Esine joukkueelle

Joukkue valmistaa jokaiselle seikkailijalle oman esineen, jossa on joukkueen tunnus. Kyseessä voi olla esimerkiksi avaimenperä, merkki tai kangaskassi. On hyvä tehdä muutama ylimääräinen esine siltä varalta, että kauden aikana ryhmään liittyy uusia seikkailijoita. Oma esine voi olla myös oranssista köydestä solmittu osmonsolmuwoggli.

Läsnäolotauluun jätetään merkki jokaisesta kokouksesta, jossa on ollut paikalla. Läsnäolotaulu voi olla esimerkiksi taulu, johon saa leimata itse tehdyllä leimasimella kokouksen. Läsnäolotaulu voi olla myös itse nikkaroidut puiset tikapuut, joihin opetellaan solmimaan joka kerta erilaisella solmulla tai käytöksellä narun pätkä, tai helminauha, johon saa helmen ollessaan paikalla. Läsnäolon voi jokainen merkitä lisäämällä lasipurkkiin eri leivontakuiva-aineita yhden mitallisen joka kolokerralla, kauden lopuksi lasipurkillisesta voidaan leipoa esim. siemennäkkäriä tai muffinsseja.

Päiväkirjalle ja joukkueen muille aarteille voi rakentaa aarrelaatikon. Laatikko on neliskanttinen, kuten linnunpönttö, mutta yhdelle sivulle voi tehdä saranat esim. nahasta. Laatikon voi koristella mieleisekseen.

Pino papereita taitetaan kahtia ja niputetaan sisäkkäin oikeaan järjestykseen. Esimerkiksi kymmenestä A4-kokoisesta paperiarkista tulee A5- kokoinen ja 20-lehtinen vihko, jossa on kansilehdet ja 36 tekstisivua. Yhteen nippuun ei kannata laittaa kymmentä enempää normaalipaksuista paperia. Arkkien taitekohdasta sivut ommellaan pellavalangalla yhteen kahdesta kohtaa vähintään sentin levyisellä tikillä. Jos nippuja on useita, pujotellaan kangasnauha ommeltikkien alta nippujen selkämyksestä. Nippujen selkämykseen liimataan voimapaperia tai selkämys teipataan. Kirjaan voi tehdä kannet esimerkiksi muovitetusta paperista, nahasta tai kartongista. Kannet liimataan kirjan kansilehtiin ja samoin lopuksi esimerkiksi kankaasta tai nahasta selkämys.

Jos joukkue hankkii valmiin kirjan päiväkirjaksi, kannattaa se tuunata partiokirjan näköiseksi. Kirjaan voi tehdä vaihdettavat tekstiili-, nahka- tai puukannet, jolloin sisällys voi olla vaikka vihkokin.

Joukkue suunnittelee kuva-aiheen joukkueen leimasimelle. Kuva kaiverretaan peilikuvana esimerkiksi linoleumille tai kumiin. Tilapäisleimasimen voi kovertaa myös perunaan, korkkiin tai styroksiin tai askarrella softis-levystä. Leimasimeen kannattaa liimata varsi esimerkiksi puupalasta.

Viirille voi tehdä varren. Tarvikkeet: puukko, voita tai margariinia. Sampo pyytää maanomistajalta luvan pienen puskan kaatamiseen. Puskasta sahataan noin 1,7 metrin pituinen keppi. Pää voi olla muhkurapäinen, suora tai kaareva. Myös puun juurakosta saa näyttävän kepin viirille. Puu kuoritaan hyvin, mutta puun pintaa kuoren alla ei vahingoiteta. Sauvaa kuumennetaan nuotiolla ja sen pintaan hangataan välillä voita esimerkiksi voipaperilla tai sanomalehdellä. Vähitellen sauva saa kauniin ruskeapintaisen värin. Sauvaan voi kiinnittää joukkueen merkin tai kaivertaa puukolla seikkailijoiden nimet tai puumerkin. Samalla tekniikalla jokainen voi valmistaa itselleen partiosauvan. Viirin varren voi myös koristella vuolemalla kepin varteen erilaisia kuvioita.

Jos joukkue haluaa tehdä viirin yhdessä, kannattaa hommat jakaa esimerkiksi niin, että jokainen tekee jonkin symbolin viiriin esittämään itseään. Vaihtoehtoisesti osa porukasta voi tehdä sauvaa tai viirin koristetupsuja ja niin edelleen. Reppu-kirjassa esitellään erilaisia kädentaitotekniikoita. Liimaukset eivät usein kestä partiotoiminnan tuoksinassa. Joukkue voi myös tutustua lippukunnan vanhoihin vartioiden viireihin; miten tyyli on muuttunut vuosien mukana? Viiri tehdään yleensä nahasta, mutta se on aika kallista. Tärkeintä on, että materiaali on kestävää. Pienet nahkapalat ovat halvempia ja niitä voi ommella yhteen. Markiisi- tai farkkukangas sopii myös hyvin. Jos joukkueella on eläimen nimi, voi viiriä koristella eläimen hännällä tai sarvipalalla. Viirin reunoihin voi tehdä reikiä, joiden läpi punotaan nahkanauha. Viiriin voi myös nitoa leirimerkkejä.