Domino
Kohderyhmä: kaikki ikäkaudet
Kesto: 10 minuuttia
Ryhmän koko: minkä kokoinen tahansa
Pyydä yhtä henkilöä ryhmässä aloittamaan ajattele¬malla kahta henkilökohtaista luonteenpiirrettä esim. olen tyttö ja minulla on kaksi veljeä. Luonteenpiirteet hän esittelee ryhmälle näin; “Minun vasemmalla puolellani on tyttö, ja minun oikealla puolella minulla on kaksi veljeä”.
Joku toinen ryhmästä, joka jakaa yhden luonteenpiirteistä, tulee pitämään kiinni ensimmäisen henkilön oikeasta tai vasemmasta kädestä (yhteisen ominaisuuden mukaan).
Tämä henkilö kertoo sitten uuden ominaisuuden vapaalle puolelleen.
Esimerkiksi minun oikealla puolella on tyttö, ja minun vasemmalla puolella minulla on ruskeat silmät. Kaikki ryhmän jäsenet kertovat vuorollaan oman ominaisuutensa, niin että lopussa jokainen on muiden kanssa piirissä.
Jos kerrottua ominaisuutta ei ole kellään ryhmässä, ja dominoa ei voida jatkaa, pyydä pelaajia keksimään toinen ominaisuus niin, että peli voi jatkua.
Minä myös
Kohderyhmä: kaikki ikäkaudet
Kesto: 15–30 minuuttia
Ryhmän koko: 8–20 henkilöä
Valmistelut: Sama määrä tuoleja kuin osallistujia
Kaikki istuvat ympyrässä tuoleineen. Jokainen leikkijöistä ajattelee jotain henkilökohtaista seikkaa tai luonteenpiirrettä tai vaikka jotain asiaa, jonka on tehnyt, jota he pitävät ainutlaatuisena itselleen, jotain jota ei ole kellään muulla siinä ryhmässä. Valitkaa yksi henkilö aloittamaan.
Ensimmäinen kertoo, mikä hänen ainutlaatuinen piirteensä on, esim. olen vieraillut Turkissa kolme kertaa. Jos kenelläkään ei ole tätä erikoispiirrettä, seuraava henkilö kertoo omansa juttunsa.
Jos jollain toisellakin on tämä sama ominaisuus, hänen täytyy hypätä ylös tuolistaan ja huutaa “Minä myös” ja istua jutun kertojan syliin.
Jos usealla henkilöllä on sama ominaisuus, heidän on istuttava toinen toistensa syliin, jutun kertoja alimmaisena.
Sitten jokainen menee istumaan takaisin entisille paikoilleen ja jutun kertoja on yritettävä uudelleen sanoa jokin sellainen ominaisuus, joka on ainutlaatuista hänelle. Sitten kun he ovat löytäneet sellaisen, on ringissä seuraavaksi istuvan vuoro kertoa oma juttu.
Ensimmäinen kierros loppuu, kun jokainen on keksinyt ominaisuuden, jota kellään muulla ryhmässä ei ole. Nyt voi aloittaa toisen kierroksen. Selittäkää, että tällä kierrok¬sella käsitellään niitä ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä kaikille tässä ryhmässä.
Ottakaa yksi tuoli pois piiristä niin, että tuoleja on yksi vähemmän kuin osallistujia. Yksi henkilö aloittaa ja hän menee seisomaan piirin keskelle.
Hänen täytyy ajatella jotain, joka on yhteistä kaikkien muiden ryhmässä olevien kanssa.
Kysykää häneltä mitä se voisi olla, esim. “Pidätkö musiikista”.
Kaikkien niiden, joilla on se piirre, on noustava ylös ja istuttava toiselle tuolille ja sanottava “Minä myös”. Se henkilö, joka seisoi keskellä yrittää myös löytää tuolin, niin että joku toinen jää keskelle ja tulee seuraavaksi puhujaksi.
Kulttuuripiiri
Muodostetaan tarpeen mukaan yksi tai kaksi kulttuuripiiriä.
Vapaaehtoinen tai vapaaehtoiset poistuvat huoneesta.
Piirissä olevat sopivat säännöt siitä, miten kulttuuri heidän piirissään toimii, ja millä tavalla tässä kulttuurissa elävät ihmiset vastaavat kysymyksiin.
Tämän jälkeen ulkopuolelle siirtyneet saavat palata ja alkaa tehdä tuttavuutta kulttuurin kanssa kyselemällä ja tarkkailemalla. Tarkoitus on yrittää saada selville miten kyseinen kulttuuri toimii.
Säännöiksi voidaan keksiä mitä vaan fyysisestä liikehdinnästä, kyllä/ei vastauksiin.
Kulttuurin sääntöjen vaikeusaste ja niiden määrä voi vaihdella sen leikkijöiden iän mukaan.
Esimerkkisääntöjä:
- Henkilö, jolle kysymys esitetään, joutuu käyttämään vastauksessa yhden saman sanan kuin mitä kysymykseen on käytetty.
- Vastattuaan kysymykseen, hänen vasemmalla puolella oleva henkilö alkaa seuraavan kysymyksen esitettyä laskemaan ääneen kymmeneen.
Seuraavaan kysymykseen vastanneen henkilön vasemmalla puolella olevan alkaa puolestaan laskea yhdeksästä alaspäin kysyjän esittäessä seuraava kysymys, jne.
Kun vapaaehtoinen on saanut selville kulttuurin säännöt, kysy häneltä miltä tuntui olla ulkopuolinen kun kaikki muut kuuluivat kulttuuripiiriin.
Millaisia sääntöjä meidän kulttuurissamme on, joita ulkopuolelta tulevat eivät välttämättä heti ymmärrä?
Voiko heistä tuntua samalta kuin tämän leikin vapaaehtoisesta?
Pääsenkö piiriin?
Valitkaa ryhmästä 2 vapaaehtoista, jotka menevät pois huoneesta kuulomatkan ulottumattomiin.
Loput muodostavat tiiviin piirin hartiat kiinni toisissaan. Puhua ei saa. Ulkopuolella odottavat kutsutaan paikalle yksi kerrallaan. Heille kerrotaan, että heidän tehtävänsä on päästä sisälle piiriin.
Mukaan pääsee ainoastaan pyytämällä kauniisti, mutta sitä ei kerrota, vaan yrittäjän pitää itse tajuta se.
Solu-leikki (Belgia)
Kaikki ottavat parin ja seisovat parin kanssa käsi kädessä piirissä muodostaen näin yhden solun. Parit yrittävät ryöstää toisista soluista ihmisiä oman piirinsä keskelle. Kun joku joutuu toisen solun sisään, hänet otetaan piiriin mukaan.
Kukaan ei kuitenkaan saa jäädä yksin, vaan yhdessä solussa pitää olla vähintään kaksi ihmistä.
Jos kahden ihmisen solusta syödään toinen pois, kummatkin yhdistyvät syöjä-soluun. Näin solut ”syövät” toisiaan kunnes kaikki ovat yhtä isoa solua ja leikki loppuu.
Hyppyleikki (Liberia)
Leikkijät seisovat piirissä, yksi keskellä. Piirissä olijat taputtavat käsiään ja laulavat jotain tuttua laulua (esim. Tokko partiomieles’ tallella on). Keskellä olija hyppii laulun tahdissa kädet lanteilla hyppyaskelin heittäen samalla jalkateriään vuorotellen eteenpäin. Yhtäkkiä hän hyppiessään suuntaa varpaansa jotakuta piirissä seisovaa kohti ja jatkaa hyppimistä. Jos hyppijä on suunnannut oikean jalkansa häntä kohti, hänkin työntää oikean jalkansa (tai vasen – vasen) ja alkaa samalla hyppiä. Jos hän ojentaa väärän jalan, niin jalat koskettavat toisiaan, mikä on virhe. Siinä tapauksessa ko. leikkijä joutuu keskelle hyppijäksi ja tämä saa hänen paikkansa piirissä.
Papin hattu (Kuuba)
Leikkijät istuvat piirissä ja leikinohjaaja seisoo keskellä. Ohjaaja sanoo: ”Pappi on hukannut hattunsa. Sanotaan että joku leikkijöistä on sen löytänyt ja kätkenyt. En tiedä, kuka se on, mutta luulen, että se on Kaisa.” Samalla hän näyttää Kaisaa sormellaan. Kaisa ei saa puhua eikä hymyillä, vaan hänen on päätään ravistamalla kiellettävä syyllisyytensä ja näytettävä sormella jotakin toista, joka vuorostaan kieltää ja näyttää jotakuta muuta. Leikin tarkoituksena on saada joku nauramaan tai hymyilemään. Niiden jotka erehtyvät, on suoritettava jokin tehtävä.
Lähde: Supersupe 09
Parileikki (Intia)
Leikkijät on jaettu ykkösiin ja kakkosiin. Ykköset sisä- ja kakkoset ulkopiirissä. Piirit pyörivät eri suuntiin. Johtajan viheltäessä tai taputtaessa käsiään haetaan oma pari toisesta piiristä mahdollisimman nopeasti ja istutaan käsistä kiinni pitäen lattialle.
Lähde: Supersupe 09
Käsisota (Kiina)
Vastakkain seisovat ryhmät pitävät käsivarret ojennettuina, kämmenen selät ylöspäin. ”Hyökkääjän” tehtävänä on lyödä kolme kertaa vastapuolen jäsenten käsiin ja sitten kolmannen iskun annettuaan juosta takaisin kotiin (joukkueet siis viivojen takana ja yksi kerrallaan hyökkää vastapuolelle). Se, jota hän on viimeksi lyönyt, lähtee ajamaan häntä takaa, Jos tämä saa kosketetuksi hyökkääjää, hyökkääjä siirtyy toisen joukkueen puolelle. Jos hän taas ehtii oman viivansa taakse, leikki jatkuu vuorostaan toisen joukkueen hyökkäyksellä. Hyökätessään saa lyödä mihin tahansa ojennettuihin käsiin, joko kolme iskua samaan käteen tai yhden iskun kolmeen eri käteen. Hävinnyt on se joukkue, jonka leikkijät ensin loppuvat.
Lähde: Supersupe 09
Lammaspaimenet (Kreikka)
Leikkijöitä tarvitaan vähintään 20. Maahan piirretään/merkitään metrin läpimittaisia lammaskarsinoita niin monta kuin on leikkijöitä. Leikkijät jaetaan lampaisiin ja paimeniin. Paimenet muodostavat nelihenkisiä ryhmiä, jotka kulkevat käsi kädessä ja yrittävät ottaa kiinni vapaina juoksevat lampaat. Paimenet vievät kiinni ottamansa lampaat karsinoihin. Lampaat muuttuvat paimeniksi, jos niitä on neljä samassa karsinassa ja tarttuvat toisiaan kädestä. Myös nämä paimenet ottavat kiinni vapaina juoksevia lampaita.
Lähde: Supersupe 09
Kili kili pukki -leikki (Romania)
Tarvitaan noin 10 leikkijää. Lapset seisovat piirissä, yksi valitaan kilipukiksi. Lapset sanovat: ”kili, kilipukki, vanha vuohipukki! Kuinka monta sarvea pukilla on tallella?” Kilipukki kiertää piirin ulkopuolella. Lopun loputtua kilipukki pysähtyy kohdalla olevan lapsen taakse ja näyttää lapsen pään yläpuolella sormia yhdestä viiteen. Lapsen on arvattava sormien lukumäärä. Oikein arvattuaan hän pääsee kilipukiksi.
Lähde: Supersupe 09
Laukka-askel-leikki (Romania)
Piirissä pyöritään myötäpäivään sivulaukka-askelin. Ollaan samalla piirissä vierustovereiden kanssa kyynärotteessa. Leikinvetäjä huutaa jonkun ruumiinosan esim. pää, olkapää, tai polvet. Silloin otetaan vieruskaveria kiinni siitä ruumiinosasta, jota kehotus koski ja laukataan vastapäivään. Näin toimitaan kunnes tulee uusi kehotus ja suunta on jälleen myötäpäivään. Piirin suunta vaihtuu aina uudesta kehotuksesta. Leikki voi jatkua kunnes kaikki mahdolliset ruumiinosat on keksitty tai toistellaan samoja ruumiinosia eri järjestyksessä.
Lähde: Supersupe 09
Takraw (Thaimaa)
Leikkijät ovat piirissä ja he heittelevät pientä palloa ilmaan. Leikkijät eivät saa käyttää käsiään, vaan heidän täytyy pitää pallo ilmassa päänsä, polviensa, kyynärpäiden ja jalkojen avulla.
Lähde: Supersupe 09
Shash na panj (Afganistan)
Tämä on muistia harjoittava leikki, jossa leikinjohtaja antaa jokaiselle leikkijälle numeron, heidän täytyy muistaa sekä omansa että muiden numerot. Tämän jälkeen leikinjohtaja huutaa yhden numeron ja se kenen numero on kyseessä huutaa seuraavan numeron. Huudettava numero tulee olla jollakin leikkijällä ja se tulee huutaa nopeasti. Se joka tekee virheen, putoaa pois pelistä.
Lähde: Supersupe 09
Dodge the ball (Nigeria)
Leikkijät seisovat piirissä. Yksi leikkijöistä on piirin keskellä ja muut leikkijät yrittävät vuorollaan osua keskellä olijaan pehmeällä pallolla. Jos onnistuu osumaan, keskellä olija ja osuman saanut leikkijä vaihtavat paikkaa. Leikin tarkoituksena on pysyä keskellä niin kauan kuin mahdollista.
Lähde: Supersupe 09
Clay the ball (Kamerun)
Kaksi joukkuetta seisoo rivissä toisiaan vastapäätä noin 4m etäisyydellä. Yksi leikkijöistä aloittaa heittämällä pallon tms. jollekin vastapuolella olevalle. Heiton aikana kaikki taputtavat käsiään ja kun pallo saadaan kiinni, tömistellään jaloilla. Näin jatketaan ja jos joku pudottaa pallon, hän palauttaa sen heittäjälle joka heittää sen uudestaan jollekin. Kukaan ei häviä eikä voita tässä leikissä, leikkiä leikitään lähinnä rytmin tuoman ilon vuoksi.
Lähde: Supersupe 09
Numbers (Angola)
Tässä leikissä on yksi leikinjohtaja ja hän huutelee eri numeroita, ei kuitenkaan suurempia kuin leikkijöiden yhteismäärä. Leikkijöiden tehtävänä on muodostaa ryhmiä, joissa on numeroiden mukainen määrä henkilöitä. Kun ryhmät on muodostettu, huutaa leikinjohtaja välittömästi seuraavan numeron.
Lähde: Supersupe 09
Doorkeeper (Afganistan)
Leikkijät seisovat ympyrässä jalat erillään. Yksi leikkijöistä on piirin keskellä. Piirin keskellä oleva leikkijä yrittää saada vieritettyä pallon jonkin leikkijän jalkojen välistä. Leikkijät voivat estää tämän laittamalla nopeasti jalkansa yhteen kun pallo tulee heitä kohti. Se, jonka jalkojen välistä pallo pääsee läpi, tulee keskelle ja yrittää vuorostaan saada palloa jonkun jalkojen välistä läpi.
Lähde: Supersupe 09
Kalaleikki (Tanska)
Leikkijät valitsevat itselleen parin ja piirtävät itselleen maahan pienen alueen asunnokseen. Kun kaikkien asunto on piirretty, parit ottavat toisiaan kädestä kiinni ja valitsevat jonkin kalan nimen. ”Kalastajapari” eli kaksi leikkijää seisoo keskellä, marssii ympäriinsä ja luettelee kalojen nimiä. Kun jonkun parin nimi huudetaan, on sen juostava kalastajien taakse ja alettava marssia heidän perässään. Kun kalastajapari on maininnut kaikki muistamansa kalojen nimet, he huutavat ”merellä on myrsky!” Silloin kaikkien kalaparien on juostava minne tahansa tyhjään asuntoon. Se pari joka ei ehdi mihinkään asuntoon, joutuu kodittomaksi ja siitä tulee kalastajapari.
Lähde: Supersupe 09
Kivileikki (Sambia)
Tarvitset: (liitu), kiviä
Pelaajat: 2 tai enemmän
Maahan piirretään ympyrä, joko liidulla asfalttiin tai sormella hiekkaan. Ympyrään laitetaan ennalta sovittu määrä kiviä, yleensä kahdeksasta kymmeneen.
Pelin aloittaja ottaa yhden kiven käteensä. Hän heittää kiven ilmaan ja siirtää yhden ympyrässä olevista kivistä ympyrän ulkopuolelle ennen kuin ottaa heittämänsä kiven kiinni.
Jos hän onnistuu, seuraavan heiton aikana hän siirtää kaksi kiveä pois ympyrästä, seuraavalla kolme ja niin edelleen. Kun kaikki kivet ovat pois ympyrästä, hän heittää kiven ilmaan ja siirtään yhden takaisin ympyrään. Sen jälkeen kaksi ja niin edelleen, kunnes kaikki kivet ovat ympyrässä.
Kun pelaaja epäonnistuu, siirtyy vuoro seuraavalle. Pelistä pelataan myös vaikeampaa versiota, jossa kivet ovat ympyrän sijaan kuopassa.
Lähde: Esa Salminen
Kivileikki (Vietnam)
Tarvitset: samankokoisia kiviä
Pelaajat: 2 tai enemmän
Valitaan sopivan pieniä kiviä kymmenisen kappaletta. Leikkiä leikitään maassa istuen, yhdellä kädellä.
Otetaan käteen yksi kivi ja laitetaan muut kivet maahan. Heitetään kädessä oleva kivi ilmaan ja napataan sillä aikaa maasta toinen kivi käteen. Sitten otetaan koppi ensimmäisestä kivestä. Nyt kädessä on kaksi kiveä.
Seuraavaksi heitetään toinen näistä kahdesta kivestä ilmaan (toinen pidetään kädessä) ja napataan ilmalennon aikana maasta kolmas kivi. Otetaan ilmaan heitetty kivi kiinni, jolloin kädessä on yhteensä kolme kiveä.
Sitten heitetään taas yksi kolmesta kivestä ilmaan (kaksi muuta pidetään kädessä) ja napataan maasta neljäs kivi jne. Jos ei saa koppia, pitää aloittaa alusta.
Lähde: Susanna Kariluoto