Vartio pitää sisätiloissa olevan iltakokouksen ilman sähköä. Iltahiljentymisessä joukkue pohtii sitä tosiasiaa, että iso osa maailman ihmisistä elää ilman sähköä. Samalla vartio voi miettiä, miten elämä tämän päivän Suomessa sujuisi ilman sähköä.

Sampo jakaa joukkueen puoliksi. Toisen ryhmän tulee piirtää kuva, joka esittää hyvää koulua, ja toisen huonoa koulua esittävä kuva. Seikkailijoiden tehtävänä on piirtää kuvaansa niin monta hyvää ja huonoa asiaa, kuin vain keksivät. Kun piirrokset ovat valmiita, paperit vaihdetaan. Kumpikin ryhmä tarkastelee niitä eroja ja yhtäläisyyksiä, joita koulupiirustuksissa on. Millainen on hyvä koulu? Esimerkkikysymyksiä: Mitä löytyy molemmista kuvista? Yllättikö jokin kuvissa? Näyttäisivätkö kuvat samalta muualla maailmassa? Miksi/miksei? Miksi kaikki koulut eivät ole aina hyviä? Lähde: WAGGGS, Muistelemispäivä 2014

Sampo antaa jokaiselle vartiolle pussin, jossa on ilmapalloja. Eri pusseissa on eri määrä ilmapalloja ja ne ovat erivärisiä. Vartioiden tehtävä on puhaltaa mahdollisimman monta ilmapalloa kolmessa minuutissa. Tämän jälkeen seikkailijat laskevat montako ja minkävärisiä ilmapalloja ovat puhaltaneet vartiossaan. Valkoisista ilmapalloista saa kolme pistettä. Muun värisistä ilmapalloista saa yhden pisteen. Koska pusseissa oli eri määrä ilmapalloja, saa osa vartioista vähän pisteitä ja osa paljon. Puhaltamisen jälkeen sampo johdattaa seikkailijat miettimään oikeudenmukaisuutta: Miltä tuntui saada paljon pisteitä? Miltä tuntui saada vähän pisteitä? Miltä tuntui alussa saada vähän ilmapalloja? Miltä tuntui saada monta? Mitä muuta tässä kisassa onnistuminen vaatii? Mitä tilanteita on oikeassa elämässä, joissa lähtökohdat ovat erilaiset eri ihmisille tai ihmisryhmille? Mitä tälle voidaan tehdä? Mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa? Lähde: Scouterna

Sampo jakaa seikkailijoille lappuja, joissa lukee kehitysmaa (2/3 lapuista) tai kehittynyt maa (1/3 lapuista). Ne, joiden lapuissa lukee kehitysmaa joutuvat istumaan lattialla. Kehittyneiden maiden asukkaat istuvat tuolilla pöydän ääressä. Jokainen seikkailija kirjoittaa paperille kolme toivetta. Kehitysmaiden asukkaat joutuvat jakamaan 1-2 kynää ja kirjoittamaan vessapaperille. Kehittyneiden maiden asukkailla on runsaasti kopiopaperia ja paljon erilaisia kyniä. Seikkailijat kiinnittävät valmiit toivepaperit seinälle. Kehittyneiden maiden asukkailla on käytössä sinitarraa ja teippiä. Kehitysmaiden asukkailla ei ole mitään. Harjoituksen jälkeen sampo johdattaa seikkailijat pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Miltä tuntui kun sinulla oli käytössäsi kaikkea ja muilla ei mitään? Miltä tuntui kun resursseja oli liian vähän? Miten kehitysmaaryhmä ratkaisi tehtävissä kohtaamansa ongelmat? Onko oikeasti näin? Miksi? Kuuluuko olla näin? Lähde: Scouterna

Kyseessä on perinteinen yhteistyöharjoitus. Seikkailijoiden tehtävänä on siirtyä tuolien avulla huoneen toiselta puolelta huoneen toiselle. Jos joku koskee lattiaan, ryhmä joutuu aloittamaan alusta. Joukkue jaetaan kahteen osaan. Toisessa ryhmässä on 1/3 seikkailijoista. He ovat ”rikkaat”. Heille annetaan yhtä monta tuolia kuin ryhmässä on jäseniä. Toisessa ryhmässä on 2/3 seikkailijoista. Heille annetaan yhtä monta tuolia kuin toiselle ryhmälle. Toiselle ryhmälle tehtävä on helppo, toiselle vaikea. Tehtävän avulla on tarkoitus huomata miten rikkaiden maiden asukkaiden on helpompi pärjätä elämässään. Kun harjoitus on tehty, tarpojat keskustelevat harjoitukset ja sen herättämistä ajatuksista johtajan johdolla. Sille mistä on kotoisin, ei kukaan voi mitään. Onko sille perusteita kun jotkut ihmiset halveksivat köyhistä maista tulevia? Lähde: Scouterna

Kaupankäynti Seikkailijat jakautuvat pienempiin vartioihin. Jokaisen vartion tehtävänä on valmistaa hedelmäsalaatti. Jokaisella ryhmällä ei kuitenkaan ole samoja välineitä. Onnistuakseen tehtävässä vartiot joutuvat käymään kauppaa muiden vartioiden kanssa. Mielekkääseen aktiviteettiin tarvitaan ainakin kolme vartiota, mielellään neljä tai viisi. Alla on ehdotus välineiden jakamiseen neljän vartion kesken. Kaikki vartiot saavat pienen leikkuulaudan. Ryhmä 1: kaksi veistä, kaksi kulhoa, 1/8 banaaneista. Ryhmä 2: ¾ omenoista, puolet banaaneista, puolet päärynöistä Ryhmä 3: veitsi, 3/8 banaaneista, puolet appelsiineista, Ryhmä 4: kaksi kulhoa, puolet appelsiineista, ¼ omenoista, 3/8 päärynöistä. Tärkeää on, että yksi ryhmä saa ison osan välineistä, mutta vähän hedelmiä ja yksi ryhmä paljon hedelmiä, muttei ollenkaan välineitä. Muut ryhmät ovat siitä väliltä. Johtaja kertoo seikkailijoille, että tehtävänä on valmistaa hedelmäsalaatti, joka koostuu kaikista neljästä hedelmästä leikattuina paloihin ja tarjoiltuna kulhosta. Ohjeiden jälkeen vartiot aloittavat kaupankäynnin. Vartiot päättävät itse hinnan. On sallittua myydä hedelmiä ja välineitä, myydä valmiiksi paloiteltuja hedelmiä, myydä leikkauspalvelua ja vuokrata välineitä tietyksi ajaksi. Jos vartiot itse keksivät jakaa tavaroita tasan, niin sekin on sallittua. Ryhmät lopettavat kaupankäynnin sovitun ajan päästä tai kun kukaan ei enää halua käydä kauppaa. Parhaat edellytykset ovat todennäköisesti sillä ryhmällä, jolla on eniten välineitä. Seuraavaksi seuraa harjoituksen purku väitejanalla. Janan toiseen päätyyn mennään jos ollaan täysin samaa mieltä ja toiseen päätyyn jos ollaan täysin eri mieltä. Keskipiste on neutraali. Purkutilanteessa on hyvä kuulla muutaman seikkailijan, jotka seisovat mahdollisimman eri paikoissa, selitys miksi ovat valinneet kyseiset paikat. Väittämiä voivat olla esimerkiksi seuraavat: - Hedelmien ja välineiden jako oli reilua ennen kaupankäyntiä. - Kaupankäynti sujui reilusti. - Olen tyytyväinen ryhmäni osuuteen hedelmäsalaatista. - Kaikilla oli samat edellytykset valmistaa hedelmäsalaatti. - On mahdollista jakaa hedelmiä ja välineitä paremmin. - Oikeassa maailmassa kaikilla ihmisillä on samat edellytykset onnistua. Väitejanan jälkeen valmistetaan mahdollisesti keskenjääneet hedelmäsalaatit valmiiksi. Jokainen ryhmä voi ottaa tässä vaiheessa veitset ja kulhot käyttöönsä, jos he niitä tarvitsevat. Syömisen lomassa on hyvä jatkaa keskustelua edellytysten ja mahdollisuuksien jakautumisesta maailmassa, jos se kiinnostaa seikkailijoita. Lähde: Scouterna

Lisää vinkki

Liite