Ikäkaudet muodostavat kokonaisuuden

Ikäkaudet ovat kokonaisuus. Ne muodostavat yhdessä partiopolun, joka jatkuu katkeamattomana ikäkaudesta toiseen. Tälle polulle voi liittyä missä tahansa iässä ja kulkea siitä alkaen toisten samanikäisten ja siten samoja kehitysaskelia ottavien matkakumppaneiden kanssa. Polulta toki voi myös erkaantua missä tahansa vaiheessa ja voimme luottaa partiopolulta tarttuneen kaikenlaista kulkijan kengänpohjiin tuleville toisille taipaleille. Eri ikäkausissa matkaa tehdään eri tavoin. Aikuinen on matkaopas, jonka tulee nähdä tämä matka kokonaisempana kuin matkalaisen itse.

Sudenpentu seuraa johtajasuden, akelan jälkiä askel kerrallaan. Lauma on ympärillä, johtaja nähtävissä, kuultavissa, vainuttavissa emon turvasta hieman jo etääntyvälle pennulle. Kasvaessaan samanikäiset pennut kiinnostuvat yhä enemmän toisistaan.

Seikkailijat jatkavat yhdessä seikkailuun, tutkimusmatkalle. On tutkittava kaikki ilmansuunnat. Joukkue jakaantuu välillä pienempiin vartioihin, jotka uteliaina koluavat ja opettelevat kulkemaan lähimaastossa ja selviytymään omassa elinympäristössään. Kompassineula pysyy jatkuvasti suunnassa, sillä siitä pitää huolen sammon läsnäolon tuottama magneettikenttä. Mutta mitä tapahtuukaan? Juuri kun kompassi on saatu haltuun ja on opittu kulkemaan sen avulla maalla ja merellä, puhkeaa yllättäen myrsky. Kompassi kyllä toimii, mutta oma minä-alus ei yllättäen olekaan täysin hallinnassa. Ole tässä nyt pitkäjänteinen tai suunnitelmallinen. Huomio on keskitettävä omaan paattiin.

Kun polulla on ehditty tarpojiksi, tarpomista suuntaavat majakat ja karikkoisilla vesillä on luotsinkin oltava lähettyvillä ja valppaana. Matkan edetessä puuskaisinkin tuuli vähitellen laantuu. Yllättäen alukseni näyttää suuremmalta, ehkä hieman uudenlaiselta, mutta minä se taidan olla. Ympärillä aukeaa uusia näkymiä. Nyt täytetään paatti samanhenkisillä matkakumppaneilla, jaetaan ruorivuorot, kerätään matkaan oikeat varusteet ja mennään.

Samoajat samoavat etapin kerrallaan pysähtyen välillä evästauolle ja katsovat taakse ja eteen. He opastavat nuorempia tarpojia. Koko maailma on auki, kunhan kalkkikset pysyvät poissa laivasta. Toisaalta onhan se aika mukavaa, että luotsiaseman tutka tietää liikkeet, pyytää ilmoittamaan ajoittain sijaintia tiukassa paikassa, ajaa luotsiveneellä paikalle ja nousee laivaan. Jonain päivänä saan förstinpaperit ja perusoppimäärän tästä partiosta.

Luotsin ohjauksessa matka alkaa hahmottua vaelluskartaksi. Vaeltaja voi edetä siinä monella tavalla. Ottaa matkaseuraa, vaihtaa sitä, ottaa kyytiläisiä, vaikka koko lippukunnallisen verran. Mutta on yhä oikeutettu luotsin palveluihin reitinvalinnoissa, oudompien satamien lähestymisissä, uusille vesille suuntaamisissa. Ja jonain päivänä huomaa jättävänsä ulkosaariston viimeisenkin luodon ja tulleensa oman elämänsä avomerelle, päällikkönä laivassaan.

Ikäkausitoiminnassa partio-ohjelma on muokattu ja hienosäädetty lapsen ja nuoren luontaisten kehitysvaiheiden mukaan kulloisiinkin kehitystarpeisiin ja ominaispiirteisiin sopivaksi. Tämä näkyy siinä, millaista toimintaa tarjotaan, millaisissa ryhmissä, miten johdettuna, millaista symboliikkaa käytetään jne. Ikäkausista muodostuu kokonaisuus, joka yksilötasolla näkyy partiopolkuna.

Ikäkausitoiminnan toteuttaminen on lippukunnan keskeisin tehtävä. Lippukunnan johtajistossa tulee olla kokonaisnäkemys ikäkausien jatkumosta ja toiminnan kokonaisuudesta. Esimerkiksi ikäkausien johtamisessa tai lippukunnan yhteisten tapahtumien toteuttamisessa ikäkaudet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Lippukunnan kannalta kaikki ikäkaudet ovat yhtä arvokkaita, mitään ikäkautta ei tule priorisoida toisen kustannuksella esim. johtamisjärjestelyissä. Jokaisella partiolaisella on oikeus oman ikänsä ja kehitysvaiheensa mukaiseen kasvattavaan partiotoimintaan. Lippukunnan tulee myös huolehtia siitä, että kaikilla on mahdollisuus kuulua oman ikäkautensa toimintaryhmään, jos ei oman lippukunnan sisällä niin ainakin lippukuntien ja piirin yhteistyöllä.