Sudenpentu osaa ymmärtää kuulemaansa ja visualisoida sen.

Valikko

Kuvitan tarinan


Tavoite:

Sudenpentu osaa ymmärtää kuulemaansa ja visualisoida sen.

Kuvaus:

Akela kertoo tarinan, jonka sudenpennut kuvittavat. Sudenpentu oppii kuvallista kerrontaa ja oppii poimimaan tarinasta ydinasioita, kun jokaista tapahtumaa ei ehdi piirtämään.

Tiedot

Pakollisuus Pakollinen
Paikka Kämpällä Kololla Ulkona
Taitoalueet Kädentaidot Luovuus
Johtamistaito johtamistaito.vuorovaikutustaidot
Kesto 30 min
Kasvatustavoitteet Osaaminen ja ongelmanratkaisu
Johtajan tehtävä: Akelan tehtävänä on valita tarina etukäteen ja kertoa se rauhalliseen tahtiin sekä hankkia välineet valitun kuvituksen toteuttamiseen. Tarvittaessa tarinan voi lukea useamman kerran tai ydinkohtia voi lukea uudelleen. Nokkapennun tehtävänä voi olla välineiden jakaminen sudenpennuille.

Lisätiedot

Aktiviteettiryhmä

Tarinat

Ryhmän muut aktiviteetit

Toteutusvinkit

Järjestys: Viimeisimmät

Vaihtoehtoisesti tässä askeleessa voi harjoitella luetun ymmärtämistä. Sudenpentu voi lukea tarinan itse ja kuvittaa.

Lauma voi tehdä tarinasta sarjakuvan. Jokainen saa valmiiksi sarjakuvaruudun kokoiseksi leikatun paperin, johon piirtää tietyn kohdan tarinasta. Akela ohjeistaa minkä kohtauksen jokainen piirtää. Lopuksi paperit liimataan sivuille sarjakuvalehdeksi.

Valittava tarina voi liittyä muuhun meneillään olevaan aktiviteettiin, esimerkiksi partioperinteisiin (sudenpennut yleensä rakastavat lohikäärmetarinoita!) tai vaikkapa suunnistukseen.

Jokainen sudenpentu tekee yhden kuvan. Lauma piirtää, valokuvaa, leikkaa lehdistä tai maalaa tarinaan kuvituksen. Sudenpentujen kuvat yhdistetään yhteiseksi kuvatarinaksi.

Lue sudenpennuille ääneen linssikeiton tarina. Pyydä etukäteen osaa sudenpennuista tarkkailemaan, mitä paikkoja tarinassa mainitaan, mitä kulkuvälineitä mainitaan ja mitä kasveja mainitaan. Kukin ryhmä siis tarkkailee yhtä asiaa. Lopuksi kysy ryhmältä, mitä kasveja tarvittiin linssikeiton ainesten kasvattamiseen, mistä keiton ainekset tulivat ja missä paikoissa ne kävivät matkalla ja millä kulkuvälineillä niitä kuljetettiin. Pyydä tämän jälkeen sudenpentuja kuvittamaan tarina ryhmän tarkkailemaan osa-alueeseen liittyen. --- Olipa kerran yksinäinen pieni siemenperuna kellarissa Pohjanmaalla. Se olla möllötti kellarissa ja tunnusteli, olisiko jo aika kasvattaa vähän ituja. Kevään koittaessa maanviljelijä huomasi perunan ja totesi, että oli aika kylvää siemenperunat peltoon. Peruna pääsi pellolle ja alkoi kasvattaa komeaa vartta. Samaan aikaan kaukana Italiassa kaunis tomaattikasvi aukoi kukkiensa nuppuja. ”Ensimmäinen, toinen, kolmas… kahdeskymmeneskolmas, kahdeskymmenesneljäs…” se laski tyytyväisenä, kunnes meni jo laskuissa aivan sekaisin. Pölyttäjähyönteiset riensivät innoissaan tomaatin luo ja kiersivät kukasta kukkaan. Pian tomaattikasvin oksilla oli kehittymässä pieniä vihreitä tomaatteja. Vielä kauempana Intiassa pellolla kasvoi rentovartinen hernekasvi nimeltään kylvövirvilä. Se oli jo kukkinut ja kasvatti nyt pientä palkoa, jonka sisällä kasvoi kaksi siementä eli linssiä. Kun palot olivat valmiit, maatalouskoneet jyristelivät pellolle ja korjasivat sadon. Linssit kuivatettiin, eroteltiin paloista ja pakattiin. Sitten ne kuljetettiin kuorma-autolla suureen laivaan. Linssit aloittivat matkan kohti Suomea. Siellä niitä kuljeteltiin, kunnes ne pääsivät ruokakaupan hyllylle. Tomaatin hedelmät olivat kypsiä ja kauniin punaisia. Tomaatinviljelijä apulaisineen ryhtyi keräämään niitä suuriin laatikkoihin ja kuorma-autot kuljettivat laatikot elintarviketehtaalle. Tomaateista valmistettiin tomaattimurskaa, joka pakattiin metallisiin tölkkeihin. Sitten tölkit kuljetettiin kuorma-autoilla laivaan, joka sekin matkusti Suomeen. Vihannestukun kautta nekin päätyivät ruokakaupan hyllylle. Sillä aikaa ystävämme siemenperuna oli kasvattanut, paitsi tukevan varren, myös oikein monta mukulaa eli uutta perunaa. Loppukesällä tuli perunannoston aika. Peruna körötteli ensin traktorin peräkärryllä kellariin ja päätyi sitten paksuun paperipussiin. Pussi kuljetettiin kuorma-autolla eteenpäin ja perunat päätyivät saman kaupan hyllylle kuin tomaattimurska ja linssit. Muuan perheenäiti (tai -isä) oli matkalla töistä kotiin. Hän päätti piipahtaa kaupassa ostamassa vähän päivällistarvikkeita. ”Jospa tekisin vaikka linssikeittoa”, äiti pohti. ”Se on hyvää ja terveellistä.” Äiti valitsi hyllystä perunoita, tomaattimurskaa ja linssipaketin. ”Sipuleita minulla on vielä kotona. Ne pitääkin käyttää pois, etteivät pilaannu”, äiti mietti. Äiti ajoi pyörällä kotiin, pesi ja pilkkoi perunat, huuhtoi linssit ja keitti linssikeittoa. Koko perhe söi keittoa hyvällä ruokahalulla. Sitä jäi pikkuisen yli. Sen isä pakkasi rasiaan jääkaappiin talteen ja söi seuraavana päivänä töissä lounaaksi.

Akela kertoo metsään liittyvän tarinan, jonka sudenpennut kuvittavat. Jokainen sudenpentu tekee yhden kuvan. Sudenpennut voivat tehdä kuvan piirtämällä, valokuvaamalla, leikkaamalle lehdistä kuvia tai maalaamalla. Lopuksi kuvat voi yhdistää yhteiseksi kuvatarinaksi. Vaihtoehtoisesti lauma voi harjoitella luetun ymmärtämistä. Jokainen lukee tarinan itse ja kuvittaa sen. Jokainen voi myös kuvittaa koko tarinan vaikka tekemällä sarjakuvan. Akela voi myös saduttaa sudenpentuja, jolloin jokainen pääsee kuvittamaan aivan omaa kertomustaan.

Lisää vinkki

Liite