Ennakkosuunnitelma on pakollinen osa merkkien suoritusta. Se koostuu tutkimus- ja vaellussuunnitelmasta, jotka on toimitettava hyväksyttäväksi SP:n karhunhammasraadille vähintään kuusi viikkoa ennen vaellusta. Raati arvioi suunnitelman ja tarvittaessa ohjaa täydentämään sitä ennen hyväksymistä. Suunnittelun tueksi kannattaa tulostaa kaukoretkimerkin suorittajan muistilista. Se auttaa varmistamaan, ettei mitään oleellista unohdu.
Kaukoretkimerkin suorittajalla pitää olla riittävästi aiempaa vaelluskokemusta. Vähintään takana tulee olla yksi viiden yön ja kaksi kolmen yön vaellusta.
Vaelluksella tehtävän tutkimuksen aiheen voi itse valita, mutta sen tulee liittyä vaeltamiseen tai vaelluskohteeseen. Usein aiheet ovat liittyneet luontoon ja ympäristöön, kulttuuriin ja partio-ohjelmaan. Tutkimukselta ei vaadita opinnäytetasoa, mutta sen tulee olla aiheeltaan selkeästi rajattu, sisältää riittävät havainnot sekä niiden perusteella tehdyt johtopäätökset. Aiheen kannattaa ehdottomasti olla suorittajaa itseään kiinnostava.
Aikaisemmat tutkimusaiheet eivät kelpaa uudelleen, jos niihin ei ole löydetty uutta näkökulmaa. Muona- tai varustearvioihin liittyviä aiheita tai vaelluksen aikaisia mielialoja käsitteleviä tutkimuksia ei myöskään hyväksytä. Tutkimus ei saa olla pelkkä luettelo tehdyistä asioista ja havainnoista, vaan siinä pitää myös avata aineistoa ja tuloksia sekä tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä. Aineisto tulee kerätä vaelluksella, eli esimerkiksi kirjallisuuskatsaus ei käy tutkimuksen aiheeksi.
Hyvä tutkimus on selkeä ja johdonmukainen. Tutkimuksella pitää olla aina jokin selkeä päämäärä - tutkimuskysymys - johon tutkimuksella haetaan vastausta. Tutkimussuunnitelmassa osoitetaan, että aiheeseen ja sen taustoihin on paneuduttu. Suunnitelmasta on käytävä ilmi seuraavat asiat:
Vaellus tehdään ensisijaisesti kotimaassa ja mielellään alueella, joka ei entuudestaan ole tuttu. Jos vaellus kuitenkin halutaan suorittaa ulkomailla, edellytyksenä pidetään runsasta vaelluskokemusta kotimaassa. Reitin suunnittelussa ja vaellusryhmän kokoonpanossa on otettava huomioon tutkimuksen asettamat vaatimukset. Mahdolliset säätilan vaihtelut ja muut odottamattomat tilanteet tulee huomioida vaihtoehtoisina reitteinä ja päivämatkoina.
Karhunhammas on luonteeltaan erämaavaellus ja Majavanhäntä vesistövaellus. Karhunhammas suoritetaan jalan, vaeltaen, hiihtäen tai maastopyöräillen, Majavanhännän voi suorittaa joko meloen tai soutaen. Vaellus on toteutettava vähintään 100 kilometrin päästä kotiseudulta, ja se on tehtävä lihasvoimin. Vaelluksen tulee kestää maastossa tai vesillä vähintään viisi täyttä vuorokautta eli 120 tuntia.
Vaelluksen tulee olla etenevä eli vaelluspäivinä edetään sopivaksi katsottu päivämatka vaeltajien tason mukaan (esim. 10–20 km), ja kaikkia varusteita kuljetetaan mukana koko vaelluksen ajan. Sellaisia päiviä, jolloin leiriä ei siirretä, sallitaan korkeintaan yksi jokaista viittä vaellusvuorokautta kohti. Omissa majoitteissa (laavu, loue, teltta, lumiluola tms.) tai taivasalla on yövyttävä ainakin kahdesti. Suorittajan mukana vaellukselle osallistuville ei ole mitään ikä- tai muita rajoitteita. Vaellusryhmän koko saa vaihdella yhdestä kuuteen henkilöön, suorittaja mukaan lukien. Turvallisuussyistä raati ei suosittele Majavanhännän suoritusta yksin, vaan mieluiten 2–3 veneen tai kanootin ryhmässä. Karhunhammas ja Majavanhäntä ovat kuitenkin aina yksilösuorituksia.
Vaellussuunnitelman avulla raati arvioi, onko vaellus suorittajan taustaan ja kokemukseen verrattuna turvallisesti toteutettavissa sekä mahdollistaako suunniteltu vaellus tutkimuksen suorittamisen. Vuodesta 2024 alkaen suorittajilta vaaditaan myös vaelluksen vastuullisuuden arviointia. Tarkoitus ei ole laskea numeerisia arvoja, vaan ennemminkin haastaa vaeltaja pohtimaan sitä, kuinka hän voi vaikuttaa vaelluksen ympäristövaikutuksiin sekä toteuttaa partiolaisen ihannetta rakastaa ja suojella luontoa.
Suunnitelmasta on selvittävä:
Raportin yksi osa on vaelluspäiväkirja eli kronikka. Siinä suorittaja kuvaa vaelluksen vaiheita ja sen aikaisia tuntemuksia. Päiväkirja on myös hyvä paikka pohdiskella, kuinka partiolaisuus näkyy vaelluksella sekä tallentaa havaintoja luonnosta ja vaellusympäristöstä.
Kuva: Antti Sirainen
Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry
Pikalinkit