Ympäristötunteet

Ympäristötunteet ovat tunteita, joita ihmiset kokevat ympäristöön ja sen muutoksiin liittyen, kuten huoli ilmastonmuutoksesta tai ilo luonnon monimuotoisuudesta. Omien ympäristötunteiden tunnistaminen auttaa meitä elämään arvojemme mukaisesti, tekemään kestäviä valintoja ja ymmärtämään toisiamme. 

Alla on vinkkejä, joiden avulla voitte tutustua ympäristöön ja luontoon liittyviin tunteisiin. Vinkkien lopussa on apukysymyksiä jatkokeskusteluun sekä tietoa siitä, miten aktiviteetti tukee ympäristötunteisiin tutustumista. Materiaalit on toteutettu yhteistyössä Panu Pihkalan kanssa.

Lue lisää partiolaisten ympäristötunteista Panu Pihkalan blogista.

1. Näytellään oma luontotunne

Ikäsuositus: Sudenpennut ja seikkailijat 

Opetelkaa yhdessä tunnistamaan ja näyttelemään luonnosta tai ympäristöasioista syntyviä tunteita. 

Ryhmänjohtaja kertoo erilaisia luonnonilmiöitä ja ympäristöasioita, joihin liittyvän tunteen ryhmäläiset näyttelevät. Millaisen tunteen aiheuttaa esimerkiksi kuralätäkkö, ohi lentävä lintu, jäniksen papanat lumella, hämähäkki, perhonen, siili, karhu, auringonpaiste, roska ojassa, sinilevä tai saaste aiheuttavat. Tuleeko asioista mieleen esimerkiksi ilo, hämmästys, nauru, jännitys, pelko, inho, suru tai närkästys?  

Voitte lähteä ryhmän kanssa myös tunnekävelylle, jossa johtaja osoittaa erilaisia asioita ympäristöstä johon ryhmä voi reagoida.  

Jatkokeskustelu: Millaiset asiat luonnossa tuottavat iloa ja millaiset tuottavat surua? Millaisia muunlaisia tunteita lapset löysivät ja mitkä asiat ne aiheuttivat? Millainen reaktio näistä tunteista heräsi? Esim. suru väänsi kehon kasaan ja ilo sai hymyilemään ja pomppimaan.  

Miksi tämä on tärkeää? Tunteiden tunnistaminen auttaa niiden käsittelyssä. Kun partiolainen oppii tunnistamaan tunteita, joita luonto ja ympäristö hänessä aiheuttavat, on myös vaikeampien tunteiden ymmärtäminen ja niiden käsitteleminen myöhemmin helpompaa.  

2. Järjestetään muistohetki kuolleelle eliölle 

Ikäsuositus: Sudenpennut ja seikkailijat 

Löysittekö ryhmän kanssa kuolleen eläimen? Järjestäkää yhteinen suruhetki tai hautajaiset.  

1. Puhu asiasta rauhallisesti ja tarjoa tilaisuus käsitellä asiaa: Kerro lapsille, mitä on tapahtunut ja mitä tarkoittaa, kun eläin kuolee. Anna lapsille tilaisuus ilmaista tunteitaan ja kysyä kysymyksiä. 
2. Kunnioittakaa kuollutta eliöitä: Opeta ryhmäläisille kunnioittavaa suhtautumista kuolleeseen eliöön. Pieni hiljainen hetki on yksi tapa. Voit myös kertoa heille, että voimme sanoa hyvästit esimerkiksi linnulle järjestämällä pienet hautajaiset. Jos surun kohteena on kokonainen paikka, sille voi järjestää muistohetken, vaikkei hautaa olekaan. 
3. Suruhetken tai hautajaisten järjestäminen yhdessä: Pyydä lapsia auttamaan muistohetken järjestämisessä. Voit antaa lapsille vapaat kädet toteuttaa oman näköisensä muistohetken tai suunnitella muistohetken osittain valmiiksi. Ryhmän voi antaa valmistella esimerkiksi muistopuheet, hauta-arkun tai muistomerkin luonnosta löytyvistä elementeistä. 
4. Hyvästit ja hiljentyminen: Kutsu ryhmä yhteen muistopaikan ympärille ja pitäkää hiljainen hetki. Voitte sitten lausua muutaman sanan eliön muistoksi, kuunnella musiikkia, laulaa, lausua runon tai vaikka esittää rauhallisen tanssin. Jokainen lapsi voi halutessaan sanoa muutaman sanan tai ilmaista ajatuksiaan.
5. Muistomerkki tai hauta: Lopuksi voitte haudata eliön johonkin sopivaan paikkaan, kuten puun alle. Voitte myös laittaa haudalle ristin, kukan tai muun luonnonmateriaaleista rakennetun muistomerkin. 

Jatkokeskustelu: Muistohetken jälkeen voitte vielä keskustella ryhmän kanssa siitä, mitä tapahtui ja miten he tuntevat. Muistuta ryhmäläisiä siitä, että surun tunteminen on normaalia ja että siitä kannattaa puhua ystävien tai aikuisten kanssa. Jos tilanteeseen sopii, voitte pitää vaikkapa mehuhetken ja keskustella sen yhteydessä. 

Miksi tämä on tärkeää? Muistohetki tarjoaa lapsille tilaisuuden oppia käsittelemään surua terveellisellä tavalla. Heidän on tärkeää oppia, että suru on normaali osa elämää ja kokeilla turvallisessa ympäristössä tapoja ilmaista ja käsitellä sitä. Lisäksi lapset oppivat tunnistamaan toisten tunteita ja osoittamaan myötätuntoa toisten menetyksen kohdatessa. Hautajaisten järjestäminen antaa mahdollisuuden opettaa lapsille luonnon kunnioittamista ja ymmärrystä elämän kiertokulusta.  

3. Ilmastohirviö roskista 

Ikäsuositus: Sudenpennut ja seikkailijat 

Lähtekää yhdessä keräämään roskia lähiluonnosta. Kun olette saaneet tarpeeksi roskia kasaan, kerääntykää yhteen. 

Kuvitellaan ryhmän kanssa, minkälainen ilmastonmuutos olisi, jos se olisi fantasiatarinan hirviö. Rakentakaa maahan kuvittelemianne hirviöitä keräämistänne roskista. 

Voitte pohtia esimerkiksi: 

• Millainen ilmastomuutos on luonteeltaan? 

• Minkälaisin raajoin ilmastohirviö liikkuu?  

• Minkälainen pää ilmastohirviöllä on? 

• Mitä ilmastohirviö syö ravinnokseen? 

Harjoitteen voi toteuttaa myös piirtäen. Harjoitukseen on hyvä sisällyttää myös jokin voimaannuttava elementti. Voitte tehdä hirviölle vastaparin, luonnonmateriaaleista kootun äitimaan tai luonnonmonimuotoisuuden suojelijan. 

Lopuksi ilmastonmuutoshirviö joutaa kierrätettynä roskikseen.  

Jatkokeskustelu: Keskustelkaa yhdessä millaisia tunteita sana “ilmastonmuutos” teissä herättää.  

Miksi tämä on tärkeää? Usein voi olla helpompi käsitellä vaikeita aiheita jonkin konkreettisen tekemisen kautta. Luova ilmaisu ja taiteen mahdollisuudet ovat tärkeitä tunteiden sekä ympäristöaiheiden kannalta. Yhdessä rakentaminen voi tuoda mukaan hauskuutta ja huumoria. Harjoitus on muunnelma Ilmastonmuutos minussa -harjoitusten me ilmastohirviö-improvisaatiosta.  

4. Murehtijat ja ilon löytäjät 

Ikäsuositus: seikkailijat ja tarpojat 

Opetellaan erilaisten näkökulmien ottamista oman ryhmän kanssa.  

Ryhmänjohtaja vie ryhmän kaupunkipuistoon tai muuhun luontoon, jossa ihmisvaikutus on läsnä. 

1. Ohjeista ryhmää tarkastelemaan ympäristöä mahdollisimman negatiivisesti. Voit auttaa kysymällä millaisia huonoja asioita he löytävät ympäristöstä. Mikä ärsyttää, mikä oli rumaa ja mikä inhottaa? Anna ryhmälle hetken aikaa tarkastella ympäristöä hiljaa itsekseen. Sopivan ajan jälkeen, kysy millaisia asioita he löysivät.  
2. Seuraavaksi keskittykää tarkastelemaan ympäristöä positiivisesta näkökulmasta. Voit auttaa ryhmää kysymällä, mitkä asiat ympäristössä tekevät heidät iloiseksi. Mikä on kaunista, ilotuovaa tai miellyttävää? Anna taas hetken aikaa ryhmälle tarkastella ympäristöä hiljaa itsekseen ja pyydä heitä sitten kertomaan havaitsemansa asiat. 

Jatkokeskustelu: Keskustelkaa, miksi on tärkeää kiinnittää huomiota sekä hyviin että huonoihin näkökulmiin. Kumpia näkökulmia oli helpompi keksiä ja miksi näin oli?  

Miksi tämä on tärkeää? Harjoituksessa harjoiteltua toimintaa kutsutaan kahden tason näkökyvyksi. Se on aktiivista huomion kiinnittämistä sekä vaikeuksiin että hyviin asioihin. Huonojen uutisten virrassa jää usein huomaamatta, kuinka paljon maailmassa on myös toivon merkkejä ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Kun muistaa kiinnittää huomiota myös hyviin asioihin ja osaa tuntea kiitollisuutta niistä, niin jaksaa myös toimia paremmin ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi. Kahden tason näkökyky auttaa lasta ja nuorta käsittelemään esimerkiksi uutisointia, mainoksia sekä kulutustottumuksia. 

5. Ympäristönmuutoksen symbolit 

Ikäsuositus: seikkailijat ja tarpojat 

Kuvataan ympäristönmuutokseen liittyviä tunteita symbolein. 

Menkää yhdessä ulos ja rakentakaa ryhmän kanssa symboleita erilaisista luonnonmateriaaleista. Voitte keksiä yhteisen teeman tai valita sopivan teeman alla olevasta listasta. Jos lähiaikoina on tapahtunut jokin ryhmää koskettanut ilmasto- tai ympäristöasia, jota haluatte käsitellä yhdessä, voitte kuvata myös tämän. 

• Muistomerkki ympäristötuholle, joka on viime aikoina herättänyt surua. Esimerkiksi metsäpalo, luonnon monimuotoisuuden katoaminen tai ilmastonmuutos 

• Ympäristösuru tai ärsytys  

• Toivon symbolirakennelma 

Huom. Ohjeista ryhmää käyttämään vain maahan tippuneita ja/tai kuolleita kasvisosia.  

Jatkokeskustelu: Miksi symbolit tai muistomerkit ovat tärkeitä? Millaisille asioille on muistomerkkejä omalla paikkakunnallasi? Onko sinulla omia muistoesineitä tai symboleita asioille, joita pidät tärkeinä? Millaisista asioista haluaisimme muistuttaa itseämme ja toisia symbolien avulla? 
Mitkä asiat ovat arjessa sellaisia, että niiden muistaminen on vaikeaa ilman symboleita? 

Miksi tämä on tärkeää? Usein voi olla helpompi käsitellä vaikeita aiheita jonkin konkreettisen kautta. Luova ilmaisu ja taiteen mahdollisuudet ovat tärkeitä tunteiden sekä ympäristöaiheiden kannalta. Kyky luoda symboleita ja käsitellä asioita niiden kautta on yksi tärkeä taito elämässä. Yhdessä rakentaminen voi tuoda mukaan hauskuutta ja huumoria. 

6. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet: Utopiat ja dystopiat

Ikäsuositus: tarpojat ja samoajat 

Tutustutaan ryhmänä siihen, millaisena ryhmäläiset näkevät tulevaisuuden. Käsitellään yhdessä tulevaisuuteen liittyviä uhkakuvia, pelkoja ja toivoa. 

Jaa ryhmä noin neljän henkilön ryhmiin. Ryhmille jaetaan paperiarkki ja kynä. Jokaisella vuorolla (1–3) paperi siirtyy seuraavaan ryhmään. Ryhmä lukee ensi toisen ryhmän tekstin ja jatkaa sitten tarinaa ryhmänjohtajan ohjeiden mukaan. Tarinan voi myös vaihtoehtoisesti piirtää, näytellä tai kuvata videolle. 

1. Ryhmä kirjoittaa lyhyen kuvauksen kaupungista, jossa asuvat nyt tai jostain kuvitteellisesta kaupungista, joka voisi olla olemassa tällä hetkellä. Ryhmä vastaa esimerkiksi kysymyksiin millaisia ihmisiä kaupungissa asuu ja miten he voivat, millaiselta kaupunki näyttää ja miten luonto näkyy kaupungissa. Kirjoittaminen jälkeen ryhmä antaa kirjoittamansa tarinan seuraavalle ryhmälle, joka lukee tarinan keskenään. 

1. Siirrytään nyt vuoteen 2050. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset näkyvät nyt voimakkaasti kaupungissa. Ryhmä kirjoittaa lyhyen kuvauksen, millaista kaupungissa on nyt. Kirjoittaminen jälkeen ryhmä antaa kirjoittamansa tarinan seuraavalle ryhmälle, joka lukee tarinan keskenään. 

1. Tulevaisuuden luominen on ihmiskunnan käsissä. Nyt ryhmä kirjoittaa tarinaan viimeisen osan. Nyt ihmiskunta on havahtunut omaan tilaansa ja päättää lähteä korjaamaan tilannetta. Mitä ihmiset päättävät tehdä korjatakseen tilanteen, johon ovat päätyneet. Millaisia tekoja kaupungissa tehdään ja miten ne vaikuttavat. 

Jatkokeskustelu: Onko tulevaisuus helpompi kuvitella pelottava ja ahdistavana vai turvallisena ja viihtyisänä paikkana. Miksi negatiivisen/positiivisen tulevaisuuden kuvittelu on teistä helpompaa? Millaisia tulevaisuuskuvia yleensä kohtaatte esimerkiksi elokuvissa ja kirjoissa? 

Miksi tämä on tärkeää? Nuoret kasvavat usein negatiivisten tulevaisuuskuvien keskellä. Negatiiviset tulevaisuuden kuvien lisäksi on hyvä harjoitella ajattelemaan tulevaisuutta positiivisesti sekä korostaa sitä, että tulevaisuus on meidän omissa käsissämme. 

7. Ympäristötunteet emojeilla 

Ikäsuositus: seikkailijat ja tarpojat 

Ympäristönmuutokseen liittyy monia erilaisia tunteita ja ajatuksia, jotka ovat kaikki osa elämää ja niillä on oikeus olla olemassa. Tutustutaan yhdessä erilaisiin tunteisiin emojietä käyttäen. 

Lataa ilmastotunteet emojeina -pyörä  

Jokainen valitsee oman pienen luonnonelementin, kuten kiven, lehden tai kävyn. 

Ryhmänjohtaja kertoo sanoja, joihin ryhmän tulee reagoida viemällä oma elementti kohtaan, joka kuvaa omaa tunnetta. Voitte käyttää esimerkiksi näitä sanoja: ympäristönsuojelija, luonto, metsä, Itämeri, Ilmastonmuutos, lajikato, sukupuutto, kestävät elämäntavat, luonnon monimuotoisuus, fossiiliset polttoaineet, uusiutuva energia, ylikulutus, hiilijalanjälki, kasvihuonekaasupäästöt. Voitte myös keksiä yhdessä lisää sanoja.  

Keskustelkaa lopuksi löytämistänne tunteista. Mistä tämä tunne kertoo tai mikä sen viesti on? Tehtävää varten ei kannata ottaa liikaa sanoja, jotta ehditte keskustella heränneistä tunteista rauhassa.

Jatkokeskustelu: Keskustelkaa, millaisia toimia kokemanne tunteet neuvovat teitä tekemään. Esimerkkejä siitä, mitä erilaiset tunteet neuvovat meitä tekemään: 

• Suuttumus: kutsuu korjaamaan epäkohtia 

• Suru: kutsuu kohtaamaan muutoksia ja arvostamaan asioita 

• Pelko: kutsuu reagoimaan uhkiin 

• Positiivisuus: kutsuu toimintaan ja välittämiseen 

Miksi tämä on tärkeää? Tunteiden olemassaolon hyväksyminen on tärkeää, sillä se auttaa meitä ymmärtämään ja käsittelemään niitä paremmin. Yhteisön ja sosiaalisen tuen merkitys korostuu, kun tunteita käsitellään yhdessä, mikä vähentää yksinäisyyden tunnetta ja luo hyväksyntää puhua tunteista avoimesti. Tunteiden nimeäminen ja tunnistaminen ovat keskeisiä niiden hallitsemisessa ja ymmärtämisessä, mikä tekee tunteiden käsittelystä helpompaa ja vähemmän kuormittavaa. Harjoitus perustuu Climate Metal Healt Networkin materiaaleihin.  

8. Yhdessä ympäristökiukuttelua 

Ikäsuositus: tarpojat, samoajat ja vaeltajat 

Keskustelkaa ryhmän kanssa, millaiset ilmastoon tai ympäristöön liittyvät uutiset tai näkemänne asiat ovat saaneet teidät suuttumaan lähiaikoina. 

Käyttäkää noin 15 minuuttia suuttumisen purkamiseen ryhmän haluamilla tavoilla. Esim. Huutamalla, tyynysodalla, nyrkkeilemällä ilmaan tms. 

Jatkokeskustelu: Millaisia erilaisia tapoja löysitte suuttumuksen purkamiseen tai mitä tapoja yleensä käytätte? Mitkä ryhmästä tuntuvat toimivilta ja mitkä eivät? Mitkä ovat ryhmän mielestä rakentavia tapoja olla vihainen ja mitkä eivät? 

Miksi tämä on tärkeää?  Ympäristönmuutokseen voi liittyä myös vihan tunteita eli niin kutsuttua ympäristöraivoa. Vihan käsittelyn taidot tukevat yksilö henkistä hyvinvointia, ihmissuhteita sekä auttavat siirtämän itsessä herääviä rakentavaan toimintaan. Mindworkslab on koonnut tietoa rakentavan suuttumuksen käsittelystä. 

9. Tarinointia ympäristönmuutoksista 

Ikäsuositus: vaeltajat ja aikuiset 

Kirjoitetaan tarinoita ympäristönmuutoksesta erilaisista näkökulmista. 

Osa 1. 

1. Palauta mieleesi muisto kokemastasi ympäristötuhosta tai ilmastonmuutoksen seurauksesta, jonka olet valmis jakamaan toisille. Apukysymyksiä muiston valintaan?
   1. Oletko kokenut sään ääri-ilmiöitä? Ilmaston muutoksen seurauksena ääri-ilmiöt, kuten tulvat, helleaallot, kuivuus ja pyörremyrskyt, tulevat yleistymään.
      
   2. Oletko nähnyt jonkun ympäristön muuttuneen? Oletko vieraillut esimerkiksi hakkuuaukiolla, nähnyt vieraslajien valtaaman alueen tai roskatun retkeilyalueen?
   3. Tai oletko osallistunut johonkin toimintaan, kuten mielenosoitukseen tai projektiin, jossa on pyritty parantamaan ympäristön tilaa?

2. Jakaudutaan pareiksi. Kumpikin kertoo vuorollaan oman muistonsa ja toinen kuuntelee uteliaan toimittajan tavoin sekä kirjoittaa muistiinpanoja. Lopuksi kuuntelija voi myös esittää tarkentavia kysymyksiä. Voitte kysyä esimerkiksi, millaisia asioita kokija näki, kuuli tai haistoi. Millaisia ajatuksia ja tunteita kokemuksesta syntyi? Millaisia asioita hän oivalsi? (15 min)
3. Seuraavaksi jokainen kirjoittaa fiktiivisen, minä-muotoisen tarinan parinsa muiston pohjalta. Tarinan voi kirjoittaa kuin se olisi tapahtunut itselle tai kuvitteellisen henkilöhahmon näkökulmasta. Nyt on lupa tehdä faktoista fiktiota, eli tekstiin voi lisätä keksittyjä elementtejä, yllättäviä yksityiskohtia ja jännittäviä käänteitä. Mistä henkilö haaveilee tai mitä hän pelkää tapahtumahetkellä? Voisiko tämä hetki olla henkilön elämän käännekohta? (30 min)
4. Lopuksi pari lukevat tarinat toisilleen. Voit myös kysyä, jos joku pareista haluisi lukea omat tarinansa koko ryhmälle.

Osa 2.  

Kokeillaan kirjoittaa oma tai parin ilmastomuisto uudestaan ei-inhimillisen olennon näkökulmasta. Miten mänty, muurahainen, kallio tai ohi lentänyt harakka olisi tulkinnut tämän tilanteen? Mikä tuota toista olisi tilanteessa kiinnostanut? Minkälaisella kielellä tuo toinen voisi kertoa havaintonsa? 

Jatkokeskustelu: Koska maailmassa on niin paljon kärsimystä, voi joskus uhata niin kutsuttu myötätuntouupumus. Myötätuntouupumus on yksilön kokemaa liiallista huolta ja surua ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta. Tämä voi johtua jatkuvasta altistumisesta huolestuttaville uutisille, tietoisuudesta luonnon tuhoutumisesta ja ilmastonmuutoksen vakavista seurauksista.  

Keskustelkaa yhdessä, oletteko kokeneet myötätuntouupumusta ja millaisista asioista olette sitä kokeneet. Millaisilla keinoilla voi purkaa uupumusta. Kuinka paljon maailman murheita on kohtuullista ottaa kannettavakseen? 

Miksi tämä on tärkeää? Empatia, myötätunto ja välittäminen ovat keskeisiä kykyjä hyvän elämän kannalta. Empatian harjoittaminen erilaisten ihmisten ja eliöiden suhteen on tärkeää, jotta välittämisen rajat laajenisivat. Toisen osaan asettuminen voi kasvattaa myötätuntoa. Ympäristö- ja ilmastoahdistus on oikeastaan ympäristöempatiaa: pohjalla on välittäminen. Harjoitus on muunnelma Ilmastonmuutos minussa Varastettu ilmastomuisto -harjoituksesta. 

10. Ilmastotunteiden äärellä -Erätaukokeskustelu 

Ikäsuositus: vaeltajat ja aikuiset 

Erätauko on menetelmä, joka edistää rakentavaa keskustelua mistä tahansa aiheesta, auttaen ymmärtämään itseä, muita ja maailmaa paremmin. Se lisää luottamusta, vahvistaa osallisuutta ja antaa äänen myös hiljaisille. 

Erätauko-menetelmästä löytyy valmiita keskustelupohjia, mutta voit myös valita oman teeman ja hyödyntää menetelmää siinä. Voit ladata valmiin “Ilmastotunteet minussa ja partiossa” -pohjan tai suunnitella oman keskustelun.

Partiolaisille on tarjolla ilmaista Erätauko-menetelmän koulutusta kahdesti vuodessa. 

Tutustu Erätauko menetelmään ja lataa ilmastotunteet-pohja käyttöösi.