Johtaja muistuttaa harjoituksen alkuun tarpojia siitä, että me olemme kaikki ainutlaatuisia ja korvaamattomia ihmisiä. Joskus meidän ainutlaatuisuutemme tekee meistä ylpeitä, joskus ujoja tai häpeissään olevia. Joka tapauksessa meille kaikille on yhteistä se, että me olemme ihmisiä, ja tämä saa meidät tuntemaan itsemme läheisemmäksi toinen toisillemme.
Alustuksen jälkeen johtaja pyytää tarpojia istumaan rinkiin. Paussiin tarvitaan sama määrä tuoleja kuin osallistujia. Jokainen leikkijöistä ajattelee jotain henkilökohtaista seikkaa tai luonteenpiirrettä, jota he pitävät ainutlaatuisena itselleen, jotain jota ei ole kellään muulla vartiossa.
Johtaja valitsee yhden tarpojan aloittamaan. Hän kertoo, mikä hänen ainutlaatuinen piirteensä on, esimerkiksi: ”Minä olen vieraillut Turkissa kolme kertaa.” Jos kenelläkään ei ole tätä erikoispiirrettä, seuraava henkilö kertoo omansa. Jos jollakulla toisellakin on tämä sama ominaisuus, hänen täytyy hypätä ylös tuolistaan ja huutaa “Minulla myös!” ja istua tämän henkilön syliin. Jos usealla henkilöllä on sama ominaisuus, heidän on istuttava toinen toistensa syliin, huutaja alimmaisena. Sitten jokainen menee istumaan takaisin entisille paikoilleen, ja huutajan on yritettävä uudelleen sanoa jokin sellainen ominaisuus, joka on ainutlaatuista hänelle. Kun hän on löytänyt sellaisen, on ringissä seuraavaksi istuvan vuoro olla kutsuja.
Ensimmäinen kierros loppuu, kun jokainen on sanonut jotakin, joka hänellä on erilaista toisiin nähden. Sen jälkeen johtaja aloittaa toisen kierroksen. Hän kertoo, että tällä kierroksella käsitellään niitä ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä kaikille tässä ryhmässä. Johtaja nostaa yhden tuolin piiristä pois ja kerroksen aloittava tarpoja siirtyy piirin keskelle. Hänen täytyy ajatella jotain, joka on yhteistä kaikkien muiden ryhmässä olevien kanssa, esimerkiksi: “Minä pidän musiikista.” Kaikkien niiden, joilla on se piirre, on noustava ylös ja istuttava toiselle tuolille ja sanottava: “Minä myös.” Se, joka seisoi keskellä, yrittää myös löytää tuolin niin, että joku toinen jää keskelle ja tulee seuraavaksi puhujaksi.
Jos aktiviteetti toteutetaan ulkona, osallistujat seisovat ringissä. Ensimmäisellä kierroksella syliin hyppäämisen sijasta toiset osallistujat, joilla on sama ominaisuus, yrittävät mahtua puhujan maahan piirtämään pesään ja laittaa esimerkiksi kätensä puhujan olkapäälle. Toisella kierroksella ne osallistujat, joilla on sanottu ominaisuus, yrittävät vaihtaa paikkaa. Tarvittaessa vartio voi sopia säännön, ettei viereisen kanssa saa vaihtaa paikkaa.
Kun toinen kierros on päättynyt, vartio käy yhdessä lävitse osallistujien tuntemuksia. Johtaja voi johtaa keskustelua esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:
– Kumpi oli helpompaa: löytää niitä asioita, jotka erottavat meidät muista, vai asioita, jotka ovat samanlaisia toistemme kanssa?
– Milloin me oikeassa elämässä arvostamme ainutlaatuisia ja erilaisia tunteita ja milloin me haluaisimme tuntea olevamme samanlaisia toisten kanssa?
– Saattaisivatko tässä ryhmässä erottelevat asiat olla yhteisiä joidenkin toisten ihmisten kanssa tai jossain toisessa ryhmässä?
– Voivatko ne asiat, jotka olivat yhteisiä jokaiselle tässä vartiossa, olla yhteisiä kaikille koko maailmassa? Kun liian monta ruumiillista ominaisuutta on mainittu, voit kysyä, mitä merkitsee se, että meillä kaikilla on korvat, silmät tai vatsa.
Lähde: www.alli.fi/monikulttuurisuus/kasikirja/