Ikäkausitoiminta

Partio-ohjelmassa partiomenetelmä konkretisoituu ikäkauden kasvatustavoitteet ja ominaispiirteet huomioon ottavalla tavalla. Aktiviteettien -eli erilaisten tekemisehdotusten lisäksi tämä kaikki näkyy erityisesti toiminnan rakenteissa. Ikäkausitoiminnan rakenteissa konkretisoituu erityisesti partiomenetelmän osat vartiojärjestelmästä ja aikuisen tuesta sekä erityisesti ryhmätyötaitojen ja johtamistaitojen osalta tekemällä oppimisesta.

Vartiojärjestelmä

Vartiojärjestelmän perusajatuksena ovat ne ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet, joita ikäkausikohtaisten kasvatustavoitteiden ruudukossa nimitetään järjestäytyneen yhteispelin hallinnaksi. Ensin opetellaan ryhmässä toimimisen yleisiä periaatteita kuten yhteisten ohjeiden omakohtaista toteuttamista, vuoron odottamista, toisten kaikin puolista huomioon ottamista, ryhmähenkeä jne. sudenpennuissa vielä varsin aikuisjohtoisesti. Perusteellisemmat pienryhmätaidot opetellaan seikkailijatoiminnassa. Selkeästi vanhempi johtaja sampo on paikalla ja ohjaamassa toimintaa, joka kuitenkin tapahtuu jatkuvasti pienryhmissä (max 6 henkilöä). Näissä opetellaan yhdessä päättämistä, vastuutehtävistä huolehtimista, ohjeiden vastaanottamista koko ryhmän puolesta ja välittämistä muulle ryhmälle, roolien vaihtamista ryhmän jäsenenä ja tilannekohtaisena johtajana jne. Opetellaan myös rinnakkaisissa ryhmissä toimimista, vertailun ja kilpailunkin sietämistä, saman tehtävän erilaisten ratkaisujen mahdollisuuksia, pienryhmään ja isompaan porukkaan samanaikaisesti kuulumista. Seuraavissa ikäkausissa ympyrät laajenevat. Eri ikäisistä partiolaisista koostuva lippukunta hahmottuu, vähitellen myös muut partiolaiset toisissa lippukunnissa. Kokemukset suurleireistä ja ulkomaisista partiolaisista entisestään laajentavat tätä kuvaa maailmanlaajuisesta ihmisyhteisöstä, johon minäkin kuulun pienryhmäni lähitovereiden ja isompien viiteryhmieni kanssa.

Johtaminen eri ikäkausissa

Johtamistaito on yksi kasvatustavoite monien muiden joukossa. Vastuutehtävien antaminen ja kantaminen on vahva menetelmä, johon kaikki pystyvät. Velvollisuudestakin tulee kiinnostavaa ja kasvattavaa, kun se toteutetaan ikäkaudelle ominaisella tavalla. Jokaisessa ikäkaudessa tulee olla vertaisjohtajuuden ohella tarjolla aikuisen tuki sopivassa muodossa. Ikäkausiin kuuluvien (eli 7–22-vuotiaiden) partiolaisten johtamistehtävät tulee järjestää niin, että ne palvelevat partiolaisen omaa kasvua, tarjoavat onnistumiskokemuksia sekä ovat mielenkiintoisia ja hauskoja. Partiossa uskotaan nuoriin myös johtajina, nuoren kykyyn innostua ja innostaa, ottaa huomioon eri-ikäisiä, keksiä, luoda ja oivaltaa, heittäytyä mukaan, saada voimaa ryhmästä ja jaksaa joskus loputtomiin. Nuoren partio ei saisi olla vain johtamista ja vastuun kantamista toisten kasvusta. Eväitä omaan elämään tulisi partiossa saada muutenkin kuin johtamistehtävien kautta.

Partiojohtajuus ei ole ikäkausi. Se on vastuutehtävä, joka edellyttää tiettyä ikää ja tiettyä partiokoulutusta (pj-valtakirjaa). Ikäkausien johtamisjärjestelyissä on otettu huomioon kullekin ikävaiheelle luontainen tapa toimia, kyky omaksua johtamistaitoa osana ikäkauden ohjelmaa, aikuisen tuen tarve ja muoto sekä mahdollisuus oman ikäkauden tai hieman itseä vanhempien tarjoamaan vertaisjohtajuuteen.

Akela, sampo ja luotsi ovat ikäkausijohtajia ja vastaavat kyseisen ikäkauden toimintaryhmistä. He ovat yli 22-vuotiaita aikuisia tai 18–22 -vuotiaita vaeltajia. He ovat suorittaneet johtamansa ikäkauden ikäkausijohtajan koulutuksen ja osallistuvat ikäkauden ohjelman määrittelemällä tavalla toimintaan. He vastaavat siitä, että ryhmän toiminta on ikäkauden mukaista kasvattavaa partiotoimintaa.

Aikuisen rooli

Aikuisuus ei suoraan merkitse johtajuutta. Elämänkokemus etenkin yhdistettynä vankkaan ymmärrykseen partiotoiminnan luonteesta ja tavoitteista sekä usein elämän myötä lisääntyvään suhteellisuudentajuun ja isompien kokonaisuuksien hahmottamiseen ovat niitä syitä miksi kussakin ikäkaudessa tarvitaan myös aikuista tukea. Aivan erityisesti sitä tarvitaan myös ikäkausitoiminnan kokonaisuuden näkemiseen lippukunnassa. Aikuisen tulee tietää paikkansa ja roolinsa eri ikäkausissa ja rakentavasti tukea nuorten toimintaa ja johtamista.

Partiossa nuoret ovat perinteisesti saaneet varhain vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta omasta ja nuorempien toiminnasta. Siinä onnistuminen on tuonut monen omaan elämään vahvat eväät, joista on ollut monenlaista hyötyä myöhemmin. Aikuisten ei ole tarkoitus viedä tätä partion vahvuutta, vaan tukea sen toteutumista yhä useampien kohdalla.

Ikä on kuitenkin välttämätön, vaikkei aina riittävä, edellytys tiettyjen tehtävien onnistumiselle. Aikuisuuteen asti taivallettu oma elämänpolku voi mahdollistaa erilaisen aikaperspektiivin. Asioiden hahmottaminen kokonaisvaltaisesti, pitkinä linjoina ja jatkuvuutena avautuu. Tämä tuo yksittäisiin tässä ja nyt -tilanteisiin monesti tarpeellista suhteellisuudentajua. Aikuisen tasaisuus voi nuoruuden innon ja liikekannalla olon rinnalla tuntua tylsyydeltä. Toisaalta aikuisuuden mukanaan tuoma tasaantuminen voi tarjota hyvät edellytykset kasvatustyössä kovin tarpeelliselle toisen tunteiden vastaanottamiselle ja kannattelulle.

Aikuispesteihin ikäkausitoiminnassa kuuluu vastuu tavoitteellisesta partio-ohjelman mukaisesta monipuolisesta toiminnasta. Akela, sampo ja luotsi sekä erityisesti ikäkausivastaavat tuntevat oman ikäkautensa lapset ja nuoret, oman ikäkautensa ohjelman sekä jossain määrin koko ikäkausitoiminnan kasvatustavoitteet ja partiomenetelmän. Aikuisen tulee ymmärtää soveltamisen mahdollisuudet ja raamit oman lippukuntansa todellisuudessa. Aikuisen tehtävä on puuttua tarvittaessa myös toiminnan turvallisuuteen. Tietty hallittu riskinotto kuuluu partiotoimintaan ja näissä kohdin auttaakin, kun opettelee katsomaan tilanteita partiojohtajan eikä vanhemman näkökulmasta. Mutta miten seurata tilanteita ja tarvittaessa käyttää jarrua tai kytkintä?

Aikuista tarvitaan monesti purkamaan epäonnistumisia oppimiskokemuksiksi. Turvallisuus tarkoittaa näissä yhteyksissä laajasti mm. fyysistä, henkistä ja seksuaalista turvallisuutta. Esimerkiksi kiusaamistilanteet, syrjimiset, toisten porukasta savustamiset, epäsopiva käyttäytyminen, toisen rajojen loukkaaminen, ylimitoitetut tehtävät tai vaatimukset luovat turvattomuutta. Tällaisten ilmeneminen sinällään voi olla haitallista yksilön ja ryhmän kehitykselle, mutta kun niitä päästään asiallisesti purkamaan ja tuottamaan, voidaan saada aikaan vahvoja oppimiskokemuksia.

Aikuisen tulee partiossa sovittaa omaa epämukavuusaluettaan partioon sopivaksi. Asiat saavat mennä pieleen. Parhaalla mahdollisella tavalla ne sujuvat harvoin. Epäjärjestystä, keskeneräisyyttä ja asioissa tempoilua on paras sietää hieman enemmän kuin ehkä jossain muualla. Sivuseikoilta tuntuvat asiat nousevat joskus yllättävänkin keskeisiksi. Tekemisen meininki saattaa olla lopputulosta oleellisempaa. Näitä asioita ei aikuisen pidä mennä peukaloimaan, ellei partion perustehtävä tai osallistujien turvallisuus ole selkeästi uhattuna. Monesti toki hienovarainen ihmettely tai viattoman tietämättömänä kysely voi auttaa asioita eteenpäin.

Aikuisen keinot puuttua on myös sovitettava partioon. Toisinaan on painotettu riittävän etäällä pysymistä ja esimerkiksi nuoren vartionjohtajan kautta – ei siis suoraan – toimimista. Linja voi hyvin olla aktiivisempi esimerkiksi luotsin pestissä. On hyvä, että aikuinen johtaja on myös oikeasti läsnä ja oikeasti tuntee ikäkauden partiolaiset ja heidän mahdolliset nuoret johtajansa. Nuorten maailmassa asiat tapahtuvat nopealla tahdilla, jolloin voi olla vaikea olla tietoinen olematta melko aktiivisesti läsnä ja yhteydessä myös oma-aloitteisesti eikä vain pyydettäessä. Nuorta ei kuitenkaan saa nolata eikä nuoren johtajan yli kävellä. Oikein ajoitettu kannustus ja uuteen tai erilaiseen haastaminen ovat tehokkaimpia aikuisen ohjaamisen välineitä. Monesti riittää, kun osaa sanoa ääneen sen, mitä on tapahtunut tai tapahtumassa, minkä kaikki huomaavat olevan ilmassa tai tekeillä, mutta mistä ei puhuta. Tällainen kissan pöydälle nostaminen luontevasti ja kunnioittavasti on erittäin arvokas malli kaiken ikäisille.

Harhaudumme herkästi ajattelemaan, että aikuista tarvitaan sitä enemmän, mitä nuoremmista on kyse ja että aikuisen tuen tarve iän myötä tasaisesti vähenisi. Aikuisen rooli ja tehtävä eri ikäkausissa tietysti muuttuu, mutta niiden merkittävyys ei missään nimessä vähene.

Sudenpentu tarvitsee aikuista varsin konkreettisesti tuekseen, ehkä kengännauhoja solmimaan, märkiä tavaroita kuivattamaan tai muistuttamaan riittävästä vaatetuksesta ja nukkumaan menosta. Pienelle koululaiselle ei ole itsestään selvää, että yhteisesti annetut ohjeet koskevat myös häntä. Sudenpennun ajattelu on vielä hieman itsekeskeistä, joten voi olla vaikeaa jaksaa odottaa vuoroaan tai antaa toisten puhua ja yrittää omalla tavallaan.

Seikkailija osaa jo yleensä porukassa olemisen perustaidot. Onkin siis otollinen aika opetella tosissaan toimimaan pienryhmässä samanikäisten kanssa. Sammon tehtävä on antaa oikeanlaisia tehtäviä ja selvät ohjeet, joiden mukaan seikkailijat ajoittain omana vartionaan opettelevat toimimaan. Kovin pienetkin yllättävät tilanteet, esimerkiksi keskinäinen kiista, toisen pelleily, suuttuminen tai uskaltautuminen saattavat kuitenkin vielä tarvita tarkkasilmäistä ja nopeaa aikuisen puuttumista.

Tarpojaiässä on edessä toisenlaisia haasteita. Sisäisen myllerryksen ja kuohuvien ja vaihtuvien tilanteiden keskellä tarvitaan vahvasti aikuista pitämään yllä jatkuvuutta, luottamusta tulevaan ja sietokykyä sille, että mielialat vaihtuvat. Ikätoverit tulevat yhä vahvemmin myös mielipidevaikuttajina varteenotettaviksi haastajiksi vanhemmille. Irtiotto ei kuitenkaan onnistu, ellei ole mistä irrota. Tähän ikävaiheeseen ohjelma tarjoaa muutamaa vuotta vanhempaa samoajaa lähijohtajaksi.

Samoajaikäinen vartionjohtaja on kykenevä keksimään innostavaa ohjelmaa ja tarjoutumaan esikuvaksi, johon on helppo samaistua puolin ja toisin. Samoaja on ollut itsekin tarpojaikäinen vielä hetki sitten, ja aikuisen puolestaan voi olla hankala tavoittaa tuota ikää vaadittavalla intensiteetillä. Silti oleellista on, että tarpojaikäkauden toiminnasta kantaa vastuun vahvasti sitoutunut, henkisesti ja tarvittaessa fyysisestikin tiiviisti läsnä oleva aikuinen, joka tuntee niin tarpojat kuin samoajavartion johtajatkin henkilökohtaisesti. Aikuinen kykenee rakentavassa partiomaisessa hengessä luotsaamaan joukkojaan majakalta toiselle näissä herkästi tuulisissa ja vaihtuvissa olosuhteissa. Juuri näissä ikäkausissa näkyy partiokasvatuksen huima haaste – vain niiden avulla olemme aidosti nuorisojärjestö. Samoajan tarmokkuutta, energisyyttä ja idealistisuutta ei saa tyrmätä, mutta on muistettava, että samoaja janoaa olla itseään vanhemman silmin merkityksellinen ja aidosti kiinnostava. Oikea-aikainen kannustus ja hyvässä hengessä annettu palaute vievät pitkälle.

Vaeltaja puolestaan on jo täysi-ikäinen ja siten jossain määrin aikuinen itsekin. Nyt viimeistään aikuisen rooli muuttuu johtajasta ohjaajaksi. Viimeisin päätösvalta asioissa on vaeltajalla itsellään. Aikuisen tehtävä on hahmottaa vaelluskarttaa, valottaa omia havaintojaan maaston eri kohdista ja jakaa koettua, suunniteltua, haaveiltua ja kuviteltua.