Symboliikka

Symboliikkaa on partiossa kaikkialla. Se kulkee mukana perhepartion pienimmistä maailmanjärjestöjen johtajiin, omasta vartiosta maailmanjärjestöihin. Symboliikan avulla asiat, esineet ja tekeminen saavat useampia ja erilaisia merkityksiä. Siten yksinkertaisenkin tuntuinen asia kertoo usein partiolaiselle paljon enemmän kuin päälle näyttää.  

Symboliikka partiossa on toimintatapoja, kuvallisia ja sanallisia tunnuksia, nimistöä, värejä, materiaaleja, teemoja, sisältöjä, esineitä, vertauskuvia ja mielikuvia. Symboliikkaa on myös kaikessa tekemisessä. Joskus se on tunnistettavissa kuten vaikkapa lipunnosto tai sisaruspiiri. Toisinaan se on piilossa tukemassa kasvua partiossa, mutta sitä ei edes huomaa jos ei hoksaa sitä ajatella. Esimerkkinä vaikkapa nuotion sytyttäminen. Oppiessaan käsinkosketeltavan taidon partiolainen oppii samalla paljon muuta (itseensä ja toisiin luottamista, yhdessä tekemistä, vastuuta elinympäristöstä ja luonnonsuojelua, toimeen tarttumista). Silloin symboliikka on tekemisessä. 

Miksi partiossa on symboliikkaa? Mihin symboliikalla pyritään?  

Symboliikka tekee näkyväksi partion sisältöä ja tukee partiomenetelmän muita osa-alueita. Se vahvistaa koettua partiopolkua ja luo odotuksia tulevasta. Symboliikka yhdistää partiolaisen niin omaan ryhmäänsä kuin maailmanlaajuiseen partioliikkeeseen.  

• tukee kasvua  
• luo yhteenkuuluvuutta  

• ryhmäyttää  
• kannustaa   
• luo tilaa pohdinnoille  
• auttaa näkemään asioita eri tavalla  

  Missä on symboliikkaa?  

• Paikat  
• Heraldiikka  
• Merkit  
• Asut  
• Tavat, “rituaalit”  

• Esineet  
• Nimikkeet  
• tekeminen  

Miten symboliikka jakautuu? Symboliikka voidaan jakaa monella erilaisella tavalla riippuen käyttötarkoituksesta  

• tavara. toiminta. sisältö. Merkitys (eri asioiden merkitys eri tilanteissa) 

• Konkreettinen / ajatuksellinen (eli käsin kosketeltavat ja vertauskuvalliset) 
• Ikäkausien symboliikka (tunnukset, tavat, eläimet, värit, tekeminen) 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kaikessa partiotoiminnassa symboliikka on suuressa osassa. Partio-ohjelman pohtivatkin osiot ovat helpompia käsitellä kun niitä lähestytään tutumman asian kautta ja ikään kuin salaa ollaan aiheen ytimessä.  Symbolisen viitekehyksen luominen partiotapahtumiin on symboliikan toteuttamista käytännön tasolla. Teeman ympärille rakennettu tapahtuma kiinnostaa, innostaa ja tuo esiin konkreettisella tavalla asioita, joita ehkä muuten on vaikea tavoittaa. Arkipäiväinen oppiminen muuttuu kiehtovaksi tarinaksi ja tavallinen suunnistuskartta aarrekartaksi.  

PARTIOASUN MERKEISTÄ JA MITÄ NE KERTOVAT 

Partiomerkein yhdistytään, kerrotaan omista ryhmistä, omista saavutuksista, osaamisesta ja saadusta kiitoksesta. Ne kertovat partiopolusta ja kouluttautumisesta, hauskoista hetkistä ja omistautumisesta. Partiomerkeillä kiitetään, annetaan tunnustusta ja osallistetaan. Kun seuraavan kerran saat merkin tai jaat merkin, mieti samalla mitä kaikkea se merkitsee sinulle ja saajalle/antajalle. Erilaiset partiomerkit voidaan jakaa viiteen ryhmään. Osa merkeistä voi myös kuulua useampaankin ryhmään. 

1. Ryhmäyttävät merkit (paidan vasen hiha) 

• Merkit oman ryhmän tunnuksesta maailmanjärjestöjen merkkeihin 
• Merkit luovat yhteenkuuluvuutta kantajiensa kesken. Ne kertovat kantajastaan ja kantajalleen, mistä hän tulee. 

1. Ikäkausi-, ohjelma- ja päätösmerkit (paidan oikea hiha) 

• Kertovat kehittymisestä partiopolulla. 
• Ovat tunnustus osaamisesta ja kannustavat yhä parempaan. 
• Ikäkauden tunnus partiopaidan oikeassa hihassa kuuluu sekä ensimmäiseen että toiseen ryhmään. Vaikka kyseessä ei ole tietyn ryhmän tunnus, se yhdistää saman ikäkauden partiolaisia. 
• päätösmerkit vasemman taskun laskoksessa 

1. Kurssi- ja koulutusmerkit 

• Kertovat partiokouluttautumisesta ja ovat suurelta osin aikuisten merkkejä. 
• yleensä oikean taskun laskos, PJ-tunnus ja kolmiapila vasemman taskun laskos 

1. Tapahtuma- ja toimintamerkit 

• Kertovat aktiivisuudesta ja kiinnostuksen kohteista 

• Samalla ne ryhmäyttävät yhdistämälla samaan tapahtumaan osallistuneita. 

1. Ansiomerkit ja tunnustukset 

• Merkkejä joita annetaan kiitokseksi ja tunnustukseksi hyvästä toiminnasta partiossa. 
• Ansiomerkit kertovat arvostuksesta merkinkantajaa kohtaan 

************************************************ 

LIPPUKUNTA JA SEN RYHMÄT 

Jokaiselle partiolaiselle tutuin merkki lienee oman lippukunnan tunnus ja nimi ja tutuimmat perinteen niitä lippukunnan omia.  Lippukunnan tunnus on varmastikin suunniteltu niin, että sillä on useita merkityksiä. Samoin eri ryhmien, laumojen ja vartioiden kannattaa tehdä omat tunnuksensa ja symbolinsa. Silloin ryhmällä on oma olemus ja siten siitä tulee yhtenäinen. 
 
MAAILMANJÄRJESTÖT, SP-FS, PARTIOPIIRIT JA FiSSc 

Partiopiireillä ja FiSSc’llä on symboliikkaa joka liittyy erityisesti niiden omaan toimintaan ja omiin jäseniin. Samoin SP-FS:lla on lisäksi omat symboliikkansa, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia partiolaisia. Maailmanjärjestöjen symboliikka on yleismaailmallista jota jokainen partiolainen käyttää. Ison järjestön symboliikka kuuluu kaikille sen vaikutuspiirissä oleville. Siten molempien maailmanjärjestöjen symboliikka kuuluu kaikille suomalaisille partiolaisille.  

Sivunvaihto 

Oheisessa taulukossa on asioita ja esineitä joilla on symboliikkaa. Lue taulukkoa niin, että jos jokin asia on ylempänä, se kuuluu myös alempana olevan ryhmän symboliikkaan. Taulukossa ei ole kaikkea, vaan nämä ovat esimerkkejä siitä, missä ja miten symboliikkaa voidaan katsoa. 

Eli esimerkiksi partioaate kuuluu ihan kaikille kun taas adventtikalenteri kuuluu suomalaiseen partioon ja on ihan kaikkien suomalaisten partiojärjestöjen, lippukuntien, vartioiden, laumojen ja partiolaisten juttu. 

Ikäkausien symboliikka

IKÄKAUSIEN TARINALLISTAMINEN  

Jokaisella ikäkaudella on tunnuseläin. Niille on määritelty lyhyesti ominaisuudet. Ikäkausille on myös pidempi tarina, jota voi käyttää sellaisenaan tai muokata siitä vaikkapa sopiva iltanuotiotarina 

 PERHEPARTIO (ORAVA)  

• Kulkee ja tutustuu uuteen yhdessä tutun aikuisen kanssa.  

Perhepartiolaiset ovat vasta tutustumassa partioon ja siksi pienillä perhepartiolaisilla onkin oma tuttu aikuinen mukana. Aikuisella perhepartiolaisella voi olla mukanaan useampikin lapsi, aivan kuten oravaemollakin on yksi tai useampi poikanen. Orava onkin perhepartiolaisten tunnuseläin. Oravia esiintyy ympäri Suomea. Sen elinpiiri voi olla metsässä mutta oravia näkyy myös kaupungeissa ja pihapiirissä. Perhepartiolaisetkin ovat hyvin erilaisia ja osa liikkuu luontevasti metsässä ja toiset vasta uskaltautuvat hiljalleen oman kodin ja pihapiirin ulkopuolelle. Oravat rakentavat useita pesiä oman reviirinsä alueelle ja saattavat siirtää kantaen poikasensa uuteen pesään. Näin myös perhepartiolaiset aikuisen avulla luovat tuttuja turvapaikkoja ja laajentavat siten omaa reviiriään. Turvallisen ja tutun aikuisen avulla pienet perhepartiolaiset pääsevät tutustumaan uuteen ja oppimaan asioita. Aikuisen kanssa ei tarvitse vielä osata valmiiksi ja aikuinen pitää huolen pienestä perhepartiolaisesta ja hänen on turvallinen olla, kuten oravan poikasella emon kanssa.  

SUDENPENNUT (SUDENPENTU)  

• Tekee retkiä pesästään ulkopuoliseen maailmaan, vielä kuitenkin lähellä kotipesää.  

Sudenpennut ovat jo omasta mielestään isoja ja reippaita ja ovat uteliaita lähiympäristönsä suhteen. Laumana ne tutkivat ja tutustuvat ulkopuoliseen maailmaan, kuitenkin niin ettei oma kotipesä ole kaukana. Sudenpentujen kasvaessa reviiri hieman laajenee, mutta yhteys lauman kanssa pysyy. Partiossa sudenpennut toimivat samalla tavalla omassa laumassaan ja opettelevat uutta yhdessä turvallisten johtajien, akeloiden avulla. Nimitystä akela on käytetty sudenpentujen johtajasta jo B-P:n ajoista alkaen. B-P käytti taustatarinoinaan Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan tarinoita ja teoksessa kerrotaan susilaumasta ja sen viisaasta ja vahvasta johtajasta, Akelasta. Akela onkin oman laumansa johtaja ja merkittävä henkilö pienten sudenpentujen partiomatkalla. Sudenpentujen tunnusväri on auringonkeltainen, joka kuvaa sudenpentujen iloa ja energisyyttä tarttua uuteen. Leikkisät sudenpennut oppivat vielä kavereiden ja oman lauman kanssa leikkien ja siihen heitä tulee akeloina ja johtajina kannustaa ja rohkaista.  

SEIKKAILIJAT (KETTU)  

• Seikkailee rohkeasti jo pidemmällekin, tutkimusmatkailijan lailla.  

Seikkailija on tutkimusmatkailija, joka seikkailee jo rohkeasti  kotipesää pidemmälle. Seikkailija on uuden kokeilija ja leikkimielinen sankari, joka hallitsee niin leikit kuin jo isojenkin taitoja. Juuri sen vuoksi seikkailijoiden tunnuseläin onkin kettu. Kettu on melkoinen sopeutuja. Se on kotonaan niin metsässä kuin urbaanissa kaupunkiympäristössä. Se on leikkisä ja oppii nopeasti uusia taitoja. Se pärjää hienosti itsekseen, mutta tulee mainiosti toimeen myös muiden kanssa.   

Menneinä aikoina kettuja kutsuttiin revoiksi. Ja kaikkein arvostetuin kettu oli tulikettu. Tuon hiilloksenoranssina hohtavan myyttisen eläimen toivoivat kaikki metsästäjät saavansa saaliiksi, jotta saalisonnen myötä tulisi rikkaaksi ja kuuluisaksi. Meistäkin jokainen voi kuulaana pakkasyönä nähdä tuliketun liikkuneen, kun hännällään lumihankea hipaissut tulikettu on saanut aikaan hohtavat revontulet.  Jokaisen seikkailijan tärkein väline on tietysti kompassi. Partiossa seikkailijan oikeaa hihaa koristaa hiilloksenoranssi kompassiruusu, jonka ympärille ilmansuuntia (partioliljat pohjoiseen ja etelään ja apilat itään ja länteen) kootaan. Kompassiruusu on kulkemisen, matkanteon, etsimisen ja löytämisen symboli. Kun on aika siirtyä seuraavaan ikäkauteen, seuraa kompassiruusu päätösmerkkinä mukana vasemman taskun laskoksessa. Seikkailija kulkee oikeaan suuntaan, ylöspäin, eteenpäin, kohti uusia haasteita. Pohjoisnuolessa oleva partiolilja osoittaa symbolisesti oikeaa suuntaa koko elämälle.  

Sivunvaihto 

 TARPOJAT (AHMA)  

• Kulkee aktiivisesti ja toiminnallisesti haastavassakin maastossa.  

Tarpojan elämä on yhtä murrosta! Murkkuikä ja yläkoulu ovat vähintään yhtä haastavia muutoksia kuin sudenpentuna koulun aloitus. Tarpojaikäkausi on myös itsenäistymisen alkuaikaa. Tietoa ja taitoa on karttunut ja tarpoja pärjääkin jo omillaan, aikuista tarvitaan vain tukemaan ja luotsaamaan partiopolkua.   

Tarpojan tunnuseläin on ahma. Ahma on tunnettu myös nimillä osma, osmo, kätkä ja kamppi. Liekö osmonsolmu saanut nimensä ahmalta?  Ahma kuvastaa hyvin tarpojaikäkautta, sillä tuo peloton suurpeto on hieman kömpelö, mutta taitava ja sisukas ikiliikkuja. Se kiipeää ketterästi vahvojen kynsiensä avulla puuhun ja on hyvä uimari. Ahmat nukkuvat mielellään päivisin ja vaeltelevat retkillään yöaikaan. Metsä on ahman elinympäristöä ja ahman voi helposti kuvitella ahman telmimässä kanervikossa. Kanervanvioletti onkin tarpojien tunnusväri.  

Tarpojaikäkauden päätösmerkki, Kimin hymy on metallinen merkki, jossa on tunnusnauha, kierrekoriste, jonka päät ovat kääntyneet ylöspäin. Nauhaa koristaa teksti “ole valmis”. Merkin on ottanut käyttöön itse Baden-Powell.  

SAMOAJAT (ILVES)  

• Liikkuu ympäristöstään kiinnostuneena, tunnustellen eri maisemia ja maastoja.  

Samoajaikäinen nuori käy elämässään läpi monenlaisia muutoksia ja etsii omaa paikkaansa maailmassa ja yhteiskunnassa. Samoajan tunnuseläin on ilves, joka uteliaana tunnustelee erilaisia maisemia ja maastoja. Ilves elää ensimmäisen vuotensa perheryhmänä emon ja muiden saman lauman pentujen kanssa. Näin myös samoaja kaipaa luotsin ja oman vertaisryhmän, joiden kanssa voi turvallisesti pohtia aatteellisia näkemyksiä ja kehittyä johtajana, ottaa vastuuta ja itsenäistyä. Vanhempana ilves muuttuu yhä itsenäisemmäksi ja sen elinpiiri laajenee ja se voi kulkea pitkiäkin matkoja.  

Samoajan tunnusväri on metsänvihreä ja sen tarkoitus onkin innostaa samoajaa syvemmälle metsään itsenäisesti ja uteliaasti, kohti uutta tuntematonta ja laajentaa samalla reviiriään.  

VAELTAJAT (KARHU)  

• Etenee suunnitellusti, pitkäjänteisesti ja avoimin mielin toivomaansa päämäärään.  

 Vaeltajan tunnuseläin on karhu. Karhu on itsenäinen luonnossa liikkuja, jolla on vahva halu löytää oma elämäntapansa ja joka tekee päätökset oman pään mukaan. Vaeltaja tutustuu paremmin itseensä, kehittää tietojaan ja taitojaan sekä valmistautuu aikuisuuteen.  Vaeltaja siis rakentaa oman henkilökohtaisen suunnitelman eli vaelluskartan, jonka avulla hän kehittää itseään oma elämäntilanne huomioon ottaen. Vaikka karhu elää pääosin yksin, voi riittävän mielenkiintoiset asiat koota useita karhuja samaan paikkaan aivan kuten vaeltajatapahtumat kokoavat vaeltajia ympäri alueen, piirin ja maailman oppimaan toinen toisiltaan ja verkostoitumaan keskenään. Karhun elinpiiri on laaja ja vaeltaja kulkee varmoin askelin myös vieraammalla maaperällä. 

Vaeltaja kulkee karhun tavoin välillä pohdiskelevasti kävellen, toisinaan tomerasti laukaten ja ajoittain innosta hyppien. SIlloin tällöin karhu nousee kahdelle jalalle tähystääkseen ympäristöään tarkemmin aivan kuten vaeltaja tarkastelee omaa elämäänsä ja suuntaa vaeltajuuttaan kohti aikuisuutta. Vanhetessaan ja kokemuksen kartuttua karhu oppii uusia asioita ja muuttaa käytöstään. Vuosittain tehtävässä suunnanotossa vaeltaja pohtii mistä hän on tullut ja suuntaa toimintaansa sen mukaan. Vaeltajuuden päättyessä vaeltaja muistelee koko partiotaipaletta ja pohtii sitten, mihin suuntaan hän suuntaa elämässä eteenpäin. 

Ikäkausien symboliikkaa kootusti: