Hätäensiapu

Tarpojat harjoittelevat tutkimaan potilasta. Tutkimaan harjoittelussa on hyvä huomioda, miten voi erottaa tajuttoman elottomasta, miten herätellään oikeaoppisesti ja miten siirretään potilas kylkiasentoon joko selältään tai vatsaltaan. Tarpoja harjoittelee tajuttoman hengitysteiden avoimuuden varmistamista. Tavoitteena on, että tarpoja oppii, että tajuttomuuden syynä voivat olla päihteet, sairauskohtaukset tai vammat. Myös tilanteeseen puuttumisen rohkaiseminen kuuluu tähän aktiviteettiin, sillä jokaisen velvollisuutena on auttaa sellaista, joka ei kykene auttamaan itseään. Tarpojat voivat myös harjoitella tunnistamaan joitakin päihteitä nauttineiden tunnusmerkkejä ja myös varautua oikein lähestyessään tajuttomalta vaikuttavaa henkilöä. Tietoa oikeaoppisesta toiminnasta löytyy ensiapuoppaista ja Suomen Punaisen Ristin nettisivuilta.

Koloillan vetäjä hankkii paikalle Anne-nuken, jonka avulla voidaan harjoitella sekä potilaan herättelyä että painelu-ja puhalluselvytystä. Viimeisimmät elvytysohjeet löytyvät muun muassa SPR:n nettisivuilta.

Sairaskohtausten ensiapu on hyvä harjoitella pienten tilanteiden avulla. Asia kannattaa käydä ensin teoriassa lävitse. Tavoitteena on, että tarpoja tunnistaa seuraavat tilanteet ja osaa antaa niissä ensiapua: epilepsia, diabetes, aivoverenkierron häiriö, sepelvaltimotautikohtaus. Kun asiat ovat teoriassa tuttuja, kannattaa asiaa harjoitella käytännössä rastipisteillä. Rastipisteillä voi olla näyttelijöinä esimerkiksi lippukunnan samoajia. Ensiapua vaativia tilanteita voivat olla esimerkiksi insuliinishokki, aivoverenkierron häiriö ja epilepsiakohtaus. Tarpojia on hyvä muistuttaa siitä, että sairaskohtauksissa on aina syytä soittaa apua mahdollisimman nopeasti. Samalla on hyvä kerrata hätäpuhelun sisältö ja puhelun kulku.

Tarpojat opettelevat tavallisimpien käsikauppalääkkeiden käyttötarkoituksen. Johtaja voi tuoda erilaisia yleisimpiä lääkepakkauksia mukanaan koloiltaan tai niihin voidaan tutustua lääkeyhtiöiden kotisivuilla. Samassa yhteydessä tarpojat perehtyvät siihen, mitä muita erilaisia myrkyllisiä tai haitallisia aineita kotoa löytyy. Tavoitteena on, että tarpoja oppii, että lääkkeitä ei pidä koskaan nauttia muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on tehty ja lääkärin ohjeistuksen mukaan. Tarpoja oppii tunnistamaan lääkemyrkytyksen ulkoiset oireet. Tarpoja oppii myös tarvittavat toimenpiteet, mikäli myrkyllistä tai ärsyttävää ainetta on joutunut iholle tai silmään. Tärkeää on, että tarpoja tietää mikä on Myrkytyskeskus ja millaisissa tilanteissa sinne voi soittaa.