Tarpojat miettivät kukin yhden asian, jota pelkäävät. Pelkoa ei tarvitse selittää tarkemmin. Riittää, että sen nimeää. Hetken mietittyään jokainen sanoo ääneen oman pelkonsa, ja johtaja ryhmittelee pelot ryhmiin. Tässä paussissa johtaja on mukana tekemässä ja kertoo oman pelkonsa. Pelot voidaan jaotella esimerkiksi:
– sosiaalisiin pelkoihin (esim. suoriutuminen, esiintyminen)
– luontoon liittyviin pelkoihin (esim. ukkonen, pimeys, eläimet)
– fyysisiin pelkoihin (esim. korkeat paikat, kuolema, vanhempien avioero)
– kiusaamiseen, väkivaltaan ja muihin asioihin liittyviin pelkoihin
Johtaja voi aloittaa oman pelkonsa kertomisella varsinkin, jos tarpojat eivät muuten halua tuoda pelkojaan esille. Vartionjohtaja ryhmittelee esiin nostetut pelot joko paperille tai sanallisesti. Lopuksi hän summaa, minkälaisia pelkoja vartiolaisilla on eniten. Joskus jo se, että pelottavaan asian uskaltaa tunnustaa, keventää pelkoa.