Sudenpentu keskittyy pitkäjänteisesti jatkotarinaan.

Valikko

Kuuntelen laumani kanssa jatkotarinaa laumaillan päätteeksi


Tavoite:

Sudenpentu keskittyy pitkäjänteisesti jatkotarinaan.

Kuvaus:

Sudenpentu keskittyy jatkotarinaan ja oppii pitkäjänteisyyttä ja eläytymistä. Tarinaa tulisi kertoa vähintään kolmessa koloillassa, mutta se voi kestää vaikka koko kauden.

Tiedot

Pakollisuus Pakollinen
Paikka Kololla
Taitoalueet Arjen taidot Vuorovaikutustaidot
Kesto A pitkäkestoinen
Kasvatustavoitteet Maailmankatsomus
Johtajan tehtävä: Akelan tehtävänä on valita tarina yhdessä sudenpentujen kanssa ja suunnitella toteutus.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Tarinat

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Metsäankka –satukirja Satukirja kertoo siitä, miten puusta syntyy lautoja ja miten laudoista tehdään puulelu, Metsäankka. http://www.smy.fi/materiaali/metsaankka/

Kartonki-Aino tarina Satukirja kertoa siitä, miten maitopurkki tehdään. Satu alkaa metsässä, jossa kaadetaan puita maitopurkin raaka-aineeksi, ja päättyy valmiiseen maitopurkkiin keittiön pöydällä. http://www.smy.fi/materiaali/kartonki-aino/

Kesto noin 30-45 minuuttia. Tarvikkeet: Lappu, jossa on karhun eri lempinimiä. Mahdollisesti karhua esittävä käsinukke tai pehmolelu. Johdanto: "Esi-isillemme karhu oli pyhä eläin. Karhu ei ollut mikään tavallinen metsäneläin vaan paremminkin metsän ihminen, jonka uskottiin ymmärtävän puhetta. Sitä pidettiin hyvin älykkäänä metsän valtiaana. Karhulla oli monia tuntemattomia voimia, ja sitä kunnioitettiin. Karhua ei pidetty petoeläimenä, eikä sen uskottu hyökkäävän ihmisen kimppuun ilman erityistä syytä. Jos karhu vihastui ja hyökkäsi ihmisen kimppuun, uskottiin, että noita oli loitsinut karhun vihoihinsa." Ota esiin käsinukke tai pehmolelu, jos sellainen on mukana ja sen käyttö tuntuu luontevalta. Anna eläimen puhua. Tämä sopii hyvin vielä nuoremmille sudenpennuille. Voitte seistä ringissä. Satu karhusta ja muurahaisesta: Karhu kohtasi metsässä kulkiessaan muurahaisen. Se katseli säälivästi pientä eläintä suuren männyn juurella. - Kyllä osaatkin olla pieni ja vähäpätöinen. Katsohan, miten suuri ja mahtava minä olen, sanoi karhu. Karhun rehentely ei tehnyt muurahaiseen kovinkaan suurta vaikutusta. Se vilkaisi karhua huolettomasti ja sanoi: - Sinä olet kyllä paljon minua suurempi ja voit olla voimakaskin, mutta et niin voimakas kuin minä! Karhua moinen väite huvitti. Sitä alkoi naurattaa niin kovasti, ettei naurusta ollut ollenkaan tulla loppua. Muurahainen odotti kohteliaasti, kunnes karhu oli rauhoittunut, ja sanoi sitten: - Mehän voimme koettaa. Kumpikin kantaa itsensä kokoisen kiven suussaan männyn latvaan. - No kaikkea tässä vielä pitää yrittää, murisi karhu, mutta suostui kuitenkin kilpaan. Muurahainen otti maasta kiven, joka oli samankokoinen kuin se itse, ja kantoi sen suussaan männyn latvaan. Sieltä se huusi ”täällä ollaan” ja toi kiven saman tien alas. Karhu koetti ottaa suuhunsa kiveä, joka oli yhtä suuri kuin se itse, mutta eihän siitä mitään tullut. Kiven viemisestä puun latvaan ei kannattanut edes haaveilla. Karhun ei auttanut muu kuin myöntää häviönsä pienelle muurahaiselle. Niin vihaiseksi se kuitenkin tuli tappiostaan, että sieppasi muurahaisen kämmeneensä ja söi sen. Siitä lähtien ovat karhut syöneet muurahaisia. Leikki: Karhu – metsän kuningas Koska karhun luultiin ennen ymmärtävän puhetta, ihmiset eivät saaneet sanoa karhun nimeä eli nimeä Karhu. Nimi oli liian pyhä ääneen lausuttavaksi, ja sen lausumisesta saattoi seurata epäonnea. Jos ihminen sanoi karhun nimen, karhu saattoi kääntyä vihaisena. Siksi karhusta käytettiin erilaisia kiertoilmauksia ja lempinimiä. Karhun lempinimiä ovat muun muassa Otso, Kontio, Mesikämmen ja Nalle. Tutustukaa ensin ryhmässä karhun lempinimiin (vanhoihin ja uusiin). Keksivätkö lapset lisää nimiä? Miksi karhu on saanut osan näistä nimistä? Leikkiin valitaan yksi tai useampi karhu ryhmän koosta riippuen. Loput lapsista ovat esi-isiämme. Merkitse alue, joka on ihmisten turvapaikka eli koti. Karhu tai karhut nukkuvat esimerkiksi puunjuurella tai kiven takana. Ihmiset kuljeskelevat metsässä/alueella etsien ruokaa tai polttopuita nuotioon. Ruoan ja polttopuiden löytämiseksi on kuljettava kauas kotoa. Eräkummin merkistä (nosta käsi korkealle ilmaan) ihmiset huomaavat, että lähistöllä on karhu, ja alkavat huudella sen lempinimiä. ”Oletko hereillä...?” Karhun/karhujen silmät pysyvät kiinni. Jos joku huutaa karhun oikean nimen, karhu herää vihaisena. Se yrittää saada kiinni kaikki metsässä tai alueella liikkuvat ihmiset. Ihmiset yrittävät pelastautua juoksemalla takaisin kotiin. Kiinnijääneistä tulee karhuja seuraavalle kierrokselle. Karkuun päässeet ihmiset ja edellisen kierroksen karhu/karhut ovat seuraavalla kierroksella metsässä kierteleviä ihmisiä. Myös aikuiset osallistuvat leikkiin. Jos aikaa riittää, leikkiä voi toistaa useita kertoja. Miettikää lopuksi yhdessä, mitä tulee tehdä, jos törmää metsässä karhuun.

Tarina voi tukea muiden jälkien toteutusta aihepiirillään (retket, partion historia, luonnontuntemus, kansainvälisyys jne.)

Tarinahetken aluksi kannattaa lyhyesti muistella akelan johdolla mitä tarinassa on aiemmin tapahtunut. Tämä voi olla myös sopiva tehtävä nokkapennulle.

Tarinaan sitoutumista voi edistää antamalla sudenpentujen valita luettava tarina itse muutamien esimerkkien joukosta. Sudenpennut voivat myös valmiuksien mukaan osallistua tarinan lukemiseen, mutta tässä on huomioitava, että hitaan ja takeltelevan tarinan lukemisen kuuntelemiseen keskittyminen voi olla muille sudenpennuille liian vaativaa.

Lisää vinkki

Liite