Ikäkaudet lyhyesti

Partio-ohjelmassa käytössä olevat ikäkaudet:

sudenpennut 7-9 v
seikkailijat 10-12 v
tarpojat 12-15 v
samoajat 15-17 v
vaeltajat 18-22 v

Innokkaat sudenpennut lähtevät mukaan tarinoiden maailmaan (7–9-vuotiaat)

Sudenpentu on innokas, reipas ja riehakas, mutta myös herkkä. Koulun aloitus on tuonut hänelle uusia sosiaalisia ja psyykkisiä haasteita. Sudenpentu on selvästi vielä lapsi, jolle leikki on arkea ja mielikuvitus vahvaa, ajatteleminen tapahtuu toimien, aistien ja ääneen puhuen. Sudenpentu on turvallisuudentunteen ylläpidossaan vielä hyvin kiinni aikuisessa, jos ei enää vanhempien niin muutoin tutun aikuisen jatkuvassa läsnäolossa ja ohjaamisessa. Sudenpentuohjelmassa otetaan tuntumaa monenlaiseen partioon kuuluvaan tekemiseen. Ensimmäiset kokemukset retkeilystä ja leirielämästä myös yleensä saadaan sudenpentuvuosina. Sudenpentujen ryhmä on nimeltään lauma, jota johtaa aikuinen tai ainakin vaeltajaikäinen akela.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

Innokkuus
Reippaus
Mielikuvitus
Herkkyys
Riehakkuus
Yksipuolinen maailmankuva

Toimintaa kuvaavaa

Puuhaaminen!
Tarinat
Tutustuminen, harjaantuminen
Ohjeiden mukaan toimiminen

Seikkailijat kaipaavat toimintaa ja retkiä (10–12-vuotiaat)

Seikkailija on toimelias, neuvokas, oikeudenmukainen ja yhteistyökykyinen. Hänellä on energiaa tiedollisiin, sosiaalisiin ja liikunnallisiin haasteisiin. Koulunkäynti on jo tullut tutuksi, alkuopetuksen perustaidot on saavutettu. Ikätoverien merkitys alkaa korostua. Kaverisuhteissa toisen luonteella ja kiinnostuksenkohteilla on jo enemmän merkitystä. Seikkailijaohjelman ydin on opetella vartiona toimimista (vielä vahvasti aikuisemman johtajan ohjaamana) sekä perusretkeily- ja partiotaitoja. Seikkailijat toimivatkin joukkueena, joka tilanteen mukaisesti jakautuu pienempiin usein tilannekohtaisiin vaihtuviin vartioihin. Näissä opetellaan vertaisryhmän perustaitoja: toisen kuuntelemista, neuvottelemista, yhdessä tekemistä, tasan jakoa, oikeudenmukaisuutta jne. Kukin vuorollaan opettelee myös johtajuuden aakkosia toimintatuokioissa joukkuetta johtavan aikuisemman partiojohtajan, sammon, opastuksella.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

Toimeliaisuus
Neuvokkuus
Itsekontrolli
Oikeudenmukaisuus
Yhteistyö

Toimintaa kuvaavaa

Tekemistä!
Mallien mukaan toimiminen

Tarpojilla murrosikä tuo omat haasteensa (12–15-vuotiaat)

Tarpoja on liikkeelle päästyään innostuva, vahvasti tunteva, liikkeissään äkkinäinen, tilaa tarvitseva ja reviiriään suojeleva, toiminnallinen, kokeilunhaluinen ja tunneherkkä. Hänellä on omia ideoita ja mielipiteitä, vaikka ehkä ei aina pitkäjänteisyyttä niiden toteuttamiseen. Murrosiän biologinen kehitys on voimakkaimmillaan, tytöillä ja pojilla eri tahdissa. Tarpojaikäiselle aiemmin tehty on herkästi lapsellista, nyt tarvitaan jotain toisenlaista. Ikään kuuluu irtiotto omista vanhemmista. Aikuisia kohtaan ylipäätään ollaan kriittisiä ja tahdotaan tehdä itse, mutta aikuinen tarvitaan todistamaan tätä itse tekemistä ja edustamaan jotain mitä kohtaan voi olla kriittinen. Hieman itseä vanhempi nuori kelpaa aikuista paremmin käytännön toimintaan esikuvaksi.
Tähän ikäkauteen on rakennettu koko ikäkausitoiminnan ehkä monimutkaisin ja haastavin johtamisjärjestely, jossa samoajaikäiset toimivat pienryhmien vertaisjohtajina vastaten käytännön toiminnasta ja tekemisestä, ja opetellen tosissaan pienryhmän johtamista osana omaa ohjelmaansa. Heitä molempia vahvasti omalla tavallaan tukee yhtä aikaa läsnä ja taustalla oleva aikuinen luotsi. Tämä on ikäkausitoiminnan tärkeimpiä aikuisen tehtäviä.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

Spontaanius, innostuminen
Hämmennys
Suojautuminen
Herkkänahkaisuus, arkuus
Lyhytjänteisyys
Mielialojen vaihtelu

Toimintaa kuvaavaa

Kokeilemista!
Tietojen ja taitojen syventämistä
Pystyy tekemään itsenäisemmin ja ryhmässä toisten kanssa
Todellisia haasteita
Aktiivista toimintaa koko ajan

Samoajat kaipaavat toimintaa ja samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen (15–17-vuotiaat)

Samoaja on aktiivinen ja aatteellinen, etsivä ja energinen, kyseenalaistavakin. Biologinen kehitys alkaa jo tasoittua. Hän selviytyy itsenäisesti tilanteista ja kykenee toimimaan erilaisissa ryhmissä. Hän osaa jo opettaa muille, samalla kun haluaa kehittää itseään. Samoaja elää vahvinta omaa nuoruusikäänsä. Oma maailmakuva ja siihen kuuluva eettinen pohdinta tulee osaksi arkipäivää, mielipiteet ovat vahvoja ja ehdottomia.
Samoajaohjelman keskeinen tehtävä on tukea tätä nuoruusiän kehitystä todellisen tekemisen ja toisaalta elämän tutkailun, uusien elämysten ja kokemusten sekä partioreviirin laajennuksen kautta. Samoajaohjelmaan kuuluu myös ryhmänohjaajakoulutus, jossa aiempaa vahvemmin opetellaan johtamista pienryhmässä ja kouluttautumista partiossa. Samoajien oma ryhmä, samoajavartio, on vertaisjohdettu ryhmä, jonka toimintaa tukee luotsi. Samalla samoajat toimivat vartionjohtajina tarpojavartiolle tai omassa samoajavartiossaan. Johtamisen harjoittelua ohjaa niin ikään luotsi. Samoajaiässä toimintaympäristö laajenee alueen ja piirin toimintaan. Samoajatoiminnan järjestämistä kannattaa soveltaa realiteettien mukaan. Vartio voidaan koota useamman lippukunnan samoajista tai samoajat voivat luotsin tuella järjestää alueellisia kokoontumisia, jossa pääsevät löytämään samanhenkisiä ystäviä. Vartion kokoontumiset voidaan järjestää viikoittaisten kokousten sijaan esim. joka toinen viikko. Samoajaohjelman hyvä toteutuminen edellyttää osallistumista oman lippukunnan ulkopuolisiin piirin ja keskusjärjestön samoajatapahtumiin.

Kehitysvaihetta kuvaavaa

Aatteellisuus
Aktiivisuus
Energisyys
Etsiminen
Kyseenalaistaminen, kapinointi

Toimintaa kuvaavaa

Omaa toimintaa!
Soveltaminen

Vaeltajat matkaavat kohti suurempia haasteita (18–22-vuotiaat)

Vaeltaja on vastuullinen, suunnitelmallinen, itsenäinen ja pitkäjänteinen. Nuoresta kasvaa vähitellen aikuinen. Nuoruusiän biologinen kehitys on jo ohi, mutta psyykkinen sopeutuminen vielä jatkuu. Vaeltaja kehittää taitojaan pitkäjänteisesti ja voi ottaa jo vastuuta muista. Hän haluaa hypätä mukaan uusiin haasteisiin. Osa näistä, joskus suurikin osa, voi olla erilaisia johtamis- ja vastuutehtäviä. Toivottavasti ei kuitenkaan kaikki, sillä nuori aikuinen tarvitsee elämässään muitakin uusia taitoja kuin johtaminen, tilanteiden organisointi ja nuorempien kasvattaminen.
Vaeltaja ei enää tarvitse viikoittain kokoontuvaa omaa vartiota (sellainenkin voi olla). Vaeltaja voi sujuvasti kuulua useampiin vertaisryhmiin, esim. tiettyä projektia tai tapahtumaa varten koottuun määräaikaiseen ryhmään ja pitkäjänteisemmin mutta löyhemmin rakentuneeseen vertaisryhmään. Vaeltajaryhmien johtaminen järjestyy ryhmän sisältä päin todellisena vertaisjohtajuutena. Vaeltajan ohjaaminen on aiempaa yksilöllisempää. Vaeltajaluotsia tarvitaan peiliksi, kannustajaksi, sparraajaksi, rohkaisijaksi, muuten vaan kyselijäksi, jotta kaikelle partiotekemiselle hahmottuisi vaeltajan mielessä jokin yhteys ja tavoite, vaelluskartta.