Tähän paussiin tarvitaan rauhallista instrumentaalimusiikkia taustalle soimaan ja iso tila, esimerkiksi liikuntasali. Johtaja jakaa tarpojat pareiksi satunnaisesti, esimerkiksi puseroiden värin perusteella. Osallistujat liikkuvat tässä harjoituksessa rauhallisesti. Aluksi tarpojat valitsevat, kumpi parista on ensin kuljettaja ja kumpi kuljetettava. Harjoituksen aikana pari ei saa puhua, vaan kuljetus tapahtuu eleitä ja liikkeitä tulkitsemalla. Ensimmäisessä vaiheessa pari asettuu selät vastakkain. Kuljettaja lähtee liikkeelle, kävelee rauhallisesti ristiin rastiin salia. Hänen on kuljettava siten, että kuljetettava pysyy helposti mukana ja pari pysyy yhdessä selät vastakkain. Sitten vaihdetaan vuoroa, kuljettajasta tulee kuljetettava. Nyt parit asettuvat varpaat vastakkain ja kuljettaja lähtee hiljaa liikuttamaan kuljetettavaa, ohjailee häntä eri suuntiin, välillä ehkä peruuttaakin. Kun on hetken aikaa kuljettu näin, vaihdetaan jälleen vuoroa. Nyt kokeillaan kuljettamista kämmenet vastatusten, muttei kuitenkaan kiinni toisissaan. Kuljetettava asettaa kämmenet ylöspäin, ja kuljettaja asettaa omat kätensä kämmenet alaspäin noin sentin korkeudelle kuljetettavan kämmenien yläpuolelle. Nyt pari lähtee liikkeelle ilman, että he koskettavat toisiaan. Pari vaihtaa hetken kuluttua vuoroja.
Lopuksi on hyvä pohtia yhdessä, miten toisen eleistä oli tulkittavissa se suunta, johon täytyi kulkea. Missä vaiheessa oli kaikkein hankalinta liikkua? Oliko mukavampaa olla kuljettaja vai kuljetettava? Liikkuiko kuljetettava sinne, minne häntä ohjattiin? Mikä saattoi olla tulkinnan esteenä?
Lähde: Kohtaamisia, MLL:n koulurauha-aineisto 2001