Ohjelma

Partio-ohjelma sudenpennuissa


Sudenpentuohjelman tarkoituksena on tukea lasta hänen kasvussaan sekä ohjata lasta toimimaan yhdessä muiden kanssa. Ohjelman lähtökohta on tekemällä oppiminen.

Ohjelman rakenne
Sudenpentujen ohjelma sisältää liki 40 jälkeä eli aktiviteettikokonaisuutta, jotka koostuvat 6–12 askeleesta eli aktiviteetista. Johtaja valitsee askeleista vähintään kuusi tehtäväksi. Askeleiden tekojärjestyksellä ei ole väliä.

Ohjelma aloitetaan tervetuloa-jäljellä, jonka kaikki askeleet ovat pakollisia. Lisäksi ohjelmaan kuuluu siirtymä, johon sudenpentuohjelma päättyy ja josta tehdään mahdollisuuksien mukaan kaikki askeleet.

Vapaavalintaisuudella on tarkoitus tuoda sovellettavuutta ja vaativuutta aktiviteetteihin. Sudenpennut valitsevat askeleet yhdessä akelan kanssa. Uusien sudenpentujen kanssa voidaan valita helpompia askeleita, kun taas kolmannen vuoden sudenpennuille voidaan tarjota jo haasteellisempia kokonaisuuksia.

Jäljet on jaettu neljään kasvatustavoitteiden mukaiseen osioon, joista kustakin tulee tehdä vähintään yksi jälki toimintavuoden aikana. Ensimmäisenä vuonna tehdään tervetuloa–jälki sekä vähintään yksi jälki jokaisesta osiosta. Sudenpennut akelan opastuksella valitsevat tehtävät jäljet. Toimintavuoden aikana tehdään 6–10 jälkeä. Kolmivuotisen sudenpentuohjelman aikana jälkiä tehdään yhteensä noin 24.

Jälkiä voi tehdä yhden kerrallaan tai valita useamman tehtäväksi samanaikaisesti. Jokaisesta tehdystä jäljestä sudenpentu saa kankaisen jälkimerkin partiopaitansa oikeaan hihaan. Jälkimerkit kannattaa jakaa heti, kun jälki on saatu valmiiksi – näin sudenpennut saavat odotetun palkinnon tehdystä työstä saman tien!

 

Jälkien valitseminen
Kun valitaan jälkiä tai askelia, akelan tulee ottaa sudenpennut mukaan päätöksentekoon. Sudenpentujen voi antaa valita esimerkiksi kahdesta jälkivaihtoehdosta mieluisamman tai he voivat päättää, mitkä askeleista tehdään. Kolmannen vuoden sudenpentujen kanssa voidaan yhdessä miettiä, mitä jälkiä on vielä tekemättä ja mitä niistä sudenpennut haluaisivat tehdä. Tärkeää on, että sudenpennut pääsevät itse suunnittelemaan ja tekemään omaa ohjelmaansa.

Ohjelmassa tärkeintä on perustaitojen oppiminen ja harjoitteleminen. Kannattaa valita monipuolisesti ja rohkeasti eri jälkiä. Akelan tehtävänä on varmistaa, että sudenpennut saavat ikäkauden kannalta olennaiset tiedot ja taidot. Kolmessa vuodessa lauma ehtii hyvin tehdä jälkiä, jotka sisältävät perinteisiä partiotaitoja ja myös jälkiä, jotka tarjoavat tekemistä sudenpentujen itse toivomiin teemoihin.

Jäljillä ja yksittäisillä askeleilla on paitsi kuvaukset myös tavoitteet. Tärkeää on tavoitteiden toteutuminen, johon pyritään partiomenetelmän avulla. Jos akela keksii laumalleen paremman tavan toteuttaa jokin asia, niin hän voi hyvin soveltaa jälkeä tai askeleita omiin tarkoituksiin mukautuviksi.

Jokainen akela etenee omalle laumalleen sopivalla tavalla. Tehtyjen jälkien määrä saattaa vaihdella myös vuosittain. Jälkiä voi tehdä kokousten lisäksi retkillä ja leireillä, jolloin laumalaisten hihoja saattavat koristaa eri jäljet. Sudenpentuohjelmassa painopiste on kuitenkin oppimisen laadussa, ei määrässä.

Koska jälkimerkin saa?

Jälki on tehty, kun kaikki siihen kuuluvat tehtäväksi sovitut askeleet on tehty. Kun jälki on valmis, saa sudenpentu siitä jälkimerkin. Merkit voidaan jakaa lippukunnan perinteiden mukaan joko lauman omissa kokouksissa, retkillä merkin valmistuttua tai lippukunnan yhteisessä juhlatapahtumassa, kuten joulujuhlassa tai yrjönpäivänä.

Merkkejä suositellaan kuitenkin jaettavaksi useammin kuin 1–2 kertaa vuodessa. Puolen vuoden odotus saavutuksesta on pitkä aika 7–9 -vuotiaalle sudenpennulle. Jälkimerkit kannattaakin jakaa heti, kun kaikki vaaditut asiat on opittu. Näin sudenpentu saa tunnustuksen tehdystä työstä saman tien. Jokainen lippukunta voi valita itselleen sopivimman tavan merkkien jakamiselle. Tästä olisi suositeltavaa keskustella lippukunnan johtajiston kanssa. Merkkien jakamiselle voidaan luoda aivan uudet perinteet ja puitteet.

Akelan on hyvä muistaa, että partiossa ei suoriteta. Akela voi hyvin jakaa jälki-merkin myös sellaiselle sudenpennulle, joka ei ole pystynyt osallistumaan jokaisen askeleen tekemiseen esimerkiksi sairauden tai perheen lomamatkan vuoksi. Tarkka kirjanpito ei kuulu partio-ohjelmaan.  

Jäljet

Tervetuloa-jälki

Uusi sudenpentu tekee ensimmäisenä tervetuloa-jäljen. Tervetuloa-jäljessä annetaan sudenpennulle eväät reppuun tulevalle partiopolulle. Jälkeen kuuluu 12 askelta, jotka tutustuttavat sudenpennun johtajiinsa, omaan laumaansa ja partioon. Jälkimerkki jaetaan, kun kaikki askeleet on tehty. Jäljessä valmistaudutaan myös lupauksenantoon, joka toteutetaan lippukunnan perinteiden mukaisesti.

Toimintakaudella tehtävät jäljet

Jälkiä voi toimintakaudella toteuttaa kahdella eri tavalla.

Tapa 1: Jälkiä tehdään peräkkäin.

  • Vaihe 1. Valitaan yksi jälki.
  • Vaihe 2. Jälkeen kuuluvia askeleita tehdään koloilloissa tai retkillä. Askeleiden järjestyksellä ei ole merkitystä.
  • Vaihe 3. Kun kaikki vaaditut askeleet on tehty, jaetaan jälkimerkit kokouksessa tai jossain muussa sovitussa tilaisuudessa.
  • Vaihe 4. Seuraava jälki valitaan ja toimitaan edellä mainitulla tavalla. Jälkiä valittaessa on huomattava, että niitä tulisi vuosittain tehdä vähintään yksi jokaisesta neljästä kasvatustavoitteen mukaisesta osiosta.

 

Tapa 2: Tehdään useampaa jälkeä samanaikaisesti.

  • Vaihe 1. Valitaan toimintakaudella tehtävät jäljet, esim. rakentelu, kotikokki ja kädentaidot. 3–4 jälkeä riittänee, mutta enemmänkin on mahdollista tehdä. Tarkoituksena on harjoitella ja oppia uusia taitoja, ei ahmia merkkejä paidan hihaan määräänsä enempää. Jäljet valitaan sen mukaan, mitä oikeasti ehditään tekemään. Vihje: Kumpikin akeloista voi ottaa vastuulleen yhden jäljen, jota tekee lauman kanssa. Näin myös johtajavastuu on helppo jakaa kokouksittain.
  • Vaihe 2. Akela tekee toimintasuunnitelman, josta ilmenee, millä kerroilla mitäkin jälkeä ja askelta tehdään. Tässä vaiheessa on huomioitava mahdolliset retkillä tehtävät jäljet ja askeleet. Askelten tekojärjestyksellä ei ole merkitystä. Kannattaa kuitenkin huomioida askelten ja niissä opittavien taitojen suhde toisiinsa. Esimerkiksi osaan pukeutua oikein retkelle -askel ja tiedän, mitä tarvitaan mukaan päiväretkelle -askel kannattaa tietysti tehdä ennen retkelle lähtöä.
  • Vaihe 3. Lauma tekee jälkiä toimintasuunnitelman mukaisesti ja sudenpennuille jaetaan merkit valmiiksi saaduista jäljistä aina jäljen valmistuttua.

 

Oma jälki

Oma jälki on jälki, jonka sisällön lauma, lippukunta tai piiri voi suunnitella itse. Jäljen tulee sisältää vähintään kuusi sudenpennuille sopivaa aktiviteettia. Jäljelle tulee asettaa tavoitteet ja askelkuvaukset. Oman jäljen voi tehdä esimerkiksi lippukunnan kesäleirillä tai piiripäivässä. Tapahtuman järjestäjä päättää jäljen sisällön ja pitää huolen, että sudenpentujen tekemät aktiviteetit ovat tarpeeksi haastavia, mielenkiintoisia ja ikätasolle sopivia.

Oma jälki -merkkiin voi liittää tunnuksen kuvaamaan juuri nimenomaista tapahtumaa. Ommelkaa esimerkiksi paljetit piirin karnevaaliaiheisen kaupunkikisan merkiksi tai piirtäkää nallen päät Karvatassut-kesäleirin merkiksi. Omia jälkiä voi tehdä useampia. Sudenpennun jäljet -kirjassa on tilaa vain yhdelle jäljelle, mutta kirjan lopusta löytyy tyhjiä sivuja, joihin voi kirjata useampia omia jälkiä.

Siirtymä-jälki

Viimeisenä sudenpentukautena, yleensä keväällä, tehdään siirtymä-jälki. Siirtymään kuuluu 5 askelta, jotka tehdään kaikki. Osa askelista edellyttää tulevan sammon läsnäoloa, joten niitä ei voida sellaisenaan toteuttaa jos siirtymävaiheessa ei vielä tiedetä, kuka tuleva sampo on. Siirtymästä ei enää jaeta jälkimerkkiä, vaan lopuksi sudenpennut saavat metallisen päätösmerkin, pennunkäpälän. Merkki siirretään seikkailijoissa partiopaidan vasempaan taskuun muistuttamaan sudenpentuajoista.

Sudenpennun jäljet -kirja

Sudenpennun jäljet on sudenpennun oma partiokirja. Sillä on useita käyttötapoja, joista akela valitsee omalle laumalleen sopivimman.

Kirjaan merkitään aktiviteetit, joihin sudenpentu on osallistunut. Laumassa voidaan valmistaa esimerkiksi lauman tunnuseläimen mukainen leimasin, jolla pennut voivat akelan ohjauksessa itse merkitä oman osaamisensa kirjaan. Kirjassa on jokaisen askeleen kohdalla tassunkuva, jonka päälle leiman voi laittaa. Leimana voi käyttää myös vaikka omaa sormenjälkeä. Lopuksi akela kuittaa koko jäljen tehdyksi, kun kaikki kuusi askelta on tehty. Sudenpentu voi seurata tehtyjen jälkien määrää kansien sisälehdistä.

Kirjassa on aina vasemmalla sivulla jälki ja oikealla sivulla jälkeen liittyviä vinkkejä ja tehtäviä. Tehtäviä voi halutessaan käyttää laumailloissa apuna uuden asian oppimisessa. Kirjassa on paljon kuvia, joita voidaan käyttää eri asioihin tutustuttaessa, kuten leirikuvia leirille lähtiessä.

Siirtymä

Laumasta seikkailijajoukkueeseen siirtyminen voi olla kova paikka sudenpennulle. Sudenpennun tuttu ja turvallinen aikuinen vaihtuu usein uuteen. Akelan on syytä kiinnittää siirtymiseen huomiota ja varmistaa, että se sujuu suunnitelmallisesti. Siirtymä on osa partiopolkua, ei erillinen tapahtuma. Akelan on saatava sudenpennut ymmärtämään, että vaikka tuleva ohjelma on uutta ja erilaista, se on tuttua ja turvallista partiota. Akelan tehtävänä on kannustaa sudenpentuja siirtymään seikkailijoihin.

Siirtymävaiheen tarkoitus on madaltaa lauman ja seikkailijajoukkueen välistä kynnystä ja valmistaa sudenpentua seikkailijoiden toimintaan. Parhaimmillaan sudenpennut kokevat siirtymisen jännittäväksi vaiheeksi ja odottavat sitä innoissaan.

On mahdollista, etenkin jos koko lauma siirtyy samaan aikaan seikkailijoihin, että akelasta tulee seikkailijajoukkueen sampo. Akelana ja sen jälkeen sampona toimiminen vaatii kuitenkin aikuiselta ymmärrystä ja osaamista. Kun ikäkausi vaihtuu, muuttuu myös johtamistapa sekä ohjelma. Ei ole tarkoituksenmukaista, että toiminta jatkuu samanlaisena vielä seikkailijajoukkueessakin, vaan tällöin tulee siirtyä toimimaan sudenpentutoiminnasta seikkailijoille sopivalla tavalla.

Yleensä sudenpennut siirtyvät seikkailijoihin yhdeksännen ikävuoden paikkeilla, mutta joidenkin sudenpentujen kohdalla voi joutua odottamaan pidempään. Siirtymisajankohdasta on hyvä keskustella lippukunnan johtajiston kesken. Siirtyminen ei saa tapahtua liian varhain. On tärkeää, että siirtyjä kokee heti alussa olonsa turvalliseksi. Siirtymisestä järjestetään oma seremonia, jotta sudenpennut kokisivat tilanteen juhlalliseksi ja itsensä tervetulleeksi uuteen ryhmään. Siirtymän päätökseksi sudenpennut saavat metallisen päätösmerkin, pennunkäpälän, jota kannetaan aina partiopolun loppuun partiopaidan vasemman taskun laskoksessa.

Siirtymätapahtuma

Tärkeä osa siirtymää on siirtymätapahtuma. Se voi olla koloilta siirtyjille, päivänmittainen tapahtuma tai retki. Sen voi pitää sudenpentujen viimeisenä keväänä, kesäleirillä tai syksyn aloituksena. Siirtymän toteuttamiseen osallistuvat mahdollisuuksien mukaan myös tulevat sammot. Siirtymätapahtuma järjestetään yhteisesti kaikille lippukunnan seikkailijoiksi siirtyville sudenpennuille.

Siirtymätapahtumaan voi kuulua esimerkiksi jännittävä kaste tai muu lippukunnalle sopiva seremonia. Siirtymätapahtumassa jokainen lapsi voi valmistaa itselleen seikkailijan symboleihin kuuluvan huiviholkin. Holkki voi olla tehty esimerkiksi metallista, nahasta tai puusta. Kun varsinainen kausi ja seikkailijaohjelma alkavat, lähtee uusi joukkue liikkeelle seikkailijoiden tervetuloa-vaiheesta.

Ohjelmatapahtumat

Piiri tai alue järjestää vähintään kerran vuodessa päivän mittaisen sudenpentutapahtuman. Tapahtumassa sudenpentu oppii uusia partiotaitoja, toimii yhdessä suuressa joukossa ja voi olla ylpeä omasta harrastuksestaan ja lippukunnastaan. Sudenpentutapahtuma voi olla esimerkiksi toiminnallinen piiripäivä, sudenpentupäivä tai sudenpentukilpailu.

Piiripäivä tai sudenpentupäivä

Sudenpentupäivä voi olla esimerkiksi kehyskertomuksellinen päivätapahtuma. Tapahtumaan voi liittää oman jäljen. Tapahtuman järjestäjä päättää jäljen sisällön. Osan askeleista voi antaa ja ohjeistaa laumoille tehtäväksi itsenäisesti ennen tai jälkeen tapahtuman. Samaan teemaan liittyvät askeleet muodostavat yhdessä kokonaisuuden, josta saa oma jälki -jälkimerkin. Tapahtuma voi sisältää paraatin. Paraatiin osallistuminen on sudenpennuille kokemus jo sinänsä. Pennut saavat marssia partioasuissaan yleisön seuratessa kulkua.

Sudenpentukilpailu

Sudenpentukilpailu on rastikierrostyyppinen päiväretki, jonka varrella tehdään yhdessä partio-ohjelmaan perustuvia ja ryhmän yhteishenkeä kohottavia tehtäviä. Sudenpentujen kilpailuissa tytöt ja pojat kilpailevat samassa sarjassa. Sudenpentukilpailun järjestämisessä pyritään siihen, että tapahtuma on mukava kokemus ja ryhmässä toimimisen oppimista. Kilpailullisuutta ei korosteta. Hauskuus, leikki ja luonnossa liikkuminen painottuvat kisoissa. Toisaalta kilpailu tuo tapahtumaan jännitystä ja sudenpennut oppivat sekä häviämään että voittamaan reilusti.

Kilpailussa on usein taustatarina, jonka ympärille tehtävät suunnitellaan. Tehtävät pohjautuvat sudenpentuohjelmaan, ja ne ovat sellaisia, että lauman kaikki jäsenet pääsevät osallistumaan. Arvostelussa ovat ensisijalla oikeudenmukaisuus ja hyväntahtoisuus eikä ennakkosuunnitelmien toteutuminen. Tehtävä- ja pisteluetteloa ei julkaista. Kolme parasta sijaa voidaan julkaista, muita sijoja ei jaeta. Jokainen osallistuja saa kilpailun jälkeen tunnustuksen hyvästä suorituksesta.

Kilpailut toteutetaan kulkemalla merkittyä maastolenkkiä rastilta rastille, eikä reitti sisällä suunnistusta. Rastilla rastihenkilöt antavat ja arvostelevat tehtävät. Saapuessaan rastille sudenpennut ilmoittautuvat rastihenkilölle ja tekevät sudenpentutervehdyksen. Muutaman kilometrin mittainen kilpailureitti kuljetaan jalan yhdessä aikuisen saattajan kanssa ja näin otetaan ensiaskeleita luonnossa liikkumiseen ja retkeilyyn. Aikuinen saattaja huolehtii pentueen turvallisuudesta kilpailun ajan, mutta ei osallistu tehtävien tekemiseen sudenpentujen kanssa.

Ennen kisaa lauma voi valmistautua tekemällä kokouksissa partiotaitokilpailu-jäljen askeleita. Myös keskeisimpiä taitoja voi kerrata: muistetaanko oikeaoppinen puukonkäyttö, ensiapu ja luonnossa liikkuminen? Jos akela ei itse pääse lauman saattajaksi, voi tehtävään kysyä toista johtajaa tai muuta aikuista. Tällöin saattaja on hyvä ottaa valmistaviin kokouksiin mukaan. Samalla voidaan keskustella kisan säännöistä ja siitä, miten siellä toimitaan. Saattaja voi olla esimerkiksi sudenpennun vanhempi, jolloin hänenkin on hyvä tietää sudenpentukilpailun säännöistä.

 

Ohjelman toteuttaminen

Toiminnan suunnittelu

Sudenpentujen toiminta koostuu koloilloista, retkistä, leireistä ja vierailukäynneistä. Toiminta rakennetaan jälkien ympärille.  Tärkeintä on, että sudenpennut oppivat jäljen tavoitteessa mainitut asiat. Sudenpentuohjelmaa toteutettaessa on otettava huomioon erilaiset toimintaympäristöt ja etenkin lauman erilaiset sudenpennut.

Sudenpentutoiminnan tärkein kohde on sudenpentu itse. Sudenpentutoiminnan ohjelmat ja menetelmät ovat antamassa sudenpennulle valmiuksia, tietoja ja taitoja. Lauman toiminta vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi sudenpentu partion kokee. Sudenpentu ei tule partioon kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi vaan pitääkseen hauskaa ja oppiakseen uusia asioita. Into kuitenkin lopahtaa lyhyeen, mikäli lauman toimintaa ei koeta kivana.

Laumassa pitäisi olla mahdollisimman vaihtelevaa ja monipuolista toimintaa. Toimintasuunnitelman merkitystä ei siksi voi liioitella. Suunnittelemalla erilaisia kokouksia ja jakamalla samantyyppistä asiaa pienempiin osiin tai eri kokouksiin, voit vähentää pentujen turhautumista. Viisi peräkkäistä suunnistuskokousta kyllästyttää kenet tahansa.

Kaikella, mitä partiossa tehdään, tulisi olla myös syvempi, kasvatuksellinen tarkoitus. Tämä ei tarkoita sitä, että lauman toiminnan tarvitsisi olla vakavaa ja ryppyotsaista. Pikemmin mukana voi olla leikkejä ja tarinoita, mutta niidenkin tekemisen tarkoitus pitäisi olla mietitty.

Toimintasuunnitelmaa miettiessä on hyvä lähteä liikkeelle partiomenetelmästä, jonka mukaan laumasi toiminnassa tulisi näkyä seuraavat asiat: sitoutuminen partion arvoihin, symboliikka, nousujohteisuus, vartiojärjestelmä, tekemällä oppiminen, aikuinen tuki, päivän hyvä työ sekä toiminta luonnossaKaikkia asioita ei tarvitse yhteen kokoukseen mahduttaa, mutta on tärkeää, että seurattaessa lauman toimintaa pitkällä aikavälillä kaikki osaset olisivat tasapuolisesti mukana.

Toimintasuunnitelma tai -kalenteri kannattaa lähettää myös sudenpentujen kotiin, jotta huoltajat osaavat esimerkiksi varata pennulle luistimet mukaan, kun ohjelmassa on luistelua. Sudenpentuikäiselle lapselle ei vielä riitä, että häntä muistuttaa seuraavasta kerrasta, vaan asiasta tulee viestiä myös kotiväelle. Kokouksessa tehtävästä vierailukäynnistä riittää koteihin tieto poikkeavista kokousajoista ja tarvittavista varusteista. Retkille sen sijaan tarvitaan aina huoltajan lupa. Ajankohdat retkille kannattaa valita ajoissa ja merkitä ne heti toimintakalenteriin. Akelan on vältettävä suunnitelmien muuttamista ja niistä tiedottamista lyhyellä varoitusajalla. Kokouksen voi tietysti esimerkiksi sairastapauksen sattuessa perua samana päivänä, mutta muutoin tiedottamisen tulisi tapahtua ajoissa.

Vinkkejä toiminnan suunnitteluun

  • Toimintasuunnitelma kannattaa tehdä syksyllä puoleksi vuodeksi tai jopa koko kaudeksi ja tarpeen tullen muokata sitä myöhemmin.
  • On hyvä suunnitella kokoukset niin, että niissä on myös väljyyttä ja liikkumavaraa.
  • Suunnittelussa on otettava huomioon sudenpentujen kehitysvaihe.
  • Toimintaa voidaan suunnitella erityistä teemaa tai tapahtumaa tukevaksi.
  • Lauman toiveiden kysyminen toimintasuunnitelmaa tehdessä on hyvä keino harjoitella päättämistä yhdessä. Akelan kannattaa kuitenkin laatia toimintasuunnitelma jo pääkohdiltaan valmiiksi, ja sitä voidaan osittain täydentää yhdessä sudenpentujen kanssa.
  • Toimintasuunnitelma voidaan tehdä myös esimerkiksi yhdessä koko akelaneuvoston kesken esimerkiksi yhteisenä suunnitteluviikonloppuna ennen syys- ja kevätkautta. Samalla voidaan valita lippukunnan yhteisillä retkillä ja leireillä tehtävät jäljet.
  • Valmis toimintasuunnitelma jaetaan joka kotiin kauden alussa.

Kokouksen rakenne

Laumaillat ovat sudenpentujen partioharrastuksen perustoimintaa. Niiden perusteella heille jää kuva partiosta ja siitä, mitä siellä tehdään. Laumailtojen tärkeimpiä tavoitteita on antaa sudenpennulle turvallisuuden tunne, läheisiä ihmissuhteita, uuden oppimista, omien taitojen kehittämistä ja mielikuvitusta ruokkivia elämänkokemuksia. Tämä luo haasteita myös akelalle. Laumaillan pitämiseen kannattaa siksi valmistautua huolella.

Illan kulku kannattaa suunnitella ensin esimerkiksi paperille tai tietokoneelle. Aikataulua ei kannata suunnitella liian tiukaksi, vaan varsinaisen ohjelman lisäksi voi olla erilaisia varaohjelmia siltä varalta, että ohjelma kestääkin lyhyemmän ajan.

Joka laumaillan kannattaa noudattaa tiettyä samankaltaista kaavaa. Toistuvuus lisää osaltaan sudenpentujen turvallisuudentunnetta, kun nämä tietävät, miten kulloinkin tulee käyttäytyä. Etenkin aloitus- ja loppuseremoniat ovat tärkeitä. Akelan ei kannata kuitenkaan liikaa kangistua kaavoihinsa, vaan pitää yllä tiettyä yllätyksellisyyttä, vaikka illan kulku noudattaisikin samaa kaavaa. Laumaillan vaihtelevuus perustuu usein vastakohtaparien käyttöön. Rauhallista tekemistä tai keskittymistä vaativaa tehtävää ennen voi vetää riehakkaan energianpurkuleikin. Ohjelmaa kannattaa järjestää mahdollisimman paljon ulkona.

Kokouksen kulkuun ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. . Akela on illan vetäjä, ja siksi hänellä on kaikki langat aina käsissään. Akelan oma innostus vaikuttaa siihen, miten sudenpennut asioista innostuvat. Sudenpentujen kanssa kannattaa välttää luennointia. Akela pyrkii osallistamaan, kertaamaan, kehumaan ja kannustamaan. Hänen on varmistettava, että kaikki saavat osallistua ja tehdä itse.

Uusien taitojen opetteluun on käytettävä tarpeeksi aikaa. Jokainen oppii eri tavalla. Yksi oppii kuuntelemalla, toinen katselemalla ja kolmas kokeilemalla itse. Siksi on tärkeää, että myös akela kokeilee eri tapoja. Erilaiset asiat vaativat oman aikansa. Samoin myös asioiden purkuun pitää antaa aiJokainen akela luo oman tyylinsä ja hyvä niinkaaOhjelman sisältö kannattaa miettiä tarkkaan ja käyttää mahdollisimman monipuolisia leikkejä, lauluja ja tarinoita. Kaikella toiminnalla pitäisi kuitenkin olla jokin tarkoitus. Liikaa opetettavia asioita ei kannata mahduttaa yhteen kokoukseen. On tärkeätä, että asiat tehdään ajan kanssa ja kunnolla. Jos asiat tehdään kiireellä juosten, voi helposti jokin asia jäädä jonkun lapsen mieltä painamaan.

Opittava aihe on parempi tuoda sudenpennuille hauskassa muodossa. Leikki on tähän käyttöön erinomainen. Melkeinpä minkä tahansa leikin sääntöjä voi muokata koulutusaiheeseen sopivaksi. Opettelemalla muutaman leikin voit tehdä niistä erilaisia versioita tarpeen mukaan. Toisinaan on tarpeen kerrata aikaisemmin opittuja asioita. Monet taidot vaativat ahkeraa harjoittelua ja useita kokouksia, eikä niitä opita yhdessä yössä. Kerrattaessa sama asia voidaan käydä läpi eri tavoin ja viedä syvemmälle. Joskus voi olla tarpeen pyytää laumailtoihin apuvoimia. Etenkin erikoislaumaillat voivat olla luonteeltaan sellaisia, että useampi johtaja on tarpeen jo turvallisuussyistä. Vieraileva kouluttaja on myös hyvä keino paikata omaa tietämystä. Nämä voivat tuoda tervetullutta vaihtelua ja jännitystä laumailtaan.

Ensimmäinen kokous

Ensimmäinen laumailta on uutta laumaa perustettaessa kaikkein ratkaisevin, sillä silloin sudenpennut muodostavat käsityksensä sekä akelasta että koko partiosta. Ensimmäinen laumailta tulee suunnitella erityisen hyvin. On tärkeää, että sudenpennut tuntevat itsensä tervetulleiksi ja että partiosta jää iloinen kuva. Toiminnallisuus on hyvä tapa aloittaa: heti alkuun voi vetää vaikkapa riehakkaan tutustumisleikin.

Mitä tehdä ensimmäisten laumailtojen aikana:

  • Sudenpentujen henkilötiedot ja mahdolliset sairaudet tai muut toimintaan vaikuttavat tekijät on selvitettävä.
  • Kokeillaan lyhyesti erilaisia partiossa opittavia taitoja, kuten Trangian käyttöä tai nuotion sytytys 
  • Tutustutaan toisiin esimerkiksi leikkien avulla.
  • Keksitään laumalle nimi ja mahdollisesti partionimet.
  • Pohditaan lauman sääntöjä ja otetaan läsnäolotaulukko käyttöön.
  • Akela antaa omat yhteystietonsa sekä lippukunnanjohtajan ja tarvittaessa vastaavan akelan yhteystiedot.
  • Tutustutaan partioon ja sudenpennun maailmaan: tunnusmerkkeihin, partiotapoihin, lupaukseen.
  • Harjoitellaan kokouksen sujumista alkumenoista loppumenoihin.
  • Tehdään laumalle oma, yhteishenkeä nostattava tunnus, esimerkiksi viiri, huuto tai päiväkirja.

 

Levottomuus

Lääke levottomuuteen on kokouksen suunnittelu etukäteen. Tekemistä pitää riittää koko ajaksi, ja ohjeistuksen on oltava selkeää ja ytimekästä. Luennointia kannattaa välttää ja antaa sen sijaan ryhmän tehdä itse. Kokouksen voi aloittaa energiaa purkavilla liikuntaleikeillä ja siirtyä vasta sitten opetettavaan aiheeseen. Opetuksenkaan ei tarvitse olla tylsää: käyttämällä mielikuvitusta mikä tahansa opetettava asia voi muuttua aktiivisen tekemisen ja mielenkiinnon kohteeksi!

Pitkästymisestä johtuvaan häiriköintiin auttaa vaihteleva ja kiinnostava toiminta. Aktiviteettien ja tehtävien tasoa tulee tarkkailla suhteessa ryhmäläisten oppimiseen ja osaamiseen. Kohtuuttoman vaikeat haasteet turhauttavat. Liian helpot hommat puolestaan tylsistyttävät, jolloin vaatimustasoa tulee nostaa. Taitava oppija voi myös auttaa ja opettaa muita.

Toisinaan rauhattomuus vain jatkuu, ja akelasta saattaa tuntua, ettei laumaa saa millään kuriin. Mikäli keskittyminen ei onnistu, voi paras ratkaisu olla vain suunniteltujen aktiviteettien unohtaminen ja ulos riehumaan lähteminen. Jos kyseessä on yksittäisten sudenpentujen riehunta, on syytä pitää lauman pelisäännöistä kiinni. Muutamien häiriköinti ei saa torpedoida muun lauman toimintaa, vaan riehujia on syytä puhutella yksistään tai laittaa hetkeksi jäähylle. Joskus myös vastuutehtävän saaminen rauhoittaa; selkeä rooli ja vastuutehtävä selkiyttävät omaa paikkaa laumassa ja vähentävät huomiohakuisuutta.

Akelan on hyvä pitää yhteyttä rauhattoman sudenpennun kotiväen kanssa. Syyllistäminen ei auta, sen sijaan yhdessä lapsen huoltajien kanssa voi löytyä ratkaisukeinoja lapsen tukemiseksi. Akela voi kutsua huoltajan mukaan ryhmän kokoontumiseen lisäkäsiksi. Myös joku samoaja tai vaeltaja voi toimia kyseisen sudenpennun tukena koloilloissa, jolloin akelan aikaa vapautuu muuhun toimintaan. Joskus voi olla pakko myös todeta, että kyseisen lapsen paikka ei ole kyseisessä ryhmässä. Tällöin akelan tehtävänä on perhettä löytämään toinen ryhmä, jossa jatkaa harrastusta. 

Kokousrunko

Joka laumaillan kannattaa noudattaa tiettyä samankaltaista kaavaa. Perinteisesti laumailta alkaa täsmällisesti sovittuna aikana, jolloin suoritetaan alkumenot: huuto, viirimenot, laulu. Sitten leikitään jokin energiaa purkava leikki. Tämä voidaan myös leikkiä pihalla ennen sisälle tuloa ja ottaa vasta sisällä alkumenot. Tämän jälkeen seuraa uusien asioiden opettelua, kilpailuja, partiopuuhailua ja yhteistä suunnittelua. Illan kruunaavat hiljentyminen ja loppumenot: huuto, laulu, tarina, rauhoittuminen, hiljentyminen.

10-15 min: aluksi ulkona leikki, joka vie energiaa ja mahdollisesti johdattelee illan aiheeseen

5 min: alkumenot lauman tapaan

10-15 min: uuden asian opetus, esimerkiksi kädentaitoja

5-10 min: kertausleikki

10-15 min: uuden asian opetus jatkuu, tai toisen asian opetus

5 min: kolotilojen siivous sudenpentujen kanssa

5-15 min: myrskylyhdyn ääressä päätöstarina tai hartaus ja loppumenot

Sudenpentujen retket ja leirit

Sudenpentujen mielestä retket ja leirit ovat usein ehdottomasti partion paras juttu. Retket ja leirit tarjoavat sudenpennuille onnistumisen elämyksiä ja kosketuksen luontoon. Monelle sudenpennulle retki voi olla ensimmäinen kerta pois kotoa tai ensimmäinen yö ilman vanhempia. Sudenpentua voi jännittää vieras paikka, mahdolliset vieraat johtajat sekä erilainen ruoka. Sen sijaan jos retkellä on hauskaa ja turvallista, sudenpentu uskaltautuu lähtemään uudestaankin.

Retken tai leirin on siis oltava mieleenpainuva ja iloinen kokemus. Tärkeää on, että se vastaa sudenpennun taitoja ja kykyjä sekä kehitystasoa kaikin puolin. Ensimmäiseen retkeen on hyvä valmistautua laumaillassa juttelemalla tulevasta retkestä ja sudenpentujen mahdollisista peloista etukäteen. Varttuneemmille sudenpennuille voi puolestaan antaa esimerkiksi tehtäviä, jotka he toteuttavat retkellä.

Sudenpentuikäkauden retket ja leirit ovat  usein monelle partiolaiselle, niin lapsille kuin aikuisillekin, ensimmäinen kosketus partioretkeilyyn. Tästä syystä retken  ja leirin ohjeistukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Partiossa käytössä oleva Helppo tulla –tunnus ja  siihen liittyvät kriteerit auttavat ryhmän tai lippukunnan tapahtumaa suunnittelevaa madaltamaan niitä esteitä, joita jollakulla voi olla osallistumiseen liittyen. Helppo tulla -tunnusta esitellään osoitteessa partio.fi/helppo-tulla-tunnus.

Leiri kestää vähintään kolme yötä. Sudenpennut osallistuvat yleensä ainakin lippukunnan kesäleirille. Lippukuntaleirien lisäksi on myös alue- ja piirileirejä, joissa sudenpennut pääsevät nauttimaan suurleirin tunnelmasta.

Retken kohde:

Monilla lippukunnilla on omia retkipaikkoja. Tuttu retkipaikka helpottaa akelaa retken toteuttamisessa, sillä tällöin hän voi keskttyä kokonaan sudenpentuihin. Lippukunnan kokeneemmilta johtajilta saa hyviä vinkkejä lähiseudun muihin retkikohteisiin.

Ohjelma:

Retki voi olla ainakin ensimmäistä kertaa mukana oleville sudenpennuille jo yksistään niin jännittävä kokemus, ettei ohjelmassa tarvitse olla muuta teemaa kuin itse retkeily ja luontoon tutustuminen. Jos pennuilla ei kuitenkaan ole tekemistä, näille tulee helposti koti-ikävä. Olennaista on, että ohjelmaa on riittävästi ja vapaa-aikanakin johtajat ovat valmiita touhuamaan sudenpentujen kanssa. Teema, jälki tai taustatarina tekee retkestä ja siihen liittyvistä ohjelmista hauskemman. Takataskuun kannattaa myös suunnitella muutama varaohjelma tai ylimääräinen leikkituokio.

Jälki-merkit soveltuvat hyvin retkillä toteutettaviksi. Askeleista saa koottua kokonaisuuden, joka toimii viikonlopun tai päivänkin retkellä. Tämä on helppo tapa saada tehtyä useampi jälki-merkki vuoden aikana ja toisaalta tapa helpottaa retken suunnittelua. Jos jälki-merkkejä tehdään koko lippukunnan retkillä, kannattaa tehtävä jälki valita hyvissä ajoin, jotta laumat eivät ennätä tehdä sitä omissa kokoontumisissaan.  

Ohjelmaa suunnitellessa kannattaa huomioida myös sää. Ohjelmaa voi joutua muokkaamaan sään takia. Sudenpennut jaksavat kyllä touhuta ulkona koko päivän, mutta voimat esimerkiksi omien varusteiden kantamisessa vaihtelevat. Akelan tehtävänä on varmistaa, ettei retki ole henkisesti tai fyysisesti pennuille liian kuormittava.

Varusteet:

Tärkeintä on, että sudenpennuilla on tarpeeksi lämmintä vaatetta sekä sään mukaisesti vaihtovaatteita. Ennen retkeä voidaan laumaillassa pitää varusteilta, jossa mietitään retkivarusteita. Varustelista pitää liittää myös retkikirjeeseen, jotta sudenpentujen huoltajat osaavat auttaa tavaroiden pakkaamisessa. Siitä huolimatta akelan on hyvä myös ottaa mukaansa joitakin ylimääräisiä tavaroita, kuten villasukkia ja pipo. Aina joku kuitenkin unohtaa tai hukkaa omansa. Akelan tehtävänä on pitää silmällä sudenpentujen varusteita ja esimerkiksi tarvittaessa kehottaa sudenpentua vaihtamaan kuivat tai likaiset varusteet toisiin.

Pakkaaminen:

Varusteet pakataan reppuun tai muuhun laukkuun, jonka jokainen sudenpentu kantaa itse. Kaikkiin varusteisiin kannattaa merkitä pennun nimi, jotta ne eivät hukkuisi. Pakkaamista kannattaa harjoitella ennen retkeä paitsi kololla myös kotona. Myös makuupussin pakkaamista suojapussiin kannattaa kehottaa harjoittelemaan kotona vanhempien kanssa, ettei akelan tarvitse pakata retkellä kymmentä makuupussia. Vanhempia kannattaa myös muistuttaa siitä, että kaikkia varusteita ei tarvitse ostaa, vaan partiokavereilta tai tutuilta niitä voi saada lainaksi tai ne voi ostaa käytettyinä.

Muonitus:

Nälkäisenä sudenpennut tuntevat olonsa turvattomiksi ja koti-ikävä iskee helpommin. Riittävä ravinto onkin yksi tärkeimmistä retken onnistumiseen vaikuttavista asioista. Ruokailun suhteen kannattaa ottaa huomioon retken pituus, ajankohta, säilytystilat sekä sudenpentujen allergiat. Akelan tehtävänä on myös huolehtia siitä, että sudenpennut juovat riittävästi retken aikana.

Turvallisuus:

Turhaa riskiä ei kannata ottaa, vaan kannattaa pelata mieluummin varman päälle. Hyvä tapa ennakoida vaaratilanteita on laatia retken säännöt sudenpentujen kanssa heti perille saavuttua. Yhdessä sovitaan esimerkiksi, millä alueella sudenpennut saavat liikkua, mihin ei saa mennä lainkaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.Ennen retkeä akelan tulee tutustua myös SP:n turvallisuusohjeisiin.

Yöuni:

Riittävä yöuni on sudenpentuikäisen lapsen kohdalla 8–10 tuntia. Johtajien tulee varmistaa, että sudenpennut saavat vähintään sen verran unta.

Nukkumaan kannattaa käydä rauhallisesti ajan kanssa ja varmistaa samalla, että jokaisella sudenpennulle on kuiva ja tarpeeksi lämmin makuupussi ja että jokainen on tehnyt iltatoimensa, kuten hampaidenpesun ja vessassa käynnin. Parhaiten sudenpennut nukahtavat, jos illan päätteeksi luetaan jokin iltasatu tai tarina tai lauletaan iltalaulu. Hiljaisuuden aikana myös johtajien on oltava hiljaa. Vessassa saa käydä yölläkin. Sudenpennuille kannattaa kertoa, missä johtajat nukkuvat ja että heidät saa käydä herättämässä, jos on tarpeen. Etukäteen kannattaa kysyä vanhemmilta, onko sudenpennuissa yökastelijoita, jotta heidät osataan huomioida.

Koti-ikävä:

Ensimmäinen yöretki saattaa olla joillekuille ensimmäinen yö poissa kotoa ilman vanhempia. Retkiolosuhteet ja vieraammat johtajat voivat olla kova paikka, ja koti-ikävän tunteet nousevat helposti pintaan. Kiva ja jännittävä ohjelma pitää ikävät ajatukset hyvin kurissa, mutta joskus itku tulee siitäkin huolimatta. Aina väsytystaktiikka ei toimi, vaan illan hämärtyessä ikävät ajatukset hiipivät mukaan makuupussiin.

Pientä retkeläistä voi lohduttaa sylissä, ja tuttu johtaja voi myös nukkua lapsen vieressä. Joskus auttavat koti-ikäväpillerit tai jutustelu päivän tapahtumista ja lupaus tulevista mukavista puuhista. Koti-ikävästä voi keskustella myös huoltajien kanssa, mutta on syytä harkita, antaako lapsen puhua puhelimessa kotiväen kanssa. Joskus tuttu ääni rauhoittaa, mutta yhtä hyvin se voi laukaista entistä ankaramman halun päästä kotiin. Mikäli koti-ikävä äityy niin suureksi, ettei mikään auta eikä ohjelma kiinnosta, sovitaan huoltajien kanssa lapsen hakemisesta kotiin.

Sudenpennulle ja kotiväelle on hyvä kertoa, että johtajan täytyy tietää kaikesta viestittelystä ja puheluista retken tai leirin aikana. Näin ei pääse tapahtumaan turhia tietokatkoksia tai turhaa huolta. Joskus voi käydä niin, että sudenpennulla on hetkellisesti kurja olo retkellä tai leirillä, ja hän soittaa vanhemmalle juuri silloin, vaikka muuten viihtyy tapahtumassa hyvin. 

Koti-ikävästä on hyvä kertoa avoimesti lapsen kotiväelle mutta kertoa samalla niistä hyvistä kokemuksista, joita lapsi on retkellä tai leirillä kokenut. Ensimmäisen retken aikana koettu koti-ikävä ei saisi muodostua esteeksi tuleville retkille lähtemiselle. 

Leirikaste:

Joissakin lippukunnissa järjestetään leirikaste ensimmäistä kertaa leirillä oleville pennuille. Parhaimmillaan se on pennuille suuri elämys, pahimmillaan pentu pelkää sitä niin paljon, ettei uskaltaudu lainkaan leirille mukaan. Kaste saa olla jännittävä, mutta se tulee sovittaa sudenpentujen mukaan. Monelle sudenpennulle silmät sidottuina kulkeminen on jo muistamisen arvoinen kokemus. Paras leirikaste on sellainen, joka kohottaa sudenpennun itsetuntoa. Myös turvallisuus täytyy ottaa huomioon.

Jälkipuinti:

Kotimatkalla tai ensimmäisessä kokouksessa voidaan keskustella yhdessä retken onnistumisesta: mikä oli pelottavaa, mikä kivaa ja mikä tylsää. On tärkeää, että kaikille jää retkestä hyvä mieli. Vaikka pennut eivät välttämättä osaa kovinkaan tarkkaan arvioida leirin onnistumista, antavat jo kommentit jotain käsitystä siitä, millaisia seikkoja kannattaa ottaa huomioon seuraavaa leiriä suunniteltaessa.

Esimerkki retken ohjelmasta ja aikataulusta

Perjantai

17.00 Kokoontuminen kololle, kävely bussipysäkille (bussi lähtee 17.15)

18.00 Bussi perillä, kävely kämpälle, majoittuminen

19.30 Ulko-ohjelmaa (esim. maastopeli tai heijastinleikkejä)

20.30 Iltapala

21.00 Rauhoittava heijastinsuunnistusrata

Lauantai

8.00 Herätys, aamutoimet

8.30 Lipunnosto, aamujumppa

8.45 Aamupala

10.00 Aamupäivän ohjelmana erilaisia retkellä toteutettavan jäljen aktiviteetteja 12.00 Tehdään lounasta retkikeittimellä.

14.00 Iltapäivän ohjelmana jatketaan erilaisia retkellä toteutettavan jäljen aktiviteetteja

17.00 Päivällinen

17.30–19 Saunavuorot ja askartelu

19.30 Iltaohjelmana iltanuotio

Sunnuntai

8.00 Herätys, aamutoimet

8.30 Lipunnosto, aamusanat

8.45 Aamupala. Pakataan ja siivotaan kämppä kuntoon.

11.00 Aamupäivällä

12.15 Välipala ulkona

12.45 Lähtö paluumatkalle, kävely bussipysäkille (bussi lähtee 13.15)

14.00 Saapuminen kololle

Meripartio sudenpentuikäkaudessa

Meripartiolippukuntiin kuuluvat sudenpennut tutustuvat muun toiminnan ohessa myös vesillä liikkumiseen. Toimintaan sisältyy niin toimintaa vesillä kuin merikarttojen tutkimista ja solmujen opetteluakin. Veneillä ei varsinaisesti saada vastuuta, vaan tutustutaan ja kokeillaan, mitä kulkuneuvon kuljettaminen vesillä on. Vesiaiheisia jälkiä voivat tehdä kaikki sudenpennut, myös maapartiolaiset halutessaan.

Purjehdukset ovat yleensä iltapurjehduksia ja purjehtimisesta huolehtivat ensisijaisesti johtajat. Joskus sudenpennuilla voi olla mahdollista päästä mukaan myös päiväpurjehduksille. Sudenpentuohjelman yleisenä tavoitteena on taitotasoltaan turvallinen matkustaja, joka tietää, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

 

 

 

Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry