Sudenpentuohjelmassa tehdään monipuolisia aktiviteetteja sisällä ja ulkona, kololla ja retkillä. Tärkeää on, että sudenpennut pääsevät itse tekemään konkreettisesti asioita.

Valikko

Sudenpennut

Sisällys:

Sanasto
Sudenpentuikäinen lapsi
Sudenpentujen kasvatustavoitteet
Partiomenetelmä sudenpennuissa
Lupaus ja ihanteet
Symboliikka
Sudenpentuikäkauden ryhmä, toimijat ja johtaminen
Akelan rooli sudenpentuikäkaudessa
Partio-ohjelma sudenpennuissa
Ohjelman toteuttaminen

Sudenpennut ovat 7–9-vuotiaita partiolaisia, joiden ryhmää kutsutaan laumaksi. Sudenpentulaumaa johtaa akela. Akela on tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen. Akelana tehtäväsi on vastata lauman toiminnasta ja turvallisuudesta ja toimia esimerkkinä sudenpennuille.

Sudenpentuohjelma koostuu jäljistä. Sudenpentutoiminnassa ei kiristellä hampaita tai viritellä kisakamppeita, vaan nautitaan alkavasta seikkailusta. Leikeillä ja tarinoilla on olennainen rooli sudenpentujen maailmassa. Leikinomaisesti opetellaan yhdessä toimimista ja uusia taitoja. Viikoittaisten laumailtojen lisäksi sudenpennut tapaavat toisiaan retkillä ja muissa partiotapahtumissa, kuten kesäleirillä ja sudenpentujen partiotaitokilpailuissa.

Sudenpentuohjelmassa tehdään monipuolisia aktiviteetteja sisällä ja ulkona, kololla ja retkillä. Tärkeää on, että sudenpennut pääsevät itse tekemään konkreettisesti asioita. Akelan kannattaakin huomioida toiminnassa tekemällä oppimisen ja leikin avulla opettamisen keinot. Sudenpentuikäinen lapsi on vielä paljon kiinni kodissaan ja perheessään, joten ensimmäiset retket ja irtaantumiset tutusta ympäristöstä tarjoavat akelalle myös haasteita ja mahdollisuuksia oppimiseen.

Sanasto

Takaisin ylös
Aikuinen

Yli 22-vuotias partiolainen

Akela

Ikäkausijohtaja eli sudenpentulauman johtaja, joka on tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen. Usein laumalla on kaksi akelaa, joista toinen voi olla apuna toimiva aikuinen, vaeltaja tai samoaja.

Askel

Aktiviteetti; osa jäljen (eli aktiviteettikokonaisuuden) sisältämistä askeleista on pakollisia ja osa valinnaisia.

Erillislauma

Laumassa on vain tyttöjä tai poikia.

Ikäkausivastaava

Sudenpentuikäkauden vastaava akela, jonka vastuulle kuuluu sudenpentutoiminnasta ja sen johtajista huolehtiminen. Ikäkausivastaava voi myös toimia akelan tukena, mikäli akela kuuluu itse johonkin ikäkauteen (vaeltajiin tai samoajiin).

Jälki

6–12 askeleen muodostama teemallinen aktiviteettikokonaisuus, esim. ensiapu-jälki tai suunnistus-jälki.

Jälkimerkki

Kankainen oikeaan hihaan kiinnitettävä merkki, jonka sudenpentu saa tehtyään kaikki vaadittavat askeleet jäljestä.

Kolo

Kokoontumispaikka.

Koloilta

= sudenpentujen kokoontuminen = kokous = laumailta

Kuksa

Kuksa on keskusjärjestön jäsenrekisteriohjelma, jonka kautta ilmoittaudutaan valtaosaan partiotapahtumista ja jonne aktiviteettikortin tapaan merkitään tehdyt aktiviteetit.

Lauma

Sudenpentujen toimintaryhmä.

Luotsi

Tarpoja-, samoaja- tai vaeltajaikäkausijohtaja. Voi toimia akelan tukihenkilönä, mikäli akela kuuluu itse johonkin kahteen vanhimmasta ikäkaudesta (vaeltajiin tai samoajiin).

Nokkapentu

Sudenpentu, jolla on vastuutehtäviä.

Putkilauma

Lauma, johon otetaan joka vuosi lisää sudenpentuja. Laumaan kuuluu eri-ikäisiä lapsia.

Päätösmerkki

Metallinen tassunmallinen merkki, joka saadaan sudenpentuikäkauden päätteeksi ja jota kannetaan partiopaidan vasemmassa taskussa läpi ikäkausien.

Samoaja

15-17-vuotias partiolainen

Seikkailija

10-12-vuotias partiolainen

Siirtymä

Siirtymällä tarkoitetaan siirtymistä ikäkaudesta toiseen. Lippukunnan on hyvä ylläpitää perinteitä, joilla vanha ikäkausi jätetään taakse ja siirrytään täysivaltaiseksi jäseneksi seuraavaan ikäkauteen

Sisaruspiiri / veljespiiri / siskospiiri

Piiri, jossa pidetään käsistä kiinni siten, että omat kädet ovat ristissä vasen käsi päällimmäisenä. Muodostetaan partiotilaisuuksien päätteeksi.

Sisupartio

Aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisille suunnattua ja sovellettua partiotoimintaa.

Sudenpennun jäljet -kirja

Sudenpennun oma kirja, johon merkitään tehdyt aktiviteetit ja jossa on myös ohjeita ja vinkkejä sekä tehtäviä sudenpennuille.

Sudenpentu

7–9-vuotias partiolainen.

Tarpoja

12-15-vuotias partiolainen

Toteutusvinkki

Jokaisen aktiviteetin yhteydessä on annettu erilaisia ideoita toteuttaa aktiviteetti. Joidenkin aktiviteettien kohdalla yhden toteutusvinkin tekeminen riittää, jonkin toisen aktiviteetin kohdalla on hyvä tehdä useampi toteutusvinkki.

Vaeltaja

18–22-vuotias partiolainen.

Yhteislauma

Laumassa on sekä tyttöjä että poikia.

Yhtenäislauma

Samanikäisten sudenpentujen muodostama lauma.

Sudenpentuikäinen lapsi

Takaisin ylös
Yksilöllisyydestä huolimatta kaikki lapset noudattavat kehityksessä tiettyjä portaita. Kunkin portaan kiipeäminen kestää kuitenkin kullakin oman aikansa, ja niinpä sudenpentujen fyysisessä ja henkisessä kehityksessä voi olla huomattaviakin eroja. Yksi partion erityinen ajatus kuitenkin on, että pienikin osaa paljon asioita ja pystyy niitä tekemään itsenäisesti yhä enenevässä määrin. Tässä suhteessa partio eroaa esimerkiksi monista kerhoista: partiossa pyritään antamaan myös pienelle sudenpennulle vastuuta itsestään. Jo 7-vuotias pystyy lähtemään yöretkelle ja valmistamaan puukko kädessä makkaratikkua ilman isän ja äidin holhousta. Partion ei siis ole tarkoitus olla kerho, jossa vain leikitään ja askarrellaan. Toisaalta toiminta ei myöskään saa olla liian ylimitoitettua – pienet sudenpennut tarvitsevat sopivankokoisten haasteiden lisäksi huolenpitoa.

Sudenpentuikäiselle lapselle ovat tärkeitä

  • turvallisuuden tunne
  • oma ryhmä
  • toiminta ja leikit
  • uusien asioiden oppiminen.

Psyykkinen ja sosiaalinen kehitys

Kyky ryhmätoimintaan kehittyy huomattavasti 7–9-ikävuosien aikana. Akelan kannalta tämä tarkoittaa, että jokainen sudenpentu on otettava tasapuolisesti huomioon. Akelan tehtävänä on tehdä jokainen sudenpentu näkyväksi ja hänen äänensä kuuluvaksi. Ketään ei saa jättää syrjään, vaan jokaisen sudenpennun on tunnettava tulevansa hyväksytyksi joukkoon. Varsinkin uusien sudenpentujen olo on tehtävä laumassa kotoisaksi, jotta he saavat kokea myönteisiä tunteita, iloa ja hyväksyttynä olemista.

Sudenpennut pursuavat energiaa ja liikkumishalua. Kaikkea pitää tutkia ja jäsennellä. Kokeilemalla, kyselemällä, haistelemalla ja maistelemalla lapsi laajentaa käsitystään maailmasta. Akelan tulisikin kannustaa sudenpentuja omiin havaintoihin. Sopivan kokoisista tehtävistä selviäminen innostaa lasta ja tuottaa onnistumisen elämyksiä. Lapselle kiitos ja kehuminen ovat tärkeitä. Akela varmistaa, että jokainen pentu saa osakseen kannustusta ja positiivisia tunteita omasta itsestään. Hänen tehtävänään on luoda laumaan salliva oppimisilmapiiri ja kannusta pentuja kasvavissa haasteissa.

Leikkivä lapsi

Leikki on tavallaan lapsen työtä. Sudenpentuikäiset lapset käyttävät vielä suuren osan ajastaan leikkiin. Kaikki lapset nauttivat leikeistä ja jännittävästä mielikuvitusmaailmasta. Mielikuvitus ja leikki ovat sudenpentuikäisten lasten elämän suola. Sääntöleikit ovat tärkeitä sudenpentuikäisille, mutta häviäminen voi olla vielä vaikeaa. Akelan tehtävänä on leikinjohtajana toimiessaan selittää säännöt selkeästi ja opettaa pennut häviämään reilusti.

Akelan kannattaa hyödyntää mielikuvitusta myös laumassa. Sudenpennut on helppo saada eläytymään esimerkiksi tarinoihin, kunhan akela itse on innostunut. Akelan kannattaa aika ajoin kuitenkin muistuttaa siitä, mikä on totta ja mikä kuviteltua. Vaikka useimmat ymmärtävät jo toden ja kuvitellun välisen rajan, voi se vielä joillakin lapsilla olla häilyvä, ja eron ymmärtämiseksi tarvitaan aikuisen tukea ja oikeiden käsitysten vahvistamista.

Turvallisuus

Ennen kaikkea sudenpentuikäinen lapsi kaipaa turvallisuutta. Sudenpentuiässä useimmat lapset ovat jo tottuneet viettämään päivänsä kodin ulkopuolella, mutta irtautuminen vanhemmista yöretken ajaksi voi silti olla iso asia. Monet arkisetkin asiat saattavat herättää pennuissa pelkoa. Esimerkiksi pimeä voi retkellä siivittää mielikuvituksen liikkeelle. Akelan kannattaa keskustella yhdessä sudenpentujen kanssa erilaisista peloista. Pelkojen kohtaamista voi myös harjoitella esimerkiksi erilaisten roolileikkien avulla. Pelkoja on sitä helpompi ennaltaehkäistä mitä parempi ilmapiiri laumassa on. Pelot voivat olla hyvin erilaisia. Pienintäkään pelkoa ei saa silti väheksyä. Lapsen maailmassa ne ovat totista totta. Sudenpentujen pelot kannattaa ottaa käsittelyyn, kun niitä ilmenee. Akelalta vaaditaan taitoa tunnistaa ja tarttua tilanteisiin silloin, kun ne ovat sudenpennuille tärkeitä.

Pelkojen käsittely sudenpentulaumassa edellyttää, että akela tuntee pentunsa hyvin ja että laumassa on kaikkien kesken myönteinen, luottavainen henki. Syvemmälle asioihin ja hyviin käytännöllisiin ratkaisuehdotuksiin päästään usein näyttelemällä kuviteltuja ja ehkä todellisiakin tilanteita, joihin akela virittää pienellä tarinalla.

Fyysinen kehitys

Kouluikäisten lasten väliset erot voivat olla huimia. Pituus ja paino vaihtelevat samoin kuin kyvyt ja taidot. Lauman kanssa touhutessa onkin hyvä huomioida lasten yksilölliset erot ja sovittaa toiminta niiden mukaan. Sudenpentuikäiset ovat yleensä aktiivisia ja liikunnallisesti innokkaita. Oman kehon hallinta kehittyy pikkuhiljaa. Onnistumisen elämykset ja uusien taitojen oppiminen vahvistavat lapsen itsetunto. Akelan tehtävänä on varmistaa, että jokaisella on tähän mahdollisuus. Akelan on kuitenkin huomattava, että lapsi saattaa olla myös uhkarohkea. Hän ei välttämättä ymmärrä vahingoittumisen vaaraa, joten akelan tehtävänä on tarjota turvallinen seikkailu.

Eroavaisuuksia voi olla myös esimerkiksi motorisissa kyvyissä. Toiselta langan pujottaminen neulaan onnistuu, kun toiselle se voi olla turhan ylivoimainen tehtävä. Sorminäppäryyttä voi harjoittaa askartelemalla, piirtämällä ja kirjoittamalla. Luku- ja kirjoitustaito kehittyy yleensä viimeistään toisella koululuokalla, mikä kannattaa huomioida erityisesti nuorempien sudenpentujen tehtävänannoissa ja toiminnassa.

Retkillä on tärkeää varmistaa sudenpentujen turvallisuuden tunteen säilymiseksi riittävä unen- ja ravinnonsaanti. Sudenpennut tarvitsevat keskimäärin 10 tuntia unta vuorokaudessa, jotta virtaa riittää seuraavankin päivän ohjelmiin. Sudenpentujen kanssa kannattaa varautua kaikenlaisiin tilanteisiin, esimerkiksi pienten sudenpentujen kanssa yökastelu ei ole tavatonta. Akelan on hoidettava asiat hienotunteisesti ja niin, ettei sudenpentu joudu kokemaan häpeää.

Eri-ikäiset sudenpennut

Aloitteleva sudenpentu

Nuorimmat sudenpennut pitävät kiinni säännöistä, ja aikuisen sana on laki. Sääntöjen on tässä vaiheessa oltava hyvin selkeitä ja konkreettisia, esimerkiksi kengät riisutaan aina kololla ja käytävällä ei saa juosta. Johtaja on heille esikuva ja aikuisidoli. Heille on tärkeää aikuisen huomio, eivätkä he yleensä vielä kapinoi johtajan auktoriteettia vastaan. Varsinkin nuoret sudenpennut haluavat tehdä usein samaa kuin heidän ihailun kohteensa. He myös jatkuvasti hakevat tämän hyväksyntää. Myös koulun antamat opit koetaan uusiksi ja tärkeiksi. Ei ole harvinaista kuulla sudenpennun perustelevan: ”Meidän ope sanoi, että…” Akelan olisikin syytä selvittää pentujen kanssa koulun ja partion eroa. Esimerkiksi säännöt ovat koulussa erilaiset.

Varttuneempi sudenpentu

Varttuessaan sudenpentu alkaa hiljalleen löytää paikkansa laumassa ja suuntautua entistä enemmän ulkomaailmaan. Hän elää itsenäistymisvaihetta, jossa kodin merkitys vähenee ja kodin ulkopuoliset ihmissuhteet alkavat merkitä enemmän. Toisten pentujen mielipiteet, kiitokset ja suosio ovat entistä tärkeämpiä. Partiotoimissa korostuvat jännät jutut ja elämykset. Ryhmässä toimiminen alkaa sujua paremmin. Sudenpentu voi jo asettaa ryhmän edun oman etunsa edelle. Tämä voi toisaalta näkyä laumahengen vahvistumisena mutta toisaalta myös klikkiytymisenä.

Akelan on syytä huolehtia, ettei kukaan jää ulkopuoliseksi. Vanhemmat sudenpennut alkavat viimeistään tässä vaiheessa havaita ihmisissä erilaisuutta, ja siksi on tärkeää luoda laumaan avoin ilmapiiri. Vanhempi sudenpentu uskoo jo enemmän itseensä ja haluaa myös kokeilla kykyjään, kuitenkin turvallisesti tutussa ympäristössä. Vaikka sudenpentu saattaa olla itsevarma ja itsenäinen sekä kokeilla omia rajojaan, akela on edelleen auktoriteetti ja säännöt ovat tärkeitä.

Sudenpentu näyttää ulospäin ehkä jo ison pojan tai tytön merkkejä, mutta pinnan alta löytyy vielä pitkään pieni lapsi, jolta saattaa tulla helposti itku silmään, kun jotain sattuu. Seikkailijaikää lähestyessään pennusta tulee entistä kypsempi ja tasapainoisempi, ja hän hallitsee myös fyysisesti itsensä paremmin. Seikkailijavaiheeseen valmistautumassa olevalle vanhemmalle sudenpennulle voi jo antaa enemmän vastuullisia tehtäviä. Akelan tehtävä on tässä vaiheessa toimia ohjaavana tukena.

Sudenpentujen kasvatustavoitteet

Takaisin ylös

Partio on kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Yleisten kasvatustavoitteiden lisäksi jokaiselle ikäkaudelle on määritelty ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet. Ne kertovat, miten kasvatustavoitteet näkyvät kyseisessä ikäkaudessa, ja kuvaavat sen tavoitetason, joka ikäkauden aikana pyritään saavuttamaan. Akelan tehtävänä on tutustua kasvatustavoitteisiin pystyäkseen rakentamaan sudenpentujen partiopolun niiden viitoittamalla tiellä.

Partiopolun alussa opitaan monenlaisia taitoja itsestä, muista ja maailmasta. Tiivistetysti sudenpentuikäkauden tavoitteena on, että sudenpentu oppii monipuolisen tekemisen kautta ja aikuisen johtamana toimimaan ryhmässä ja sen eduksi. Sudenpennut saavat siis harjoitella ja oppia itse tekemällä mutta turvallisen aikuisen valvonnassa.

Koska ohjelma on rakennettu muun muassa kasvatustavoitteiden pohjalta, monet aktiviteetit ohjaavat tavoitteiden saavuttamiseen. Sudenpentujen aktiviteettikokonaisuudet eli jäljet on jaettu kasvatustavoitteiden mukaisesti neljään osioon: suhde itseen, suhde toisiin, suhde yhteiskuntaan ja suhde luontoon. Jokaisen toimintavuoden aikana tulisi tehdä vähintään yksi jälki jokaisesta osiosta. Akelan tehtävänä on siis huolehtia, että aktiviteettien ja muun toiminnan avulla sudenpennut saavat mahdollisuuden kasvatustavoitteiden saavuttamiseen.

Lisää kasvatustavoitteista löydät Partiokasvatus-sivulta.

Ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet tiivistettynä

Ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet kertovat, mitä yleiset kasvatustavoitteet ovat kussakin ikäkaudessa. Ne siis kuvaavat sen tavoitetason, joka pyritään tavoittamaan sudenpentuikäkauden päättyessä. Ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet viitoittavat polkua miten edetään, jotta kullekin ikäkaudelle tyypilliset kasvatustavoitteet toteutuvat jatkumona. Ne kuvaavat sudenentuikäkauden  kasvuhaasteen ja sen, mitä partio voi tähän tarjota. Kasvatustavoitteet ovat toimineet partio-ohjelman kehittämisen perustana. Osa kasvatustavoitteissa toteutuu tietyissä aktiviteeteissa, toiset puolestaan näkyvät kokonaisvaltaisemmissa ratkaisuissa, kuten esimerkiksi yleisemmissä toimintatavoissa, kuten ryhmässä toimimisen tai erilaisissa ympäristöissä toimimisen avulla.

Suhde itseen

Elämänhallinta – terveys, turvallisuus, aika, sitoumukset
  • Osaa huolehtia aikuisen avustuksella syömisestään, nukkumisestaan, tavaroistaan, hygieniastaan yms. itselleen uusissa olosuhteissa. Haluaa liikkua ja ulkoilla.
  • Osaa ja uskaltaa sanoa, miltä itsestä tuntuu.
  • Osaa kuunnella ohjeita ja toimia saamiensa ohjeiden mukaan.
  • Osaa noudattaa totuttuja turvallisia tapoja ja tunnistaa vaaran.
  • Pitää lupauksensa.
Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen
  • Nauttii tyttönä tai poikana olemisesta.
  • Tietää, mistä pitää ja mitä osaa.
  • Haluaa oppia uutta, uskaltautuu kokeilemaan uusia asioita.
Maailmankatsomus
  • Harjoittelee hiljentymistä.
  • Huomaa asioiden tärkeysjärjestyksiä.
  • Haluaa toimia oikein.

Suhde toiseen

Ihmisyyden arvostaminen
  • Tietää, millaisia ihmisiä ja minkälaisia elinolosuhteita on muualla.
Rehtiys
  • Haluaa olla hyvä kaveri.
  • Kohtelee tasapuolisesti toisia.

Suhde yhteiskuntaan

Järjestäytyneen yhteispelin hallitseminen
  • Osaa toimia pienryhmässä aikuisen johdolla.
  • Pystyy hoitamaan pieniä, tilapäisiä tehtäviä.
  • Osaa kertoa aikuiselle, jos joku on pielessä.
”Johonkin kuuluminen”, sitoutuminen
  • Haluaa esiintyä ryhmänsä edustajana.
  • Haluaa noudattaa yhteisiä sääntöjä, sopimuksia ja tapoja.

Suhde ympäristöön

Luontosuhde
  • Saa positiivisia kokemuksia, osaa liikkua ja toimia turvallisesti luonnossa.
Vastuu elinympäristöstä Osaa korjata omat jälkensä.

Partiomenetelmä sudenpennuissa


Takaisin ylös

partiomenetelmä_kuva2

Sitoutuminen partion arvoihin

Partiolaisen lupaus, laki, ihanteet ja tunnus kuvaavat partion arvoja. Niiden kautta partiolainen sitoutuu partion arvoihin. Sudenpentu ymmärtää, mitä tarkoittaa lupauksen antaminen. Antaessaan sudenpentulupauksen hän sitoutuu olemaan partiolainen.

Akelan tulee olla sitoutunut partion arvoihin. Akela näyttää omalla esimerkillään, kuinka partioihanteiden mukaan eletään ja kuinka lupausta toteutetaan. Akelalla tulee olla valmius selittää sudenpennulle ymmärrettävästi lupauksen sisältö.

Symboliikka

Partiosymboliikkaan kuuluu toimintatapoja, sisältöjä ja esineitä, joilla on yhteisesti ymmärretty merkitys. Symboliikalla liitetään sudenpennut omaan laumaansa, lippukuntaansa sekä maailmanlaajuiseen partioliikkeeseen. Sudenpentu tuntee lauman tavat ja lippukunnan tunnukset, esimerkiksi huudon, huivin ja viirit. Akela tutustuttaa sudenpennun partion symboliikkaan (esineisiin, tapoihin yms.) ja auttaa sudenpentua ymmärtämään, että hän on osa isompaa kokonaisuutta. Symboliikalle keskeiset tarinat ja leikit auttavat sudenpentua liittymään ryhmään, oppimaan ja kasvamaan.

Nousujohteisuus

Nousujohteisuus partiossa tarkoittaa jokaisen kohdalla sopivan haasteellisia aktiviteetteja. Sudenpentu kokeilee uusia asioita ja miettii, mistä pitää ja mistä ei. Sudenpentu huomaa oppivansa uutta ja osaavansa.

Akela rohkaisee ja luo tilanteita, joissa sudenpentu pääsee kehittämään itseään, eli valitsee heille sopivan haastavia askeleita. Akela ohjaa sudenpentua näkemään oman kehityksensä ja itse vaikuttamaan siihen.

Vartiojärjestelmä

Partiossa toimitaan vertaisryhmissä, joissa päätetään yhdessä asioista ja jaetaan vastuuta. Ryhmään kuuluminen ja sen kokeminen on tärkeä osa lapsen kasvua.Sudenpentu oppii toimimaan ryhmässä eri rooleissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Hän harjoittelee pieniä ryhmänjohtamistehtäviä.

Akela antaa mahdollisuuksia kehittää vuorovaikutusta ja yhdessä päättämisen taitoja. Akelalla on vastuu lauman toiminnasta.

Tekemällä oppiminen

Partiossa opitaan kokemisen ja tekemisen kautta. Käytännön tekeminen opettaa enemmän kuin teorian lukeminen. Tekemällä oppiminen on lapselle luonnollinen tapa oppia asioita. Partiossa oleminen on ensisijaisesti tekemistä ja harjoittelua.

Sudenpentu saa tehdä ja kokeilla itse. Hän saa yrittää uutta, ja hänellä on lupa epäonnistua ja oppia tästä. Tärkeää on se, että asioita tehdään oikeasti ja oikeista syistä. Esimerkiksi ompelua ei harjoitella vain ompeluharjoituksen kautta, vaan ompelemalla laumalle jokin tärkeä tarvike. Akela mahdollistaa tekemällä oppimisen turvallisessa ympäristössä. Jotta tekemisestä opitaan, on myös hyvä pysähtyä tekemisen jälkeen miettimään, mitä oikein on opittu.

Aikuinen tuki

Sudenpennulle tuttu ja turvallinen aikuinen ohjaa sudenpentua omalla esimerkillään. Akela välittää sudenpennulle partion arvopohjaa oman esimerkkitoimintansa kautta. Aikuista tarvitaan sudenpenturyhmässä tekemään jokainen lapsi näkyväksi. Aikuisen tehtävänä on olla läsnä sudenpennuille ja suunnitella ja valmistaa hyvää, sudenpentuja kasvattavaa ohjelmaa partion tapahtumiin.

Päivän hyvä työ

Hyvä, pyyteetön teko ohjaa toisen kunnioittamiseen ja huomioimiseen. Partiossa ryhmissä toimiminen ja hyviin toimiin kannustaminen ohjaa positiiviseksi ja auttamishaluiseksi kansalaiseksi. Sudenpentujen ikäkaudessa opitaan tekemään pieniä, lyhytkestoisia palveluja tai tekoja toisten hyväksi.

Akela rohkaisee ja luo tilanteita, joissa sudenpennut pääsevät tekemään hyviä tekoja, ja ohjaa lasta oma-aloitteisuuteen. Akela auttaa lasta näkemään tekojensa seuraukset.

Toiminta luonnossa

Luonto ja luonnossa toimiminen ovat lapselle elämyksellisiä ja omatoimisuutta korostavia asioita. Luonto on itsessään toimintaympäristö, jossa partio-ohjelman monipuolisuus koetaan. Sudenpentu liikkuu ulkona ja saa luonnosta positiivisia kokemuksia.

Akela mahdollistaa monipuolisen toiminnan luonnossa.

Lupaus ja ihanteet

Takaisin ylös
Sudenpennun lupaus

Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa sudenpennun ihanteita ja olla avuksi toisille.

Sudenpentulupauksen antaminen

Partiopolkunsa alkuvaiheessa olevan sudenpennun voi olla kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä lupaus ja ihanteet oikein tarkoittavat. Sudenpennut antavat lupauksen merkiksi siitä, että he sitoutuvat partion arvoihin. Sudenpennun kohdalla tämä tarkoittaa, että hän tietää olevansa partiolainen ja haluaa toimia lupauksen ja ihanteiden mukaisesti.

Sudenpentujen on vaikea muuttaa sanat teoiksi, jos sanojen sisällöt eivät ole heille selviä. Sudenpennun lupausta ja ihanteita käsitellään ennen lupauksen antoa, jotta sudenpennut tietävät, mitä ovat lupaamassa. Lupausta ja ihanteita käydään läpi sudenpentujen kanssa heille sopivalla tavalla. Ulkoa opettelun sijaan kannattaa selittää sanojen sisällöt niin, että sudenpennut ymmärtävät, mistä on kyse: keskustellen, kysellen, tunnustellen ja tutustuen, leikkien ja tarinoiden avulla.

Lupauksenantoseremonioita on monenlaisia. Tilaisuuden tulisi joka tapauksessa olla juhlava ja mieleenpainuva elämys lupauksenantajille. Lippukunnissa, joilla on seurakunta taustayhteisönä, lupauksenantotilaisuus pidetään usein kirkossa, mutta se voidaan lippukunnan perinteiden mukaan yhtä hyvin järjestää myös maastossa, leirillä tai kololla. Lupaus voidaan antaa myös lippukunnan yhteisessä tilaisuudessa, esimerkiksi itsenäisyyspäivänä, puurojuhlassa tai yrjönpäivänä.

Suositeltavaa olisi antaa sudenpentujen lupaus Tervetuloa partioon -jäljen jälkeen. Jos sudenpentu tulee mukaan kesken toimintakauden ja muut laumalaiset ovat jo antaneet lupauksen, on hyvä, että uudelle sudenpennulle järjestetään oma lupauksenantotilaisuus esimerkiksi lauman retkellä tai koloillassa. Lupauksenantotilaisuuteen kannattaa kutsua myös partiolaisten vanhemmat.

Lupauksenantotilaisuuden kulkuun on lippukunnilla erilaisia malleja. Joissain lippukunnissa sudenpennut tekevät sudenpentutervehdyksen, toisissa sudenpennut pitävät Suomen tai lippukunnan lipun kulmasta kiinni. Lupaus voidaan antaa niin, että sudenpennut itse sanovat sen, tai niin, että he toistavat sen akelan perässä. Lupaus voidaan esimerkiksi lausua yhteen ääneen yleisön seistessä. Akelat tai lippukunnanjohtaja solmivat huiviin merimiessolmun lupauksenannon päätteeksi.

Lupauksen ottavat vastaan akelat tai esimerkiksi akelat, ikäkausivastaava ja lippukunnanjohtaja yhdessä. Annettuaan partiolupauksen sudenpentu saa lupausmerkit. Kankaisia lupausmerkkejä on kaksi: WOSMin liljamerkki ja WAGGGSin apilamerkki. Ne kiinnitetään sudenpentupuseron vasempaan hihaan.

On hyvä harjoitella lupausta yhdessä ja järjestää kenraaliharjoitus. Lupauksenantotilaisuus saattaa jännittää joitain pentuja, joten on hyvä, että he tietävät, mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Lupauksenantotilaisuus on hyvä tapahtuma opettaa sudenpennuille symboliikkaan keskeisesti kuuluvaa partiopukeutumista. Kun lupauksenannosta tiedotetaan vanhemmille, mukaan kannattaa liittää ohjeet partiopukeutumisesta, esimerkiksi kuva sudenpennun partioasusta.

Partiolaisen tunnus: Ole valmis.

Sudenpennun ihanteena on:

  • kunnioittaa toista ihmistä
  • rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä.

Kunnioittaa toista ihmistä

Kunnioittaa toista ihmistä tarkoittaa sudenpentuikäkaudessa halua olla hyvä kaveri. Sudenpentu kohtelee toisia tasapuolisesti ja kuuntelee, mitä toisella on sanottavana. Sudenpentu ymmärtää sen, että ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.

Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä

Luonnon rakastaminen ja ympäristön suojeleminen näkyy sudenpentujen ikäkaudessa luonnossa liikkumisena ja turvallisesti toimimisena. Sudenpentuohjelman aikana sudenpennuille pyritään antamaan positiivisia kokemuksia luonnossa olemisesta. Sudenpentu opettelee liikkumaan luonnossa jälkiä jättämättä ja vie mennessään myös muiden jättämiä roskia.

Sudenpentuikäkauden symboliikka

Nuorimpien partiolaisten ohjelman perustaksi partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell otti Rudyard Kiplingin Viidakkotarinat-teoksen, josta myös nimitys sudenpentu, ”wolf cub”, sekä akela ovat peräisin. Teoksessa kerrotaan susilaumasta, jota johti vahva viisas susi, Akela. Vaikka sudenpentutoiminta onkin muuttunut sitten partion alkuaikojen, B-P:n alkuperäiset ihanteet ovat säilyneet. Kautta aikain nuorimpien partiolaisten toiminnassa on korostettu auttamista ja palvelua sekä ryhmässä toimimista. Sudenpentutoiminta on kaikissa maissa varsin samanlaista. Yhteistä ovat leikinomaisuus, laulut ja yhteistyötaitojen opettelu.

Rituaalit ja perinteet

Perinteet kuuluvat erottamattomasti partioon. Yleensä ne ovat käytännössä hyviksi havaittuja toimintatapoja, mutta niillä on myös suuri merkitys partioelämyksien ja yhteishengen luomisessa. Perinteiden avulla voit selventää sudenpennuille syvällisempiä asioita tai havainnollistaa sellaisia asioita, jotka on muuten sudenpennun vaikea käsittää. Siksi ne kannattaa ottaa jo heti alusta lähtien osaksi lauman toimintaa. Esimerkiksi tietty rakenne jokaisessa kokouksessa auttaa lasta hahmottamaan kokouksen kulkua ja tietämään, miten missäkin tilanteessa tulisi käyttäytyä.

Partiolauluja lauletaan iltanuotiolla, retkillä ja koloilloissa. Laulut kuuluvat olennaisesti partioon, ja jokaisen partiolaisen yleissivistykseen kuuluu tuntea Partiomarssi ja Lippulaulu. Sudenpennuilla on lisäksi oma Sudenpentujen laulu.

Partiolaiset kättelevät toisiaan aina vasemmalla kädellä. B-P toi tavan Afrikasta, jossa soturit kantoivat kilpeä vasemmassa kädessä. Tavatessaan henkilön, johon he luottivat, he laskivat kilpensä ja kättelivät vasemmalla kädellä. Vasen käsi on myös lähellä sydäntä.

Huudoilla partiolaiset muun muassa kiittävät ruoasta ja lopettavat leikit ja pelit. Ne ovat osa partiota, ja niillä luodaan tunnelmaa, vahvistetaan yhteenkuuluvuutta ja puretaan energiaa. Parhaat huudot ovat lyhyitä ja iskeviä. Lauman oma huuto luo huudettaessa sopivasti yhteishenkeä. Kannatushuudot sopivat kilpailuihin; voittajille voidaan myös kajauttaa huuto. Kiitoshuudot huudetaan esiintyjille, emännille tai vierailijoille.

Käytännöllisyyden ohella perinteet luovat jatkuvuutta ja yhteenkuuluvuutta. Sudenpennut kokevat kuuluvansa ryhmään. Moni sudenpentu pääsee partiossa ensi kertaa elämässään kokemaan seremonioita tai muita juhlallisuuksia. Ne antavatkin pienille sudenpennuille usein vahvoja elämyksiä.

Perinteitä ei kuitenkaan pidä noudattaa sokeasti, eikä huonoa perinnettä pidä vaalia. Perinteitä voi myös muuttaa. Uudet toimivat ratkaisut säilyvät jälkipolville parhaiten perinteiden muodossa.

Sudenpennun tunnusmerkit

Sudenpentuikäkauteen kuuluvilla on yhteisiä tunnuksia, jotka luovat ryhmähenkeä ikäkauteen:

Sudenpentuikäkauden väri on auringonkeltainen, joka kuvastaa sudenpennun iloisuutta, energisyyttä ja viattomuutta.

Sudenpentutervehdys on samantapainen lähes kaikkialla maailmassa. Sudenpennut tervehtivät nostamalla oikean käden etu- ja keskisormen hiukan haralleen ohimolle, jolloin ne kuvastavat sudenpäätä ja korvia. Akela puolestaan tervehtii kolmella sormella.

Sudenpennun asu ja merkit

Partion tunnusmerkeistä tärkein on partiopuku. Baden-Powell halusi tasa-arvon ja käytännöllisyyden vuoksi ottaa käyttöön partiolaisten yhteiset asut. Kun kaikki pukeutuivat samaan asuun, ei eri yhteiskuntaluokista tulevia partiolaisia voinut luokitella vaatteiden mukaan. Asun väri ja materiaali saattavat nykyisin vaihdella ja malleja on lukuisia. Siitä huolimatta partiopuku on säilynyt tärkeimpänä partiolaisen tunnusmerkkinä, josta tunnistaa partiolaiset eri puolilla maailmaa. Puku kertoo auttamishalusta ja kyvystä palvella muita.

Akela näyttää esimerkkiä ja käyttää aina huivia kokouksessa ja koko partioasua lippukunnan, piirin ja järjestön toiminnassa sekä edustaessaan partiolaisia. Näin sudenpennutkin oppivat alusta pitäen käyttämään ja arvostamaan partiopukuaan.

Partiohuivi on sudenpennulla mukana aina niin kokouksissa kuin retkilläkin. Lippukunnat käyttävät joko yleistä sinistä partiohuivia tai omaa lippukuntahuiviaan. Jos lippukunnalla on käytössä sininen perushuivi, siihen painetaan, ommellaan tai kiinnitetään erillinen huivimerkki. Se on varsinainen lippukunnan tunnus. Jos lippukuntahuivi on kuvioitu, kuviointi korvaa yleensä huivimerkin.

Sudenpentu voi käyttää partiopaitana tummansinistä collegea, partiopaitaa tai trikoista printtipartiopaitaa . Kun sudenpentu saa uusia merkkejä, niistä on hyvä keskustella yhdessä. Näin sudenpennuille selviää, mihin kohtaan paitaa merkki kiinnitetään ja mitä merkki tarkoittaa.

Merkit

Jälkimerkit kiinnitetään sudenpentupaidan oikeaan hihaan siten, että ensimmäisenä saatava tervetuloa partioon -jälki, sudenpää, tulee ylimmäksi keskelle hihaa. Seuraavat jäljet ommellaan sen molemmille puolille ja siitä kolmirivissä alaspäin jatkuen.

Vasempaan hihaan kiinnitetään ylhäältä alaspäin paikkakuntatunnus, alueen tai lippukunnan tunnus (jos on), piirin tunnus, järjestötunnus ja lupauksenantomerkit.

Sudenpentuajan päätöksenä saatava metallinen pennuntassu kiinnitetään ikäkauden päätyttyä partiopaidan vasempaan taskuun.

Lauman tunnusmerkit

Lauma on sudenpennulle lippukunnan tärkein yksikkö. Sen ilmapiiri vaikuttaa huomattavasti siihen, kuinka pentu kokee partion. Laumahenki ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan akelantehtävä on varmistaa, että jokainen tuntee itsensä hyväksytyksi muiden joukossa. Tunnusmerkeillä on tärkeä tehtävä laumahengen luomisessa.

Lauman nimi on sen tärkein tunnus. Nimet voivat liittyä esimerkiksi paikkakunnan historiaan, satuun, tarinaan, lippukunnan nimeen tai lauluun. Perinteisesti nimet ovat liittyneet jollain tavalla eläimiin. Yleensä lauman nimi on monikossa.

Lauman viiri tai maskotti on mukana lauman alkuseremonioissa ja sudenpentujen yhteisissä tapahtumissa. Viirin tai maskotin aihe liittyy yleensä lauman nimeen. Maskotti voi olla lauman nimikkohahmoa esittävä pehmolelu, käsinukke tai vastaava. Viiristä tai maskotista huolehtiminen voi olla yksi nokkapennun tehtävistä.

Läsnäolotaulukon avulla akela voi seurata sudenpentujen osallistumista. Jotkin lippukunnat palkitsevat vuosittain aktiivisimpia partiolaisiaan. Sudenpentujen taulukon voi toteuttaa monella tapaa. Jokaiselle voidaan tehdä esimerkiksi lauman nimen mukaan oma eläin, johon kiinnitetään jotakin joka kokouksessa. Esimerkiksi Siilit-lauman maskottisiiliin voidaan kiinnittää piikkejä tai Sillien kaloille suomuja. Akela voi pitää kirjaa sudenpentujen tekemistä askaleista jäsenrekisteriohjelma Kuksassa tai ruutupaperilla. Tärkeintä on, että akela pysyy sen avulla selvillä siitä, kuka on ollut paikalla ja tehnyt mitäkin. Kuksaan tai taulukkoon merkitään lauman tekemät jäljet ja askeleet myös lippukuntaa varten.

Laumamerkki on sudenpennun partiopuseron oikeaan hihaan ommeltava lauman tunnus, jonka sudenpennut voivat valmistaa itse.

Päiväkirjaan tai lokikirjaan lauma voi tallettaa muistoja lauman tapahtumista. Päiväkirja voi olla yhtä hyvin vihko kuin kansiokin, johon voidaan liittää tarinoita lauman retkiltä, kuvia tai lauman askartelemia piirroksia. Kirjan alussa voi olla oma sivu jokaista sudenpentua varten. Siihen kirjataan henkilötiedot, liitetään valokuvia, merkitään muistiin hauskoja sattumuksia, reiluja tekoja ja lupauksenannon päivämääriä. Oma sivu kirjassa kohottaa sudenpentujen itsetuntoa ja auttaa vetäytyviäkin lapsia kokemaan itsensä tärkeiksi lauman jäseniksi. Sudenpennut täyttävät vuorollaan päiväkirjaa. Se voidaan tehdä piirtämällä, kirjoittamalla tai sanelemalla akelalle.

Tarinat

Tarinat ovat sudenpentutoiminnassa tärkeitä. Partiotarinoita voi käyttää monin tavoin: iltatarinoina, johdattamassa leikkiin tai uuden asian oppimiseen. Sudenpentuikäkauden aikana sudenpennuille voi kertoa kaikki klassiset partiotarinat, kuten Pyhän Yrjön tarinan, B-P:n tarinan, Kimin tarinan, sadun menninkäisestä joka löysi kuunsirun, sadun Tuomosta ja Liisasta sekä Kolkkapoikien maasta. Niiden avulla akela välittää sudenpennuille partioaatteen eri ulottuvuuksia. Kotimaiset eläintarinat ovat myös hyvä lisä sudenpentutoimintaan.

Myös leikeissä taustatarinat ovat tärkeitä. Niiden avulla saman leikin voi helposti muokata uudelleen eikä se menetä mielenkiintoa. Tarinan avulla akela voi opettaa ja innostaa sekä luoda elämyksiä ja tunnelmia. Kertomista varten tarina on hyvä opetella niin, ettei sitä tarvitse lukea lapulta. Hyviä tehokeinoja ovat esimerkiksi tarinaan liittyvät esineet, musiikki tai muut äänet.

Paras tapa vaikuttaa sudenpentuikäiseen on vedota hänen mielikuvitukseensa. Tarinoita on helppo tuoda laumailtoihin. Yllättävä tarinahetki päiväretken evästauolla, maastoleikin rastilla tai saunaa lämmittäessä voi olla pennuille mieleenpainuva elämys. Tarinointi ei kuitenkaan saa olla ainoa ohjelmanumero, vaan pikemminkin tarinat johdattavat toimintaan.

Tarinoita kerrottaessa on aina huomioitava kuulijakunta ja tilanne. Liian tylsä tarina ei innosta sudenpentuja toimintaan, eikä liian jännittävä tarina rauhoita pentuja illalla.

Leikit

Kuten kaikella, mitä kokouksessa tehdään, myös leikillä tulisi olla syvempi, kasvatuksellinen tarkoitus. Esimerkiksi aloitusleikki ei ole vain energian kuluttamista, vaan sen avulla voidaan johdattaa sudenpennut laumaillan aiheeseen. Leikki on väline, joka toimii monessa tarkoituksessa. Oikein käytettynä leikki edistää laumahenkeä ja havainnollistaa sääntöjen merkitystä.

Leikissä sudenpentu voi käyttää mielikuvitustaan ja kehittää sitä, hänen huomiokykynsä ja keskittymiskykynsä kehittyvät, hän saa liikuntaa ja oppii ottamaan muita ihmisiä huomioon. Lisäksi leikin varjolla voidaan kerrata aiemmin opittua. Kaikki nämä toteutuvat, kun valitaan sopiva leikki, halutaan tukea jonkin tietyn taidon tai tiedon omaksumista ja annetaan riittävästi tilaa ja aikaa leikille.

Akelana tärkeintä olisi muistaa antaa sudenpennuille aikaa leikkiä. Joskus voidaan leikkiä myös täysin omaehtoisesti, omin säännöin ilman jatkuvaa valvontaa. Vaikka sääntöleikit toimivat hyvin monen asian opettamisessa ja sopivat kokouksen rakenteeseen, on välillä hyvä antaa lapsille vapaus käyttää omaa mielikuvitustaan ja ohjata itse leikkejään heidän niin halutessaan.

Leikit kehittävät monenlaisia tärkeitä osa-alueita, kuten roolinottoa, käsitystä oikeasta ja väärästä, itsetuntoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Partiotoiminta tarjoaa hyvän mahdollisuuden yhdessäoloon ja leikkien leikkimiselle. Myös aikuiset voivat leikkiä mukana ilman ihmettelyä. Partio on paikka, joka mahdollistaa kodin tavoin erilaisten sääntöjen ja tasavertaisuuden harjoittelua aikuisen tuella. Sudenpentuikäiset luottavatkin siihen, että aikuinen puuttuu leikkiin, jos se on tarpeen. Akelan on myös mahdollista olla tukena niille sudenpennuille, jotka vasta alkavat harjoitella sääntöleikkejä.

Sudenpentuikäkauden ryhmä, toimijat ja johtaminen

Takaisin ylös
Lauma

Lauman koko saattaa vaihdella, mutta suosituksen mukaan pentuja on 8–12. Akelan pitäisi pystyä seuraamaan jokaisen lapsen kehitystä ja ottamaan huomioon kunkin kyvyt ja tarpeet. Jos sudenpentuja on reilusti yli kymmenen kannattaa perustaa useampi lauma. Jos lippukuntaan on tulossa enemmän sudenpentuikäisiä kuin laumoihin voidaan mahduttaa, on toiminnan kannalta parempi pitää jonotuslistaa kuin paisuttaa laumoja liian suuriksi. Myös lasten huoltajia kannattaa pyytää akeloiksi kokeneemman akelan pariksi. Tällöin laumaan pystytään ottamaan useampi sudenpentu.

Uusi toimintakausi voi alkaa koko lippukunnan yhteisellä aloituskokouksella, johon kutsutaan uudet ja vanhat jäsenet vanhempineen. Kokouksessa lippukunnan johtajat esittelevät toimintaa ja vanhat toimintaryhmät sopivat kokoontumisajat. Uudet sudenpennut ja vanhemmat tapaavat akelansa ja näkevät samalla myös muita ikäkausia. Kauden alussa vanhemmat ja sudenpennut tarvitsevat tiedon paitsi johtajasta ja kokoontumisajoista, myös pienen infopaketin partioharrastuksen luonteesta. Miten kokouksiin varustaudutaan? Mitä siellä tehdään? Voiko 7-vuotias lähteä retkelle yöksi?

Lauman johtajan vaihtuessa on hyvä pyrkiä takaamaan vanhan toiminnan jatkuvuus niin hyvin kuin mahdollista. Johtajan vaihtuminen aiheuttaa sudenpennuille epävarmuutta Uuden akelan on selvitettävä, mitä lauma on aikaisemmin tehnyt. Uusi akela saa vanhalta akelalta kunkin pennun henkilötiedot ja tiedot tehdyistä jäljistä ja askeleista sekä lauman perinteet ja säännöt. Jos mahdollista, on uuteen laumaan hyvä tutustua yhdessä edellisen akelan kanssa vierailemalla muutamassa koloillassa.

Erilaiset laumat

Eri laumatyyppejä on lähes yhtä monta kuin on itse laumojakin. Laumat eroavat toisistaan myös rakenteeltaan. Tavallisin ero kulkee yhtenäis- ja putkilauman välillä. Paitsi rakenteen mukaan laumoja voidaan erotella myös sukupuolen mukaan. Sudenpentuikäisillä molemmat laumamallit toimivat. Erillislaumoissa joko poikasudenpennut tai tyttösudenpennut toimivat keskenään. Yhteislaumassa sen sijaan on sekä poikia että tyttöjä.

Yhtenäislauma

Yhtenäislauma koostuu suurin piirtein samanikäisistä sudenpennuista, jotka aloittavat partion samaan aikaan. Sudenpennut kasvavat ja toteuttavat partio-ohjelmaa samaan tahtiin. Yleensä yhtenäislauman laumahenki on tiivis ja sen jäsenet tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta. Lauman omat tunnukset ja maskotit merkitsevät sudenpennuille paljon. He saavat valita lauman nimen usein itse.

Putkilauma

Putkilaumaan liittyy vuosittain uusia, vasta partiopolkunsa aloittavia jäseniä vanhimpien sudenpentujen siirtyessä seikkailijoihin. Uusien sudenpentujen mukaan ottaminen on helppoa, mutta akelan kannalta putkilauma on vaativampi, sillä mukana on eri-ikäisiä ja eri vaiheessa olevia sudenpentuja. Akelan on huomioitava, että jokaisen sudenpentu saa itselleen sopivan kokoisia tehtäviä partiossa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi saman aktiviteetin toteuttamisesta kahdella eri tavalla sudenpennun kehitysvaiheesta riippuen.

Vanhemmat sudenpennut voivat tarvittaessa auttaa ja ohjata nuorempia. Näin he myös oppivat hyväksymään, että jokaisella on erilaiset kyvyt ja että nuorempia täytyy auttaa. Putkilaumassa voidaan myös tehdä eri jälkiä esimerkiksi pienemmissä pentueissa. Putkilaumalla saattaa olla pitkät perinteet, ja niitä kannattaakin vaalia.

Erillis- ja yhteislaumat

Nokkapentu

Lauma ei ryhmäydy, jos sen kaikki jäsenet eivät saa olla tekemässä laumaa. Akeloiden tehtävänä on toiminnan johtaminen ja turvallisuuden luominen, mutta jokaisella lapsella on laumassa oma tehtävänsä. Kynttilänsammutusvuoro voi kiertää illasta toiseen, isommat voivat toimia lukijoina ja joku voi pitää huolta naulakon siisteydestä.

Perinteisesti laumassa on yksi tai kaksi pentua, joilla on luottamustehtäviä laumaillassa. Näitä sudenpentuja kutsutaan nokkapennuiksi. Nokkapennun tehtävässä toimivaa vaihdetaan esimerkiksi kuukausittain tai viikoittain. Nokkapentu toimii akelan apuna ja voi johtaa esimerkiksi jonkin leikin koloillan aikana, johtaa lauman seremoniat tai sytyttää ja sammuttaa kynttilän. Kukin sudenpentu toimii vuorollaan nokkapentuna. Nokkapentuna toimiessaan sudenpentu harjoittelee vastuun ottamista ja pieniä johtamistehtäviä. Jokainen sudenpentu toimii nokkapentuna oman osaamisensa mukaan. Hän saa tehtävästä itseluottamusta.

Lauman aloittaessa akela johtaa kaikki nokkapennullekin kuuluvat tehtävät. Näin sudenpennut saavat mallin siitä, kuinka tilanteessa tulee toimia. Aluksi ajatus lapsesta akelan avustajana voi tuntua akelasta oudolta. Johtaja saattaa ajatella, että on paljon helpompaa tehdä asiat itse, koska silloin ne hoituvat siististi. Partion nousujohteisuus näkyy kuitenkin jo sudenpennuissa: pienten tehtävien avulla kasvetaan isompiin. Akelan on luotettava sudenpennun haluun hoitaa tehtävä tunnollisesti akelan tuella ja avulla. Kun sudenpentu toimii ensimmäistä kertaa luottamustehtävässään, tarvitsee hän akelalta tukea ja kannustusta sekä luottamusta omaan selviytymiseensä. Sudenpennulle tilanne on jännittävä. Kun hän onnistuu, uskaltaa hän hoitaa toimen seuraavan kerran itsenäisemmin. Isojen sudenpentujen kanssa monet pienet askareet ovat paljon helpompia, koska sudenpennut ovat oppineet toimimaan nokkapennun tehtävissä.

Sudenpennun vanhemmat

Sudenpennun kotiväki suhtautuu yleensä partioon hyvänä harrastuksena. Osa on valmiita tekemään jotain lapsensa harrastuksen eteen, mutta kaikki eivät ole niin motivoituneita. Pienin apu, mitä vanhemmilta voi vaatia, on kyytien järjestely leireille ja takaisin. Joskus lasten vanhemmista voi olla isokin apu: innokas kalastaja tulee opettamaan lapsille kalastusta tai kotitalouden opettaja tekemään ruokaa leirille viikonlopuksi.

Akela tapaa usein vanhemmat syksyllä, kun lapset ilmoittautuvat partioon tai tulevat ensimmäiseen kokoukseensa. Jos näin ei ole, on hyvä pyytää vanhemmat johonkin kokoukseen tai pitää erillinen vanhempainilta. Luontevat tavat pitää yhteyttä ovat puhelin ja sähköposti. Vanhemmille kannattaa myös tehdä selväksi partion vapaaehtoisuus. He eivät välttämättä tiedä, ettei akelalle makseta palkkaa kuten kerhonohjaajalle.

Vanhemmat on otettava huomioon kaikessa suunnittelussa. On hyvä miettiä esimerkiksi etukäteen ennen retkiä, miten ja milloin tietoa retkestä jaetaan. Akelan on hyvä varautua erityisesti ensimmäisten retkien ollessa kyseessä keskustelemaan vanhempien kanssa. Heidän huolensa ja toiveensa on otettava tosissaan. He ovat oman lapsensa asiantuntijoita ja akela on partion ja sudenpentutoiminnan asiantuntija.

Sudenpennut tarvitsevat usein vanhempien apua, jotta he osaavat varautua esimerkiksi erikoiskokoukseen oikein. Siksi on tärkeää, että tieto partion ja kodin välillä kulkee. Tapahtumista tiedottamiseen voi käyttää esimerkiksi kokouksissa jaettavia tiedotelappuja, tekstiviestejä tai sähköpostia sekä lippukunnan muita viestintäkanavia. Lasten huoltajia on hyvä ohjata käyttämään partion jäsenrekisteriohjelmaa.

Vanhempainilta

Sudenpentujen vanhempiin syntyy paras yhteys, kun heihin ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä. Akelan on hyvä järjestää vanhempainilta tai muu vastaava mahdollisuus, jossa lasten huoltajat voi tavata kasvokkain. Vanhempainilta olisi syytä pitää ainakin kerran toimintavuodessa. Partioon liittyminen, johtajan tai toimintaryhmän vaihtuminen, ensimmäinen iso leiri ja siirtyminen seikkailijoihin puhuttavat varmasti sudenpentuja ja vanhempia.

Leirin vierailupäivä tai yhteisen iltanuotion järjestäminen retken päätteeksi voivat olla tuloksekkaampia tapoja saada vanhemmat paikalle. Vanhempia voi myös kutsua mukaan koloiltaan seuraamaan toimintaa. Akela saa tilaisuuden kertoa partiokuulumisista ja ajankohtaisista asioista, ja sudenpennut puolestaan mahdollisuuden valmistella ohjelmaa tai esityksiä isolle yleisölle.

Sudenpentutoiminta lippukunnissa

Sudenpentutoiminta tapahtuu lippukunnissa. Se, miten sitä hoidetaan, riippuu hyvin paljon lippukunnasta. Sudenpentutoiminta on kiinteä osa lippukunnan toimintaa. Se muodostaa oman ikäkautensa, jonka johtajana toimii vastaava akela. Sudenpentutoiminta ei kuitenkaan ole mitään esipartiointia, vaan samalla tavalla kuin muutkin ikäkaudet sekin on oma itsenäinen vaiheensa partiopolulla ja sillä on partiossa omat tavoitteensa.

Akelan tulee seurata myös muuta lippukunnan toimintaa. Lippukunnan toimintasuunnitelma tehdään yleensä vuodeksi kerrallaan, mutta lippukunnan kehittämiseksi tehdään myös pitkän tähtäimen suunnitelmia. Parhaiten akela pysyy kärryillä osallistumalla lippukunnan tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen.

Jokaisella lippukunnalla on myös oma tapansa hoitaa partiotoiminnan käytännön järjestelyt. Lippukunnanjohtaja tai ikäkausivastaava osaavat kertoa usein parhaiten esimerkiksi sen, mistä lauma saa itselleen askartelutarvikkeita tai retkeilykalustoa, miten tapahtumista on tapana viestiä tai mihin retket kannattaa suunnata. Lippukunnissa harva asia tulee valmiina. Esimerkiksi kolojen siivous on usein ryhmien vastuulla, retkien muonituksista vastavaat johtajat ja varainhankinta olennainen osa partiovuotta.

Akelan rooli sudenpentuikäkaudessa

Takaisin ylös
Akelan rooli ja tehtävä

Sudenpentulauman johtaja, akela, on tehtäväänsä koulutuksen saanut ja pestattu aikuinen tai vaeltaja. Mikäli akela on alle 22-vuotias, hänellä tulee olla aikuisen tuki pestiinsä. Tukena voi toimia vastaava akela tai oma luotsi. On suositeltavaa, että sama akela on sudenpentujen kanssa koko heidän sudenpentuaikansa. Sudenpentulauman elinkaari on usein noin kolme vuotta, joten akelan pesti vaatii sitoutumista. On tärkeää, että sudenpennuilla säilyy tuttu ja turvallinen johtaja mahdollisimman pitkään.

Laumalla on suositeltavaa olla kaksi johtajaa, jotta jokainen sudenpentu saa aikuisen huomion ja laumaa pystytään jakamaan pienemmiksi pentueiksi toiminnan aikana. Kahden johtajan avulla varmistetaan myös sudenpentujen turvallisuus. Akeloiden on hyvä tehdä selkeä työnjako laumailtoja varten. Kumpikin akela voi esimerkiksi vastata vuoroviikoin illan ohjelmasta tai kumpikin vastaa illan aikana eri osioista, esimerkiksi toinen illan opetuksesta ja toinen leikittämisestä ja hiljentymisestä. Työpari auttaa myös akelaa itseään jaksamaan paremmin.

Ryhmän toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä sudenpentujen turvallisuus toiminnan aikana ovat akelan vastuulla. Akelan tehtävänä on järjestää lauman toiminta partio-ohjelman mukaisesti, varmistaa partiomenetelmän toteutuminen sekä sudenpentujen kasvatustavoitteiden saavuttaminen. Aikuinen vastaa siis käytännön toiminnasta ja järjestelyistä, mutta hän toimii myös yhtenä kasvattajana sudenpentujen elämässä antaen eväitä muun muassa ryhmätyö- ja partiotaitoihin.

Aikuinen mahdollistaa lasten partiotoiminnan ja tukee yksilöllistä kasvua. Sitoutuminen kasvattajana toimimiseen onkin kenties valmiiksi määritellyn ohjelman noudattamista olennaisempaa. Sudenpentu on vielä pieni lapsi, joka tarvitsee tukea ja turvaa. Akela on turvallinen ja tuttu aikuinen, joka asettaa tarvittaessa rajat, innostaa sudenpentuja partiotoimintaan sekä tuottaa positiivisia elämyksiä ja kokemuksia sudenpennuille.

Akelalta vaaditaan sopeutumista monenlaisiin rooleihin. Hän toimii roolimallina eri tilanteissa, on auktoriteetti ja kasvattaja. Akelan tärkein ominaisuus on kyky asettua toisen asemaan. On osattava myös kuunnella: ensiarvoisinta ei ole sudenpentuohjelman läpi vieminen sellaisenaan vaan lasten kasvattajana toiminen. Hienointa akelan pestissä onkin juuri se, että saa seurata lasten kasvua nousujohteisella partiopolulla!

Edellytykset akelan pestiin

Arvopohja

  • Tuntee partioliikkeen aatteellisen pohjan eli arvot
  • Sitoutuu partion arvoihin, esimerkiksi luontoon ja ympäristöön
  • Hallitsee ja ymmärtää partiosymboliikan ja sen merkityksen
  • Tukee lasten ja nuorten kasvua ja luo mahdollisuuksia oppia ja vaikuttaa

Ohjelman ja koulutuksen tunteminen

  • Ymmärtää ja hallitsee ohjelman ja kasvatustavoitteet
  • Ymmärtää ja hallitsee partiomenetelmän
  • Tuntee sudenpentuikäisen lapsen kehityksen piirteitä

Lippukuntatason osaaminen

  • Tukee sudenpentuohjelman toteutumista
  • Asettaa sudenpentutoiminnalle tavoitteita ja tarkkailee niiden toteutumista
  • Varmistaa sudenpentujen näkymisen lippukunnan tapahtumissa
  • Pitää yhteyttä sidosryhmiin, esimerkiksi valmistelee vanhempainiltoja

Akelan koulutus

Akelan koulutukseen osallistuvan tulee olla aiemmin osallistunut joko Ryhmänohjaajakoulutukseen tai Tervetuloa partioon-koulutukseen. Akelakoulutuksen käytyään kouluttautuja:

  • Tuntee akelan pestin ja roolin
  • Tuntee 7-12 vuotiaan kehityksen ja elämänpiirin
  • Tuntee ikäkautensa ohjelman ja osaa toteuttaa partiokasvatusta ikäkaudessa
  • Osaa huomioida nousujohteisuuden niin ikäkauden sisällä kuin ikäkausien välilläkin
  • Osaa suunnitella toimintavuoden partio-ohjelman mukaisesti
  • Osaa suunnitella ja toteuttaa viikottaisia kokouksia
  • Osaa suunnitella ja toteuttaa turvallisen ja partio-ohjelman mukaisen retken ryhmälleen
  • Osaa huolehtia oman ryhmänsä toiminnan turvallisuudesta
  • Akelan koulutusta järjestää partiopiirit, joilta saa tarkemmat tarkemmat tiedot toteutustavasta.

Ikäkausivastaava, vastaava akela

Jokaisen ikäkauden toiminnasta lippukunnassa vastaa aina ikäkausivastaava. Ikäkausivastaavana voi toimia joku akeloista tai joku muu aikuinen johtaja. Jos ikäkaudessa on vain yksi ryhmä, akela on usein samalla kyseisen ikäkauden ikäkausivastaava. Sama aikuinen voi toimia useamman kuin yhden ikäkauden vastaavana, jolloin kyseessä on erillinen pesti. Ikäkausivastaava on yli 22-vuotias ikäkausivastaavan koulutuksen saanut partiojohtaja, joka ymmärtää kokonaisvaltaisesti ikäkausitoimintaa kaikkien ikäkausien osalta ja osaa tukea myös aikuisia näiden pesteissä.

Ikäkausivastaava on akeloiden tukihenkilö, jonka puoleen sudenpentuikäkautta johtavat voivat kääntyä monissa eri asioissa. Ikäkausivastaava koordinoi ikäkauden tapahtumia. Ikäkausivastaava on myös yhteydessä lippukunnan muihin johtajiin ja ikäkausiin.

Pestin vaatimat tiedot ja taidot

Vastaavana akelana toimiminen edellyttää tiettyjä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Suositeltavaa on, että vastaavaksi akelaksi pestataan kokenut ja pätevä partiojohtaja. Vastaavan akelan tulee pystyä toimimaan paitsi lasten kanssa myös muiden aikuisten akeloiden johtajana. Usein työkenttään kuuluvat myös yhteydet sidosryhmiin, kuten vanhempainyhdistyksiin tai muihin lippukunnan tukijärjestelmiin. Kentän ja tärkeiden yhteistyökumppaneiden tunteminen on näin edellytys pestissä toimimiselle. Vastaavalla akelalla on hyvä olla yhteyksiä myös piiritasolle. Piiriyhteydet ja tiedottamisen piirin tapahtumista, jotka koskevat erityisesti sudenpentuikäkautta, voi hoitaa myös lippukunnan koulutusvastaava tai lippukunnanjohtaja.

Vastaavalta akelalta odotetaan akelan ominaisuuksien lisäksi seuraavia asioita:

Arvopohja

  • Näkee partion nousujohteisena järjestönä ymmärtäen nousujohteisuuden mahdollisuuden toiminnassa ja tukee sitä tarjoamalla oikeanlaista ohjelmaa oikean ikäisille
  • Osaa jakaa vastuuta ja näkee vartio- eli pienryhmäjärjestelmän edut
  • Tarjoaa akeloille mahdollisuuden osallistua ja oppia tekemällä

Ohjelman ja koulutuksen tunteminen

  • Tuntee koulutuksen erityisesti akeloiden osalta
  • Hallitsee partiopestauksen
  • Tuntee piirin tuottamien ohjelmien yms. materiaalien sekä voimassaolevan teeman mukaisen toiminnan
  • Omaa yhteydet lippukunnan ja piirin koulutusvastaaviin
  • Huolehtii akeloiden koulutusten riittämisestä pesteihin ja tiedon hankkimisesta piirien tarjonnasta
  • Valvoo kasvatustavoitteiden toteutumista lippukunnassa ja viikoittaisessa toiminnassa

Lippukuntatason osaaminen

  • Vastaa ikäkauden toiminnasta
  • Huolehtii kasvatustavoitteiden ja ikäkausitoiminnan toteutumisesta
  • Tukee, ohjaa ja johtaa akeloita ja ylläpitää akelaneuvostoa
  • Antaa palautetta
  • Valmistelee ja toteuttaa siirtymävaiheen vastaavan sammon kanssa
  • Tekee yhteistyötä lippukunnanjohtajan kanssa
  • Valvoo ikäkauden tapahtumia (retkiä, leirejä yms.)
  • Hoitaa tapahtumista vastaavien pestaamisen, ellei akela hoida itse
  • Huolehtii myös omasta kouluttautumisestaan ja tietojensa päivittämisestä

Ikäkausivastaavan koulutus

Ikäkausivastaavan koulutus on tarkoitettu ikäkausivastaavan tehtävissä aloittaville ja toimiville sekä partio-ohjelmasta kiinnostuneille. Se on jatkokoulutusta, minkä pohjavaatimuksena on partiojohtajan peruskoulutus. Suositeltavia pohjakoulutuksia ovat myös akelan, sammon tai luotsin koulutus.

Koulutus on suunniteltu yli 22-vuotiaille. Koulutuksessa käsitellään laadukkaan partio-ohjelman toteuttamista ja soveltamista lippukunnassa sekä ryhmien johtajien tukemista. Koulutuksen käynyt ikäkausivastaava osaa suunnitella sekä yksittäisen ikäkauden että ikäkausien välistä toimintaa ja alueellista yhteistyötä, tukea aikuisia pesteissään sekä suunnitella johtajaresursseja pitkällä aikavälillä.

Partio-ohjelma sudenpennuissa

Takaisin ylös
Sudenpentuohjelman tarkoituksena on tukea lasta hänen kasvussaan sekä ohjata lasta toimimaan yhdessä muiden kanssa. Ohjelman lähtökohta on tekemällä oppiminen.

Ohjelman rakenne
Sudenpentujen ohjelma sisältää 35 jälkeä eli aktiviteettikokonaisuutta, jotka koostuvat 6–12 askeleesta eli aktiviteetista. Jokainen jälki on jaettu pakollisiin ja valinnaisiin askeliin. Jäljen neljä ensimmäistä askelta ovat aina pakollisia. Valitusta jäljestä tulee tehdä kaikki pakolliset askeleet ja valinnaisista vähintään kaksi. Askeleiden tekojärjestyksellä ei ole väliä. Vapaavalintaisia askelia on yleensä 4–6, joista akela yhdessä sudenpentujen kanssa voi valita omalle laumalleen sopivimmat.

Ohjelma aloitetaan tervetuloa-jäljellä, jonka kaikki askeleet ovat pakollisia. Lisäksi ohjelmaan kuuluu siirtymä, johon sudenpentuohjelma päättyy ja josta tehdään mahdollisuuksien mukaan kaikki askeleet.

Pakollisissa askeleissa opetellaan usein perustaitoja, joita jokaisen sudenpennun tulisi saada harjoitella. Vapaavalintaisuudella on tarkoitus tuoda sovellettavuutta ja vaativuutta aktiviteetteihin. Sudenpennut valitsevat valinnaiset askeleet yhdessä akelan kanssa. Uusien sudenpentujen kanssa voidaan valita helpompia askeleita, kun taas kolmannen vuoden sudenpennuille voidaan tarjota jo haasteellisempia kokonaisuuksia.

Jäljet on jaettu neljään kasvatustavoitteiden mukaiseen osioon, joista kustakin tulee tehdä vähintään yksi jälki toimintavuoden aikana. Ensimmäisenä vuonna tehdään tervetuloa–jälki sekä vähintään yksi jälki jokaisesta osiosta. Sudenpennut akelan opastuksella valitsevat tehtävät jäljet. Toimintavuoden aikana tehdään 6–10 jälkeä. Kolmivuotisen sudenpentuohjelman aikana jälkiä tehdään yhteensä noin 24.

Jälkiä voi tehdä yhden kerrallaan tai valita useamman tehtäväksi samanaikaisesti. Jokaisesta tehdystä jäljestä sudenpentu saa kankaisen jälkimerkin partiopaitansa oikeaan hihaan. Jälkimerkit kannattaa jakaa heti, kun jälki on saatu valmiiksi – näin sudenpennut saavat odotetun palkinnon tehdystä työstä saman tien!

Jälkien valitseminen
Kun valitaan jälkiä tai askelia, akelan tulee ottaa sudenpennut mukaan päätöksentekoon. Sudenpentujen voi antaa valita esimerkiksi kahdesta jälkivaihtoehdosta mieluisamman tai he voivat päättää, mitkä vapaavalintaisista askeleista tehdään. Kolmannen vuoden sudenpentujen kanssa voidaan yhdessä miettiä, mitä jälkiä on vielä tekemättä ja mitä niistä sudenpennut haluaisivat tehdä. Tärkeää on, että sudenpennut pääsevät itse suunnittelemaan ja tekemään omaa ohjelmaansa.

Ohjelmassa tärkeintä on perustaitojen oppiminen ja harjoitteleminen. Kannattaa valita monipuolisesti ja rohkeasti eri jälkiä. Akelan tehtävänä on varmistaa, että sudenpennut saavat ikäkauden kannalta olennaiset tiedot ja taidot. Kolmessa vuodessa lauma ehtii hyvin tehdä jälkiä, jotka sisältävät perinteisiä partiotaitoja ja myös jälkiä, jotka tarjoavat tekemistä sudenpentujen itse toivomiin teemoihin.

Jäljillä ja yksittäisillä askeleilla on paitsi kuvaukset myös tavoitteet. Tärkeää on tavoitteiden toteutuminen, johon pyritään partiomenetelmän avulla. Jos akela keksii laumalleen paremman tavan toteuttaa jokin asia, niin hän voi hyvin soveltaa jälkeä tai askeleita omiin tarkoituksiin mukautuviksi.

Jokainen akela etenee omalle laumalleen sopivalla tavalla. Tehtyjen jälkien määrä saattaa vaihdella myös vuosittain. Jälkiä voi tehdä kokousten lisäksi retkillä ja leireillä, jolloin laumalaisten hihoja saattavat koristaa eri jäljet. Sudenpentuohjelmassa painopiste on kuitenkin oppimisen laadussa, ei määrässä.

Koska jälkimerkin saa?

Jälki on tehty, kun kaikki siihen kuuluvat tehtäväksi sovitut askeleet on tehty. Kun jälki on valmis, saa sudenpentu siitä jälkimerkin. Merkit voidaan jakaa lippukunnan perinteiden mukaan joko lauman omissa kokouksissa, retkillä merkin valmistuttua tai lippukunnan yhteisessä juhlatapahtumassa, kuten joulujuhlassa tai yrjönpäivänä.

Merkkejä suositellaan kuitenkin jaettavaksi useammin kuin 1–2 kertaa vuodessa. Puolen vuoden odotus saavutuksesta on pitkä aika 7–9 -vuotiaalle sudenpennulle. Jälkimerkit kannattaakin jakaa heti, kun kaikki vaaditut asiat on opittu. Näin sudenpentu saa tunnustuksen tehdystä työstä saman tien. Jokainen lippukunta voi valita itselleen sopivimman tavan merkkien jakamiselle. Tästä olisi suositeltavaa keskustella lippukunnan johtajiston kanssa. Merkkien jakamiselle voidaan luoda aivan uudet perinteet ja puitteet.

Jäljet

Tervetuloa-jälki

Uusi sudenpentu tekee ensimmäisenä tervetuloa-jäljen. Tervetuloa-jäljessä annetaan sudenpennulle eväät reppuun tulevalle partiopolulle. Jälkeen kuuluu 12 pakollista askelta, jotka tutustuttavat sudenpennun johtajiinsa, omaan laumaansa ja partioon. Jälkimerkki jaetaan, kun kaikki askeleet on tehty. Jäljessä valmistaudutaan myös lupauksenantoon, joka toteutetaan lippukunnan perinteiden mukaisesti.

Toimintakaudella tehtävät jäljet

Jälkiä voi toimintakaudella toteuttaa kahdella eri tavalla.

Tapa 1: Jälkiä tehdään peräkkäin.

  • Vaihe 1. Valitaan yksi jälki.
  • Vaihe 2. Jälkeen kuuluvia askeleita tehdään koloilloissa tai retkillä. Pakollisten ja vapaaehtoisten askeleiden järjestyksellä ei ole merkitystä.
  • Vaihe 3. Kun kaikki vaaditut askeleet on tehty, jaetaan jälkimerkit kokouksessa tai jossain muussa sovitussa tilaisuudessa.
  • Vaihe 4. Seuraava jälki valitaan ja toimitaan edellä mainitulla tavalla. Jälkiä valittaessa on huomattava, että niitä tulisi vuosittain tehdä vähintään yksi jokaisesta neljästä kasvatustavoitteen mukaisesta osiosta.

Tapa 2: Tehdään useampaa jälkeä samanaikaisesti.

  • Vaihe 1. Valitaan toimintakaudella tehtävät jäljet, esim. rakentelu, kotikokki ja kädentaidot. 3–4 jälkeä riittänee, mutta enemmänkin on mahdollista tehdä. Tarkoituksena on harjoitella ja oppia uusia taitoja, ei ahmia merkkejä paidan hihaan määräänsä enempää. Jäljet valitaan sen mukaan, mitä oikeasti ehditään tekemään. Vihje: Kumpikin akeloista voi ottaa vastuulleen yhden jäljen, jota tekee lauman kanssa. Näin myös johtajavastuu on helppo jakaa kokouksittain.
  • Vaihe 2. Akela tekee toimintasuunnitelman, josta ilmenee, millä kerroilla mitäkin jälkeä ja askelta tehdään. Tässä vaiheessa on huomioitava mahdolliset retkillä tehtävät jäljet ja askeleet. Pakollisten ja vapaaehtoisten askelten tekojärjestyksellä ei ole merkitystä. Kannattaa kuitenkin huomioida askelten ja niissä opittavien taitojen suhde toisiinsa. Esimerkiksi osaan pukeutua oikein retkelle -askel ja tiedän, mitä tarvitaan mukaan päiväretkelle -askel kannattaa tietysti tehdä ennen retkelle lähtöä.
  • Vaihe 3. Lauma tekee jälkiä toimintasuunnitelman mukaisesti ja sudenpennuille jaetaan merkit valmiiksi saaduista jäljistä aina jäljen valmistuttua.
Oma jälki

Oma jälki on jälki, jonka sisällön lauma, lippukunta tai piiri voi suunnitella itse. Jäljen tulee sisältää vähintään kuusi sudenpennuille sopivaa aktiviteettia. Jäljelle tulee asettaa tavoitteet ja askelkuvaukset. Oman jäljen voi tehdä esimerkiksi lippukunnan kesäleirillä tai piiripäivässä. Tapahtuman järjestäjä päättää jäljen sisällön ja pitää huolen, että sudenpentujen tekemät aktiviteetit ovat tarpeeksi haastavia, mielenkiintoisia ja ikätasolle sopivia.

Oma jälki -merkkiin voi liittää tunnuksen kuvaamaan juuri nimenomaista tapahtumaa. Ommelkaa esimerkiksi paljetit piirin karnevaaliaiheisen kaupunkikisan merkiksi tai piirtäkää nallen päät Karvatassut-kesäleirin merkiksi. Omia jälkiä voi tehdä useampia. Sudenpennun jäljet -kirjassa on tilaa vain yhdelle jäljelle, mutta kirjan lopusta löytyy tyhjiä sivuja, joihin voi kirjata useampia omia jälkiä.

Siirtymä-jälki

Viimeisenä sudenpentukautena, yleensä keväällä, tehdään siirtymä-jälki. Siirtymään kuuluu 6 askelta, jotka tehdään kaikki. Osa askelista edellyttää tulevan sammon läsnäoloa, joten niitä ei voida sellaisenaan toteuttaa jos siirtymävaiheessa ei vielä tiedetä, kuka tuleva sampo on. Siirtymästä ei enää jaeta jälkimerkkiä, vaan lopuksi sudenpennut saavat metallisen päätösmerkin, pennunkäpälän. Merkki siirretään seikkailijoissa partiopaidan vasempaan taskuun muistuttamaan sudenpentuajoista.

Sudenpennun jäljet -kirja

Sudenpennun jäljet on sudenpennun oma partiokirja. Sillä on useita käyttötapoja, joista akela valitsee omalle laumalleen sopivimman.

Kirjaan merkitään aktiviteetit, joihin sudenpentu on osallistunut. Laumassa voidaan valmistaa esimerkiksi lauman tunnuseläimen mukainen leimasin, jolla pennut voivat akelan ohjauksessa itse merkitä oman osaamisensa kirjaan. Kirjassa on jokaisen askeleen kohdalla tassunkuva, jonka päälle leiman voi laittaa. Leimana voi käyttää myös vaikka omaa sormenjälkeä. Lopuksi akela kuittaa koko jäljen tehdyksi, kun kaikki kuusi askelta on tehty. Sudenpentu voi seurata tehtyjen jälkien määrää kansien sisälehdistä.

Kirjassa on aina vasemmalla sivulla jälki ja oikealla sivulla jälkeen liittyviä vinkkejä ja tehtäviä. Tehtäviä voi halutessaan käyttää laumailloissa apuna uuden asian oppimisessa. Kirjassa on paljon kuvia, joita voidaan käyttää eri asioihin tutustuttaessa, kuten leirikuvia leirille lähtiessä.

Siirtymä

Laumasta seikkailijajoukkueeseen siirtyminen voi olla kova paikka sudenpennulle. Sudenpennun tuttu ja turvallinen aikuinen vaihtuu usein uuteen. Akelan on syytä kiinnittää siirtymiseen huomiota ja varmistaa, että se sujuu suunnitelmallisesti. Siirtymä on osa partiopolkua, ei erillinen tapahtuma. Akelan on saatava sudenpennut ymmärtämään, että vaikka tuleva ohjelma on uutta ja erilaista, se on tuttua ja turvallista partiota. Akelan tehtävänä on kannustaa sudenpentuja siirtymään seikkailijoihin.

Siirtymävaiheen tarkoitus on madaltaa lauman ja seikkailijajoukkueen välistä kynnystä ja valmistaa sudenpentua seikkailijoiden toimintaan. Parhaimmillaan sudenpennut kokevat siirtymisen jännittäväksi vaiheeksi ja odottavat sitä innoissaan.

On mahdollista, etenkin jos koko lauma siirtyy samaan aikaan seikkailijoihin, että akelasta tulee seikkailijajoukkueen sampo. Akelana ja sen jälkeen sampona toimiminen vaatii kuitenkin aikuiselta ymmärrystä ja osaamista. Kun ikäkausi vaihtuu, muuttuu myös johtamistapa sekä ohjelma. Ei ole tarkoituksenmukaista, että toiminta jatkuu samanlaisena vielä seikkailijajoukkueessakin, vaan tällöin tulee siirtyä toimimaan sudenpentutoiminnasta seikkailijoille sopivalla tavalla.

Yleensä sudenpennut siirtyvät seikkailijoihin yhdeksännen ikävuoden paikkeilla, mutta joidenkin sudenpentujen kohdalla voi joutua odottamaan pidempään. Siirtymisajankohdasta on hyvä keskustella lippukunnan johtajiston kesken. Siirtyminen ei saa tapahtua liian varhain. On tärkeää, että siirtyjä kokee heti alussa olonsa turvalliseksi. Siirtymisestä järjestetään oma seremonia, jotta sudenpennut kokisivat tilanteen juhlalliseksi ja itsensä tervetulleeksi uuteen ryhmään. Siirtymän päätökseksi sudenpennut saavat metallisen päätösmerkin, pennunkäpälän, jota kannetaan aina partiopolun loppuun partiopaidan vasemman taskun laskoksessa.

Siirtymätapahtuma

Tärkeä osa siirtymää on siirtymätapahtuma. Se voi olla koloilta siirtyjille, päivänmittainen tapahtuma tai retki. Sen voi pitää sudenpentujen viimeisenä keväänä, kesäleirillä tai syksyn aloituksena. Siirtymän toteuttamiseen osallistuvat mahdollisuuksien mukaan myös tulevat sammot. Siirtymätapahtuma järjestetään yhteisesti kaikille lippukunnan seikkailijoiksi siirtyville sudenpennuille.

Siirtymätapahtumaan voi kuulua esimerkiksi jännittävä kaste tai muu lippukunnalle sopiva seremonia. Siirtymätapahtumassa jokainen lapsi voi valmistaa itselleen seikkailijan symboleihin kuuluvan huiviholkin. Holkki voi olla tehty esimerkiksi metallista, nahasta tai puusta. Kun varsinainen kausi ja seikkailijaohjelma alkavat, lähtee uusi joukkue liikkeelle seikkailijoiden tervetuloa-vaiheesta.

Ohjelmatapahtumat

Piiri tai alue järjestää vähintään kerran vuodessa päivän mittaisen sudenpentutapahtuman. Tapahtumassa sudenpentu oppii uusia partiotaitoja, toimii yhdessä suuressa joukossa ja voi olla ylpeä omasta harrastuksestaan ja lippukunnastaan. Sudenpentutapahtuma voi olla esimerkiksi toiminnallinen piiripäivä, sudenpentupäivä tai sudenpentukilpailu.

Piiripäivä tai sudenpentupäivä

Sudenpentupäivä voi olla esimerkiksi kehyskertomuksellinen päivätapahtuma. Tapahtumaan voi liittää oman jäljen. Tapahtuman järjestäjä päättää jäljen sisällön. Osan askeleista voi antaa ja ohjeistaa laumoille tehtäväksi itsenäisesti ennen tai jälkeen tapahtuman. Samaan teemaan liittyvät askeleet muodostavat yhdessä kokonaisuuden, josta saa oma jälki -jälkimerkin. Tapahtuma voi sisältää paraatin. Paraatiin osallistuminen on sudenpennuille kokemus jo sinänsä. Pennut saavat marssia partioasuissaan yleisön seuratessa kulkua.

Sudenpentukilpailu

Sudenpentukilpailu on rastikierrostyyppinen päiväretki, jonka varrella tehdään yhdessä partio-ohjelmaan perustuvia ja ryhmän yhteishenkeä kohottavia tehtäviä. Sudenpentujen kilpailuissa tytöt ja pojat kilpailevat samassa sarjassa. Sudenpentukilpailun järjestämisessä pyritään siihen, että tapahtuma on mukava kokemus ja ryhmässä toimimisen oppimista. Kilpailullisuutta ei korosteta. Hauskuus, leikki ja luonnossa liikkuminen painottuvat kisoissa. Toisaalta kilpailu tuo tapahtumaan jännitystä ja sudenpennut oppivat sekä häviämään että voittamaan reilusti.

Kilpailussa on usein taustatarina, jonka ympärille tehtävät suunnitellaan. Tehtävät pohjautuvat sudenpentuohjelmaan, ja ne ovat sellaisia, että lauman kaikki jäsenet pääsevät osallistumaan. Arvostelussa ovat ensisijalla oikeudenmukaisuus ja hyväntahtoisuus eikä ennakkosuunnitelmien toteutuminen. Tehtävä- ja pisteluetteloa ei julkaista. Kolme parasta sijaa voidaan julkaista, muita sijoja ei jaeta. Jokainen osallistuja saa kilpailun jälkeen tunnustuksen hyvästä suorituksesta.

Kilpailut toteutetaan kulkemalla merkittyä maastolenkkiä rastilta rastille, eikä reitti sisällä suunnistusta. Rastilla rastihenkilöt antavat ja arvostelevat tehtävät. Saapuessaan rastille sudenpennut ilmoittautuvat rastihenkilölle ja tekevät sudenpentutervehdyksen. Muutaman kilometrin mittainen kilpailureitti kuljetaan jalan yhdessä aikuisen saattajan kanssa ja näin otetaan ensiaskeleita luonnossa liikkumiseen ja retkeilyyn. Aikuinen saattaja huolehtii pentueen turvallisuudesta kilpailun ajan, mutta ei osallistu tehtävien tekemiseen sudenpentujen kanssa.

Ennen kisaa lauma voi valmistautua tekemällä kokouksissa partiotaitokilpailu-jäljen askeleita. Myös keskeisimpiä taitoja voi kerrata: muistetaanko oikeaoppinen puukonkäyttö, ensiapu ja luonnossa liikkuminen? Jos akela ei itse pääse lauman saattajaksi, voi tehtävään kysyä toista johtajaa tai muuta aikuista. Tällöin saattaja on hyvä ottaa valmistaviin kokouksiin mukaan. Samalla voidaan keskustella kisan säännöistä ja siitä, miten siellä toimitaan. Saattaja voi olla esimerkiksi sudenpennun vanhempi, jolloin hänenkin on hyvä tietää sudenpentukilpailun säännöistä.

Ohjelman toteuttaminen

Takaisin ylös
Toiminnan suunnittelu

Sudenpentujen toiminta koostuu koloilloista, retkistä, leireistä ja vierailukäynneistä. Toiminta rakennetaan jälkien ympärille.  Tärkeintä on, että sudenpennut oppivat jäljen tavoitteessa mainitut asiat. Sudenpentuohjelmaa toteutettaessa on otettava huomioon erilaiset toimintaympäristöt ja etenkin lauman erilaiset sudenpennut.

Sudenpentutoiminnan tärkein kohde on sudenpentu itse. Sudenpentutoiminnan ohjelmat ja menetelmät ovat antamassa sudenpennulle valmiuksia, tietoja ja taitoja. Lauman toiminta vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi sudenpentu partion kokee. Sudenpentu ei tule partioon kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi vaan pitääkseen hauskaa ja oppiakseen uusia asioita. Into kuitenkin lopahtaa lyhyeen, mikäli lauman toimintaa ei koeta kivana.

Laumassa pitäisi olla mahdollisimman vaihtelevaa ja monipuolista toimintaa. Toimintasuunnitelman merkitystä ei siksi voi liioitella. Suunnittelemalla erilaisia kokouksia ja jakamalla samantyyppistä asiaa pienempiin osiin tai eri kokouksiin, voit vähentää pentujen turhautumista. Viisi peräkkäistä suunnistuskokousta kyllästyttää kenet tahansa.

Kaikella, mitä partiossa tehdään, tulisi olla myös syvempi, kasvatuksellinen tarkoitus. Tämä ei tarkoita sitä, että lauman toiminnan tarvitsisi olla vakavaa ja ryppyotsaista. Pikemmin mukana voi olla leikkejä ja tarinoita, mutta niidenkin tekemisen tarkoitus pitäisi olla mietitty.

Toimintasuunnitelmaa miettiessä on hyvä lähteä liikkeelle partiomenetelmästä, jonka mukaan laumasi toiminnassa tulisi näkyä seuraavat asiat: sitoutuminen partion arvoihin, symboliikka, nousujohteisuus, vartiojärjestelmä, tekemällä oppiminen, aikuinen tuki, päivän hyvä työ sekä toiminta luonnossaKaikkia asioita ei tarvitse yhteen kokoukseen mahduttaa, mutta on tärkeää, että seurattaessa lauman toimintaa pitkällä aikavälillä kaikki osaset olisivat tasapuolisesti mukana.

Toimintasuunnitelma tai -kalenteri kannattaa lähettää myös sudenpentujen kotiin, jotta vanhemmat osaavat esimerkiksi varata pennulle luistimet mukaan, kun ohjelmassa on luistelua. Sudenpentuikäiselle lapselle ei vielä riitä, että häntä muistuttaa seuraavasta kerrasta. Lisäksi tulee informoida vanhempia paperisella viestillä, sähköpostilla tai puhelimitse. Kokouksessa tehtävästä vierailukäynnistä riittää koteihin tieto poikkeavista kokousajoista ja tarvittavista varusteista. Retkille sen sijaan tarvitaan aina huoltajan lupa. Ajankohdat retkille kannattaa valita ajoissa ja merkitä ne heti toimintakalenteriin. Akelan on vältettävä suunnitelmien muuttamista ja niistä tiedottamista lyhyellä varoitusajalla. Kokouksen voi tietysti esimerkiksi sairastapauksen sattuessa perua samana päivänä, mutta muutoin tiedottamisen tulisi tapahtua ajoissa.

Vinkkejä toiminnan suunnitteluun

  • Toimintasuunnitelma kannattaakin tehdä syksyllä puoleksi vuodeksi tai jopa koko kaudeksi ja tarpeen tullen muokata sitä myöhemmin.
  • On hyvä suunnitella kokoukset niin, että niissä on myös väljyyttä ja liikkumavaraa.
  • Suunnittelussa on otettava huomioon sudenpentujen kehitysvaihe.
  • Toimintaa voidaan suunnitella erityistä teemaa tai tapahtumaa tukevaksi.
  • Lauman toiveiden kysyminen toimintasuunnitelmaa tehdessä on hyvä keino harjoitella päättämistä yhdessä. Akelan kannattaa kuitenkin laatia toimintasuunnitelma jo pääkohdiltaan valmiiksi, ja sitä voidaan osittain täydentää yhdessä sudenpentujen kanssa.
  • Toimintasuunnitelma voidaan tehdä myös esimerkiksi yhdessä koko akelaneuvoston kesken esimerkiksi yhteisenä suunnitteluviikonloppuna ennen syys- ja kevätkautta. Samalla voidaan valita lippukunnan yhteisillä retkillä ja leireillä tehtävät jäljet.
  • Valmis toimintasuunnitelma jaetaan joka kotiin kauden alussa paperisena tai sähköisenä versiona.

Kokouksen rakenne

Laumaillat ovat sudenpentujen partioharrastuksen perustoimintaa. Niiden perusteella heille jää kuva partiosta ja siitä, mitä siellä tehdään. Laumailtojen tärkeimpiä tavoitteita on antaa sudenpennulle turvallisuuden tunne, läheisiä ihmissuhteita, uuden oppimista, omien taitojen kehittämistä ja mielikuvitusta ruokkivia elämänkokemuksia. Tämä luo haasteita myös akelalle. Laumaillan pitämiseen kannattaa siksi valmistautua huolella.

Illan kulku kannattaa suunnitella ensin esimerkiksi paperille tai tietokoneelle. Aikataulua ei kannata suunnitella liian tiukaksi, vaan varsinaisen ohjelman lisäksi voi olla erilaisia varaohjelmia siltä varalta, että ohjelma kestääkin lyhyemmän ajan.

Joka laumaillan kannattaa noudattaa tiettyä samankaltaista kaavaa. Toistuvuus lisää osaltaan sudenpentujen turvallisuudentunnetta, kun nämä tietävät, miten kulloinkin tulee käyttäytyä. Etenkin aloitus- ja loppuseremoniat ovat tärkeitä. Akelan ei kannata kuitenkaan liikaa kangistua kaavoihinsa, vaan pitää yllä tiettyä yllätyksellisyyttä, vaikka illan kulku noudattaisikin samaa kaavaa. Laumaillan vaihtelevuus perustuu usein vastakohtaparien käyttöön. Rauhallista tekemistä tai keskittymistä vaativaa tehtävää ennen voi vetää riehakkaan energianpurkuleikin. Ohjelmaa kannattaa lisäksi järjestää myös mahdollisimman paljon ulkona.

Kokouksen kulkuun ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. . Akela on illan vetäjä, ja siksi hänellä on kaikki langat aina käsissään. Akelan oma innostus vaikuttaa siihen, miten sudenpennut asioista innostuvat. Sudenpentujen kanssa kannattaa välttää luennointia. Akela pyrkii osallistamaan, kertaamaan, kehumaan ja kannustamaan. Hänen on varmistettava, että kaikki saavat osallistua ja tehdä itse.

Uusien taitojen opetteluun on käytettävä tarpeeksi aikaa. Jokainen oppii eri tavalla. Yksi oppii kuuntelemalla, toinen katselemalla ja kolmas kokeilemalla itse. Siksi on tärkeää, että myös akela kokeilee eri tapoja. Erilaiset asiat vaativat oman aikansa. Samoin myös asioiden purkuun pitää antaa aiJokainen akela luo oman tyylinsä ja hyvä niinkaaOhjelman sisältö kannattaa miettiä tarkkaan ja käyttää mahdollisimman monipuolisia leikkejä, lauluja ja tarinoita. Kaikella toiminnalla pitäisi kuitenkin olla jokin tarkoitus. Liikaa opetettavia asioita ei kannata mahduttaa yhteen kokoukseen. On tärkeätä, että asiat tehdään ajan kanssa ja kunnolla. Jos asiat tehdään kiireellä juosten, voi helposti jokin asia jäädä jonkun lapsen mieltä painamaan.

Opittava aihe on parempi tuoda sudenpennuille hauskassa muodossa. Leikki on tähän käyttöön erinomainen. Melkeinpä minkä tahansa leikin sääntöjä voi muokata koulutusaiheeseen sopivaksi. Opettelemalla muutaman leikin voit tehdä niistä erilaisia versioita tarpeen mukaan. Toisinaan on tarpeen kerrata aikaisemmin opittuja asioita. Monet taidot vaativat ahkeraa harjoittelua ja useita kokouksia, eikä niitä opita yhdessä yössä. Kerrattaessa sama asia voidaan käydä läpi eri tavoin ja viedä syvemmälle. Joskus voi olla tarpeen pyytää laumailtoihin apuvoimia. Etenkin erikoislaumaillat voivat olla luonteeltaan sellaisia, että useampi johtaja on tarpeen jo turvallisuussyistä. Vieraileva kouluttaja on myös hyvä keino paikata omaa tietämystä. Nämä voivat tuoda tervetullutta vaihtelua ja jännitystä laumailtaan.

Ensimmäinen kokous

Ensimmäinen laumailta on uutta laumaa perustettaessa kaikkein ratkaisevin, sillä silloin sudenpennut muodostavat käsityksensä sekä akelasta että koko partiosta. Ensimmäinen laumailta tulee suunnitella erityisen hyvin. On tärkeää, että sudenpennut tuntevat itsensä tervetulleiksi ja että partiosta jää iloinen kuva. Toiminnallisuus on hyvä tapa aloittaa: heti alkuun voi vetää vaikkapa riehakkaan tutustumisleikin.

Mitä tehdä ensimmäisten laumailtojen aikana:

  • Sudenpentujen henkilötiedot ja mahdolliset sairaudet tai muut toimintaan vaikuttavat tekijät on selvitettävä.
  • Tutustutaan toisiin esimerkiksi leikkien avulla.
  • Keksitään laumalle nimi ja mahdollisesti partionimet.
  • Pohditaan lauman sääntöjä ja otetaan läsnäolotaulukko käyttöön.
  • Akela antaa omat yhteystietonsa sekä lippukunnanjohtajan ja tarvittaessa vastaavan akelan yhteystiedot.
  • Tutustutaan partioon ja sudenpennun maailmaan: tunnusmerkkeihin, partiotapoihin, lupaukseen.
  • Harjoitellaan kokouksen sujumista alkumenoista loppumenoihin.
  • Tehdään laumalle oma, yhteishenkeä nostattava tunnus, esimerkiksi viiri, huuto tai päiväkirja.

Levottomuus

Lääke levottomuuteen on kokouksen suunnittelu etukäteen. Tekemistä pitää riittää koko ajaksi, ja ohjeistuksen on oltava selkeää ja ytimekästä. Luennointia kannattaa välttää ja antaa sen sijaan ryhmän tehdä itse. Kokouksen voi aloittaa energiaa purkavilla liikuntaleikeillä ja siirtyä vasta sitten opetettavaan aiheeseen. Opetuksenkaan ei tarvitse olla tylsää: käyttämällä mielikuvitusta mikä tahansa opetettava asia voi muuttua aktiivisen tekemisen ja mielenkiinnon kohteeksi!

Pitkästymisestä johtuvaan häiriköintiin auttaa vaihteleva ja kiinnostava toiminta. Aktiviteettien ja tehtävien tasoa tulee tarkkailla suhteessa ryhmäläisten oppimiseen ja osaamiseen. Kohtuuttoman vaikeat haasteet turhauttavat. Liian helpot hommat puolestaan tylsistyttävät, jolloin vaatimustasoa tulee nostaa. Taitava oppija voi myös auttaa ja opettaa muita.

Toisinaan rauhattomuus vain jatkuu, ja akelasta saattaa tuntua, ettei laumaa saa millään kuriin. Mikäli keskittyminen ei onnistu, voi paras ratkaisu olla vain suunniteltujen aktiviteettien unohtaminen ja ulos riehumaan lähteminen. Jos kyseessä on yksittäisten sudenpentujen riehunta, on syytä pitää lauman pelisäännöistä kiinni. Muutamien häiriköinti ei saa torpedoida muun lauman toimintaa, vaan riehujia on syytä puhutella yksistään tai laittaa hetkeksi jäähylle. Joskus myös vastuutehtävän saaminen rauhoittaa; selkeä rooli ja vastuutehtävä selkiyttävät omaa paikkaa laumassa ja vähentävät huomiohakuisuutta.

Laumaan muodostuu helposti erilaisia rooleja, joista osa ylläpitää ja osa häiritsee sen toimintaa. Tarkkaile ryhmääsi: löytyykö joukosta vitsiniekkaa, pätijää, omantienkulkijaa, sovittelijaa tai kannustajaa? Toiset ottavat itselleen dominoivan roolin, kun taas toiset mieluummin vetäytyvät. Joskus erilaiset persoonallisuudet joutuvat törmäyskurssille, mutta sitä helpompi johtajan on ratkaista tilanteita, mitä paremmin hän tuntee ryhmänsä jäsenet.

Kokousrunko

Joka laumaillan kannattaa noudattaa tiettyä samankaltaista kaavaa. Perinteisesti laumailta alkaa täsmällisesti sovittuna aikana, jolloin suoritetaan alkumenot: huuto, viirimenot, laulu. Sitten leikitään jokin energiaa purkava leikki. Tämä voidaan myös leikkiä pihalla ennen sisälle tuloa ja ottaa vasta sisällä alkumenot. Tämän jälkeen seuraa uusien asioiden opettelua, kilpailuja, partiopuuhailua ja yhteistä suunnittelua. Illan kruunaavat hiljentyminen ja loppumenot: huuto, laulu, tarina, rauhoittuminen, hiljentyminen.

15 min: aluksi ulkona leikki, joka vie energiaa ja mahdollisesti johdattelee illan aiheeseen

5 min: alkumenot lauman tapaan

15 min: uuden asian opetus, esimerkiksi kädentaitoja

10 min: kertausleikki

15 min: uuden asian opetus jatkuu, tai toisen asian opetus

5 min: kolotilojen siivous sudenpentujen kanssa

15 min: myrskylyhdyn ääressä päätöstarina tai hartaus ja loppumenot

Sudenpentujen retket ja leirit

Sudenpentujen mielestä retket ja leirit ovat usein ehdottomasti partion paras juttu. Retket ja leirit tarjoavat sudenpennuille onnistumisen elämyksiä ja kosketuksen luontoon. Monelle sudenpennulle retki voi olla ensimmäinen kerta pois kotoa tai ensimmäinen yö ilman vanhempia. Sudenpentua voi jännittää vieras paikka, mahdolliset vieraat johtajat sekä erilainen ruoka. Sen sijaan jos retkellä on hauskaa ja turvallista, sudenpentu uskaltautuu lähtemään uudestaankin.

Retken tai leirin on siis oltava mieleenpainuva ja iloinen kokemus. Tärkeää on, että se vastaa sudenpennun taitoja ja kykyjä sekä kehitystasoa kaikin puolin. Ensimmäiseen retkeen on hyvä valmistautua laumaillassa juttelemalla tulevasta retkestä ja sudenpentujen mahdollisista peloista etukäteen. Varttuneemmille sudenpennuille voi puolestaan antaa esimerkiksi tehtäviä, jotka he toteuttavat retkellä.

Leiri kestää vähintään kolme yötä. Sudenpennut osallistuvat yleensä ainakin lippukunnan kesäleirille. Lippukuntaleirien lisäksi on myös alue- ja piirileirejä, joissa sudenpennut pääsevät nauttimaan suurleirin tunnelmasta.

Retken kohde:

Monilla lippukunnilla on omia retkipaikkoja. Tuttu retkipaikka helpottaa akelaa retken toteuttamisessa, sillä tällöin hän voi keskttyä kokonaan sudenpentuihin. Lippukunnan kokeneemmilta johtajilta saa hyviä vinkkejä lähiseudun muihin retkikohteisiin.

Ohjelma:

Retki voi olla ainakin ensimmäistä kertaa mukana oleville sudenpennuille jo yksistään niin jännittävä kokemus, ettei ohjelmassa tarvitse olla muuta teemaa kuin itse retkeily ja luontoon tutustuminen. Jos pennuilla ei kuitenkaan ole tekemistä, näille tulee helposti koti-ikävä. Olennaista on, että ohjelmaa on riittävästi ja vapaa-aikanakin johtajat ovat valmiita touhuamaan sudenpentujen kanssa. Teema, jälki tai taustatarina tekee retkestä ja siihen liittyvistä ohjelmista hauskemman. Takataskuun kannattaa myös suunnitella muutama varaohjelma tai ylimääräinen leikkituokio.

Ohjelmaa suunnitellessa kannattaa huomioida myös sää. Ohjelmaa voi joutua muokkaamaan sään takia. Sudenpennut jaksavat kyllä touhuta ulkona koko päivän, mutta voimat esimerkiksi omien varusteiden kantamisessa vaihtelevat. Akelan tehtävänä on varmistaa, ettei retki ole henkisesti tai fyysisesti pennuille liian kuormittava.

Varusteet:

Tärkeintä on, että sudenpennuilla on tarpeeksi lämmintä vaatetta sekä sään mukaisesti vaihtovaatteita. Ennen retkeä voidaan laumaillassa pitää varusteilta, jossa mietitään retkivarusteita. Varustelista pitää liittää myös retkikirjeeseen, jotta sudenpentujen huoltajat osaavat auttaa tavaroiden pakkaamisessa. Siitä huolimatta akelan on hyvä myös ottaa mukaansa joitakin ylimääräisiä tavaroita, kuten villasukkia ja pipo. Aina joku kuitenkin unohtaa tai hukkaa omansa. Akelan tehtävänä on pitää silmällä sudenpentujen varusteita ja esimerkiksi tarvittaessa kehottaa sudenpentua vaihtamaan kuivat tai likaiset varusteet toisiin.

Pakkaaminen:

Varusteet pakataan reppuun tai muuhun laukkuun, jonka jokainen sudenpentu kantaa itse. Kaikkiin varusteisiin kannattaa merkitä pennun nimi, jotta ne eivät hukkuisi. Pakkaamista kannattaa harjoitella ennen retkeä paitsi kololla myös kotona. Myös makuupussin pakkaamista suojapussiin kannattaa kehottaa harjoittelemaan kotona vanhempien kanssa, ettei akelan tarvitse pakata retkellä kymmentä makuupussia. Vanhempia kannattaa myös muistuttaa siitä, että kaikkia varusteita ei tarvitse ostaa, vaan partiokavereilta tai tutuilta niitä voi saada lainaksi tai ne voi ostaa käytettyinä.

Muonitus:

Nälkäisenä sudenpennut tuntevat olonsa turvattomiksi ja koti-ikävä iskee helpommin. Riittävä ravinto onkin yksi tärkeimmistä retken onnistumiseen vaikuttavista asioista. Ruokailun suhteen kannattaa ottaa huomioon retken pituus, ajankohta, säilytystilat sekä sudenpentujen allergiat. Akelan tehtävänä on myös huolehtia siitä, että sudenpennut juovat riittävästi retken aikana.

Turvallisuus:

Turhaa riskiä ei kannata ottaa, vaan kannattaa pelata mieluummin varman päälle. Hyvä tapa ennakoida vaaratilanteita on laatia retken säännöt sudenpentujen kanssa heti perille saavuttua. Yhdessä sovitaan esimerkiksi, millä alueella sudenpennut saavat liikkua, mihin ei saa mennä lainkaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.Ennen retkeä akelan tulee tutustua myös SP:n turvallisuusohjeisiin.

Yöuni:

Riittävä yöuni on sudenpentuikäisen lapsen kohdalla 8–10 tuntia. Johtajien tulee varmistaa, että sudenpennut saavat vähintään sen verran unta.

Nukkumaan kannattaa käydä rauhallisesti ajan kanssa ja varmistaa samalla, että jokaisella sudenpennulle on kuiva ja tarpeeksi lämmin makuupussi ja että jokainen on tehnyt iltatoimensa, kuten hampaidenpesun ja vessassa käynnin. Parhaiten sudenpennut nukahtavat, jos illan päätteeksi luetaan jokin iltasatu tai tarina tai lauletaan iltalaulu. Hiljaisuuden aikana myös johtajien on oltava hiljaa. Vessassa saa käydä yölläkin. Sudenpennuille kannattaa kertoa, missä johtajat nukkuvat ja että heidät saa käydä herättämässä, jos on tarpeen. Etukäteen kannattaa kysyä vanhemmilta, onko sudenpennuissa yökastelijoita, jotta heidät osataan huomioida.

Koti-ikävä:

Ensimmäinen yöretki saattaa olla joillekuille ensimmäinen yö poissa kotoa ilman vanhempia. Retkiolosuhteet ja vieraammat johtajat voivat olla kova paikka, ja koti-ikävän tunteet nousevat helposti pintaan. Kiva ja jännittävä ohjelma pitää ikävät ajatukset hyvin kurissa, mutta joskus itku tulee siitäkin huolimatta. Aina väsytystaktiikka ei toimi, vaan illan hämärtyessä ikävät ajatukset hiipivät mukaan makuupussiin.

Pientä retkeläistä voi lohduttaa sylissä, ja tuttu johtaja voi myös nukkua lapsen vieressä. Joskus auttavat koti-ikäväpillerit tai jutustelu päivän tapahtumista ja lupaus tulevista mukavista puuhista. Koti-ikävästä voi keskustella myös vanhempien kanssa, mutta on syytä harkita, antaako lapsen puhua puhelimessa vanhempiensa kanssa. Joskus tuttu ääni rauhoittaa, mutta yhtä hyvin se voi laukaista entistä ankaramman halun päästä kotiin. Mikäli koti-ikävä äityy niin suureksi, ettei mikään auta eikä ohjelma kiinnosta, sovitaan vanhempien kanssa lapsen lähettämisestä kotiin.

Leirikaste:

Leirikaste voidaan järjestää ensimmäistä kertaa leirillä oleville pennuille. Parhaimmillaan se on pennuille suuri elämys, pahimmillaan pentu pelkää sitä niin paljon, ettei uskaltaudu lainkaan leirille mukaan. Kaste saa olla jännittävä, mutta se tulee sovittaa sudenpentujen mukaan. Monelle sudenpennulle silmät sidottuina kulkeminen on jo muistamisen arvoinen kokemus. Paras leirikaste on sellainen, joka kohottaa sudenpennun itsetuntoa. Myös turvallisuus täytyy ottaa huomioon.

Esimerkki leirikasteesta: Kuljetaan silmät sidottuna köyttä pitkin. Välillä on

erilaisia rasteja, joilla tulee suorittaa jokaisen pennun kykyihin sopivia pieniä tehtäviä: merimiessolmun sitominen, esineen tunnustelu märän sammaleen sisältä, partiotunnuksen lausuminen, öljylampun sytytys. Lopuksi leirinjohtaja kastaa leiriläiseksi esimerkiksi kopauttamalla leirisauvalla olalle.

Jälkipuinti:

Kotimatkalla tai ensimmäisessä kokouksessa voidaan keskustella yhdessä retken onnistumisesta: mikä oli pelottavaa, mikä kivaa ja mikä tylsää. On tärkeää, että kaikille jää retkestä hyvä mieli. Vaikka pennut eivät välttämättä osaa kovinkaan tarkkaan arvioida leirin onnistumista, antavat jo kommentit jotain käsitystä siitä, millaisia seikkoja kannattaa ottaa huomioon seuraavaa leiriä suunniteltaessa.

Esimerkki retken ohjelmasta ja aikataulusta

Perjantai

17.00 Kokoontuminen kololle, kävely bussipysäkille (bussi lähtee 17.15)

18.00 Bussi perillä, kävely kämpälle, majoittuminen

19.30 Ulko-ohjelmaa (esim. maastopeli tai heijastinleikkejä)

20.30 Iltapala

21.00 Rauhoittava heijastinsuunnistusrata

Lauantai

8.00 Herätys, aamutoimet

8.30 Lipunnosto, aamujumppa

8.45 Aamupala

10.00 Aamupäivän ohjelmana erilaisia retkellä toteutettavan jäljen aktiviteetteja 12.00 Tehdään lounasta retkikeittimellä.

14.00 Iltapäivän ohjelmana jatketaan erilaisia retkellä toteutettavan jäljen aktiviteetteja

17.00 Päivällinen

17.30–19 Saunavuorot ja askartelu

19.30 Iltaohjelmana iltanuotio

Sunnuntai

8.00 Herätys, aamutoimet

8.30 Lipunnosto, aamusanat

8.45 Aamupala. Pakataan ja siivotaan kämppä kuntoon.

11.00 Aamupäivällä

12.15 Välipala ulkona

12.45 Lähtö paluumatkalle, kävely bussipysäkille (bussi lähtee 13.15)

14.00 Saapuminen kololle

Meripartio sudenpentuikäkaudessa

Meripartiolippukuntiin kuuluvat sudenpennut tutustuvat muun toiminnan ohessa myös vesillä liikkumiseen. Toimintaan sisältyy niin toimintaa vesillä kuin merikarttojen tutkimista ja solmujen opetteluakin. Veneillä ei varsinaisesti saada vastuuta, vaan tutustutaan ja kokeillaan, mitä purjehtiminen tai veneily on. Sudenpentujen kanssa käydään läpi muun muassa pelastusliivien käyttö, solmut ja merimerkit.

Purjehdukset ovat yleensä iltapurjehduksia ja purjehtimisesta huolehtivat ensisijaisesti johtajat. Joskus sudenpennuilla voi olla mahdollista päästä mukaan myös päiväpurjehduksille. Sudenpentuohjelman yleisenä tavoitteena on taitotasoltaan turvallinen matkustaja, joka tietää, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Meripartioaktiviteetit sudenpentuohjelmassa

Sudenpentuohjelmaan kuuluu neljä vesiaiheista jälkeä: meloja, vesillä liikkuja, purjehtija sekä merenkulkija. Jäljet on suunniteltu niin, että meripartiolippukuntien sudenpennut tekevät ensimmäisenä vuonna vesillä liikkuja -jäljen, toisena vuonna purjehtija-jäljen ja kolmantena vuonna merenkulkija-jäljen. Näiden lisäksi sudenpennut tekevät muita jälkiä normaalin ohjeistuksen mukaisesti. Vesiaiheisia jälkiä voivat tehdä kaikki sudenpennut, myös maapartiolaiset halutessaan.

Lataa pdf:nä:

Akelan opas