Harrastetutkimus ja vaellus

Tutkimus

Harrastetutkimus on tärkeä osa Karhunhampaan ja Majavanhännän suoritusta. Siltä ei vaadita ammattilaistasoa, mutta tutkimuksen tulee olla aiheeltaan selkeästi rajattu, sisältää riittävät havainnot ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset. Olennaista on, että ennalta esitettyihin kysymyksiin pyritään löytämään vastaukset, jotka esitetään perusteltuina loppuraportissa. Yritä mahdollisuuksien mukaan löytää suoritukseen joitain partiomaisia ja hauskojakin elementtejä, ettei siitä tule vain luetteloa tehdyistä asioista ja havainnoista.

Harrastetutkimuksen aiheen voi itse valita, mutta sen tulee liittyä vaeltamiseen tai vaelluskohteeseen, kuten esimerkiksi luontoon, ihmisiin tai kulttuuriin. Ennen jo Karhunhammas- tai Majavanhäntätutkimuksina tehdyt aiheet eivät kelpaa uudelleen, jos niihin ei ole löydetty jotain ihan uutta näkökulmaa. Muona- tai varustearvioihin liittyviä aiheita tai vaelluksen aikaisia mielialoja käsitteleviä tutkimuksia ei myöskään hyväksytä. Arvioiden tekeminen kuuluu muutenkin kaukoretkimerkin suoritukseen ja mielialoihin keskittyneitä tutkimuksia on jo runsaasti.

Vinkkejä ajankohtaisista tutkimusaiheista voi kysellä mm. Ympäristöministeriöstä, tutkimusasemilta, Metsäntutkimuslaitokselta, paikallisilta luonnonsuojelujärjestöiltä, kotiseutumuseoista sekä kuntien matkailusihteereiltä. Mielenkiintoisin aihe on kuitenkin itse keksitty ja kehitelty.

Harrastetutkimus edellyttää havaintojen tekemistä ja kirjaamista vaelluksen aikana. Hyvä tutkimus on selkeä ja johdonmukainen. Onnistuneeseen tutkimukseen tarvitaan

• huolella laadittu ja hyväksytty tutkimussuunnitelma
• riittävällä laajuudella tehty aineiston keruu tutkimussuunnitelmassa esitettyjen kysymysten ratkaisemiseksi
• aineiston käsittely ja analysointi vaelluksen jälkeen
• tulosten ja johtopäätösten selkeä esittäminen loppuraportissa.

Vaellus

Kaukoretkimerkkiin vaadittava vaellus toteutetaan ensisijaisesti kotimaassa ja mielellään alueella, joka ei entuudestaan ole tuttu. Jos vaellus kuitenkin halutaan suorittaa ulkomailla, edellytyksenä pidetään runsasta vaelluskokemusta kotimaassa. Vaelluksella on tultava toimeen pääasiassa mukana kuljetetuilla varusteilla. Muonatäydennystä voi hankkia kalastamalla ja keräämällä marjoja, sieniä ym. Vaelluksella on liikuttava omin voimin jalan, hiihtäen, meloen tai soutaen.

Vaellusreitin suunnittelussa ja vaellusryhmän kokoonpanossa on otettava huomioon harrastetutkimuksen asettamat aika- ja muut vaatimukset. Useampi vaellusryhmän jäsen voi suorittaa kaukoretkimerkkiä, mutta jokainen suorittaja tekee oman, itsenäisen tutkimustyön. Suunnitteluvaiheessa tulee ottaa myös mahdolliset säätilan vaihtelut huomioon vaihtoehtoisten päivämatkojen ja reittien muodossa.

Karhunhammasvaelluksen vaatimukset

Karhunhammas on luonteeltaan erämaavaellus. Vaellus on toteutettava vähintään 100 kilometrin päästä kotiseudulta. Sen tulee kestää maastossa vähintään viisi täyttä vuorokautta (= 120 tuntia).  Vaelluksen tulee olla ns. etenevä vaellus eli vaelluspäivinä edetään sopivaksi katsottu päivämatka vaeltajien tason mukaan (esim. 10–20 km) ja kaikkia varusteita kuljetetaan mukana koko vaelluksen ajan. Sellaisia päiviä, jolloin ei leiriä siirretä, sallitaan korkeintaan 20 % vaelluksen kestosta. Omissa majoitteissa (laavu, loue, teltta, lumiluola tms.) tai taivasalla on yövyttävä ainakin kahdesti.

Suorittajan mukana vaellukselle osallistuville ei ole mitään ikä- tai muita rajoitteita. Vaellusryhmän koko saa vaihdella yhdestä kuuteen henkilöön, Karhunhampaan suorittaja mukaan lukien. Karhunhammas suorituksena on kuitenkin aina yksilösuoritus.

Majavanhäntävaelluksen vaatimukset

Kaukomelonta tehdään joko inkkarikanootilla, kajakilla tai soutuveneellä ja retken täytyy kestää vähintään kuusi vuorokautta. Pituutta melonta- tai souturetkelle pitää kertyä noin 100 kilometriä. Myös kaukomelonta on yksilösuoritus. Retkiryhmässä saa olla enintään kuusi ihmistä, veneiden tai kanoottien suositeltu määrä on 2-3. Etenemis- ja majoittumisvaatimukset ovat samat kuin Karhunhampaassa.

Vaelluspäiväkirja

Vaelluksen suorittaja pitää päiväkirjaa. Päiväkirjan pidolla on kolme tarkoitusta: 1) Kaukoretkimerkin suorittaja pyrkii kehittämään omaa arviointikykyään tekemällä muistiinpanoja vaelluksen toteutumisesta; asioista, joista voi ottaa oppia myöhempien vaelluksien suunnittelussa esim. kelien vaikutuksesta kuljettuun matkaan sekä osallistujien fyysiseen ja psyykkiseen kuntoon. 2) Luonnon havainnointi ja vaelluskokemusten tallettaminen 3) Vaellus- ja partiohuumorin tallettaminen.

Kuvat: Antti Sirainen, Albert Vallunen